Maailma kansainvälistyminen heijastuu myös korkeakoulumaailmaan.  Laurean opiskelijoista noin kymmenesosa on ulkomaalaistaustaisia. Tässä artikkelissa tarkastellaan, keitä nämä opiskelijat oikeastaan ovat, ja millaisia ajatuksia heillä on opiskelustaan.  Tutkimusten mukaan tarvitaan toimia, joilla yhdenvertaisuus koulutukseen pääsyssä ja oppimisessa toteutuisi kaikkien ulkomaalaistaustaisten kohdalla (esim. Löf & Kautto 2017; Airas ym. 2019). Tämä on tärkeää, koska on todettu, että Suomessa väestön vanhetessa tarvitaan maahanmuuttoa työvoiman ja hyvinvointipalvelujen turvaamiseksi (Poutvaara 2019) Korkeakoulutuksella on erityinen rooli maahanmuuttajien työllistymisen edistämisessä, sillä Suomeen muuttavat maahanmuuttajat ovat olleet keskimääräistä vähemmän koulutettuja. (Boubtane 2016, 3).

Artikkeli esittelee maahanmuuttajataustaisten opiskelijoiden ajatuksia opiskelusta Laureassa. Samalla siinä pohditaan, miten voitaisiin paremmin toteuttaa Laurean strategiaa, jossa on luvattu ottaa huomioon alueelliset tarpeet kasvava kansainvälistyminen mukaan lukien. Artikkeli on osa Maahanmuuttajaopiskelijan ääni − Näkökulmia opintoihin ja työelämään Suomessa -tutkimus- ja kehittämishanketta . Hanke toteutettiin vuosina 2019-2020 Laureassa sekä kolmessa toisen asteen oppilaitoksessa, Luksiassa, Omniassa ja Careeriassa. Haastattelujen ja opiskelijarekisteriaineistojen perusteella tutkittiin maahanmuuttajien opiskelemaan siirtymistä, opiskeluaikaa ja työelämään siirtymistä.  Hankkeen loppuraportissa tarkastellaan opiskelijoiden näkemyksiä näistä siirtymävaiheista tarkemmin.

Laurean maahanmuuttajaopiskelijat

Laureassa voidaan erottaa kaksi erilaista ulkomaalaistaustaista opiskelijaryhmää maahantulosyyn perusteella. Ensimmäinen ryhmä on Suomessa muusta syystä kuin opiskelemaan tulleet, esimerkiksi perhesyistä vanhempien työn tai avioliiton vuoksi tulleet tai pakolaisena maahan muuttaneet. Tästä opiskelijaryhmästä suurin osa on suorittanut joko osan tai koko peruskoulutuksensa Suomessa ennen jatko-opiskelua korkea-asteella.  Tämän ryhmän osallistumisesta korkeakoulutukseen on kuitenkin esitetty huolta ja todettu, että suomalainen koulutusjärjestelmä ei ole kykenevä tuottamaan ulkomaalaistaustaisille riittäviä osaamisen edellytyksiä korkeakouluopintoihin (Airas ym. 2019, 241). Huolta perustellaan mm. tilastoilla, jonka mukaan ulkomaalaistaustaisia oli korkeakouluissamme 3 % uusista opiskelijoista, kun väestössä saman ikäluokan osuus (18–24-vuotiaat) oli 6 prosenttia (Education at a Glance 2018, 242). Myös pohjoismaisessa vertailussa todettiin, että, Suomi ei ole onnistunut yhtä hyvin kuin muut Pohjoismaat tarjoamaan pakolaistaustaisille nuorille mahdollisuuksia toisaalta päästä korkeakoulutukseen ja toisaalta saada tukea opintojen etenemiseen. (Dunlavy et al 2020).

Toinen ryhmä Laureassa ovat opiskelijat, jotka tulevat Suomeen opiskelijaviisumilla. Am-mattikorkeakoulut ovat markkinoineet aktiivisesti koulutustaan ulkomailla ja esimerkiksi vuonna 2018 Suomeen saapui opiskelijaviisumilla noin 5300 uutta opiskelijaa eri korkeakouluasteille. Suoraan opiskelemaan saapuvat ulkomaalaiset ovat eri asemassa kuin maassa pysyvästi asuvat ulkomaalaiset. Opiskelijaviisumilla saapuneet eivät ole oikeutettuja kotouttamispalveluihin tai kaikkiin sosiaali- ja terveyspalveluihin. Lisäksi heidän tulee pystyä osoittamaan riittävä varallisuus itsensä elättämiseksi sekä edistyminen opinnoissa viisumia uusiessaan. Heidän työssäkäyntiään on myös rajattu.

Näitä kahta ryhmää ei voi suoraan erottaa opiskelijarekistereissä. Osa ulkomaan kansalaisista voi olla tullut Suomeen jo aiemmin tai muusta syystä kuin opiskeluviisumilla. Vuonna 2019 Laurean 6326 opiskelijasta ulkomaan kansalaisia oli 330 (5,2 %) ja vieraskielisiä oli 717 eli 11,3 %.  Maahanmuuttajan ääni -hankkeen rekisteriaineistotarkastelussa keskityttiin vuonna 2019 valmistumisvaiheessa oleviin opiskelijoihin. Heistä ulkomaalaisia oli yhteensä 12,7% (n= 275) ja vieraskielisiä oli 17,7% eli 373 henkeä. Suosituimmat koulutusohjelmat vieraskielisten osalta olivat prosentuaalisesti restonomi (19.9%) ja sosionomi (16,1 %) tutkinnot.  Määrällisesti vieraskielisiä opiskelijoita oli kuitenkin enemmän tradenomi-, sosionomi- ja sairaanhoitajakoulutuksessa kuin restonomikoulutuksessa. (Ahonen et al 2020)

Maahanmuuttajien ääni koulutuksessa – haastattelusatoa Laureassa

Maahanmuuttajan ääni -hankkeessa haastateltiin Laureassa viittä opiskelijaa. Haastatteluihin haettiin sähköpostite opiskelijoita ja osallistuminen oli vapaaehtoista.  Kaikki haastatellut olivat syntyneet ulkomailla; tosin suurin osa oli asunut Suomessa yli 10 vuotta.  Kolme heistä oli tullut Suomeen noin 10-vuotiaana ja kaksi nuorena aikuisina.  Kolmella haastatellulla tai hänen perheellään oli pakolaistausta ja yksi haastateltu oli tullut opiskelijaviisumilla Suomeen. He opiskelivat eri koulutusohjelmissa ja eri kampuksilla, osa suomeksi ja osa englanniksi.  Haastatellut olivat siis asuneet Suomessa suhteellisen pitkään ja osasivat suomea hyvin. He kuvasivat kuitenkin sekä omia että opiskelijatoveriensa kohtaamia haasteita ulkomaalaistaustaisten opiskelijoiden arjesta.

Seuraavassa nostetaan esille maahanmuuttajaopiskelijoiden näkemyksiä Laureassa opiskelusta. Haastatteluissa kartoitettiin maahanmuuttajaopiskelijan opintoja edistäviä ja haittaavia tekijöitä sekä yksilö-, yhteisö- että yhteiskuntatasolla. Opiskelijoilta kysyttiin omaan uraan liittyviä asioita eli, miksi he ovat hakeutuneet Laureaan opiskelemaan ja mitä he aikovat tämän jälkeen tehdä. Lisäksi kysyttiin opinnoista, eli siitä, miten he kokevat opintojensa sujuvan ja miten opintoja on Laureassa tuettu.

Ohjauksen merkitys korostuu maahanmuuttajien osalla

Haastattelujen perusteella Laurea oli onnistunut viestinnässään, sillä suuri osa opiskelijoista valitsi Laurean internetistä luetun tiedon perusteella. Heitä kiinnosti erityisesti Laurean kiinteä yhteys työelämään ja mahdollisuus löytää opintojen aikana kontakteja tulevaa työllistymistä ajatellen. Osa olisi kaivannut kuitenkin lisäohjausta jo ennen Laureaan hakeutumistaan. Suomalainen koulutusmaailma ja työmarkkinat ovat maahanmuuttajille vieraat, joten korkeakoulun oman viestinnän rooli korostuu maahanmuuttajaopiskelijoiden houkuttelemisessa

Useampi haastateltava toivoi myös neuvoja siitä, miten voi jatkaa opintojaan Laurean jälkeen.  Mahdollisista jatko-opinnoista ei haastateltujen mukaan puhuttu opintojen aikana. Ylempi ammattikorkeakoulututkinto jäi vieraaksi. Jatko-opinnoista puhuminen on merkityksellistä erityisesti maahanmuuttajille, jotka tulevat kulttuureista, joissa ajatus elinikäisestä oppimisesta on vieras.

”…sä et voi opiskellu sun koko elämän. Ja sun pitää mennä niinku, lopettaa koulu, valmistua koulusta ja mennä töihin ja mennä naimisiin ja tällasia perusjuttuja, et heillä on ehkä tän tyyppinen ajatusmaailma ja sit mä aina yritän selittää että mulla on ollu työkavereina ihmisiä jotka opiskelee kun ne on vielä 50, et mulla ei oo mikään kiire sinänsä siihen että mun pitäis olla vaan ja ainoastaan töissä eikä opiskella…” (H4)

Perheeltä ei aina saanut tarvitsemaansa tukea opiskeluihin tai elämänsä valintoihin. Maahanmuuttajaperheen vanhemmat peilasivat arkea omien kokemustensa kautta; omasta nuoruudestaan kotimaassa ja toisaalta vaikeuksista, joita he olivat kohdanneet suomalaisessa työelämässä ja yhteiskunnassa. Nuoret olivat omaksuneet usein vanhempiaan enemmän suomalaisen elämäntavan, kielen ja kulttuurin. Haastateltavat kokivat olevansa suomalaisia, ja kuuluvansa tähän yhteiskuntaan. Toisaalta kodin ja kotimaan kulttuuri olivat edelleen läsnä arjessa. Suuri osa haastatelluista koki kaksikulttuurisuuden rikkautena ja mahdollisuutena, osa kuitenkin koki itsensä vieraaksi sekä Suomessa että kotimaassaan. Elämä kahden kulttuurin välissä vaikutti myös siihen, miten näki tulevaisuutensa ja merkityksellisyyden opinnoissa. Osa haastatelluista ei tiennyt, mitä varten oikeastaan opiskeli: olisiko tulevaisuuden työmaa kotimaassa, Suomessa vai jossain muualla maailmalla.

”Mä oon ehkä jäänyt semmoseen välitilaan. Sitä on tosi vaikee selittää. Mä oon kuitenkin asunut siellä aika monta vuotta. Sitte mä oon myös muuttanu Suomeen ja mulla on kaks kulttuurii. En mä koe että mulla on semmosii juuria sinänsä, ei siellä eikä täällä, enkä mä pysty sanomaan että mä olisin jommankumman maan kansalainen. Mutta mä kuulemma ajattelen hyvin suomalaisella tyylillä, mutta itse koen että vähän semmosessa ehkä välimaastossa” (H3)

Arjen haasteet

Taloudelliset huolet vaikuttivat monen haastateltavan elämään. Elämä Suomessa on kallista ja useimmat opiskelijat työskentelivät opintojen ohessa – paremmat työskentelymahdollisuudet olivat monelle syy hakeutua muualta Suomesta pääkaupunkiseudulle opiskelemaan. Erityisesti opiskelijat, jotka olivat tulleet opiskelijaviisumilla,  joutuivat osoittamaan taloudelliset resurssinsa sekä opintomenestyksensä, jotta saivat jatkaa opiskeluaan. Tämä koettiin stressaavana.

 “Very general example is we have to renew our visa, so we have that thing in the mind, renew the visa. For renewing visa we need to have some kind of money in the bank account. A lot of students that come from my country, I would confidently say that 90 per cent of those they don’t want to ask money from their parents, they want to earn themselves. So you are going to practical place to work for free for 8 weeks but in your back of your head you are like okay I’m missing money, I need the money to renew the visa. Plus we need to study, if we don’t get enough credits they don’t renew your visa. So we have that pressure like, I have to study, not because I want to study, I have to study “(H2)

Joidenkin kohdalla yksinäisyys ja eristäytyneisyys koskivat opintojen lisäksi koko arkea. Kaikilla ei ollut lähipiiriä ja tukiverkostoa Suomessa. Perhe asui kaukana.  Yksinäisyys tuotti haastetta erityisesti ongelmatilanteissa.  Sairastuessa tai muuttaessa ei ollut ketään, jolta pyytää apua.

Joo koska minul ei oo omaisia ei oo ketään Suomessa paitsi vaan opiskelu [naurahtaa] on minun läheinen, sitä minä olen yrittänyt kovasti (H1)

Erityistuen tarve

Haastateltavat olivat asuneet suhteellisen kauan Suomessa, joten he pärjäsivät opinnoissa ilman suurempaa lisätukea. Useammat eivät esimerkiksi opiskelleet suomi toisena kielenä – opintoja. Kuitenkin he nimesivät joitakin erityistarpeita ja toiveita opintojensa tueksi.

Opintojen omatoimisuus ja runsas itsenäinen opiskelu koettiin haastavana. Opettajia oli vaikea tavoittaa ja opiskelijat olisivat kaivanneet enemmän ohjausta työskentelyynsä. Lisäksi suomalaiset opiskelutoverit olivat kiireisiä, ja haastateltavat kokivat etteivät saaneet heiltä riittävää (vertais)tukea ja apua.

Laurean 653:sta opetushenkilökunnan jäsenestä vain kahdeksan on vieraskielisiä, joten opetushenkilökunnalla ei ole juurikaan omakohtaista kokemusta maahanmuuttajuudesta Suomessa. Haastateltavat toivoivatkin, että opettajat olisivat paremmin ymmärtäneet maahanmuuttajuuteen liittyviä erityishaasteita ja niiden vaikutusta opintoihin.  Vieraalla kielellä ja vieraassa ympäristössä opiskelu, yksinäisyys, huoli toimeentulosta – ja mahdollisesti oleskeluluvan jatkuvuudesta painoivat opiskelijaa.

”Kerran minä olen tarvinnut tässä korkeakoulussa apua ja sitten sanottu et ei ole tarjolla. Kun olen pitkä matka ja minä olen ajanut autolla, mä oon tosi väsynyt ollut niin työt ja koulu en millään pystynyt, niin kieli oli vähän haastava. Se ei kieli ollu haastavaa mulle mutta siis olisin tarvinnut jotenkin tukiopetusta pikkusen vähän. …. Joo mut ei ollut” (H1)

“That cultural integration thing was really important for me at least, if the teacher would be a little bit open-minded and learn to know what kind of difficulties they are going through, at least ask, ‘You haven’t done this assignment’ or ‘You haven’t showed up in class for this long. What’s going on?’ Just one e- that’s just one email.” (H2)

Opiskelu suomen kielellä teetti maahanmuuttajaopiskelijoille ylimääräistä työtä ja he joutuivat työskentelemään tehtävien kanssa pitempään kuin suomalaiset opiskelijatoverinsa. Haastateltavat toivoivatkin, että suomen kielen opetusta olisi ollut tarjolla koko opintojen ajan. Tukea kieleen toivoivat myös opiskelijat, jotka olivat tulleet peruskouluiässä Suomeen ja puhuivat kieltä sujuvasti, mutta kokivat kirjallisen ilmaisun vaikeaksi. Lisäksi heillä oli puutteita kieliopin ja kielen rakenteiden hallinnassa.

Riittävä ja oikea kielitaito nousi monessa haastattelussa esille eri näkökulmista. Erityisesti englannin kielellä opiskelevat olivat huolestuneita riittävästä suomen kielen taidostaan. Toisaalta opiskelijat pohtivat, miten saisivat riittävän ammatillisen kielitaidon omalla äidinkielellään. Kielipohdintoihin vaikuttivat opiskelijan suunnitelmat: jotkut opiskelijat tavoittelivat suomalaisia työmarkkinoita, toiset suuntasivat kansainvälisille – tai oman kotimaan –  työmarkkinoille. Lisäksi moni näki, että oman äidinkielen taidosta olisi hyötyä myös Suomessa.

”Niin ehkä Laurealta itse henkilökohtasesti olisin kaivannu myös oikeudellisia opintoja venäjänkielisenä. Koska se et mä puhun venäjää, ei tarkota sitä et mä osaisin sitä lakisanastoo, mikä on ihan täysin erilainen. Niin ehkä kuitenki, ku puhutaan et joo on hyvä osata sitä suomeks, ruotsiks, englanniks. Niin on se mun mielestä niillä, keillä on venäjä se toinen äidinkieli ja jotka vois hyödyntää sitä. ”(H3)

” Erikielisiä tarvitaan ja Suomi on monikulttuurinen maa, monikielinen maa nyt täl hetkellä. ”(H1)

Järjestelmällistä kehittämistä tarvitaan

Maahanmuuttajien koulutukseen on kiinnitetty viime aikoina paljon huomiota. Myös Laureassa olisi tarpeen arvioida kokonaisvaltaisesti, miten voisimme tukea ulkomaisia ja maahanmuuttajataustaisia opiskelijoita koko opintojen ajan.

Tutkimuksen perusteella ilmeni kahdenlaista tuen tarvetta. Ensinnäkin maahanmuuttajien kokemat erityisongelmat kuten kieli- ja kulttuurierot, yksinäisyys, oleskelulupabyrokratiaan ja toimeentuloon liittyvät huolet lisäävät opiskelijoiden kokemaa stressiä. Erityisesti ne maahanmuuttajaopiskelijat, joilla on vähäiset sosiaaliset verkostot, tarvitsisivat erityistukea opintojen aikana. Erityinen tuki voisi olla tässä tapauksessa joko ammatillista oppilashuollollista tukea tai opiskelijakunnan järjestämän vapaa-ajan toiminnan ja vertaistuen lisäämistä.

Toinen haaste liittyi kielelliseen tukeen sekä koulutusjärjestelmän kielitietoisuuden nostamiseen. Suomi toisena kielenä opetus samoin kuin muut kielen tukitoimet eivät tavoita riittävästi maahanmuuttajataustaisia opiskelijoita, vaan erimuotoista suomen kielen tukea tarvittaisiin koko opintojen ajan.  Lisäksi koulutuksessa tulisi huomioida paremmin yhteiskunnan ja työelämän kansainvälistyminen ja monikielistyminen.

Maahanmuuttajaopiskelijoiden taustat ja tukitarpeet vaihtelevat erittäin paljon, ja tämän vuoksi olisi tärkeää tunnistaa ne opiskelijat, jotka tarvitsevat lisätukea. Tukitarpeiden tunnistamisen järjestelmä tarvittaisiin heti opintojen alkuvaiheessa, jotta maahanmuuttajaopiskelijoiden opiskelemisen yhdenvertaisuus toteutuisi.

Kolmas haaste Laurealle – ja koko korkeakoulujärjestelmälle on kehittää hyvän tiedotuksen ja markkinoinnin lisäksi keinoja, jolla maahanmuuttajat löytäisivät eri koulutusalat ja toisaalta pääsisivät opiskelemaan. Tilastojen perusteella tämä haaste on merkittävä. Pääkaupunkiseudulla lapsista ja nuorista aikuisista noin viidesosa on ulkomaalaistaustaisia, kun Laureassa vieraskielisiä oli vain 11,3 % (Ulkomaalaiset Helsingissä). Yhdenvertaisuuden toteutumiseksi tulisi vieraskielisiä olla opiskelemassa suhteellisesti yhtä paljon kuin heitä on alueen väestössä.

Tässä tutkimuksessa – kuten myös Kansallisen koulutuksen arviointikeskuksen Karvin (Airas  ym.2019)  tekemässä tutkimuksessa – todettiin, että maahanmuuttajataustaisten  positiivisen erityiskohtelun tarve tulee tunnistaa korkeakouluissa paremmin.  Vaikka korkeakouluissa tällainen tahtotila on strategiatasolla, ei se ole siirtynyt vielä riittävästi käytännön tasolle.

KIITÄN Maahanmuuttajaopiskelijan ääni − Näkökulmia opintoihin ja työelämään Suomessa – hankkeen tutkijaryhmää hyvästä yhteistyöstä Leena Viinamäkeä Lapin Ammattikorkeakoulusta, Kari Halmetta Laureasta sekä Tarja Langia ja Anita Hietalahtea  Omniasta. Tämä artikkeli on osa tämän työryhmän tutkimustyötä.

Lähteet:

• Ahonen-Coly S., Halme K., Hietalahti A., Lang T., Räty M., Saari E., Viinamäki L., (2020). Maahanmuuttajaopiskelijan ääni – näkökulmia opintoihin ja työelämään Suomessa. Laurea Julkaisut | Laurea Publications 155, Laurea-ammattikorkeakoulu. http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-799-599-3
• Airas, M.; Delahunty, D.; Laitinen, M.; Shemsedini, G.; Stenberg, H.; Saarilammi, M.: Sarparanta, T; Vuori, H & Väätäinen, H. 2019. Taustalla on väliä: Ulkomaalaistaustaiset opiskelijat korkeakoulupolulla. Helsinki: Kansallinen koulutuksen arviointikeskus KARVI.
• Boubtame, E., Dumont, J.-M. & Rault, C. 2015. ”Immigration and economic growth in the OECD countries 1986−2006” Document de Recherce du Laboratoire d’Économie d’Orléans, halshs-01252165
• Dunlavy, A ; Jamil de Montgomery, C,  Lorentzen, T; Malin, M & Hjern, 2020 . A EQUITY IN EDUCATION? A comparative analysis of educational outcomes among refugee children in the Nordic countries . https://cage.ku.dk/publications/dokumenter/Equity_in_education__CAGE_report_2020.pdf
• Education at a Glance 2018. Indicators. OECD Publishing, Paris. Luettu 27.11.2020 http://dx.doi.org/10.1787/eag-2018-en
• Löf&Kautto. 2017. Uudella matkalla. Maahanmuuttajien korkeakoulutus – tie tutkintoon -hanke. Loppujulkaisu. Sarja B. Tutkimusraportit ja kokoomateokset 26/2017. Lapin ammattikorkeakoulu. Rovaniemi.
• Poutvaara, P. 2019. Demokraattinen päätöksenteko ja talouden kehitys. Teoksessa Honkapohja, S. & Vihriälä, V. (toim.) Suomen kasvu – Mikä määrää tahdin muuttuvassa maailmassa? Helsinki: Taloustieto, 220−235.
• Ulkomaalaiset Helsingissä. https://ulkomaalaistaustaisethelsingissa.fi/fi/sukupuolijaika. Luettu 11.12.2021.