SotePeda24/7 on vuosina 2018 – 2020 käynnissä oleva OKM:n rahoittama kärkihanke, jota koordinoi Laurea-ammattikorkeakoulu. Hankepartnereina on 23 suomalaista korkeakoulua edustaen mm. sosiaali- ja terveyshuollon-, palvelujen kehittämis- sekä IT-alan osaamista. Hankkeessa tuotetaan avointa oppimateriaalia, pedagogisia ratkaisuja sekä oppimisympäristöjä, jotka vastaavat tulevaisuuden sosiaali- ja terveysalan osaamistarpeita ja takaavat opiskelijoille sujuvat digitaaliset ympärivuotiset oppimispolut. Yhtenä keskeisenä pedagogisena ratkaisuna ovat MOOCit (Massive Open Online Course). Tässä kirjoituksessa tarkastellaan MOOCien rakentamista ja sitä, millaista osaamista MOOCien rakentaminen edellyttää MOOC-asiantuntijan ja fasilitaattorin kokemana.

Hankkeen pedagoginen viitekehys ja pedagogiset ratkaisut

Hankkeen pedagogisena viitekehyksenä on mikro-oppimisen (microlearning) idea sekä kehittämispohjaisen oppimisen (LbD) malli. Mikro-oppiminen pohjaa kognitiiviseen psykologiaan ja oppimiskäsitykseen ja siinä on lyhyesti kyse siitä, että oppisisällöt ja -materiaalit jaetaan pienempiin osiin, yhden osaamistavoitteen sisältäviin opin “suupaloihin” (Nevgi & Lindblom-Ylänne, 2009, 214 – 220). Hankkeessa näitä ”suupaloja” kutsutaan mikroiksi ja ne määritellään pedagogisesti mielekkäiksi, pieniksi kokonaisuuksiksi valmiina hyödynnettäväksi esimerkiksi opettajille omaan opetukseen (Pekkarinen ym., 2019). LbD on puolestaan Laurea-ammattikorkeakoulun kehittämä pedagoginen toimintamalli, jossa lähtökohtana ovat autenttiset työelämän kehittämistilanteet yhteistyössä työelämän kanssa. LbD:n juuret ovat tutkivassa oppimisessa ja Deweyn pragmatismissa (Kallioinen, 2008). Lisäksi hankkeessa hyödynnetään Paavolan ja Hakkaraisen (2005) tiedonluomisen kolmea metaforaa ja tavoite on luoda uusia digitaalisia oppimisen mahdollisuuksia niin monologiseen, dialogiseen kuin trialogiseen oppimiseen.

Hankkeessa on toteutettu 1 – 3 opintopisteen laajuisia MOOCeja, jotka pohjautuvat mikroihin (Kuva 1.). MOOCien keskeisinä ominaisuuksina pidetään 1) oppimisympäristöjen ja aineistojen digitaalisuutta, 2) opetuksen avoimuutta eli sitä, että kurssi on kenen tahansa internetiä käyttävän saavutettavissa, 3) kurssien avoimuudesta seuraavaa opetusryhmien suurta kokoa sekä 4) kurssimuotoisuutta, eli MOOCit ovat ajallisesti tai aihepiiriltään rajattuja kokonaisuuksia (Bates, 2015; Immonen & Veinio, 2017; Pomerol, ym., 2015; Porter, 2015). MOOCien määritelmissä on kuitenkin myös eroja ja onkin olemassa useita erilaisia variaatioita MOOCista. Kaksi yleisintä MOOC-tyyppiä ovat cMOOCit (Connectivist MOOC) ja xMOOCit (Extended MOOC). xMOOCien pedagoginen idea on lähellä perinteisen luento-opetuksen ideaa, sillä ajatuksena on siirtää luento-opetus verkkoon ja välittää sitä kautta tietoa. xMOOCit sisältävät usein lyhyitä videoita, joita opiskelijat seuraavat itsenäisesti ja videoiden katsomisen jälkeen vastaavat monivalintatyyppisiin tehtäviin ja tentteihin, jotka tarkastetaan automaattisesti. Korkeakoulut tarjoavat usein nimenomaan xMOOCeja, koska niissä on selkeät tavoitteet ja rakenne opiskelijan suoritukselle. (Bates, 2015; Pomerol, ym., 2015; Porter, 2015; Rhoads, 2015.) cMOOCien pedagogisena ideana on puolestaan mahdollistaa yhteinen tiedonrakentaminen sekä tiedon levittäminen ja jakaminen ja siksi niissä korostuvatkin toiminnot, jotka luovat yhteisöllisyyttä. cMOOCeissa opettajan tehtävänä ei ole niinkään siirtää tietoa, vaan luoda mahdollisuuksia osallistujille tiedon keskinäiseen jakamiseen ja rakentamiseen. Toisin kuin xMOOCeissa, cMOOC-kurssin tavoitteet eivät ole lukittuja, vaan niitä voidaan kurssien edetessä muokata yhdessä opiskelijoiden kanssa. (Pomerol ym., 2015; Porter, 2015.)

SotePeda24/7-hankkeessa on haluttu luoda MOOC-kokonaisuuksia, jotka ovat avoimesti saatavilla hyödynnettäväksi ja opiskeltavaksi 24/7. Johtuen tästä tavoitteesta, hankkeessa tuotetut MOOCit ovat enemmän xMOOCien suuntaisia sisältäen tavoitteet, selkeän rakenteen sekä opintopistemäärän opiskelijan suoritukselle, mutta ne eivät vastaa puhtaasti xMOOCin tai cMOOCin määritelmää. Vaikka avoimuus ja 24/7 mahdollisuus opiskella vaikuttavat muun muassa siihen, millaista vuorovaikutusta MOOCeihin voidaan suunnitella, ei se kuitenkaan tarkoita välttämättä pelkästään monologista oppimista, vaan myös dialogista ja trialogista oppimista voidaan rakentaa näihin MOOCeihin. Joidenkin tutkijoiden (mm. Haber, 2014; Immonen & Veinio, 2017) mukaan MOOC-opetusta ei tulisi määritellä tiettyjen ominaispiirteiden, vaan sille annettujen tavoitteiden pohjalta. SotePeda24/7-hankkeessa MOOCit tarkoittavat ”avoimesti ajasta ja paikasta riippumatta saatavilla olevia, verkossa itsenäisesti suoritettavia 1-3 opintopisteen kursseja useista hankkeen osaamisalueen aiheista” (Pekkarinen ym., 2019).  Hankkeessa on tuotettu kevään 2020 aikana 21 MOOCia ja vielä muutama valmistuu kesään 2020 mennessä. MOOCit on rakennettu Moodle-pohjaiseen DigiCampus-oppimisympäristöön (https://tinyurl.com/sotepeda247), ja niitä on tarjottu kevään 2020 aikana CampusOnlinen kautta suomalaisten korkeakoulujen opiskelijoille.

Sisällöllinen, pedagoginen ja teknologinen osaaminen

MOOCien ollessa avoimesti ajasta ja paikasta riippumatta saatavilla olevia, verkossa itsenäisesti suoritettavia kursseja, on selvää, että niiden rakentamisessa tarvitaan sisällöllisen ja pedagogisen osaamisen lisäksi myös teknologista osaamista. Koehler ja Mishra (2009, ks. myös Shulman, 1988) ovat luoneet TPACK-mallin kuvaamaan sitä, millaista tietoa tarvitaan, kun opetukseen integroidaan teknologiaa. TPACK-mallissa keskeistä ei kuitenkaan ole vain eri tiedon lajit, sisältötieto (CK), pedagoginen tieto (PK) ja teknologinen tieto (CK), vaan myös se, miten näitä eri tiedonlajeja yhdistellään, niin että saadaan aikaa pedagogisesti mielekästä ja korkeatasoista digitaalista opetusta.

SotePeda24/7 -hankkeessa MOOCeja rakentaneilla opettajilla ja asiantuntijoilla on vahva sisältöasiantuntijuus ja vahvaa pedagogista osaamista. Monella opettajalla on lisäksi kokemusta verkkokursseista ja verkko-oppimisympäristöjen hyödyntämisestä opetuksessa. Teknologisen, pedagogisen ja sisältötiedon yhdistäminen ei kuitenkaan ole täysin suoraviivaista. Erilaiset verkko-oppimisympäristöt eivät itsessään ole pedagogisia tai sisällä mitään pedagogista mallia, joka ohjaisi opetusta ja opiskelua (Donald, ym., 2017). Digitaalinen opetus edellyttää ymmärrystä siitä, millaisia eri digitaalisia välineitä on käytettävissä ja miten eri digitaalisia välineitä voi hyödyntää pedagogisesti mielekkäällä tavalla. Fasilitaattorin roolissa olen päässyt tukemaan MOOCien tekijöitä sekä vahvistamaan erityisesti heidän pedagogis-teknologista osaamistaan olemalla kanssapohtijana ja -tekijänä. Konkreettisesti tämä on tarkoittanut esimerkiksi sen pohtimista, miten jonkin kasvokkaisessa opetuksessa toimineen idean voisi saada toimivaksi verkossa tai ideoida sitä, miten ja millä digitaalisella välineellä jokin sisältö olisi mielekästä tarjota verkkoympäristössä, jotta se aktivoisi opiskelijaa ja mahdollistaisi digitaalisten aineistojen yhdistäminen linjakkaaksi kokonaisuudeksi ja näin laadukkaan oppimisen (ks. myös Immonen & Veinio, 2017).

Uudenlaista teknistä osaamista edellyttävät lisäksi videoiden ja podcastien tekeminen, jotka ovat usein olennaisia elementtejä MOOCeissa (Donald ym., 2017). Uusien teknologioiden opettelu voi kuitenkin muodostua opettajalle myös varsinaiseksi aikasyöpöksi, mikä ei ole tarkoituksenmukaista. Hankkeessa onkin kannustettu opettajia tekemään videoita matalalla kynnyksellä, helposti käytettävillä ohjelmilla ja sovelluksilla, sillä tavoitteena on tuottaa oppimista tukevaa avointa materiaalia, eikä niinkään huippuunsa hiottuja ja viimeisteltyjä videoita. Digitaalista materiaalia, esimerkiksi videoita, voi hyvin tehdä esimerkiksi Powerpointilla, Kalturalla tai Screencast-O-Maticilla tai kuvata kännyköillä ja padeilla ja editoida iMoviella, Kalturalla tai OpenShotilla.

Avoin julkaiseminen, tekijänoikeudet ja saavutettavuus

Sisällöllisen, pedagogisen ja teknisen osaamisen lisäksi MOOCien ja muiden avoimesti saatavilla olevien materiaalien tuottamisessa tarvitaan myös monenlaista muuta tietämystä ja osaamista. Avoimen julkaisemisen Creative Commons (CC) -tekijänoikeuslisenssejä on erilaisia (Kuva 2.) ja se, mitä ne mahdollistavat ja mitä eivät, ei ollut itsestään selvää kaikille hankkeessa. Selvää ei ollut myöskään se, millaista lähdemateriaalia, esimerkiksi kuvia tai ääntä, voi kyseisellä lisenssillä julkaistavassa materiaalissa hyödyntää. Kysymyksiä on herättänyt myös tekijänoikeuksiin liittyvät asiat ja se, miten ne suhteutuvat CC-lisensoitavaan materiaaliin. Lisensseihin liittyviä asioita selviteltiin yhdessä hankkeen toimijoiden kanssa ja niistä myös tarjottiin tietoa ja ohjausta (Pekkarinen & Lepola, 2020).  SotePeda24/7 -hankkeessa tuotettu oppimateriaali ja MOOCit tarjotaan hanketoimijoiden yhteisellä sopimuksella saataville CC BY-SA -lisenssillä, joka mahdollistaa avoimen jakamisen ja hyödyntämisen, mutta edellyttää tekijöiden mainitsemista ja käyttöön otettavan materiaalin jakamista samalla lisenssillä jatkossakin. Hankkeessa on myös otettu huomioon saavutettavuusasiat. Käytännössä tämä on tarkoittanut esimerkiksi sitä, että hankkeessa julkaistavissa videoissa on joko tekstitys tai tekstivastine ja hankkeen tuottaman materiaalin visuaalisessa ilmeessä huomioidaan värien erottuvuus mahdollisimman hyvin.

Pohdintaa

SotePeda24/7 -hankkeen myötä on syntynyt ymmärrystä siitä, mitä avoimen oppimateriaalien julkaiseminen ja avoimen digitaalisen opetuksen, kuten MOOCien, rakentaminen vaatii. Vahvan sisällöllisen osaamisen lisäksi on korostunut monialainen yhteistyö, digipedagoginen osaaminen sekä monipuolinen ymmärrys avoimen julkaisemisen lisensseistä, tekijänoikeuksista ja saavutettavuudesta. Lisäksi tarvitaan kykyä yhdistellä tätä tietoa ja osaamista. Kaikilla avoimen oppimateriaalin tai MOOCien tekijöillä ei välttämättä ole kaikkea tarvittavaa tietoa, eikä se aina ole tarkoituksenmukaistakaan, että jokainen materiaalin tekijä hankkii erikseen tietoa. Haasteena näin isossa hankkeessa onkin tiedonkulku ja se, miten kaikki pääsevät hyödyntämään yhteistä tietoa. Hyviksi käytännöiksi ovat osoittautuneet fasilitaattorin tarjoama konkreettinen tuki tiedon etsimisen ja jakamisen muodossa, yhdessä tekeminen ja pohtiminen avoimen oppimateriaalin ja MOOCien tekijöiden kanssa, yhteisesti sovitut reunaehdot toiminnalle sekä yhteinen, kaikkien saatavilla oleva ohjeistus.

Lähteet:

• Bates, A.W. (2015). Teaching in a Digital Age. https://www.tonybates.ca/teaching-in-a-digital-age/.
• Donald, C., Ramsay, E. & Joerg, I. (2017). Designing for Learning in a MOOC: A Pedagogical Model in Disguise. Journal of Perspectives in Applied Academic Practice, 5(3), 90 – 101.
• Haber, J. (2014). MOOCs. Cambridge, MA & London: The MIT Press.
• Immonen, V. & Veinio, J. (2017). Laaja avoimen verkkokurssin kokeilu kulttuuriperinnön tutkimuksessa. Yliopistopedagogiikka, 24(1), 53–56.
• Kallioinen, O. (2008). Oppiminen Learning by Developing -toimintamallissa. Laurea-ammattikorkeakoulu, A61
• Koehler, M. J. & Mishra, P. (2009). What is technological pedagogical content knowledge? Contemporary Issues in Technology and Teacher Education, 9(1), 60-70.
• Nevgi, A. & Lindblom-Ylänne, S. (2009). Oppimisen teoriat. Teoksessa S. Lindblom-Ylänne & A. Nevgi (toim.), Yliopisto-opettajan käsikirja (s. 194 – 236). Helsinki: WSOY.
• Paavola, S. & Hakkarainen, K. (2005). The knowledge creation metaphor – an emergent epistemological approach to learning. Science and Education, 14, 535-557.
• Pekkarinen, V. & Lepola, S. (2020). Ohjeita avointen oppimateriaalien tekijöille. Sotepeda24/7-hankkeen materiaalia. CC BY-SA.
• Pekkarinen, V., Huotari, V., Ahonen, O., & Kuosa, P. (2019). SotePeda24/7 -hanke avoimet oppimateriaalit (video). CC BY-SA. Saatavilla: https://youtu.be/6FRFNQNs9Ms
• Pomerol, J-C., Epelboin, Y. & Thoury, C. (2015) MOOCs: Design, Use and Business Models. London: Wiley.
• Porter, S. (2015). To MOOC or Not to MOOC How Can Online Learning Help to Build the Future of Higher Education? Waltham: Chandos Publishing.
• Rhoads, R. A. (2015). MOOCs, High Technology, and Higher Learning. Baltimore: Johns Hopkins University Press.
• Shulman, L. S. (1986). Those who understand: Knowledge growth in teaching. Educational Researcher, 15(2), 4-14.
• Toikkanen, T. (2017). Avoimet sisällöt ja Creative Commons -lisenssit. CC BY-SA. https://docs.google.com/presentation/d/1cn7LRXOphqKqbrZpsMxrAZ5fE-zJQsvKrFz_-Lxvw8U/pub?start=false&loop=false&delayms=3000&slide=id.p4