Pitäisikö pk-yrityksen olla tietoinen kestävyysraportoinnista ja sen vaatimuksista? Entä mitä eroa on kestävyys- ja vastuullisuusraportoinnilla? Termien viidakko ja erilaiset tiukentuvat vaatimukset voivat aiheuttaa päänvaivaa yrityksissä, mutta voisiko raportoinnin nähdä myös osana yrityksen strategiakehitystä ja arvonluontia? Tässä artikkelissa tarkastellaan, mitä kestävyysraportointi tarkoittaa erityisesti pk-yritysten näkökulmasta ja mitä pk-yrityksen on hyvä raportoinnista tässä vaiheessa tietää.
Kuva: ChayTee / Adobe Stock (Laurean Education-lisenssi)
Kestävyysraportin tulisi ohjata yrityksen toimintaa
Kestävyys- vai vastuullisuusraportointi? Termejä käytetään usein synonyymeinä ja suurta merkityseroa termien välillä ei tosiaan tunnu olevan. Jos lähdetään liikkeelle siitä, mistä ympäristön huomioiminen talouselämässä on saanut alkunsa, ja palataan maapallon rajojen kestävyyteen ja kestävään kehitykseen, on perusteltua puhua kestävyysraportoinnista. Lisäksi tuore CSRD-direktiivi (Corporate Sustainability Reporting Directive) on suomeksi käännetty kestävyysraportointidirektiiviksi (Työ- ja elinkeinoministeriö 2024), joten tulevaisuudessa tämä termi tullee vakiintumaan. Siksi tämä termi on valittu myös tähän artikkeliin.
Kestävyysraportointi tarkoittaa yritysten toimintaa, jossa ne raportoivat ympäristöön, yhteiskuntaan ja hallintotapaan liittyvistä asioista. Tavoitteena on ymmärtää, millainen vaikutus yrityksillä on kestävään kehitykseen. (Haapanen & Kinnunen, 2024.) Kestävyysraportointi liittyy jo aiemmin mainittuun Euroopan unionin uuteen kestävyysraportointi- eli CSRD-direktiiviin (Corporate Sustainability Reporting Directive). Direktiivin tavoitteena on parantaa yritysten kestävyysraportoinnin laatua, vertailukelpoisuutta ja luotettavuutta. Uusi CSRD-direktiivi on astunut voimaan 2024 (Työ- ja elinkeinoministeriö 2024; Euroopan komissio 2024) ja ensimmäiset suuret yritykset raportoivat CSRD:n mukaisesti tilikaudesta 2024.
CSRD-direktiivissä ei pohjimmiltaan kuitenkaan ole kyse pelkästä raportoinnista, vaan raportoinnin tärkeimpänä päämääränä on kestävyyden saattaminen systemaattiseksi ja strategiseksi osaksi yhtiöiden johtamista, päätöksentekoa ja arvonluontia (Rankinen & Kurittu 2024). Yrityksillä tulisi olla vahva omistajuus vastuullisuudesta ja sen hallinnoinnista, sillä ilman systemaattisia vastuullisuustavoitteita ja -tekoja ei ole juuri mitään mistä raportoida ja viestiä. CSRD-direktiivissä ei pohjimmiltaan ole kyse pelkästä raportista, sillä sen taustalla pitäisivät olla yrityksen systemaattiset teot ja päätökset sekä niiden avulla aikaansaatu positiivinen vaikutus. (Rankinen & Kurittu 2024.)
Kestävyysraportoinnin sisältö ja kohderyhmät
CSRD-raportoinnin yleiset ohjeet määritellään ESRS (European Sustainability Reporting Stardards) -standardissa (Euroopan komissio 2023). Pörssiin listautumattomille pk-yrityksille on valmisteilla vapaaehtoinen standardi LSME (voluntary sustainability reporting standard for non-listed SMEs), joka on kevyempi ja joustavampi ESRS-standardi (EFRAG 2024).
ESRS-standardin mukaan yrityksen tulee raportoida laajasti erilaisista kestävyyteen liittyvistä kokonaisuuksista ja ESG-vaikutuksista eli
- ympäristövaikutuksista (Environmental)
- sosiaalisista vaikutuksista (Social)
- taloudellisista ja hallinnollisista vaikutuksista (Governance) (Taloushallintoliitto 2024a.)
Standardissa on olennaista kaksoisolennaisuusanalyysi, jonka avulla rajataan yrityksen kannalta keskeisimmät vastuullisuusasiat. Happonen ja Koivisto (2023) kuvaavat, että olennaisuusanalyysissa tunnistetaan ja analysoidaan kaksi vaikutusten ulottuvuutta: yrityksen liiketoiminnan negatiiviset ja positiiviset vaikutukset ihmisiin ja ympäristöön sekä kestävyyteen liittyvien kehityskulkujen liiketoiminnalle aiheuttamat riskit ja mahdollisuudet. Toisin sanoen: millä yrityksen toiminnalla on vaikutuksia ihmisiin ja ympäristöön ja toisaalta mitkä ympäristössä tai yhteiskunnassa tapahtuvat asiat voivat vaikuttaa yritykseen. Happonen ja Koivisto (2023) tiivistävät yrityksen tehtävän niin, että käytännössä jokainen standardikokonaisuuden kestävyysteema tulee arvioida kaksinkertaisuuden periaatteen mukaan: onko teema olennainen vaikutusten olennaisuuden, taloudellisen olennaisuuden tai molempien näkökulmasta.
Kestävyysraportoinnin avulla yritykset voivat osoittaa sidosryhmilleen, miten ne huomioivat kestävyyden toiminnassaan ja millaisia vaikutuksia yrityksen toiminnalla on ihmisiin ja ympäristöön. Yrityksen toiminnan vaikutukset sidotaan yrityksen ja sen arvoketjun toimintaan, ja niistä pyritään tuottamaan erilaisille sidosryhmille tietoa päätöksenteon tueksi. Rapotin tiedot voivat esimerkiksi vaikuttaa yhtiölle myönnettävään rahoitukseen, kun rahoituslaitokset voivat määrittää koron kestävyysraportin perusteella. Yhteistyökumppanit saavat raportista tietoa liiketoiminnan jatkuvuudesta. Lisäksi sijoittajat voivat arvioida ilmastonmuutoksesta ja muista kestävyyskysymyksistä aiheutuvia taloudellisia riskejä ja mahdollisuuksia. (Breukers 2023; Euroopan komissio 2024; Taloushallintoliitto 2024a.)
Koskeeko uusi direktiivi pk-yrityksiä?
CSRD-direktiivi tulee voimaan portaittain, mutta se koskee pian kaikkia pörssiyhtiöitä (poislukien mikroyritykset), sekä muita suuria EU-alueen yhtiöitä, joissa täyttyvät tietyt henkilöstömäärään, liikevaihtoon ja taseen loppusummaan liittyvät raja-arvot. Raportointivelvoite vaikuttaa myös EU:n ulkopuolisiin yrityksiin, jos EU:n ulkopuolisella yrityksellä on EU:n sisällä tytäryhtiö tai pysyvä toimipaikka ja tytäryhtiön tai pysyvän toimipaikan liikevaihto EU:n sisällä on 150 miljoonaa euroa. (KPMG 2024; Taloushallintoliitto 2024b.)
Vaikka uusi direktiivi ei suoraan velvoita pk-yrityksiä raportoimaan toiminnastaan, voi raportointivelvoite kohdistua pk-yritykseen epäsuorasti. Tämä tarkoittaa sitä, että suuret yritykset keräävät tietoa sekä oman yrityksensä toiminnasta että heidän arvo- ja toimitusketjussaan olevien yritysten toiminnasta. Jos pk-yritys on osa suuren yrityksen konsernia tai toimitusketjua, se voi epäsuorasti olla velvollinen raportoimaan omasta kestävyydestä. (Breukers 2023). Kaikki yritykset, jotka avustavat raportoivaa yritystä tuottamaan tuotteita tai palveluita, ovat velvollisia tuottamaan tietoa siinä määrin, että raportoiva yritys ymmärtää siihen kohdistuvat mahdollisuudet ja riskit (Taloushallintoliitto 2024b). Epäsuora raportointivelvoite seuraa varsinaisen CSRD-direktiivin aikataulua.
Kun pk-yrityksessä ryhdytään selvittämään, koskeeko raportointivelvoite epäsuorasti omaa yritystä, voivat seuraavat Breukersin (2023) listaamat kysymykset olla avuksi:
- Onko pk-yrityksellä asiakkaita, jotka ovat CSRD-velvollisia? Jos kyllä, niin pk-yritys voi olla tiedonantovelvollinen CSRD:stä raportoivalle yhtiölle.
- Onko pk-yritys osa konsernia, jonka emoyhtiö on CSRD-velvollinen? Jos kyllä, niin kaikki konserniin kuuluvat tytäryhtiöt joutuvat tuottamaan kestävyystietoa emoyhtiötä varten.
- Onko raportoivalla yhtiöllä pitkät arvo- ja toimitusketjut? Jos kyllä, niin pk-yrityksen on hyvä varautua raportointiin, koska pitkien arvoketjujen seuranta ja negatiivisten vaikutusten ehkäisyyn kuuluvat myös arvoketjun muut yritykset.
- Hyödyntääkö pk-yritys merkittävästi fossiilisia polttoaineita? Jos kyllä, niin yrityksen on hyvä varautua siihen, että se todennäköisesti joutuu raportoimaan vaikutuksistaan eri sidosryhmille esimerkiksi kilpailutuksissa.
- Onko pk-yrityksen toimialan arvo- ja toimitusketjussa riskiä ihmisoikeuksien loukkaamiselle? Ihmisoikeudet ovat iso osa raportointia, ja niihin on hyvä kiinnittää erityistä huomiota.
- Onko pk-yritys mitannut hiilijalanjälkensä? Hiilijalanjäljen mittaamista kysytään usein kilpailutuksissa.
- Onko pk-yritys aikaisemmin kartoittanut toimintansa vaikutuksia? Jos kyllä, niin yrityksellä tulee olla asiasta dokumentointia, henkilöstökyselyjä tms. Yrityksen tulee myös osoittaa, miten tietoja on hyödynnetty.
- Jos pk-yritys haluaa ehkäistä riskiä ja aloittaa raportoinnin, osaako tilitoimisto avustaa yritystä raportin rakentamisessa? Raportin varmentaa tilintarkastaja, joten apua raportointiin voi kysyä tilitoimistolta.
Usein pk-yrityksellä on jo olemassa olevaa kerättyä tietoa toiminnastaan, tehty hiilijalanjäljen laskenta tai muuten kerätty dataa omasta toiminnasta. Raportointiin voi siis löytyä jo valmiiksi aineistoa. Taloushallintoliitto (2024b) korostaa, että yrityksen toiminnan laajuus ja arvoketjut kannattaa kartoittaa hyvissä ajoin, ja näin varautua paremmin mahdollisesti yllättäviin tietopyyntöihin. Jos kestävyys ja vastuullisuus on otettu kiinteäksi osaksi yrityksen strategiaa jo aiemmin, vältytään siltä tilanteelta, että yrityksen päätöksiä ohjaa kiristyvä lainsäädäntö yhtiön hallituksen sijaan (Rankinen & Kurittu 2024).
Kestävyysraportoinnin hyödyt
Raportointi vaatii yrityksiltä resursseja ja myös vapaaehtoisen standardin asettamat vaatimukset edellyttävät yrityksiltä sekä rahaa että aikaa. Kustannuskysymykset ja lisääntyvä hallinnollinen taakka on noussut huolenaiheeksi esimerkiksi lakiluonnokseen esitetyissä lausunnoissa (esim. Mikro- ja yksinyrittäjät ry 2023). Toisaalta voidaan ajatella, että yhtenäiset raportointiohjeet helpottavat pk-sektorin työtä, kun niiltä vaadittavat asiat yhdenmukaistuvat. Lisäksi raportoinnista voidaan nähdä koituvan monia hyötyjä yrityksille. Breukers (2023) mainitsee ainakin seuraavat:
• Lainsäädännön asettamien velvoitteiden täyttäminen
• Rahoituksen saatavuus ja varmistaminen myös tulevaisuudessa
• Liiketoiminnan prosessien kehittäminen
• Uusien mahdollisuuksien kartoittaminen ja riskien hallinta
• Liiketoiminnan jatkuvuus vastaamalla esim. kilpailutusten ehtoihin
• Henkilöstön ja johdon sitouttaminen osaksi liiketoimintaa
Vastuullisuusasioissa ennakoiminen ja proaktiviisuus kannattavat. Esimerkiksi siitä tarkastelusta on hyvä lähteä liikkeelle, onko pk-yritys arvoketjujen myötä velvollinen raportoimaan toiminnastaan. Lisäksi kannattaa pitää mielessä raportoinnin perimmäinen tavoite kestävyyden juurruttamisesta yrityksen strategiaan. Rankinen ja Kurittu (2024) muistuttavat, että yritysten on olennaista tunnistaa merkittävimmät kestävyysteemat, joiden johtamisesta, kehittämisestä ja tuloksista raportti lopulta kertoo. Tunnistamisen myötä strategisesti merkittävät vastuullisuusteemat saadaan myös päätöksenteon tueksi, oli kyse sitten investoinneista, hankinnoista, tuotekehityksestä, johdon rekrytoinneista tai muusta. Kestävyysraportointi liittyy vahvasti myös yrityksen luotettavuuteen, sillä ”ilman uskottavaa kestävyysraporttia asiakkailla, rahoittajilla ja sijoittajilla ei ole juuri mitään syytä uskoa teidän tarinaanne”. (Rankinen & Kurittu 2024.)
Kirjoittaja Hanne Laasonen työskentelee WeCircle – kestävää kasvua kiertotaloudesta -hankkeessa, jonka toiminta-aika on 1.4.2023–30.9.2025. Hankkeen tavoitteena on edistää teollisten pk-yritysten kestävää kehitystä ja kiertotaloutta. Päärahoittaja on Euroopan aluekehitysrahasto (EAKR). Kirjoituksessa on yhtenä lähteenä käytetty WeCircle-hankkeen webinaaria, joka on katsottavissa hankkeen verkkosivuilta.
Lähteet
