Millaista osaamista sote-alalla tarvitaan seuraavien 5 -10 vuoden sisällä? Sairaanhoitajilla ja sosionomeilla on yhteisiä asiakkaita ja asiakasperheitä. Voisiko opetustarjontaa yhdistää, jolloin sairaanhoitaja- ja sosionomiopiskelijat voisivat opiskella samoilla kursseilla ainakin osan koulutusohjelmastaan.

Tässä artikkelissa tarkastellaan yhteisopettajuuden edellytyksiä sekä kokemuksia toteutuksesta sairaanhoitaja- ja sosionomiopiskelijoiden opintojen alkuvaiheessa. Esimerkkinä käytetään yhteisopettajuuden periaatteiden mukaisesti useamman kerran toteutettua projektinhallinta- ja viestintä -opintojaksoa Porvoon kampuksella. Opiskelijat työskentelivät moniammatillisissa pienryhmissä eri projekteissa.

Yhdessä opettaen

Yhteisopettajuus on terminä ja käytänteinä kehittynyt eri vuosikymmeninä.  Sirkko, Takala ja Muukkonen kuvaavat (2020, 29 Fluijt ym. 2016, 197 mukaan) yhteisopettajuutta seuraavasti “Kahden tasavertaisen ammattilaisen yhteistyöksi yhteisessä luokkatilassa, jossa opetuksen suunnittelu, toteutus ja arviointi tehdään yhteistyössä tasavertaisten ammattilaisten kesken. “

Porvoon kampuksella projektinhallinta ja viestintä -toteutuksella on aikaisemmin yhdistetty sairaanhoitajien ja sosionomien aloittavia ryhmiä samalle toteutukselle. Tarkastelemme yhteisopettajuutta näiden kokemusten perusteella. Toteutuksilla yhteisopettajuus noudatti pitkälti Sirkon ym. (2020,29.) määritelmää kuitenkin niin, että opettajilla oli myös yksin toteutettuja opetuskertoja eli aina kaikki opettajat eivät olleet yhtä aikaa fyysisesti samassa opetustilassa.

Yhteisopettajuutta tukee opettajien samanlainen käsitys opettajuudesta ja työnjaosta sekä projektien laajuudesta, aihepiireistä ja yhteistyökumppaneista. Projektien aihepiirien tuli olla kiinnostavia ja merkityksellisiä tulevan ammatin näkökulmasta sekä sosionomiopiskelijoille että sairaanhoitajaopiskelijoille.

Käytännön esimerkkejä yhteisopettajuudesta

Porvoon kampuksella toteutettiin useampana lukukautena sairaanhoitaja- ja sosionomiopiskelijoiden yhteisiä toteutuksia projektinhallinnassa ja viestinnässä. Learning by Developing –mallin (LbD-malli) mukaisesti toteutuksilla opiskelijat tekivät projekteja työelämäkumppaneille. LbD-malli on Laurean pedagoginen toimintamalli (Laurea 2022).

Projektien aiheita olivat esimerkiksi palvelutalojen asukkaiden hyvinvointia ja viihtyvyyttä lisäävät virkistystuokiot ja ulkoiluretket, peruskoulun eri luokka-asteille luokan yhteistoiminnan kehittäminen, päiväkodeissa aiheina oli esimerkiksi hygienia ja liikennekasvatus. Kansalaisopiston kanssa maahanmuuttajille tuotettiin omia tuokioita asuinympäristöön ja harrastusmahdollisuuksiin liittyen. Ohjaavat opettajat olivat hoitotyön, sosiaalialan ja viestinnän lehtoreita.

Projektityöskentelyn aikana opiskelijat oppivat LbD –toimintamallin toteutumisen käytännössä autenttisissa tilanteissa. Projektityöskentely sisälsi ryhmätyötaitojen ja paineensietokyvyn harjoittamista pienryhmissä, työskentelyä eri rooleissa projektipäällikkönä, -sihteerinä ja ryhmän jäsenenä (Kymäläinen, Lakkala, Carver & Kamppari 2016, 34-36). Paineensietokykyä jokaisessa tiimissä harjoiteltiin, kun suunnitelmiin tuli aikataulumuutoksia, eriäviä mielipiteitä toteutustavoista tai erilaisia vuorovaikutustapoja. Käytännön tehtävänä opiskelijat laativat ja toteuttivat projektisuunnitelman. Projektin toteuttamisen jälkeen tiimit laativat projektiraportin. Näistä karttui osaamista viestinnästä ja akateemisesta kirjoittamisesta. Materiaalin tuottamiseen sisältyi niin videoiden, powerpoint-esitysten kuin äänilähteiden käyttöä. Seminaariesityksissä näkyi luovan ja loogisen ajattelun kehittyminen sekä projektien onnistumisen tuottama mielihyvä.

Keväällä 2020, jolloin Covid-19 pandemian vaikutuksesta tapahtui suuria muutoksia yhteiskunnassa, lähiopetus siirtyi etäopetukseksi yhden viikonlopun aikana. Erilaisista rajoituksista johtuen alkuvuodesta tehtyjen projektien suunnitelmat eivät olleet toteutettavissa ilman muutoksia. Opiskelijat muuttivat projektien toteutussuunnitelmien tapahtumat etätapahtumiksi tai tuottivat materiaalia käytettäväksi esimerkiksi vanhusten palvelutaloissa.

Yksittäisen toteutuksen suunnittelun taustalla oli opettajien näkemys siitä, että toteutuksen sisältöjen avulla opiskelijat saivat työvälineitä tulevaisuuden työuralleen. Hedelmälliseksi huomasimme yhteisopettajuuden eri kampusten opettajien ja eri alojen välillä; tämä mahdollisti ajatusten vaihdon ja käytänteiden kehittämisen opettajien kesken.

Sirkko ym. (2020, 36-38) toteavat yhteisopettajuuden edellytyksiä olevan opettajien yhteisen suunnittelun sisällöissä ja aikatauluissa. Porvoon kampuksella aloitettiin hyvissä ajoin opettajien kesken yhteissuunnittelu sisällöistä ja aikatauluista sekä työelämäkumppaneiden hakemisessa. Toteutuksen aikana opettajien välinen säännöllinen viestintä lähiopetusten ja webinaarien välillä näyttäytyi opiskelijoille yhtenäisenä linjana. Yhteisopettajuuden myötä opettajan näkökulmasta oman osaamisen reflektointi ja kollegalta oppiminen osoittautui mielekkääksi tavaksi useiden yhteisten toteutusten aikana.

Pohdinta

Hyviä käytänteitä ja kokemuksia yhteisopettajuudesta voi soveltaa koulutuksen eri vaiheissa lisäämällä eri alojen opiskelijoiden yhdessä opiskelua ja oppimista. Esimerkiksi täydentävät opinnot tarjoavat mahdollisuuksia yhdessä opettamiselle ja monialaisille ryhmille.

Yhteiskunta muuttuu ja palveluiden käyttäjien tarpeet muuttuvat. Samalla ammatillisen osaamisen kehittymisen ennakointi on tärkeää.  Olisiko opiskelijoiden ammattialat ylittävän verkostoitumisen hyvä alkaa opintojen varhaisessa vaiheessa? Avaisiko soveltuvin osin yhdessä toteutetut opinnot mahdollisuuksia oivalluksiin yhteisestä työskentelystä eri organisaatioissa?

Lähteet:

• Kymäläinen, H-R.,Lakkala, M., Carver, E. & Kamppari, K.  2016. Opas projektityöskentelyyn. Viitattu 11.4.2022 https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/160099/Opas_projektity%C3%B6skentelyyn_2016.pdf?sequence=1
• Laurea 2022.  Koulutus. Viitattu 11.4. https://www.laurea.fi/koulutus/pedagogisia-innovaatioita/lbd/
• Sirkko, R., Takala, M., & Muukkonen, H. 2020. Yksin opettamisesta yhdessä opettamiseen: Onnistunut yhteisopettajuus inkluusion tukena. Kasvatus & Aika, 14(1), 26–43. Viitattu 22.3.2022 https://doi.org/10.33350/ka.79918