Erilaiset elektroniikan kiertotalouden edistämiseen liittyvät toimenpiteet ovat osa Euroopan Unionin lainsäädäntöä, jolla pyritään edistämään kiertotaloutta ja vähentämään jätteiden määrää ja kasvihuonekaasupäästöjä. Tässä artikkelissa esitellään elektroniikan kiertotalouden kannalta keskeisimmät direktiivit. EU:n lainsäädännön ymmärtäminen auttaa kehittämään tarpeisiin vastaavia hankkeita, sillä direktiivit ohjaavat EU:n strategioita ja asettavat yrityksille velvoitteita, joihin vastaamisessa TKI-hankkeet voivat olla avuksi.
Kuva: Min An / Pexels
Taustaa elektroniikan ja SER-jätteen sääntelylle Euroopan Unionissa
Euroopan Unionin tavoitteina on kehittää merkittävästi elektroniikan valmistusta ja SER-jätteiden käsittelyä koskevaa lainsäädäntöä. Näiden pyrkimysten taustalla on se, että Eurooppa tuottaa eniten elektroniikkajätettä per capita koko maailmassa, 16.2kg per henkilö vuodessa. Tämä määrä on kasvanut 3–5 % per vuosi, ja tästä kierrätetään alle puolet. Menetettyjen raaka-aineiden arvoksi arvioidaan noin 13 miljardia euroa per vuosi. (Bettina 2021.)
ICT-laitteet (tietokoneet, älypuhelimet, tabletit) ovat erityisen huolenaiheen kohde niiden määrän kasvun, materiaalikoostumuksen ja suuripäästöisten tuotantotapojen takia. Älypuhelinten elinajan päästöistä 80 % tulee niiden tuotosta, kuljetuksesta ja myynnistä. Kiertoelektroniikan kehittäminen tarjoaa myös mahdollisuuksia kehittää eurooppalaista aftermarket-yritystoimintaa. Elektroniikkamateriaalien käsittelyyn tarvitaan noin 63 työpaikkaa per 1000 tonnia, joten elektroniikan kiertotalouden kehittäminen voisi luoda 55 000 uutta työpaikkaa Euroopassa. (Bettina 2021.)
EU pyrkii edistämään elektroniikan kiertotaloutta monitasoisella sääntelyllä. Seuraavaksi käydään läpi tarkemmin näitä sääntelyn eri tasoja, aloittaen Euroopan vihreän kehityksen ohjelmasta.
Euroopan vihreän kehityksen ohjelma
Euroopan vihreän kehityksen ohjelma on laaja, kauaskantoinen EU-ohjelma. Se muodostaa laajan raamin, jonka sisällä on monia pienempiä aloitteita, direktiivejä ja lakiehdotuksia. Tiivistettynä ohjelman tavoitteena on, että vuoteen 2050 mennessä ei enää aiheuteta kasvihuonekaasujen nettopäästöjä, talouskasvu on erotettu resurssien käytöstä ja että ketään ihmistä tai aluetta ei ole jätetty kehityksestä jälkeen. (Euroopan komissio 2025.)
Ohjelmassa korostetaan tarvetta kokonaisvaltaiselle ja alojenväliselle lähestymistavalle. Pakettiin kuuluu aloitteita, jotka kattavat ilmaston, ympäristön, energian, liikenteen, teollisuuden, maatalouden ja kestävän rahoituksen. Ohjelmaan kuuluu 12 erilaista strategista aloitetta, jotka käsittelevät mm. hiilidioksidipäästöjen merkittävää vähentämistä, hiilineutraalia energiaa sekä kiertotaloutta. Ohjelman kiertotalouteen liittyvät aloitteet jakautuvat kiertotalouden toimintasuunnitelmaan, kestävien tuotteiden suunnitteluun, kuluttajien vaikutusmahdollisuuksien lisäämiseen, avaintoimialojen tukemiseen sekä jätteen määrän vähentämiseen. (Eurooppa-neuvosto 2025.)
Näistä kiertotalouden toimintasuunnitelma on käsillä olevan aiheen kannalta tärkein, joten tarkastellaan seuraavaksi tarkemmin sitä.
Uusi kiertotalouden toimintasuunnitelma
Euroopan uusi kiertotalouden toimintasuunnitelma on maaliskuussa 2020 julkaistu suunnitelma joka on keskeisellä sijalla Euroopan vihreän kehityksen ohjelmassa. Toimintasuunnitelmassa esitetään kehys toimille, joilla pyritään nopeuttamaan siirtymistä kohti talousmallia, jossa talouskasvu olisi irrotettu luonnonvarojen käytöstä, sekä tuetaan muita Vihreän kehityksen ohjelman tavoitteita. (Eurooppa-neuvosto 2020.)
Kiertotalouden toimintasuunnitelmassa esitetään noin 35 toimea, joissa keskeisenä piirteenä on kestävä tuotepoliittinen kehys, joka kattaa tuotteiden suunnittelun, tuotantoprosessit sekä kuluttajien ja julkisten ostajien vaikutusmahdollisuuksien lisäämisen. Aloitteita on kohdistettu keskeisten tuotteiden arvoketjuihin, joihin kuuluvat myös elektroniikka ja tieto- ja viestintätekniikka sekä akut ja muovit. (Eurooppa-neuvosto 2020.)
Kiertoelektroniikka-aloite kuuluu tämän toimintasuunnitelman alle. Seuraavaksi tarkastellaan sitä lähemmin.
Kiertoelektroniikka-aloite
EU:n kiertoelektroniikka-aloite on maaliskuussa 2020 tehty ehdotus, jota EU:n parlamentti on kannattanut osana uutta kiertotalouden toimintasuunnitelmaa. Aloitteen tavoitteena on pidentää elektronisten laitteiden elinkaarta joukolla erilaisia toimenpiteitä, joihin kuuluvat mm. elektroniikkaa ja ICT:tä koskevat säätelytoimenpiteet, korjauttamisoikeus, yleislaturidirektiivi, elektroniikkajätteen keräyksen ja käsittelyn tehostaminen sekä vaarallisia materiaaleja koskevan lainsäädännön läpikäynti. Nämä toimet kohdistuvat sekä kysyntä- että tarjontapuoleen. (Euroopan Parlamentti 2024.)
Aloitteessa pyritään puuttumaan elektroniikan kiertotaloutta vaikeuttaviin tekijöihin, kuten kiertotaloutta estävä tuotesuunnittelu, heikko kestävyys, haitallisten materiaalien käyttö, korjattavuus, varaosien saatavuus, elektroniikan varhainen vanheneminen ja heikko päivitettävyys. Lisäksi pyritään vähentämään elektroniikkaromun syntymistä ja edistämään ja harmonisoimaan elektroniikan keräämistä, kierrätystä ja jälleenkäyttöä. (Euroopan Parlamentti 2024.)
Seuraavaksi tarkastellaan valmisteilla olevaa uutta ekosuunnitteludirektiiviä, korjausoikeutta ja yleislaturialoitetta.
ESPR eli Ekosuunnitteludirektiivi
Ensimmäinen EU:n ekosuunnitteludirektiivi tuli voimaan vuonna 2009. Tämä direktiivi määrittelee energiaa käyttävien tuotteiden suunnittelun ja tuotekehityksen ekologiset vaatimukset. Kuluttajille näkyvin osa direktiivistä on ollut energiamerkintädirektiivi. Direktiivin vaatimuksilla pyrittiin parantamaan energiatehokkuutta integroimalla ympäristönäkökohdat ja elinkaariajattelu tuotteiden tuotesuunnitteluvaiheeseen. Tuotteita, jotka eivät täyttäneet direktiivin vaatimuksia ei ole saanut tuoda EU-markkinoille. (Ympäristöministeriö 2025.)
Vuonna 2022 tehtiin uusi ekosuunnitteludirektiivi-ehdotus, jonka on tarkoituksena laajentaa sekä ekosuunnitteluvaatimuksia että merkintöjä koskemaan sekä laajempia tuoteryhmiä että muita tuotteiden aspekteja kuin pelkkä energiankulutus. Käytännössä uusi direktiivi mahdollistaisi tehokkuus- ja tietovaatimusten asettamisen melkeinpä kaikille EU:ssa myytäville fyysisille tarvikkeille, pois lukien ruoka. Direktiivi koskee sekä EU:n sisällä että ulkopuolella tuotettuja tuotteita. (European Commission 2025.)
Uusi direktiivi mahdollistaisi vaatimusten asettamisen mm. seuraavilla osa-alueilla: tuotteiden kestävyys, uudelleenkäytettävyys, päivitettävyys ja korjattavuus, kiertotaloutta estävien aineiden läsnäolo tuotteessa, energia- ja resurssitehokkuus, hiili- ja ympäristöjalanjälki ja kierrätetyn materiaalin osuustuotteesta. Tämä uusi ESPR eli Ecodesign for Sustainable Products -direktiivi hyväksyttiin heinäkuussa 2024. (European Commission 2025.)
Yllä mainittujen tekijöiden lisäksi uusi direktiivi velvoittaa yritykset raportoimaan myymättömien tuotteiden hävittämisestä sekä niihin liittyvistä syistä. Lisäksi tuotteille tullaan asettamaan kestävyysmerkintöjä, joihin kuuluvat esimerkiksi korjattavuuspisteytykset. Vuoteen 2030 mennessä on suunniteltu 30 uutta asetusta. (ekosuunnittelu.info 2025.)
Uuteen ekosuunnitteludirektiiviin sisältyy ikään kuin energiamerkintädirektiivin jatkeeksi uusi digitaalinen tuotepassi. Tuotepassi on tällä hetkellä kehitysvaiheessa, ja sen lopullinen muoto ei ole tiedossa. Tavoitteena on rakentaa datalähde, joka on helposti skannattavissa, ja antaa tietoja erilaisista uuden ekosuunnitteludirektiivin mukaisista vaatimuksista. Tuotepassin tarkoituksena on auttaa yrityksiä ja kuluttajia tekemään informoituja päätöksiä tuotteita ostaessa, mahdollistaa korjaamista ja kierrätystä sekä tehdä tuotteen elinkaarivaikutukset näkyväksi. (European Commission 2025.)
Korjauttamisoikeus ja yleislaturi
Korjauttamisoikeusdirektiivin tavoitteena on, että kuluttajat voivat halutessaan korjauttaa rikkoutuneet tai vialliset tuotteet niiden uusiin vaihtamisen sijaan. Pyrkimyksenä on kannustaa tuottajia ja kuluttajia pidentämään tuotteiden elinikää. Direktiiviin kuuluu mm. kuluttajien oikeus vaatia valmistajia korjaamaan teknisesti korjattavissa olevat tuotteet kuten matkapuhelimet, myyjän vastuuajan pidentämisestä 12 kuukaudella hetkestä jolloin tuote on korjattu sekä pyrkimys rakentaa maksuton eurooppalainen korjaustietolomake ja korjaamista koskeva verkkoalusta. (Euroopan parlamentti 2024.)
Yleislaturidirektiivin mukaan vuodesta 2024 eteenpäin USB-C portista tuli pakollinen latausportti monissa eri sähkölaitteissa, kuten matkapuhelimissa, tableteissa ja kuulokkeissa. Aloitteen tavoitteena on ollut vähentää sekä elektroniikkajätteen syntyä, että helpottaa kuluttajien elämää. (Eurooppa-neuvosto 2022.)
Euroopan parlamentti hyväksyi korjauttamisoikeuden 23 huhtikuuta 2024 ja yleislaturidirektiivin 3 lokakuuta 2023 (Euroopan Parlamentti 2022).
Yhteenveto
Euroopan Unionilla on kunnianhimoisia, kauaskantoisia ilmasto- ja ympäristöpoliittisia tavoitteita. Vaikka osa suunnitelmista on joutunut vastatuuleen, niin toisaalta tietyillä osa-alueilla, kuten korjauttamisoikeus, on ollut voimakas yhteisymmärrys. Tietyt elektroniikan kiertotalouteen liittyvät aloitteet kuuluvat näihin. Koska SER-jäte sekä muodostaa merkittävän haasteen että toisaalta sisältää harvinaisia maametalleja, niin sekä EU:lla että sen jäsenmailla on voimakkaita intressejä edistää SER:in kierrätystä ja hyötykäyttöä. Tämä yhteisymmärrys tulee varmasti näkymään sen suhteen, millaisia hankkeita tullaan rahoittamaan jatkossa enemmän. Tämä tekee SER-kiertotaloudesta kiinnostavan kohteen myös Laurealle.
Kirjoittaja työskentelee SERkut-hankkeessa viestintäasiantuntijana.
Lähteet
