Oppimismuotoilu (learning design) tuo opetukseen uudenlaista merkityksellisyyttä ja opiskelijakeskeisyyttä. Opettaja modernien teknologioiden osaajana –koulutuksen Virtuaalisten oppimisympäristöjen perusteet –moduuli tarjosi toisen asteen opettajille mahdollisuuden soveltaa uusia teknologioita työelämälähtöisessä kehittämistehtävässä, jossa he kehittivät sekä omaa osaamistaan että työpaikkansa käytäntöjä. Jaamme kokemuksia siitä, miten hyödynsimme oppimismuotoilua koulutuksen suunnittelussa ja toteutuksessa – ja mitä siitä syntyi. Artikkelin tarkoituksena on tarjota tukea sinulle, joka pohdit miten yhdistää teknologiat, pedagogiikka ja kehittäminen mielekkääksi kokonaisuudeksi.

Koulutus, jossa teknologia kohtasi oppimisen merkityksellisyyden

Opetushallituksen rahoittama Opettaja modernien teknologioiden osaajana -koulutuskokonaisuus (Hämeen ammattikorkeakoulu 2025) on tarjonnut ammatillisille opettajille mahdollisuuden syventyä moderneihin teknologioihin, kuten 3D-tulostukseen ja -skannaukseen, virtuaalitodellisuuden (VR) ja lisätyn todellisuuden (AR) ratkaisuihin sekä tekoälysovellusten käyttöön opetuksen ja oppimissisältöjen suunnittelussa. Koulutuksen aikana osallistujat ovat soveltaneet teknologioita käytännön opetustyöhön ja kehittäneet pedagogisia ratkaisuja. 15 opintopisteen kokonaisuus koostuu viidestä moduulista, joista neljässä ensimmäisessä käsitellään teknologisten ratkaisujen mahdollisuuksia opettajan työssä. Viides moduuli haastaa opettajat soveltamaan uusia teknologioita käytännön kehittämistehtävässä omassa työarjessaan ja tarkastelemaan oman osaamisen tunnistamista, sanoittamista ja kehittymistä.

Hankkeen aikana on suunniteltu ja toteutettu kaksi samansisältöistä koulutusta Hämeen ammattikorkeakoulun, LUT-yliopiston, Laurea-ammattikorkeakoulun ja 3DBear Oy:n yhteisen hankekonsortion toimesta. Ensimmäinen koulutus toteutettiin syksyllä 2024 ja jälkimmäinen keväällä 2025. Nyt, kun koulutuksen jälkimmäinen osa on päättynyt keväällä, on aika vetää yhteen hankkeen oppeja ja kokemuksia.

Moduuli 5 osana kokonaisuutta – virtuaalisuus, pedagogiikka ja kehittäminen samassa paketissa

Suunnittelemamme ja toteuttamamme moduuli 5 Virtuaalisten oppimisympäristöjen perusteet nivoutui luontevaksi osaksi Opettaja modernien teknologioiden osaajana -koulutuskokonaisuutta, jossa käsiteltiin teknologian hyödyntämistä opetuksessa useista näkökulmista. Koulutuskokonaisuuden muissa moduuleissa tutustuttiin esimerkiksi 3D-teknologioihin, tekoälysovelluksiin sekä laajennetun todellisuuden mahdollisuuksiin oppimisessa, joten moduulissa 5 tarjosimme näille teemoille pedagogisen ja kehittämislähtöisen jatkumon. Näin ollen tarkastelun kohteena ei ollut pelkkä teknologinen väline tai alusta, vaan miten näitä virtuaalisia oppimisympäristöjä voidaan suunnitella, käyttää ja kehittää pedagogisesti tarkoituksenmukaisella tavalla omista työelämäkysymyksistään käsin. Samalla osallistujat rakensivat ymmärrystä siitä, miten digitaaliset oppimisympäristöt voivat tukea erilaisten oppijoiden oppimista, osallisuutta ja turvallisuutta. Moduuli 5 loi tilaa reflektoida omia opetuskäytäntöjä, kokeilla uutta, oppia muilta ja jakaa omaa osaamistaan sekä syventää teknologian pedagogista tarkoituksenmukaisuutta oppiminen edellä.

Oppimismuotoilu: Opetuksen merkityksellisyyden lisääminen

Koulutuksen suunnittelua ohjasi vahva kokemuksemme muotoiluajattelusta ja pedagogisesta kehittämisestä. Olemme hyödyntäneet näitä lähestymistapoja opetuksen suunnittelussa, digitaalisten oppimiskokemusten rakentamisessa sekä palveluiden yhteiskehittämisessä. Muotoiluajattelu näkyi koulutuksessa paitsi sisällöissä myös siinä, miten osallistujiin ja heidän oppimisprosesseihinsa suhtauduttiin: avoimesti, iteratiivisesti, osallistavasti ja inhimillisesti.

Oppimismuotoilu on pedagoginen lähestymistapa, joka korostaa opiskelijakeskeisyyttä ja oppimisen merkityksellisyyttä. Sen taustalla on muotoiluajattelusta tuttu ihmislähtöinen, iteratiivinen ongelmanratkaisuprosessi. Oppimismuotoilussa keskiössä eivät ole kouluttajan omat sisällölliset tavoitteet, vaan oppijan tarpeet, konteksti ja kokemus. Pedagoginen suunnittelu lähtee tällöin oppijan näkökulmasta huomioiden opiskelijan tarpeet, kiinnostuksen kohteet ja oppimistavat. Tavoitteena on luoda tuettu oppimisprosessi, joka on sekä toimiva että mielekäs. Oppimismuotoilu lisää opiskelijoiden aktiivisuutta, sitoutumista ja itsereflektion mahdollisuuksia. (HAUS 2025; HAUS 2018; Huhtanen 2020.)

Opettajan rooli oppimismuotoilussa

Oppimismuotoilu edellyttää opettajalta monia taitoja, kuten vuorovaikutustaitoja, projektin johtamista, erilaisten oppijoiden tarpeiden analyyttistä ymmärtämistä ja monipuolisten muotoilutaitojen hyödyntämistä (MacLean & Scott 2010). Korkeakoulutuksessa opettajien ja opiskelijoiden roolit ovat muuttuneet enemmän keskustelevaan ja yhdessä oppimista painottavaan suuntaan. Muutoksen myötä oppimistilanteissa korostuu psykologisen turvallisuuden kokemus, jossa opiskelijat uskaltavat jakaa näkemyksiään ja oppimisen mahdollistava vuorovaikutus voi aidosti toteutua. Opettajilta edellytetään kykyä tukea oppimista autenttisen johtajuuden sekä yhteistyötä ja tiedonjakamista painottavan toiminnan avulla ( Soares & Lopes 2017).

Oppimismuotoilua hyödynnettäessä opettajan rooli muuttuu mielestämme perinteisestä tiedonjakajasta oppimisen mahdollistajaksi, tukijaksi ja haastajaksi, joka tukee muuttuvan korkeakouluopetuksen tarpeita. Opettajan tehtävänä on näkemyksemme mukaan rakentaa, toteuttaa ja kehittää opiskelijalle mielenkiintoisia oppimispolkuja ja opiskelijakokemuksia. Tämä vaatii opettajalta kykyä ohjata ja tukea opiskelijoita heidän oppimisprosessissaan sekä rohkaista heitä kriittiseen ajatteluun ja itsenäiseen työskentelyyn.

Oppimismuotoilu tarjoaa kokemuksemme mukaan konkreettisia työkaluja opiskelijan oppimisprosessin tukemiseen. Moduulin 5 suunnittelussa hyödynsimme muun muassa aiemmista Opettaja modernien 3D teknologioiden osaajana -koulutuksista (Liminka & Savolainen 2023) kerättyä palautetta, pedagogista käsikirjoitusta (skriptausta) sekä storyboard-tekniikkaa, joiden avulla koulutuksen rakenne, tehtävät ja ohjausvaiheet hahmoteltiin näkyväksi, viikko viikolta eteneväksi kokonaisuudeksi, jota tarkasteltiin oppijan näkökulmasta (HAMK 2025). Tämä suunnittelutapa auttoi rakentamaan oppimisprosessin, jossa opiskelijan eteneminen oli loogista, tuettua ja tarkoituksenmukaista. Samalla visualisoitu suunnitelma toimi runkona kokonaisuuden yhteissuunnittelussa sekä tiedonjaossa.

Oppimisen muotoilu edellyttää myös opettajien välistä aktiivista yhteistyötä, ideointia ja vuorovaikutusta. Korkeakoulutuksen muuttuvassa toimintaympäristössä korostuu työntekijöiden välinen yhteistyön merkitys ja keskeisessä roolissa ovat hyvä johtajuus, yhteistyösuhteiden rakentaminen ja parhaiden käytäntöjen hyödyntäminen (Sher, Gul, Riaz & Naeem 2019). Moduuli 5:n toteutuksessa reflektoimme, mitkä tekijät tukivat työskentelyämme ja tavoitteiden saavuttamista. Yhteistyön alkaessa käytimme aikaa oppiaksemme tuntemaan toisemme paitsi ammattilaisina myös ihmisinä. Yhteiskehittämisen tueksi varasimme heti alussa kalentereistamme aikaa koulutusmoduulin sisältöjen suunnittelulle. Tapaamisten alussa määrittelimme tavoitteet yhteiselle tekemiselle. Kohtaamisten päätteeksi käytimme myös hetken aikaa oppimiskeskusteluille, joissa pohdimme missä onnistuimme ja mitä tulisi tehdä seuraavalla kerralla toisin. Totesimme kiitollisina, että onnistumista tuki myös johdon luottamus, vapaus toimia sekä saamamme tuki haastavissa tilanteissa.

Kehittämistehtävä oppimisen ytimenä

Moduuli 5 suunniteltiin tukemaan opiskelijoiden oppimista käytännönläheisen kehittämistehtävän kautta, joka linkittyi heidän omiin tavoitteisiinsa ja työelämään. Tehtävän tavoitteena oli vahvistaa opiskelijoiden osaamista, kehittää työpaikan käytäntöjä sekä tukea osaamisen tunnistamista ja sanoittamista. Kehittämistehtävä nivoi yhteen opiskelijan henkilökohtaisen ammatillisen kasvun ja oman työn kehittämisen, ja tuki näin opiskelijan henkilökohtaista kehittymissuunnitelmaa sekä työelämävalmiuksia.

Kehittämistehtävä ei ollut opintojakson irrallinen päätös, vaan oppimisen ydin, johon orientoiduttiin heti moduulin aloituksessa. Oppijat hyödynsivät koko koulutuksen sisältöjä ja etenivät itselleen mielekkään työelämärelevantin haasteensa parissa vaiheittain; ideoiden, prototypoiden eli ideoiden testaamisen ennen käyttöönottoa (Stickdorn, Hormess, Lawrence & Schneider 2018), kokeillen ja reflektoiden. Tehtävää tarkasteltiin oppimismuotoilun tai muotoiluajattelun näkökulmasta kehittämistehtävän rajauksesta riippuen, ja sitä tuettiin rakenteellisesti esimerkiksi visuaalisen käsikirjoituksen (storyboard) avulla. Teoriapohjaa tarjottiin verkkoistunnoissa, ja ajatuksia sai syventää myös avoimissa ohjaustuokioissa.

Kehittämistehtävä tuotti konkreettista hyötyä paitsi oppijalle itselleen ja tämän työyhteisölle, samalla auttoi oppijaa jäsentämään ja sanoittamaan oman asiantuntijuutensa kehittymistä. Esimerkkeinä toteutetuista kehittämistehtävistä olivat muun muassa:

• Taidehistorian oppisisältöjen kehittäminen tekoälysovellusten avulla
• Kaksikielinen 360-thinglink –turvallisuuskävely oppilaitoksessa
• Multimodaalisten oppisisältöjen suunnittelu Moodle-ympäristöön
• Oppimispeli maahanmuuttajataustaisille opiskelijoille lääkeannosteluun

Mitä opimme – ja mitä seuraavaksi?

Koulutuspalautteiden perusteella moduuli 5. vastasi suurelta osin opiskelijoiden tarpeisiin ja koulutus lisäsi varmuutta kokeilla ja ottaa käyttöön uusia erilaisia moderneja teknologioita osaksi työtä. Reflektoidessamme palautteita tunnistimme kehityskohteeksi opiskelijapolun selkeyttämisen. Selkeämpi rakenne tukisi paremmin erilaisia oppijoita ja elämäntilanteita, mahdollistaen koulutuksen joustavamman sovittamisen arkeen ja työelämään sekä koulutuksen läpiviemisen alusta loppuun.
Koulutuksen toteuttaminen oppimismuotoilun keinoin osoitti, miten pedagoginen suunnittelu voi aidosti tukea oppimista, työelämärelevanttiutta ja asiantuntijuuden kasvua. Kun opetuksen suunnittelu lähtee opiskelijan näkökulmasta ja oppiminen kytketään todellisiin kehittämishaasteisiin, syntyy kokemuksia, jotka kantavat pidemmälle kuin yksittäinen koulutuspäivä.

Opettajan rooli muuttuu tässä lähestymistavassa keskeisesti. Tiedon jakamisen sijaan opettaja rakentaa oppimisympäristöjä ja –polkuja, joissa opiskelija voi kasvaa, kokeilla, epäonnistua ja onnistua. Opettaja modernien teknologioiden osaajana –koulutuksen moduuli 5:n kehittämistehtävä tarjosi tähän konkreettisen välineen, jonka avulla kehittää itselleen, ja työyhteisölleen relevanttia osaamista.

Tämä lähestymistapa on erityisen tärkeä nyt, kun teknologinen kehitys on ennennäkemättömän nopeaa ja epävarmuus tulevasta kasvaa. Pelkkä uusien välineiden esittely ei riitä, vaan tarvitaan pedagogista ajattelua, joka auttaa liittämään teknologiat mielekkäästi opetukseen ja oppimiseen. Oppimismuotoilu tarjoaa kehyksen, jossa teknologia ei ole itseisarvo, vaan väline merkityksellisen, oppijalähtöisen ja tulevaisuuteen katsovan opetuksen toteuttamiseen.

Lähteet

• HAMK 2025. Digipedaohjeet Käsikirjoitus – Storyboard. Haettu 12. toukokuuta 2025, osoitteesta https://digipedaohjeet.hamk.fi/ohje/kasikirjoitus-storyboard/
• HAUS 2025. Oppimismuotoilu. Haettu 12. toukokuuta 2025, osoitteesta https://haus.fi/kehittamispalvelut/oppimismuotoilu
• HAUS 2018. EOppivan pelikirja. Haettu 12. toukokuuta 2025. https://indd.adobe.com/view/6a6a8357-a59a-493c-8700-589189bc1dc3
• Huhtanen, A. (2020). Verkko-oppimisen muotoilukirja. Haettu 12. toukokuuta 2025. https://fitech.io/app/uploads/2019/09/Verkko-oppimisen-muotoilukirja-v-1.4.1-web.pdf
• Hämeen ammattikorkeakoulu 2025. Opettaja modernien teknologioiden osaajana. Haettu 5. toukokuuta 2025. https://www.hamk.fi/opinnot/opettaja-modernien-teknologioiden-osaajana/
• Liminka, H., & Savolainen, M. 2023. Opet ottivat haltuun modernit teknologiat. Hämeen ammattikorkeakoulu. Haettu 5. toukokuuta 2025. https://unlimited.hamk.fi/ammatillinen-osaaminen-ja-opetus/opet-ottivat-haltuun-modernit-teknologiat/
• MacLean, P., & Scott, B. 2010. Competencies for learning design: A review of the literature and a proposed framework. British Journal of Educational Technology, 42(4), 557–572. https://doi.org/10.1111/j.1467-8535.2010.01090.x
• Sher, A., Gul, S., Riaz, M. K., & Naeem, M. 2019. Psychological Safety: A Cross-level Study of a Higher Educational Institute (HEI). Journal of Management Sciences, 6(1), 30–49. https://doi.org/10.20547/jms.2014.1906103
• Soares, A. E., & Lopes, M. P. 2017. Are your students safe to learn? The role of lecturer’s authentic leadership in the creation of psychologically safe environments and their impact on academic performance. Active Learning in Higher Education, 21(1), 65–78. https://doi.org/10.1177/1469787417742023
• Stickdorn, M., Hormess, M. E., Lawrence, A., & Schneider, J. 2018. This is service design doing: Applying service design thinking in the real world. O’Reilly Media.