Miten projekti-ideat voivat kytkeytyä osaksi laajempaa kokonaisuutta kaupunkiympäristöissä tapahtuville systeemisille muutoksille ja hyvinvoinnin edistämiselle? Tässä artikkelissa tarkastellaan, kuinka KauKo-hankkeen kolmannessa ekosysteemityöpajassa jalostettiin ideoinnin tuloksia kohti konkreettisia hankkeita yhdistämällä niitä aiemmissa työpajoissa työstettyihin missiolauseisiin ja hyvinvoinnin tavoitteisiin.
Kuvaaja Mikael Seppälä/Laurea-ammattikorkeakoulu.
Tämä artikkeli on kolmas osa artikkelisarjasta, joka käsittelee osana pääkaupunkiseudun ekosysteemisopimusta toteutettavan, Uudenmaan liiton ja EU:n osarahoittaman KauKo – Kaupunkiympäristöt Kokeilualustana hyvinvointi-innovaatioille -hankkeen ekosysteemityön käytänteitä. Hankkeen ekosysteemityön tarkoituksena on vahvistaa pääkaupunkiseudun sidosryhmien välistä yhteistyötä ja luoda yhteinen ymmärrys siitä, kuinka kaupunkilaisten hyvinvointia ja terveyttä voidaan parhaiten edistää moniammatillisessa sekä monialaisessa ympäristössä.
Ekosysteemityöpajasarjaa ohjaa kaksi keskeistä lähestymistapaa. Systeeminen innovaatio viittaa muutokseen, joka kohdistuu koko järjestelmän tasoon, kuten rakenteisiin, toimintamalleihin tai vuorovaikutussuhteisiin. Se ei tarkoita yksittäistä tuotetta tai palvelua, vaan kokonaisvaltaista lähestymistapaa, joka pyrkii ratkaisemaan monimutkaisia ongelmia käsittelemällä niiden juurisyitä. Esimerkiksi systeeminen innovaatio voi tarkoittaa tapaa, jolla terveyspalvelut, koulutus ja asuntopolitiikka yhdistetään tukemaan hyvinvointia pitkäjänteisesti. (Matti & Rissola 2022.)
Innovaatioportfolio taas on kokoelma erilaisia projekteja, kokeiluja ja toimenpiteitä, jotka tukevat näitä laajempia muutoksia. Portfoliossa pyritään yhdistämään erilaiset lähestymistavat, mittakaavat ja aikajänteet siten, että ne muodostavat toisiaan täydentävän kokonaisuuden. Tämä mahdollistaa resurssien kohdentamisen ja oppimisen yksittäisten kokeilujen välillä sekä auttaa eri toimijoita löytämään yhteisiä tavoitteita ja toimintatapoja. Innovaatioportfolion avulla voidaan myös arvioida, miten yksittäiset projektit edistävät koko järjestelmän muutosta ja yhteiskunnallisia vaikutuksia. (Matti & Rissola 2022; Seppälä 2020.)
Artikkelisarjan ensimmäisessä osassa keskityttiin KauKo-hankkeen työpajasarjan tavoitteisiin ja jaetun haasteen tunnistamiseen, ja toisessa osassa syvennyttiin hyvinvoinnin osa-alueiden ja yhteistyön keinojen määrittelyyn (Jalo ym. 2024; Seppälä ym. 2024). Artikkelisarjan tarkoituksena on esitellä hankkeen ekosysteemityötä ja sen yksittäisten työpajojen muodostamia vaiheita, kun taas työn konkreettiset tulokset julkaistaan myöhemmin osana laajempaa tulosraporttia.
Kolmas ekosysteemityöpaja järjestettiin 27.11.2024 Laurea-ammattikorkeakoulun ja Business Helsingin toimesta. Työpajassa keskiöön nousi uusien projektiehdotusten ideointi, jotka voisivat edistää hyvinvointia kaupunkiympäristöissä. Työpaja pohjautui aiemmissa työpajoissa määriteltyyn jaettuun haasteeseen sekä hyvinvoinnin osa-alueisiin ja niiden tavoitteisiin. Tavoitteena oli kehittää hankeideoita, jotka yhdistävät ekosysteemisen lähestymistavan ja kaupunkilaisten hyvinvointia edistävän toiminnan. Työpaja tarjosi monialaiselle 16 hengen osallistujajoukolle mahdollisuuden vahvistaa yhteistyötä eri toimijoiden välillä ja luoda pohjaa ekosysteemin jatkuvuudelle tulevaisuudessa.
Projekti-ideoiden luominen
Marraskuun työpajassa keskityttiin edellisen työpajan tulosten arviointiin, niiden pohjalta jaetun haasteen eli myöhemmin julkaistavan missiolauseen sekä artikkelisarjan toisessa osassa avattujen hyvinvoinnin osa-alueiden tavoitteiden kirkastamiseen. Osallistujat analysoivat aiemmassa työskentelyssä tuotettua materiaalia ja selkeyttivät ekosysteemityön tavoitteita. Tämän jälkeen siirryttiin uusien projektiehdotusten ideointiin, jossa osallistujat kehittivät konkreettisia hankeideoita, jotka edistäisivät hyvinvointia kaupunkiympäristöissä. Työskentelyn lopuksi tulokset koottiin yhteen, ja pohdittiin seuraavia askeleita sekä yhteistyön jatkamista tulevissa työpajoissa.
Projektien ideoimiselle luotiin perusta tarkastelemalla ja jatkojalostamalla edellisten työpajojen materiaaleja. Työskentely keskittyi erityisesti jaetun haasteen (missiolause) ja hyvinvoinnin osa-alueiden tavoitteiden käsittelyyn ja kehittämiseen. Edellisessä työpajassa työpajasarjan osallistujilta oli kerätty palautetta jaetusta haasteesta, jonka pohjalta oli muotoiltu kaksi vaihtoehtoista missiolausetta. Näitä vaihtoehtoja esiteltiin työpajan osallistujille kommentoitavaksi, ja keskustelun tuloksena toinen missiolause valittiin jatkokehittelyn pohjaksi.
Osallistujien edellisessä työpajassa tuottamat tavoitteet oltiin työpajojen välillä analysoitu huolellisesti. Hyvinvoinnin osa-alueiden tavoitteet järjesteltiin uudelleen, kategorisoitiin loogisempiin kokonaisuuksiin ja niiden sisältöä selkeytettiin. Lisäksi työpajan fasilitaattorit ekosysteemiasiantuntija Siiri Jalo Laureasta sekä Emilia Saarelainen Business Helsingistä olivat tarkastelleet osallistujien ehdotuksia laajempien hyvinvointitutkimusten ja julkaisujen näkökulmasta (mm. Tammela ym.2023; Sosiaali- ja terveysministeriö 2021; Kunnari 2017; Sadeghi ym.2022; Hakamäki 2024). Näiden avulla tunnistettiin kehittämiskohteita ja täydentämistarpeita. Vertailu tarjosi arvokasta taustatietoa ja tieteellistä pohjaa, joiden avulla luotiin uusia, täydentäviä tavoitteita varmistamaan, että kaikki keskeiset hyvinvoinnin osa-alueet tulivat kattavasti huomioiduiksi.
Työpajan aikana osallistujille esiteltiin nämä analyysin pohjalta muokatut ja täydennetyt tavoitteet. Osallistujat antoivat palautetta ja kommentteja, minkä avulla aineistoa kehitettiin työpajassa edelleen. Työskentelyn tuloksena saatiin entistä kattavampi ja tarkempi pohja tulevien projektien suunnittelulle.
Kuva 1. Edellisessä työpajassa syntyneiden tuotosten muokkaaminen projekti-ideoiden tuottamisen tueksi.
Innovaatioportfoliolähestymistapa tarjosi työpajassa raamit sille, miksi projektiehdotusten tuottaminen on tärkeää systeemisten innovaatioiden edistämiseksi. Kuvassa 2 esitetään Laurean ekosysteemiasiantuntija Mikael Seppälän työpajan osallistujille avaama ajatus siitä, miten eri sektorit ja tavoitteet liittyvät toisiinsa systeemisen innovaation ja innovaatioportfolion näkökulmasta. Vasemmalla näkyvät eri sektorit, kuten ilmasto, teollisuus, innovaatiot, yhteiskunta ja energia, jotka on esitetty osittain päällekkäisinä ympyröinä. Tämä kuvaa sektoreiden välistä riippuvuutta ja monialaisten haasteiden vuorovaikutusta. Keskellä oleva kaavio korostaa, että systeeminen innovaatio yhdistää nämä riippuvuudet yhdeksi kokonaisuudeksi, jossa rakenteet, toimintamallit ja vuorovaikutussuhteet muuttuvat. Oikealla innovaatioportfolion osiot kuvastavat projekteja ja politiikkayhdistelmiä, jotka tukevat systeemistä muutosta. Tämä lähestymistapa pyrkii luomaan yhtenäisen kokonaisuuden, jossa eri sektoreiden ja projektien tavoitteet yhdistyvät monialaisten ja vaikuttavien ratkaisujen tuottamiseksi. Innovaatiosektori viittaa tässä innovaatioita synnyttäviin ja niitä edistäviin toimintoihin, jotka toimivat muiden sektoreiden kehittämisen mahdollistajina. (Matti & Rissola 2022.)
Kuva 2. Sektorien ja tavoitteiden väliset suhteet (Matti & Rissola 2022; kirjoittajien tekemä kuva).
Innovaatioportfoliolähestymistavan avulla korostetaan projektien keskinäisiä suhteita ja monialaisuutta, ja sillä pyritään tukemaan systeemisiä muutoksia. Systeeminen lähestymistapa edellyttää monialaisten kokeilujen kokonaisuutta, jossa perinteisen teknologia- ja innovaatiovetoisen kehitystyön rinnalle tuodaan yhteiskunnallisia, kulttuurisia, käyttäytymiseen liittyviä ja poliittisia näkökulmia (Hill 2022). Työpajassa tämä ajattelu ohjasi osallistujia ideoimaan monipuolisesti projekteja, jotka yhdessä muodostavat hyvinvointia edistävän ekosysteemin kaupunkiympäristöissä.
Työpajan ideointi rakentui hyvinvoinnin osa-alueiden ja niihin liittyvien tavoitteiden sekä muutostarpeiden määrittelyn pohjalta. Näiden selkiyttämisen jälkeen osallistujat toteuttivat hiljaisen aivoriihen, jossa tuotettiin projekti-ideoita, jotka vastasivat tunnistettuihin tarpeisiin. Ideat klusteroitiin pöytäryhmissä temaattisiksi kokonaisuuksiksi, ja näiden klustereiden ympärille muodostettiin ryhmät. Jokainen ryhmä jalosti valitsemaansa kokonaisuutta konkreettisiksi projekti-ideoiksi, jotka tukevat laajempia ekosysteemitavoitteita ja systeemistä muutosta.
Kohti viimeistä työpajaa
Kolmannessa työpajassa tuotetut projekti-ideat eivät jää vain alustaviksi luonnoksiksi, vaan niitä kehitetään työpajan jälkeen eteenpäin ja muokataan entistä konkreettisemmiksi ehdotuksiksi. Näitä jalostettuja projektiehdotuksia esitellään työpajasarjan neljännessä ja viimeisessä tapaamisessa, joka järjestetään tammikuussa. Samalla viimeisessä työpajassa viimeistellään kolmannessa työpajassa muotoillut missiolauseet, jotka kokoavat yhteen osallistujien määrittelemän ekosysteemityön pitkän aikavälin tavoitteet ja toiminnan suunnan. Lisäksi työpajassa syvennytään yhteistyön keinoihin, jotka olivat teemana toisessa työpajassa, ja arvioidaan niiden soveltuvuutta jatkokehityksessä (Seppälä ym. 2024). Tämä vaihe varmistaa, että työpajasarjan aikana tuotetut ideat ja tavoitteet ovat vahva perusta tulevalle yhteiskehittämiselle ja ekosysteemityölle.
Kirjoittajatiedot
Mikael Seppälä, erityisasiantuntija, Laurea-ammattikorkeakoulu YTM, KM, KTM, MBA. Seppälä on ekosysteemien ja systeemisen innovaatiojohtamisen asiantuntija ja työskentelee KauKo-hankkeen projektipäällikkönä. Hän koordinoi Laurean innovaatiojohtamisen ja ekosysteemien teematiimin toimintaa.
Siiri Jalo, TKI-asiantuntija, sosionomi (YAMK), Laurea-ammattikorkeakoulu.
Jalo toimii asiantuntijana TKI-hankkeiden valmistelu- ja kehittämistehtävissä sekä kouluttajana. KauKo-hankkeessa hän toimii ekosysteemiasiantuntijana.
Emilia Saarelainen, projektiasiantuntija, Business Helsinki. M.Sc ja MBA. Saarelainen on innovaatiojohtamisen asiantuntija, jolla on monipuolinen kokemus innovaatiotoiminnan edistämisestä niin Suomessa kuin kansainvälisesti. Tällä hetkellä hän toimii KauKo-hankkeessa projektiasiantuntijana.
Roope Töllikkö, projektipäällikkö, Business Helsinki. LitM, BSc. Töllikkö on Helsingin osahankkeen, että koko KauKo-hankkeen projektipäällikkö. Akateeminen tausta on liikuntatieteiden ja –johtamisen puolella, mutta viime vuosina hän on hairahtanut TKI-toiminnan ihmeelliseen maailmaan liikkumisen, terveyden ja hyvinvoinnin teema-alueella.
Lähteet
- Hakamäki, P., Nick, R., Valli, N., Kuitunen-Kaija, O. 2024. Hyvinvointia edistävä toiminta helposti löydettäväksi: hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen kansallisen palvelukonseptin määrittelyä: Versio 1.1.
- Hill, D. 2022. Designing missions – Mission-oriented innovation in Sweden – A practice guide by Vinnova. Viitattu: 27.11.2024.
- Jalo, S., Seppälä, M., Töllikkö, R. & Saarelainen, E. 2024. Ekosysteemityö ja sidosryhmätyön hyvät käytänteet KauKo-hankkeessa. Laurea Journal.
- Kunnari, M. 2017. Aikuisväestön hyvinvointiin liittyvät huolet ja hyvinvoinnin heikentäjät. Oulun yliopisto.
- Matti, C. & Rissola, G. (toim.) 2022. Co-creation for policy: Participatory methodologies to structure multi-stakeholder policymaking processes. European Union.
- Sadeghi, A.R., Ebadi, M., Shams, F. & Jangjoo, S. 2022. Human-built environment interactions: the relationship between subjective well-being and perceived neighborhood environment characteristics. Scientific Reports, 12(1), 1234-1245.
- Seppälä, M. 2020. Radikaali epävarmuus vaatii radikaalia yhteistoimintaa – Askelmerkkejä systeemiseen muutokseen innovaatioportfolioilla. Sitra muistio. Viitattu 27.11.2024.
- Seppälä, M., Jalo, S., Töllikkö, R. & Saarelainen, E. 2024. Kaupunkilaisten hyvinvoinnin edistämisen tavoitteet ja keinot – Oppeja KauKo-hankkeen ekosysteemityöpajasarjasta. Laurea Journal.
- Sosiaali- ja terveysministeriö 2021. Hyvinvoinnin, terveyden ja turvallisuuden edistäminen 2030: Toimeenpanosuunnitelma. Valtioneuvoston julkaisuja 2021:27.
- Tammela, A., Hämeenaho, P., Eronen, J., & Eilola, J. 2023. Hyvinvointi koettuna, kuvattuna ja tulkittuna. Jyväskylän Yliopisto.