Kevään 2022 sosionomitutkinnon työelämän ohjausryhmä kokoontui Teams -tapaamiseen maaliskuun alussa. Tilaisuuden aiheeksi oli tänä vuonna valittu jatkuva oppiminen, joka on yksi Laurean kriittisistä muutostarpeista.  Laurea pyrkii vastaamaan yhteiskunnan jatkuvan oppimisen haasteeseen. Tarkoituksena on tuottaa sellaisia opintoja ja kokonaisuuksia, joilla jo sosiaalialalla työskentelevät työntekijät voivat työn ohessa päivittää osaamistaan tai suorittaa opintoja ja näin ollen mahdollistaa tutkintoon johtavaan koulutukseen pääsyn.

Tilaisuuteen osallistui menettelytapaohjeen mukaisesti työelämän edustajia, Laurean sosionomitutkinnon tutkintovastaavat, opiskelijoiden edustaja sekä tutkinnosta vastaava kehittämispäällikkö. Työelämän edustajien joukossa oli myös avainkumppaneiden edustajia, joista uusin, Go-Strong Oy:n edustaja, käytti tapaamisen ensimmäisen puheenvuoron.

Avainkumppanin puheenvuoro

Go-Strong Oy on espoolainen sekä avo- että laitospalveluita tuottava lastensuojelualan yritys. Paikalla tapaamisessa olivat toimitusjohtaja Martti Volotinen sekä psykologin palveluista vastaava Veli-Matti Karhu. Puheenvuoron keskiössä oli työelämän ja opiskelijoiden välinen yhteistyö ja sen kehittäminen. Tällä hetkellä yhteistyö on tarkoittanut pääasiassa asiantuntijaluentoja sekä työ ja -harjoittelupaikkoja. Kaiken kaikkiaan Karhun mukaan yhteistyö Laurean kanssa on ollut erittäin onnistunutta ja tulevaisuudessa varmasti löydetään lisää yhteistyömuotoja.

Puheenvuoron jälkeen käynnistyi sitten varsin vilkas keskustelu sosionomiopiskelijoiden odotuksista ja valmiuksista työskennellä esimerkiksi lastensuojeluyksiköissä. Antavatko opinnot riittävät valmiudet työskennellä varsin vaativien asiakkaiden kanssa? Pitäisikö opinnoissa olla enemmän tarjolla lastensuojelun opintoja, jotta opiskelijoille olisi mahdollisuus saada riittävän kattava käsitys alasta sekä sen vaatimuksista? Lastensuojelun opintojaksot ovat Laureassa eniten ilmoittuneita kerääviä opintoja. Viime vuonna opintojakson suoritti 187 opiskelijaa. Pitäisikö meillä siis olla enemmän ja laajempaa tarjontaa juuri tälle alalle?

Työelämän edustajat toivat esille, että toisinaan sosionomit kokevat itsensä kehittäjiksi ja asiantuntijoiksi, jotka istuvat enemmänkin toimistopöydän takana ja suunnittelevat toimintaa. Käytännön työ on kuitenkin hyvin pitkälti arjessa asiakkaan rinnalla kulkemista. Tuleeko opinnoissa riittävän hyvin esille ihan perustyön arvostaminen ja toisaalta sen vaativuus?

Lisäksi keskustelussa tuli useampaan kertaan esille, että valmistuneet sosionomit varsin herkästi vaihtavat työpaikkaa. Talentia on teettänyt selvityksen korkeakoulutettujen sosiaalialan jäsenilleen ja sieltä tuloksena tuli, että alle puolet valmistuneista sosionomeista olisi valinnut saman alan uudelleen (Lindgren & Manssila 2021). Onko ”työpaikkashoppailun” syynä juuri se, että sosionomit ovat opintojen aikana kuvitelleet työn erilaiseksi? Toisaalta laaja-alainen sosionomitutkinto toki antaa mahdollisuuden kokeilla hyvinkin erilaisia työtehtäviä.  Tällä hetkellä alalla on huutava työvoimapula ja luonnollisesti tämä antaa mahdollisuuden vaihtaa työpaikkaa hyvinkin herkästi.

Koulutuspolut ja jatkuva oppiminen sosiaalialalla 2021

Edellisessä luvussa jo viittasinkin Talentian tekemään tutkimukseen, jossa selvitettiin miten jo pidempään työssä olleiden sosiaalialan korkeakoulutettujen Talentian jäsenten jatkuva oppiminen ja ammatillisen osaamisen kehittäminen näkyvät heidän työelämässään.  Tutkimukseen osallistuivat vuosina 2019 ja 2020 valmistuneet sosiaalityön maisterit sekä amk- että yamk-sosionomit. Ohjausryhmän tapaamisessa Talentian edustaja Jaana Manssila kävi lyhyesti läpi tutkimuksen taustatietoja, joissa selvitettiin millaista osaamista talentialaiset ovat hankkineet ja millainen koulutus heitä tulevaisuudessa kiinnostaa. Kyselyn aluksi vastaajilta kysyttiin, kuinka todennäköisesti he suorittaisivat saman tutkinnon nykyisellä työkokemuksella. Amk- sosionomeista saman tukinnon suorittaisi 44 %. Yamk-tutkinnon kohdalla vastaava luku oli 24 % ja sosiaalityön maisterista 48 %. Amk-sosionomeista 90 % oli kyselyhetkellä kokopäivätyössä ja ainoastaan prosentti oli työttömänä. Työn vaativuudesta kysyttäessä 74 %  koki työnsä vaatimustason vastaavan sosionomikoulutusta, 10 % koki vaatimustason alhaisemmaksi, 11 % koki työn liian vaativaksi ja 6 % ei osannut sanoa.

Kyselyn tavoitteena oli selvittää, millä tavoin jatkuva oppiminen toteutuu ja mistä koulutuksesta sosionomit olisivat kiinnostuneita. Vastanneista 83 % kertoi kehittäneensä ammatillista osaamistaan. Kysyttäessä työantajan osuutta kehittämisessä yli puolet kertoi osaamisen kehittämisen lähteneen heistä itsestään ja noin kolmasosa kertoi maksaneensa kehittämisen itse. Lisäksi noin puolet (47 %) vastaajista koki, että työnantaja olisi harvoin tai ei ollenkaan kartoittanut riittävää ammatillista osaamista. Tosin 67 % kertoi työnantajan joko maksaneen koulutuksen kokonaan tai osittain.

Kysyttäessä tulevaisuuden suunnitelmia koskien ammatillista kehittymistä, lisäkoulutus koskien sosiaalialan ydinosaamisia kiinnosti vastaajia seuraavasti: työmenetelmäosaaminen kiinnosti 38 %, lainsäädäntöosaaminen kiinnosti 35 % ja psykososiaalinen osaaminen kiinnosti 31 % vastaajista.

Työelämäosaamisessa kysyttiin myös kiinnostusta työhyvinvointiosaamiseen, digiosaamiseen sekä johtamisosaamisen. Eniten näistä kiinnosti työhyvinvointiosaaminen 43 % . Lähes yhtä kiinnostava oli digiosaaminen 41 %:lla ja johtamisosaaminen kiinnosti 36 % vastaajista. Lopuksi kyselyssä haluttiin vielä tietää, missä muodossa kehittämistä oltiin halukkaita tekemään. Täydennyskoulutuksena osaamisen kehittämistä ammattikorkeakoulussa piti parhaana vaihtoehtona 37 % ja yliopistossa 35 %. Avoimen yliopiston vaihtoehtoa parhaana piti 29 %. Vastaajista 56 % toivoi, että työantaja järjestäisi kehittämistä koulutuksena, 40 % työnohjauksena ja kehittämishankkeissa 29 %.

Koko tutkimus löytyy täältä.

Manssilan esityksen jälkeen käytiin vilkasta keskustelua tutkimuksen tuloksista. Todettiin, että sosiaalialalle tullaan montaa kautta ja merkittävä osa tulijoista on alanvaihtajia ja jo yhden tutkinnon suorittaneita. Lisäksi he ovat yleensä  hyvin motivoituneita kehittämään omaa osaamistaan. Toisaalta  alan kilpailutukset vaativat työntekijöiden tiettyä koulutustasoa ja täydennyskoulutuksia. Työelämän edustaja toi esille, että osissa kilpailutuksia on etukäteen määritelty hyväksytyt koulutukset, joilta työntekijöiltä edellytetään. Ammattikorkeakoulujen olisi hyvä olla perillä näistä, jotta kykenisi niitä tarjoamaan esimerkiksi täydennyskoulutuksina. Opiskelijajäsen Noora Hautakangas kertoi omasta urapolustaan lähihoitajasta sosionomiksi ja totesi kouluttautumisen olevan kiinni mitä suuremmissa määrin opiskelijan itsensä halusta ja kiinnostuksesta.

Jatkuvan oppimisen toteuttamistavat

Tilaisuuden viimeisenä aiheena oli koulutussuunnittelija Rosa Dahlqvistin valmistelema jatkuvan oppimisen kehittäminen palvelumuotoilun keinoin. Aluksi Rosa lyhyesti esitteli palvelumuotoilun perusidean sekä Laurean avoimen ammattikorkeakoulun tuotteet ja tuoteryhmät. Laureassa juuri avoin ammattikorkeakoulu on se yksikkö, joka suunnittelee ja organisoi jatkuvaa oppimista. Esittelyn jälkeen ohjausryhmä osallistui kyselyyn, joka toteutettiin ns. Kahoot-työkalulla. Kyselyssä oli etukäteen laadittuja kysymyksiä koskien jatkuvan oppimisen järjestämistä. Osallistujia kyselyyn oli 11 ja osaan kysymyksiä saattoi valita useamman vaihtoehdon. Alla on listattuna kysymykset, vastausvaihtoehdot ja vastausmäärät.

Mikä olisi mieluisin opiskelutapa?

• A) etänä kotona
• B) paikan päällä kampuksella,
• C) töissä (työnantajan tukemana) 2 vastausta
• D) hybridimalli: etänä (töissä tai kotona) sekä paikan päällä 8 vastausta

Paras opiskeluaika?

• A) aamulla 2 vastausta
• B) päivällä 2 vastausta
• C) iltapäivällä 2 vastausta
• D) illalla 2 vastausta

Kuinka laajat opinnot voisi kiinnostaa suorittaa?

• A) 1-2 op kevyet kurssit (1 vk-1 kk MOOC-tyyppiset kurssit) 1 vastaus
• B) 5-15 op:n kurssit (2-5 kk) 5 vastausta
• C) 30 op:n (0,5 -1 v) laajuiset osaamiskoulutukset tai diplomit 8 vastausta
• D) 60 op:n laajuiset erikoistumiskoulutukset tai tutkinnot 1 vastaus

Mitä opinnoilla voitaisiin tavoitella?

• A) tutustuminen alaan ja aiheeseen
• B) tietyn osaamisen saaminen 9 vastausta
• C) sertifikaatti tai diplomi 5 vastausta
• D) laaja ja syvä erityisosaaminen 5 vastausta

Millainen opiskelutapa olisi parhain?

• A) itsenäinen työskentelytapa ilman tuen saamista
• B) työskentelyä itsenäisesti tai tiimissä, tukea olisi saatavilla 10 vastausta
• C) en ole varma/en tiedä 1 vastaus

Kyselyn päätteeksi kysyttiin vastaajilta, mikä on merkityksellisintä työssäsi. Vastausten perusteella työkalu tuotti seuraavan kuvion (Kuvio 1).

Koontina kyselystä voidaan todeta, että mieluisin tapa opiskella olisi hybridiopetus, jossa opintojen ajoittamisella ei kauheasti ole merkitystä. Voidaan myös todeta, että 30 opintopisteen laajuiset osaajakoulutukset kiinnostavat eniten ja opinnoilla tavoitellaan tietyn osaamisen saavuttamista. Kuitenkin myös laaja ja syvä osaaminen ja sertifikaatin tai diplomin saaminen kiinnostaa. Työskentelyä itsenäisesti tai tiimissä siten, että tukea on saatavilla.

Kyselyn päätteeksi käytiin vielä yhteistä keskustelua aiheesta. Työelämän edustajat toivat esille arvostavansa Laurean tapaa tehdä tässäkin asiassa yhteistyötä työelämän kanssa. Työelämän terveisinä voidaan todeta, että mahdollisuutta hybridiopetukseen pidetään tärkeänä, mutta tarvetta on myös reflektoinnille ja läsnäololle. Tässä yhteydessä opiskelijajäsen toi esille, kuinka merkittävää ammatti-identiteetin syntymiselle on reflektiiviset keskustelut lehtoreiden ja opiskelijayhteisön kanssa. Tämän asian huomioiminen on äärimmäisen tärkeää juuri nyt verkko-opintojen toteuttamisessa. Verkko-opinnoista vastaava tutkintovastaava Jaana Paasu nosti esille suunnittelun tärkeyden. Nykyisillä verkko-opintoihin kehitetyillä yhteisöllisillä menetelmillä on mahdollisuus huolehtia ammatti-identiteetin syntymisestä. On erittäin tärkeää, että kaikki verkko-opinnot käsikirjoitetaan, jolloin yhteisöllisyyden kehittämiselle tulee oma paikkansa.

Yhteenveto

Yhteenvetona sosionomitutkinnon työelämän ohjausryhmästä voi jälleen kerran todeta, että tavoitteet tapaamiselle saavutettiin. Saimme arvokasta tietoa liittyen alan ajankohtaisiin kysymyksiin sekä sosionomien työllistymiseen vaikuttaviin tekijöihin. Tämän tapaamisen aiheena oli jatkuva oppiminen ja tarkoituksena oli selvittää, millaisia odotuksia työelämällä on Laurealle. Koulutuksen kehittämisen tulokulmasta seuraavana vaiheena sosionomitukinnon kehittämisessä oli, että tämän tapaamisen anti vietiin kaikille sosiaalialan lehtoreille yhteisessä lehtoritapaamisessa.

Lisäksi saatoimme tapaamisessa välittää tietoa siitä, mitä meillä on työelämälle tarjottavana. Tapaaminen päätettiin Tikkurilassa syksyllä aloittavan polkuryhmän esittelyyn. Polkuryhmän toiminta on suunniteltu juuri työelämässä oleville sosiaali- ja terveysalan tai koulutuksen ja ohjauksen toisen asteen suorittaneille alan ammattilaisille, joilla on vähintään vuoden työkokemus. Ryhmän opetus toteutetaan pääasiassa verkossa, jossa kuitenkin on erittäin hyvin huomioitu opiskelijoilla jo oleva osaaminen ja tukea opintoihin on paljon saatavilla. Eikös tällainen koulutus ollut juurikin työelämän ja alumnien toive?

Lähteet:

• Lindgren, L. & Manssila, J. 2021. Jatkuva oppiminen sosiaalialalla 2021. Sosiaalialan korkeakoulutettujen ammatillisen osaamisen kehittämisen tavat, toteutuminen ja tarpeet vuosina 2019-2021