Vankilasta vapautuminen on tunnistettu kuormittavaksi elämänvaiheeksi, jossa monenlaisen ja monialaisen tuen tarpeet korostuvat. Palvelujen ulkopuolelle jääminen lisää riskejä, että vankilasta vapautuva henkilö ajautuu väärinkäyttämään päihteitä ja palaa rikollisuuteen. Parhaimmillaan monialainen sosiaalityö tuottaa kokonaisvaltaista, yksilön tarpeisiin räätälöityä tukea, jossa vankilasta vapautuva henkilö saa sekä yksilöllistä ohjausta että mahdollisuuden ankkuroitua häntä tukevan yhteisön osaksi. Kaksivuotisessa VAPAA-hankkeessa saadut tutkimustulokset kuitenkin osoittavat, että saumattomaan yhteistyöhön on yhä matkaa.

VAPAA-hankkeen loppuwebinaari kokosi lokakuun 2025 lopussa kattavasti ammattilaisia Rikosseuraamuslaitokselta, hyvinvointialueilta ja järjestöistä kuulemaan ja keskustelemaan hankkeen tutkimustuloksista. Webinaarissa esiteltiin myös hyvinvointialueilla kehitetty, tutkimusperustainen monitoimijaisen sosiaalityön toimintamalli vankilasta vapautuvan tueksi.

VAPAA-hankkeen lähtökohtana oli havainto siitä, että vankilasta vapautuvat henkilöt jäävät varsin usein ilman riittävää tukea (Rantanen ym. 2025, tulossa; ks. myös Järveläinen ym. 2021). Taustalla oli myös halu selvittää, miten sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisvastuun siirtyminen hyvinvointialueille vuonna 2023 ja toisaalta palvelujen yhä kiihtyvä digitalisaatio ovat vaikuttaneet monitoimijaisen sosiaalityön mahdollisuuksiin ja tapoihin tarjota tukea vankilasta vapautumisen nivelvaiheessa.  

Monitoimijainen sosiaalityö avaimena desistanssin tukemiseen

Aloituspuheenvuorossaan hankkeen projektipäällikkö Teemu Rantanen kuvasi, että monitoimijainen sosiaalityö voi tukea desistanssin eri vaiheita eri tavoin (Rantanen ym. 2025a) ja vapautuneiden yhteiskuntaan paluuta (ks. mm. Järveläinen ym. 2021). Kriminologisissa tutkimuskeskusteluissa desistanssin käsite on vakiintunut, mutta sosiaalityön toimintaympäristöissä ja tutkimuskeskustelussa tämä on toistaiseksi vieraampi käsite.

Desistanssi kuvaa rikoksista irtautumisen ja yhteiskuntaan kiinnittymisen prosessia. Tutkimuskirjallisuudessa se on määritetty monivaiheiseksi, asteittain eteneväksi prosessiksi. Niin sanottu primääridesistanssi kuvaa rikosten tekemisen lopettamista. Sekundaaridesistanssissa yksilö ei ole tehnyt rikoksia pidempään aikaan ja hänen identiteettinsä on muokkautumassa kohti prososiaalista identiteettiä ja elämäntapaa. (Maruna & Farrall 2004). Tertiääridesistanssi ilmentää prosessin vaihetta, jossa yksilö kokee kuuluvansa osaksi laajempaa sosiopoliittista yhteiskuntaa (McNeill & Graham 2018). Tutkimukset painottavat, että desistanssi ei tapahdu tyhjiössä eikä kyseessä ole pelkästään henkilökohtainen muutosprosessi. Rikoksista irtautuminen ja yhteiskuntaan kiinnittyminen on ennemminkin suhdeperustainen prosessi, joka edellyttää voimavaroja ja panostusta sekä rikostaustaiselta henkilöltä itseltään että häntä ympäröiviltä yhteiskunnallisilta toimijoilta ja verkostoilta (Farrall 2019). Voidakseen aidosti kuulua osaksi yhteiskuntaa, rikostaustaisen yksilön tulee päästä osaksi yhteiskunnan tarjoamista resursseista, oikeuksista ja mahdollisuuksista siinä, missä muidenkin kansalaisten (Graham & McNeill 2017).

Teemu Rantanen korosti, että hankkeen tutkimustulosten valossa monitoimijaisessa sosiaalityössä huomiota tulee kuitenkin edelleen kiinnittää yksilölliseen ja pitkäjänteiseen tukeen sekä yhteisöjen ja yhteisöllisyyden vahvistamiseen. Lisäksi tulee panostaa monialaiseen yhteistyön sujuvuuteen ja sitä tukevien käytäntöjen kehittämiseen. (Ks. Rantanen ym. 2025a.)

Desistanssi edellyttää oikea-aikaisia yhtenäisiä tukitoimia ja yhteisöihin ankkuroitumista

Rikollisuudesta irrottautuminen edellytyksenä pidetään oikea-aikaisia, koordinoituja ja yksilöllisesti kohdennettuja tukitoimia sekä yhteisöön kiinnittymistä, jotka muodostavat keskeisen viitekehyksen rikollisuudesta irrottautumisen prosessin ymmärtämiselle ja tukemiselle sosiaalityön kontekstissa. Hankkeessa näitä näkökulmia tutkittiin eri tutkimusorientaatioita hyödyntäen neljässä osatutkimuksessa.

Hankkeessa toteutetusta kirjallisuuskatsauksesta, kyselytutkimuksesta ja asiakirja-analyysistä vastannut, Itä-Suomen yliopiston tutkija Mari Suonio kertoi puheenvuorossaan, että vapautumisen aikainen ja sen jälkeen annettava tuki on hyvinvointialueilla satunnaista ja varsin vaihtelevaa (Suonio & Surakka 2025; ks. myös McNeill & Graham 2018; Järveläinen 2022). Yksilölle räätälöity, pitkäjänteinen tuki edellyttäisi haavoittuvuuksien parempaa tunnistamista ja yhteistoimijuutta, ja toisaalta työskentelyn tavoite ja menetelmät tulisi selkeämmin kytkeä rikollisuudesta irrottautumiseen tai uusintarikollisuuden vähentämiseen. Käytännössä yhteistyö on usein riittämätöntä, mikä näkyy esimerkiksi siinä, että sosiaali- ja terveyspalveluita suunnitellaan ja toteutetaan erillään rangaistusajan suunnitelmista. Tulosten valossa sosiaalityön parissa tulisikin pohtia, miten sosiaalihuollon koordinoimaa monialaista sosiaalityötä voitaisiin räätälöidä nykyistä yksilöllisemmin ja pitkäjänteisemmin. (Suonio & Surakka 2025; Surakka & Suonio 2025.)

VAPAA-hankkeessa toteutettiin laadullisella tutkimusotteella kaksi osatutkimusta, jotka kohdentuivat kokemusasiantuntija- ja sosiaalityöntekijähaastatteluihin. Kokemusasiantuntijoiden kokemuksia hankkeessa tutkinut Janika Lindström kuvaili puheenvuorossaan, että monitoimijaisen sosiaalityön roolit näyttävät jäsentyvän varsin eri tavoin vankilasta vapautumisen eri vaiheissa. Esimerkiksi kokemusasiantuntijat olivat saattaneet kokea vankiloiden kuntouttavilla osastoilla käydyt keskustelut varsin motivoiviksi ja muutoshalukkuutta edistäviksi, kun taas tapaamiset sosiaalityöntekijöiden kanssa jäivät etäisiksi. Sosiaalihuollon palveluissa korostui usein suhteettomasti aineellinen ja materiaalinen tuki ja siihen liittyvä kontrolli. Nämä voivat tutkimusten valossa tukea esimerkiksi päihteistä irtautumista. Lindström kuitenkin painotti muutokseen motivoivan kohtaamisen ja luottamuksellisen asiakas-työntekijäsuhteen merkitystä kontrollin sijaan. Vapautumisen jälkeen merkittävään rooliin yhteiskuntaan kiinnittymisen tukemisessa nousikin järjestöjen vertaisyhteisöiltä sekä kokemustaustaisilta saatu tuki. (Lindström & Rantanen 2025; ks. myös Fogel 2021; Järveläinen ym. 2021; Kirk ym. 2018.)

Digitaaliset palvelut vapautumisen tukena

Sosiaalityöntekijähaastatteluihin pohjautuvaa osatutkimusta esitellyt Tarja Juvonen kuvasi digitaalisten palvelujen käytön tarjoavan keinoja tukea vankilasta vapautumista. Käytännössä digitaalisten palvelujen hyödyntäminen näyttikin painottuvan vankeuden aikaiseen vapautumisen valmisteluun. Parhaimmillaan digitaaliset palvelut mahdollistivat palvelujen suunnittelun ennen vapautumista ja niiden katsottiin osaltaan tukevan myös työntekijän ja asiakkaan välisen luottamuksellisen suhteen rakentumista. Käytännössä digitaaliset palvelut tarjosivat väylän asioiden nopeaan hoitamiseen ja tiiviimpään yhteydenpitoon. Osalle asiakkaista osallistuminen monitoimijaisiin verkostoihin saattoi olla helpompaa etäyhteyksien välityksellä. Niiden kautta voitiin tutustua esimerkiksi asumisyksiköihin ja muihin palveluihin. Sosiaalityöntekijät pohtivat kuitenkin nopean asioinnin kääntöpuolia: typistävätkö etätapaamiset asiointia entisestään, ja toisaalta, miten luottamuksellista asiakas-työntekijäsuhdetta voi rakentaa etäyhteyden välityksellä. Palveluihin pääsyn ja niiden yhdenvertaisuuden näkökulmasta tuotiin myös esille, että kaikilla ei ole mahdollisuuksia, taitoja tai halua asioida digitaalisesti. Toisin sanoen vaikka digitaaliset palvelut voivat edistää palvelujen yhdenvertaisuutta, ihmisoikeuksien toteutumista ja tukea onnistunutta yhteiskuntaan paluuta, niiden hyödyntäminen edellyttää niin asiakkaiden kuin työntekijöiden tietopohjan vahvistamista sekä taattua pääsyä digitaalisiin palveluihin. (Juvonen ym. 2025.)

Kohti tutkimusperustaisten sosiaalityön käytänteiden kehittämistä

Hankkeen kehittämistyöstä vastanneet sosiaalityöntekijä-kehittäjä Sara Ramstadius Vantaan ja Keravan hyvinvointialueelta sekä tutkija Katja Surakka Pohjois-Savon hyvinvointialueelta alustivat puheenvuoroaan kertomalla, että hyvinvointialueella ei useinkaan ole tunnistettavia käytäntöjä vankilasta vapautuvien kanssa työskentelyyn. Rikollisuudesta irrottautuminen tai uusintarikollisuuden vähentäminen ei käytännössä ole hyvinvointialueen työskentelyn keskiössä. Toisaalta vaikka monitoimijaiset verkostot nähdään työskentelyä tukevana rakenteena, niitä ei oteta riittävästi huomioon. Samalla hyvinvointialueilla on tunnistettu, että luottamuksellisen asiakas-työntekijäsuhteen rakentaminen on rikostaustaisten kanssa usein haastavampaa kuin muiden asiakasryhmien kohdalla. Hyvinvointialueilla tarvitaan erityisiä työmenetelmiä ja palveluita, joissa huomioidaan rikostaustaisuus ja riskitekijät. (Ramstadius ym. 2025.)

Hankkeen kehittämispajat järjestettiin neljän pajan sarjana kahdella eri hyvinvointialueella. Hankkeen tutkijat pitivät pajoissa alustuksia, joiden pohjalta käytiin yhteistä keskustelua ja työskentelyä.

1. paja: Hyvinvointialueiden toiminta

2. paja: Järjestöt ja kokemusasiantuntijat

3. paja: Yhteistyö Rikosseuraamuslaitoksen (RISE) kanssa

4. paja: Monitoimijaisen sosiaalityön toimintamallin esittely ja jatkokehitys.

Toimintamalliin on kuvattu, miten monitoimijaisella sosiaalityöllä voidaan pureutua desistanssin eri vaiheisiin (ks. kuvio 1). Kehittämispajoissa käyty vuoropuhelu hankkeen, hyvinvointialueiden työntekijöiden sekä alueiden toimijoiden välillä johti osaltaan myös siihen, että Pohjois-Savossa ja Vantaan ja Keravan hyvinvointialuilla tunnistettiin osaamistarpeita ja järjestettiin alueille räätälöityä koulutusta monialaisen yhteistyön rooleista vapautuvien vankien palvelujen suunnittelussa. Toisaalta RISE:n kanssa pidetyssä työpajassa nousi esille, että lyhytaikais- ja sakkovangit ovat varsin haastava ryhmä. 

Monitoimijaisen sosiaalityön toimintamalli vankilasta vapautumisen tukena (ks. kuvio 2) on tarkoitettu valtakunnalliseen käyttöön ja se on julkaistu Innokylässä nimellä Monitoimijaisen sosiaalityön toimintamalli vankilasta vapautumisen tukena (Innokylä 2025; Ramstadius ym. 2025).

Yhtenäiset käytänteet rakentavat siltoja vankilasta vapautumisen nivelvaiheeseen

Loppupuheenvuorossaan Itä-Suomen yliopiston professori Timo Toikko huomautti, että sosiaalityön tutkimusta kritisoidaan usein siitä, että tutkimus jää etäiseksi käytännön sosiaalityöstä. VAPAA-hankkeessa yhteistyö hyvinvointialueiden kanssa onnistui hyvin ja hankkeen myötä hyvinvointialueilla aloitettiin uudenlaista koulutustoimintaa. Kaksivuotinen hanke on kuitenkin ajallisesti varsin rajallinen, eikä se yksinään riitä vastaamaan kaikkiin tarpeisiin. (Rantanen ym. 2025b.)

Loppukeskustelussa otettiin esiin, että seuraavassa vaiheessa monitoimijaisen sosiaalityön toimintamalli tulee viedä käytäntöön. Käytännössä resurssit aiheuttavat haasteita ja käyttöönotto vie aikaa. Puheenvuorot kannustivatkin kuulijoita pohtimaan, mikä sosiaalityön merkitys on monialaisen yhteistyön koordinoimisessa ja miten se voi paremmin käytännössä tukea yhteisöihin kiinnittyvää, yhteisöllistä ja vertaisuuteen pohjautuvaa työtä (ks. myös Larsen ym. 2019; Walton 2022). Esimerkiksi digitaaliset palvelut voivat parhaimmillaan rakentaa siltoja vankilasta vapautumisen nivelvaiheessa eri toimijoiden välillä ja vahvistaa luottamuksellisen asiakas-työntekijäsuhteen rakentumista, mutta niiden hyödyntäminen edellyttää, että vankeuden aikana asiakkailla on pääsy digitaalisiin palveluihin ja toisaalta, että asiakassuunnitelmat olisivat yhteismitallisia. Yhtäältä sosiaalityön kentällä tarvitaan rakenteellista ja kriittistä sosiaalityötä tunnistamaan ja purkamaan yhteiskuntaan kiinnittymistä vaikeuttavia esteitä (ks. myös Barak & Stebbins 2021; Mertl 2022). Tärkeää on entistä paremmin tunnistaa ja tukea järjestöjen ja vertaisyhteisöjen toimintaedellytyksiä. Toisaalta Timo Toikko muistutti myös käytännön kenttätyötä tekeviä ammattilaisia ajoittain pysähtymään ja pohtimaan, millaista tukea asiakkaana olevan ihminen tarvitsee: neuvoa ja apua, kuulluksi tulemista tai ehkä halausta.

VAPAA-hanke on rahoitettu Sosiaali- ja terveysministeriön sosiaalityön yliopistotasoisen tutkimuksen valtionavustuksella (STM 2024–2025). Laurea-ammattikorkeakoulun koordinoimaa hanketta toteutetaan yhteistyössä Itä-Suomen yliopiston, Pohjois-Savon hyvinvointialueen ja Vantaan ja Keravan hyvinvointialueen kanssa. Hankkeen tarkoituksena on selvittää monitoimijaisen sosiaalityön mahdollisuuksia tukea rikostaustaisia asiakkaita vankilasta vapautumisen nivelvaiheessa.

VAPAA-hankkeen aikana toteutettiin aktiivista kehittämis- ja tutkimustoimintaa, joihin liittyvät julkaisut on kootusti esitelty yhteistyökumppanimme Itä-Suomen yliopiston hankesivuilla (UEF).

Kiitokset

Kiitämme Teemu Rantasta, Timo Toikkoa, Tarja Juvosta, Janika Lindströmiä, Mari Suoniota, Sara Ramstadiusta ja Katja Surakkaa tämän artikkelin kommentoimisesta.

Lähteet

• Barak, A. & Stebbins, A. 2021. Anticipated Alienation and Critical Social Work. Ex-Offenders’ Perspectives on Re-entry. British Journal of Social Work, 51(1), 38–56. 
• Farrall, S. 2019. The Architecture of Desistance: exploring the structural sources of desistance and rehabilitation. Teoksessa Farrall, S. (toim.), The Architecture of Desistance (s.  3–27). Routledge.
• Fogel, S.J., Lersch, K.M., Ringhoff, D. & Grosholz, J.M. 2021. Returning Citizens and Point of Entry. Is There a Match? The Journal of Contemporary Social Services, 102(2), 167–181.
• Graham, H. & McNeill, F. 2017. Desistance: Envisioning Futures. Teoksessa Carlen, O. & Ayres França, L. (toim.), Alternative Crimonologies (s. 433–451). Routledge.
• Innokylä. 2025. Monitoimijaisen sosiaalityön toimintamalli vankilasta vapautuvan tukena (VAPAA-hanke) | Innokylä.
• Juvonen, T., Rantala, H., Järveläinen, E., & Rantanen, T. 2025. Sosiaalityöntekijöiden näkemyksiä monitoimijaisesta sosiaalityöstä ja sosiaalityön digitalisoitumisesta vankilasta vapautumisen nivelvaiheessa. Teoksessa T. Rantanen, E. Järveläinen, & M. Suonio (toim.), Monitoimijainen sosiaalityö vankilasta vapautuvan tukena digitalisoituvassa yhteiskunnassa. Laurea Julkaisut, 241/2025. 
• Järveläinen, E. 2022. The Multiple Meanings of Social Interaction. Rhetoric analysis on the significance of social interaction between social work professionals and people with history of crime. University of Eastern Finland. Publications of the University of Eastern Finland.
• Järveläinen, E., Rantanen, T., & Toikko, T. 2021. Meanings of a client-employee relationship in social work: clients’ perspectives on desisting from crime. Nordic Social Work Research, 13(2), 318–332.
• Kirk, D. S., Barnes, G. C., Hyatt, J. M., & Kearley, B. W. 2018. The impact of residential change and housing stability on recidivism: pilot results from the Maryland Opportunities through Vouchers Experiment (MOVE). Journal of experimental criminology, 14(2), 213–226.
• Larsen, B. K., Hean, S., & Ødegård, A. 2019. A conceptual model on reintegration after prison in Norway. International journal of prisoner health, 15(3), 282–292.
• Lindström, J, & Rantanen, T. 2025. Vertaisten ja kokemusasiantuntijoiden merkitys vankilasta vapautuvien tukemisessa. Teoksessa T. Rantanen, E. Järveläinen, & M. Suonio (toim.), Monitoimijainen sosiaalityö vankilasta vapautuvan tukena digitalisoituvassa yhteiskunnassa. Laurea Julkaisut, 241/2025.
• Maruna, S., & Farrall, S. 2004. Desistance from crime: A theoretical reformulation. Soziologie der Kriminalität, 171–194.
• McNeill, F. & Graham, H. 2018. Resettlement, reintegration and desistance in Europe. Teoksessa Dünkel, F., Pruin, I., Storgaard, A. & Weber, J. (toim.), Prisoner Resettlement in Europe. Routledge.
• Mertl, J. 2022. What Seems to be the Problem? Ex-Prisoners’ Reentry/ Resettlement in the Czech Republic. Crime & Delinquency, 70(8), 1–24.
• Ramstadius, S., Surakka, K., Suonio, M., & Rantanen, T. 2025. Monitoimijaisen sosiaalityön toimintamalli vankilasta vapautuvien asiakkaiden tukemisessa. Teoksessa T. Rantanen, E. Järveläinen, & M. Suonio (toim.), Monitoimijainen sosiaalityö vankilasta vapautuvan tukena digitalisoituvassa yhteiskunnassa. Laurea Julkaisut, 241/2025.
• Rantanen, T., Järveläinen, E., & Suonio, M. 2025a. Haasteena vankilasta vapautuvien desistanssin tukeminen monitoimijaisessa sosiaalityössä. Teoksessa T. Rantanen, E. Järveläinen, & M. Suonio (toim.), Monitoimijainen sosiaalityö vankilasta vapautuvan tukena digitalisoituvassa yhteiskunnassa. Laurea Julkaisut, 241/2025. 
• Rantanen, T., Järveläinen, E., Toikko, T., Waldén, A., & Ryhänen, M. 2025b. Kohti aikuissosiaalityön tutkimusperustaista kehittämistä. Teoksessa T. Rantanen, E. Järveläinen, & M. Suonio (toim.), Monitoimijainen sosiaalityö vankilasta vapautuvan tukena digitalisoituvassa yhteiskunnassa. Laurea Julkaisut, 241/2025. 
• Suonio, M, & Surakka, K. 2025. Vaikuttavat sosiaalityön käytännöt vankilasta vapautuvien tukemisessa – kirjallisuuskatsaus kansainvälisestä tutkimuksesta. Teoksessa T. Rantanen, E. Järveläinen, & M. Suonio (toim.), Monitoimijainen sosiaalityö vankilasta vapautuvan tukena digitalisoituvassa yhteiskunnassa. Laurea Julkaisut, 241/2025.
• Surakka, K., & Suonio, M. 2025. Hyvinvointialueiden sosiaalityön toiminta ja mallit vankilasta vapautuvien kanssa työskennellessä. Teoksessa T. Rantanen, E. Järveläinen, & M. Suonio (toim.), Monitoimijainen sosiaalityö vankilasta vapautuvan tukena digitalisoituvassa yhteiskunnassa. Laurea Julkaisut, 241/2025. 
• UEF. 2025. Monitoimijainen sosiaalityö vankilasta vapautuvan tukena digitalisoituvassa yhteiskunnassa (VAPAA). Yhteiskuntatieteiden laitos, Yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunta. Viitattu 28.11.2025.
• VAPAA-hanke n.d. Monitoimijainen sosiaalityö vankilasta vapautuvan tukena digitalisoituvassa yhteiskunnassa. (VAPAA) -tutkimushankkeen nettisivut. Laurea-ammattikorkeakoulu. Viitattu 28.11.2025.
• VAPAA-hankkeen loppuwebinaari 2025. VAPAA-hanke päätökseen: monitoimijainen sosiaalityö tukee vankilasta vapautumisen nivelvaiheessa. Ajankohtaista. Uutinen 10.10.2025. Laurea-ammattikorkeakoulu. Viitattu 28.11.2025.
• Walton, H., Tomini, S.M., Sherlaw-Johnson, C., Ng, P.L. & Fulop, N.J. 2023. How is Social Care Provided in Adult Prisons in England and Wales? British Journal of Social Work, 53(2), 718–736.