Verenluovuttajien määrä on Suomessa liian pieni, sillä vain kolme prosenttia luovutusikäisestä väestöstä luovuttaa verta. Veripalvelun toiminta on kriittisen tärkeää yhteiskunnan varautumisen ja valmiuden kannalta. Uusia verenluovuttajia tarvitaan valtakunnallisesti, jotta kaikille potilaille löytyisi sopivaa verta. Vuonna 2026 tarvitaan 22 000 uutta verenluovuttajaa.
Kuva: brgfx / Freepik.com
Ulkomaalaistaustaisten osuus Suomessa on kaksinkertaistunut viimeisen kymmenen vuoden aikana, ja sen myötä myös ulkomaalaistaustaisten potilaiden määrä on kasvanut. Ulkomaalaistaustaiset tarvitsevat mahdollisesti erilaisia verivalmisteita, eikä nykyinen verenluovuttajakunta näin ollen enää edusta riittävän laajasti ja kattavasti suomalaista potilaskuntaa. Siksi luovuttajia tarvitaan enemmän ja monipuolisesti kaikista eri väestöryhmistä. Mitä enemmän luovuttajakunta vastaa koko Suomen väestön monimuotoisuutta, sitä paremmat edellytykset on löytää sopivia verivalmisteita jokaiselle potilaalle taustasta riippumatta.
Uusia verenluovuttajia tarvitaan kaikista ABO-veriryhmäjärjestelmän kahdeksasta eri veriryhmästä. Tunnetuin ABO-veriryhmäjärjestelmä mukaan lukien veriryhmäjärjestelmiä on tunnistettu toukokuuhun 2025 mennessä kaikkiaan 48 , joihin kuuluu yli 360 eri veriryhmäantigeeniä.
”Koska veriryhmät ovat periytyviä ja rikastuvat alueittain, eri maista kotoisin olevien ihmisten veri on erilaista. Ulkomaalaistaustaisilta voi löytyä sellaisia harvinaisia veriryhmiä, joita ei juurikaan esiinny suomalaisessa luovuttajakunnassa. Tästä syystä on suuri tarve saada lisää eri puolilta maailmaa kotoisin olevia luovuttajia”, kertoo Verenluovutuksen lääketieteellisten palveluiden vastaava lääkäri Tuulia Palukka.
Veripalvelu vastaa verenluovuttajien valinnasta ja turvallisuudesta. Veripalvelun vastuulla on myös luovutetun veren turvallisuus. Tätä varten luovuttajan luovutussoveltuvuus arvioidaan kartoittamalla luovuttajan terveydentila ja veren turvallisuuteen vaikuttavat seikat ennen jokaista luovutusta terveyskyselyllä ja terveydenhuollon ammattihenkilön suorittamalla tarkemmalla haastattelulla. Luovuttajan on ymmärrettävä kysytyt asiat sekä osattava vastata tarkentaviin lisäkysymyksiin suomeksi, ruotsiksi tai englanniksi, jotta luovutussoveltuvuuden arviointi voidaan tehdä luotettavasti.
Tarvitaan moniammatillista yhteistyötä uusien verenluovuttajien löytämiseksi
Uusien verenluovuttajien tavoittamiseksi Veripalvelu toteuttaa monipuolista kampanjointia sekä viestintää ja markkinointia useissa eri kanavissa, mutta nämä toimet eivät pelkästään riitä tavoittamaan suurta yleisöä. Vaikka valtaosa aikuisista sopisi hyvin verenluovuttajaksi, harmillisen monelle verenluovutus on jäänyt vieraaksi mahdollisuudeksi. Uusien luovuttajien tavoittamiseksi tarvitaan monipuolista yhteistyötä eri tahojen, esimerkiksi oppilaitosten, työpaikkojen, Puolustusvoimien sekä eri yhteisöjen kanssa.
”Terveydenhuollon ammattilaiset voivat toimia tärkeässä roolissa kannustaen ihmisiä verenluovutukseen kohdatessaan asiakkaita eri tilanteissa. Esimerkiksi työterveystarkastusten yhteydessä voidaan todeta hyvä hemoglobiini, jonka vuoksi henkilö voi pienellä rohkaisulla aktivoitua pohtimaan verenluovutusta”, pohtii Veripalvelun asiakkuuspäällikkö Liisa Romo.
Veripalvelu on aloittanut yhteistyötä esimerkiksi Vantaa-Kerava-hyvinvointialueen neuvoloiden ja Laurea-ammattikorkeakoulun kanssa. Vantaa-Kerava-hyvinvointialueen neuvola-asiakkaista jopa 25–50 % on ulkomaalaistaustaisia (Vantaan kaupunki 2026). Vaikka raskauden aikana ei voikaan itse luovuttaa verta, niin yhteistyö neuvoloiden kanssa tarjoaa mahdollisuuden kannustaa odottajien puolisoja sekä muita perheenjäseniä verenluovuttajiksi. Veripalvelu on kouluttanut VaKe:n neuvola-terveydenhoitajia harvinaisista veriryhmistä ja neuvolan kautta on jaettavissa odottajien puolisoille kohdennettu rekrytointiesite.
Terveydenhoitajaopiskelijat verenluovutukseen osallistumisen edistäjinä
Yhtenä mahdollisuutena tiedon jalkauttamiseen voivat toimia terveydenhoitajaopiskelijat. Terveydenhoitajatyön kehittämistehtävät toteutettiin keväällä 2025 Veripalvelulle. Laurean Tikkurilan kampuksen terveydenhoitajaopiskelijoiden ja Veripalvelun yhteistyössä syntyi projekti, jossa haettiin ratkaisuja haasteeseen: Miten voisimme saada lisää ulkomaalaistaustaisia verenluovuttajia?
Projektissa hankittiin ymmärrystä palvelumuotoilun keinoin ulkomaalaistaustaisten verenluovutukseen liittyen. Opiskelijat perehtyivät tutkittuun tietoon ja Veripalvelun tuottamaan aineistoon. Projektissa luotiin tausta-aineistoon pohjautuvia kuvitteellisia persoonia, joiden näkökulmista lähdettiin tarkastelemaan verenluovutukseen osallistumista, tunnistamaan mahdollisia esteitä luovuttamiseen osallistumiselle sekä hakemaan ratkaisuja haasteeseen.
Asiakasymmärrystä syvennettiin vapaaehtoisten ulkomaalaistaustaisten haastatteluilla. Haastateltavia rekrytoitiin kotouttamiskoulutusta järjestävän opettajan kautta. Haastateltavat asuivat Suomessa. He olivat kotoisin Aasiasta, Afrikasta, Etelä-Amerikasta tai Euroopan maista.
Projektissa haastatelluilla ulkomaalaistaustaisilla on halu auttaa verta luovuttamalla ja positiivinen asenne verenluovutusta kohtaan. Mutta tiedon puutteen vuoksi he eivät ole osanneet hakeutua verenluovutukseen ja osa ei ole kuullut miten verenluovutuksen käytännöt toimivat Suomessa. Myös tiedon puute on ollut esteenä joillekin henkilöille, jotka ovat luovuttaneet ennen Suomeen muuttamista.
Haastateltavista osa piti verenluovutusta hyvin tärkeänä ja he olivat motivoituneita osallistumaan luovutukseen. Osa ilmaisi verenluovutuksen tärkeyden sekä arvostuksen verenluovutusta kohtaan, vaikka ei olisi itse luovuttanut tai ei kykenisi luovuttamaan. Moni haluaisi luovuttaa verta, mutta he eivät tienneet missä ja miten he voisivat sen tehdä. Toisaalta osa oli nähnyt mainontaa, mutta toivoi sitä omalla äidinkielellään tai vähintään englanniksi.
Verenluovutukseen liittyvät esteet ovat ylitettävissä
Projektiin osallistuneilla haastateltavilla ei ollut käsitystä, miten Suomessa verihuolto toimii. Monelle oli yllätys, että potilaana ollessaan kaikki verta tarvitsevat saavat verivalmisteita riippumatta siitä, ovatko verenluovuttajia vai eivät. Haastatteluissa kävi ilmi, että verenluovutukseen voi liittyä ennakkoasenteita, jotka johtuvat entisen kotimaan erilaisista käytännöistä verenluovutukseen liittyen. Eri maissa voi olla hyvin erilainen verihuolto ja verenluovutuskulttuuri, joka saattaa olla suuri muutos Suomeen muuttaessa. Myös luovutukseen soveltuvuuskriteereissä aikaisemmassa kotimaassa ilmeni eroja haastateltavien mukaan.
Haastateltavat olivat sitä mieltä, että tietoisuutta verenluovutuksesta tulisi lisätä terveysneuvonnan yhteydessä, esimerkiksi terveyskeskuksissa ja terveystarkastuksissa. Jos tieto verenluovutuksesta ei tavoita ulkomaalaistaustaisia, tulisi kampanjoida verenluovutusta enemmän suoraan heidän elinympäristöissään ja yhteisöissään. Sosiaalinen media oli lisännyt tietoa verenluovutuksesta suomessa sekä Veripalvelusta . Haastatteluihin osallistuneiden mukaan tämä oli myös toivottu väylä lisätiedon saamiseksi.
”Terveydenhuollon ammattilaiset voivat toimia tärkeässä roolissa kannustaen ihmisiä verenluovutukseen kohdatessaan asiakkaita eri tilanteissa. Esimerkiksi työterveystarkastusten yhteydessä voidaan todeta hyvä hemoglobiini, jonka vuoksi henkilö voi pienellä rohkaisulla aktivoitua pohtimaan verenluovutusta”, pohtii Veripalvelun asiakkuuspäällikkö Liisa Romo.
Lähteet
