Vankilasta vapautuminen on monelle rikostaustaiselle henkilölle haastava elämän nivelvaihe. Vaikka vapautuneiden vankien palvelutarpeet ovat ilmeisiä, he jäävät usein julkisten palveluiden ulkopuolelle. Tässä artikkelissa kolme VAPAA-hankkeen toimijaa käy vuoropuhelua siitä, miten monitoimijainen sosiaalityö voi toimia vankilasta vapautuvan tukena digitalisoituvassa yhteiskunnassa.

”Vankilasta vapautuvat eivät välttämättä saa luontevaa yhteyttä hyvinvointialueen palveluihin. Tämä asia jo itsessään on tärkeä syy kehittää monitoimijasta sosiaalityötä.”
Timo Toikko, Itä-Suomen yliopisto

Monitoimijaisuus on nostettu keskeiseen rooliin sosiaali- ja terveysalaan liittyvissä uudistuksissa. Muun muassa Sosiaalihuoltolaissa L1301/2014 monialainen yhteistyö nähdään keinona suunnitella ja tuottaa asiakkaan edun mukaisia palvelukokonaisuuksia. Monitoimijaisuudella pyritään siihen, että asiakkaan yksilöllisiin tarpeisiin olisi käytettävissä asiantuntemusta ja osaamista. (Mönkkönen & Kekoni 2020). Hyvinvointialueille siirtymisen myötä sosiaali- ja terveysalan palvelurakenteet ovat kuitenkin vielä työn alla. Kysymyksiä herättää muun muassa, miten hyvin monitoimijainen sosiaalityö toimii ja tukee kaikkein heikoimmassa asemassa olevia. Esimerkiksi tutkimuksissa on havaittu, että moni vankilasta vapautuvat vanki jää vaille tarvitsemiaan palveluita. Monesti heiltä puuttuu yhteys julkiseen sosiaalityöhön. (Blomberg & Kroll 2020; Järveläinen, Rantanen & Toikko 2021).

Vuoden 2024 alussa käynnistyi neljän toimijan yhteinen VAPAA-hanke, jossa selvitetään, miten monitoimijainen sosiaalityö voi olla rikostaustaisten asiakkaiden tukena vankilasta vapautumisen nivelvaiheessa. Sosiaali- ja terveysministeriön rahoittamaa VAPAA-hanketta johtaa Laurea-ammattikorkeakoulu ja siinä on mukana Itä-Suomen yliopisto, Pohjois-Savon hyvinvointialue sekä Vantaan ja Keravan hyvinvointialue. Aineistonkeruuta toteutetaan valtakunnallisesti lisäksi kahdeksalla muulla hyvinvointialueella.

Vuoropuheluja: Esittelyssä VAPAA-hankkeen tutkijaääniä

VAPAA-hankkeessa yhdistyy erilaiset tutkija- ja sosiaalialan äänet. Ymmärtääksemme monialaisen yhteistyön merkitystä haastattelimme tätä artikkelia varten kolmea VAPAA-hankkeen vastuuhenkilöä.

Teemu Rantanen on Laurea-ammattikorkeakoulussa toimiva sosiaalialan yliopettaja, jonka päävastuulla on sosiaalialan ylempi AMK-tutkinto. Hän toimii VAPAA-hankkeen vastaavana tutkijana ja projektipäällikkönä. Teemu on myös mukana tutkijan roolissa kahdessa hankkeen osatutkimuksessa, joista toinen kohdentuu sosiaalityöntekijöiden näkökulmaan ja toinen kokemusasiantuntijatoiminnan merkitykseen kuntoutumisen kannalta.

Timo Toikko toimii Itä-Suomen yliopistossa sosiaalialan professorina. VAPAA-hankkeessa hän vastaa Itä-Suomen yliopiston tutkimusosuudesta, jossa mukana tutkijoina ovat yliopisto-opettaja Mari Suonio sekä tutkija Katja Surakka Pohjois-Savon hyvinvointialueelta.

Anne Waldèn toimii Pohjois-Savon hyvinvointialueella (PSHVA) Sosiaalipalvelujen tutkimuskeskuksessa tutkimuspäällikkönä. Hän on osallistunut hankkeen suunnitteluun sekä muotoillut uudenlaista tutkijuutta ja sosiaalityötä yhdistävää tehtävänkuvaa PSHVA:lle. Anne toimii hankkeessa PSHVA:n tutkijasosiaalityöntekijän esihenkilönä sekä ohjausryhmän jäsenenä.

Hankkeessa tutkitaan ja kehitetään monitoimijaista sosiaalityötä vankilasta vapautuvan tukena sekä sitä, miten digitalisaatio vaikuttaa tähän. Mitä erityistä on vapautumisen nivelvaiheella tehtävällä työllä? Miksi monitoimijainen yhteistyö on vapautumisen nivelvaiheessa tärkeää?

Teemu: VAPAA-hankkeen lähtökohtana oli havainto siitä, että vankilasta vapautuvat henkilöt jäävät varsin usein tyhjän päälle, ilman minkäänlaista tukea. Usein on myös epäselvää, kenen tai minkä tahon vastuulla on tukipalveluiden järjestäminen. Tällöin on olemassa erittäin suuri riski siihen, että henkilö ajautuu ongelmalliseen päihteidenkäyttöön ja uusintarikollisuuteen. Varsin usein vapautuvilta vangeilta puuttuu yhteys aikuissosiaalityöhön. Vapautumisvaiheen pudokkuuden ehkäisemiseksi tarvittaisiin yhteistyötä rikosseuraamuslaitoksen toimijoiden ja aikuissosiaalityön välillä. Myös järjestökentän, vertaisten sekä erilaisten julkisten tukipalveluiden (esim. TE-palvelut, Kela) rooli on tässä keskeinen.

Anne: Nivelvaiheen työssä tarvitaan monenlaista osaamista ja dialogitaitoja. Siinä rakennetaan yliorganisatorista asiakkaan palvelupolkua. Tarvitaan uudenlaista näkökulmaa ja asiakkaan vahvempaa osallisuutta, prosessien määrittelyä ja uudenlaista osaamista, digitalisaation mahdollisuuksia unohtamatta. Monitoimijaisella yhteistyöllä nivelvaiheessa voidaan säästää yhteiskunnan resursseja, välttää päällekkäistä työtä unohtamatta asiakkaaseen liittyviä inhimillisiä vaikutuksia, kun asiakas ja tieto kulkee/liikkuu omalla polullaan jouhevasti ja ketterästi.

Miksi aihe on ajankohtainen ja tärkeä juuri nyt?

Anne: Yhteiskunnan rakenteissa on hyvinvointialueiden aloittamisen myötä tapahtunut yksi suurimmista muutoksista ja rakenteet ovat myllerryksessä. Myös taloudellisten reunaehtojen rajallisuus on huomattu ja pula asiantuntijoista on huutava. Tarvitaan yhteistä työtä, yhteistä resurssien tarkastelua ja jakamista, jotta yhä kasvaviin haasteisiin voidaan vastata. Heikommassa asemassa olevien henkilöiden tilanne on huolestuttava kaikenlaisten taloudellisten supistusten myötä. Sosiaalityön tehtävänä on huolehtia kaikkein heikoimmista ja toimia asiakkaan äänenä ja vaikuttaa yhteiskunnallisesti.

Teemu: Aiemmin rikostaustaisten henkilöiden palveluissa on ollut suuriakin kuntakohtaisia ja alueellisia eroja. Olisi tärkeää päästä yhteisiin käytänteisiin hyödyntämällä aiemmin kehitettyjä kuntakohtaisia käytänteitä. Myös palvelujen digitalisointi avaa uusia mahdollisuuksia vapautuvien vankien palvelujen suunnitteluun. Se helpottaa vankien asiointia eri toimijoiden kanssa ja muun muassa etuuksien hakemista vankeusaikana. Sähköisiä apuvälineitä käyttäen on myös mahdollista pitää verkostopalavereja siten, että asiakas on niissä mukana vankilasta käsin.

VAPAA-hanke on neljän toimijan välinen yhteishanke. Miten kumppanit valittiin?

Teemu: Laurea-ammattikorkeakoulu ja Itä-Suomen yliopiston sosiaalityön oppiaine ovat tehneet aiemmin runsaasti ansiokasta yhteistyötä. Hankkeen kehittämistoiminnan kannalta hyvinvointialueet ovat avainasemassa. Mukaan haluttiin valita hyvinvointialueita, jotka olisivat hankkeen tutkimusorganisaatioiden lähialueilla. Näin mukaan valikoitui Pohjois-Savon hyvinvointialue sekä Vantaan ja Keravan hyvinvointialue.

Anne: Meille yhteydenotto tuli UEF:lta ja kiinnostuimme heti substanssista ja käytäntötutkimuksen edistämisen mahdollisuudesta hyvinvointialueella.

Mitä arvoa näette ammattikorkeakoulun, yliopiston ja kahden eri hyvinvointialueen välisellä yhteistyöllä?

Anne: On hienoa saada tutkimus, jossa on mukana ammattikorkeakoulu ja yliopisto sekä kaksi hyvinkin erilaista, niin maantieteellisesti kuin toiminnoiltaankin, hyvinvointialuetta, jolloin mukaan tulee laajemmin välillisesti myös substanssiin kohdistuva osaamisen kehittämisen näkökulma. Jo nyt hankkeen alussa on noussut esiin mielenkiintoisia osaamisen vajeita tai osaamisen kehittämisen tarpeita tutkimustiedon tuottamisen ohella. Tällainen kombinaatio edistää mitä parhaimmalla tavalla sosiaalityön tutkimusta sekä tutkimuksellisten käytänteiden kehittämistä hyvinvointialueilla.

Teemu: Korkeakoulujen ja hyvinvointialueiden yhteistyö mahdollistaa sen, että tutkimustoiminta ja kehittämistoiminta integroituu hankkeessa tiiviisti yhteen. Tutkimustulokset saadaan suoraan käytäntöön ja samalla pystytään myös arvioimaan niiden relevanssia. Yhteistyö mahdollistaa myös kehittämistoiminnan tulosten suoran hyödyntämisen niin yliopiston kuin ammattikorkeakoulun opetuksessa.

Timo: Kahden erilaisen korkeakoulun yhteistyö on mielekästä jo pelkästään hivenen erilaisten taustojen takia, mutta tässä tapauksessa ehkä enemmänkin sen vuoksi, että molemmilla on kokemusta rikosseuraamusalan tutkimuksesta. Yliopiston kannalta on tärkeää, että tutkimuksella on kosketuspinta sosiaalipalveluihin. Tässä mielessä UEF on pyrkinyt voimakkaasti panostamaan hyvinvointialueiden kanssa tehtävään yhteistyöhön muun muassa yhteisprofessuurien avulla, joten myös hankeyhteistyö on luonteva osa tätä pyrkimystä.

VAPAA-hankkeen fokuksessa on monialainen tutkimus

Monitoimijainen sosiaalityö vankilasta vapautuvan tukena digitalisoituvassa yhteiskunnassa (VAPAA) -hanke toteutetaan vuosien 2024 ja 2025 aikana.

Hankkeessa tarkastellaan

1. tutkimuksissa tunnistettuja vaikuttavia työkäytänteitä vankilasta vapautuvien tukena
2. sosiaalityöntekijöiden tunnistamia haasteita ja mahdollisuuksia sekä digitalisaation vaikutuksia monitoimijaiseen sosiaalityöhön
3. koulutettujen kokemusasiantuntijoiden rooleja vankilasta vapautuvan tukena
4. kunnissa ja hyvinvointialueilla kehitettyjä vapautumisen nivelvaiheeseen liittyviä toimintamalleja.

Lisäksi hankkeessa lähdetään rakentamaan monitoimijaisen sosiaalityön toimintamallia vankilasta vapautuvan asiakkaan rikollisuudesta irrottautumisen ja yhteiskuntaan kiinnittymisen tueksi.

Hyvinvointialueiden palvelujärjestelmän rakenteiden ollessa muotoutumassa ja sote-palveluihin kohdennettujen resurssien niukentuessa on tärkeää huomioida erityisesti haavoittuvimmassa asemassa olevat asiakasryhmät, kuten rikostaustaiset henkilöt. Monitoimijaisen sosiaalityön tutkimusperustainen kehittäminen on yksi ratkaisu tukea asiakkaiden osallisuutta, työskentelyprosessien ja osaamisen uudelleen määrittelyä unohtamatta digitalisaation mukanaan tuomia mahdollisuuksia tukea vapautuvia vankeja.

Lähteet

• Blomberg, H., & Kroll, C. 2020. For better and for worse? On the transformation of the Finnish social assistance scheme. Social Work & Society 18 (1), 1–10.
• Järveläinen, E., Rantanen, T., & Toikko, T. 2021. Meanings of a client-employee relationship in social work: Clients’ perspectives on desisting from crime. Nordic Social Work Research.
• Mönkkönen, K. & Kekoni, T. 2020. Monitoimijaisuus työntekijän voimavarana ja haasteena. Teoksessa Anneli Hujala & Helena Taskinen (toim.). Uudistuva sosiaali- ja terveysala. Tampere: Tampere University Press, 215–240 
• Sosiaalihuoltolaki. Sosiaalihuoltolaki 1301/2014 – Säädökset alkuperäisinä – FINLEX ®