Lempeä hoiva -hanketiimi kävi vierailulla maailman ensimmäisessä muistikylässä Hollannin Hogeweykissä, jossa asukkaat voivat elää oman näköistä elämäänsä arvokkaasti kohdattuna. Vierailu herätti monenlaisia tunteita.

Meidät johdatetaan vastaanottoaulan läpi ja liukuovista ulos. Nämä ovet ovat ainoa sisäänkäynti, mutta myös ainoat lukossa olevat. Ovien ulkopuolella avautuu pienen kylänraitin näköinen maisema, tosin ilman autoja. Keskellä on aukio, jossa solisee suihkulähde ja voi pelata jättishakkia. Torin oikealla laidalla on teatterin sisäänkäynti. Vasemmalla reunalla on käynti ostoskeskukseen, josta löytyy pieni ruokakauppa, ravintola, kahvila sekä työpajatila. Yläkerroksissa on toimistotiloja. Keskusraittia eteenpäin kävellessä tulee vastaan mm. musiikkisali, kampaaja ja kauneushoitola sekä niin kutsuttu aktiviteettitoimisto. Toisella puolella on asuntoja. Sivukaduilta pääsee poikkeamaan asuintalojen sisäpihoille. Kävelemme kuin missä tahansa kylässä. Aamu on aurinkoinen, mutta vielä viileä. Kevät on kuitenkin jo pitkällä. Olemme Alankomaissa, tarkemmin sanottuna Weespin kunnassa Amsterdamin lähellä. Kylä on muistisairaille suunnattu Hogeweyk.

Vuonna 2009 avattu maailman ensimmäinen muistikylä ei tunnu hoivalaitokselta. Päinvastoin se tuntuu kodilta, yhteisöltä, pieneltä kylältä, jossa elämä jatkuu muistisairaudesta huolimatta. Muistikylässä on 27 kotia, joissa kussakin asuu kuusi tai seitsemän asukasta. Yhteensä kylässä asuu hieman alle 200 asukasta, joilla kaikilla on diagnosoitu muistisairaus (hoitoprofiilit 5 ja 7) ja he tarvitsevat ympärivuorokautista ohjausta, valvontaa ja hoivaa. Jokainen koti sisältää yhteisen ison olohuoneen ja keittiön sekä yksityiset makuuhuoneet. Lisäksi on varasto- ja pyykkitilat, kylpyhuoneet sekä ulkotila (terassi tai parveke).

Kodit ovat keskenään hieman erilaisia, sillä niissä mukaillaan niin sanotusti eri elämän tyylejä: perinteinen, urbaani, muodollinen ja kosmopoliitti. Uuden asukkaan muuttaessa kylään hänelle etsitään sopiva koti omien mieltymysten mukaan. Ympäristö siis tukee asukkaan omaa elämäntyyliä. Asukkaat saavat liikkua kylässä vapaasti, ilman jatkuvaa valvontaa tai rajoituksia. Ulkoilu, ostoksilla käynti, kahvilassa istuminen tai osallistuminen arjen askareisiin on osa jokapäiväistä elämää. Lisäksi jokaisena päivänä järjestetään erilaisia aktiviteettiryhmiä, joihin asukkaita kannustetaan osallistumaan omien kiinnostuksen kohteiden mukaan.

Toiminta pohjautuu sosiaaliseen lähestymistapaan ja ajatukseen, että toimintakykyä ylläpidetään parhaiten, kun ihmisellä on aito mahdollisuus tehdä ja osallistua. Vapaus ja turvallisuus eivät sulje toisiaan pois – ne voivat kulkea rinnakkain, kun ympäristö on suunniteltu sitä tukemaan. Vierailumme aikana vastaan tuli niin asukkaita kuin työntekijöitä. Jokainen tervehti iloisesti, eräs asukas jopa jäi seuraamme kuuntelemaan esittelyä ja keskusteluamme. Muistikylän periaatteita ovatkin yksilökeskeisyys, osallistavuus, itsemääräämisoikeus, vapaus, aktiivisuus sekä vilkas sosiaalinen elämä.

Yksi mieleen painuneista hetkistä oli hautajaissaatto, joka tapahtui vierailumme aikana. Eräs asukas oli menehtynyt ja hänet tultiin hakemaan. Koska kylässä ei voi liikkua autolla, hänet haettiin paareilla. Pois lähtiessä kylän väkeä, asukkaita ja työntekijöitä, kerääntyi kunniakujaksi, jonka läpi edesmennyt kuljetettiin. Yksinkertainen, mutta kaunis tapa kunnioittaa edesmennyttä. Samalla se tekee kuolemasta luonnollisen osan elämää. Ja tätä Hogeweykissa juuri halutaan. Asukkaat voivat elää aktiivista ja täysipainoista elämää loppuun saakka. Saattohoito ja vuodepotilaana olo on heillä pääosin hyvin lyhytaikaista. Kuolemaan suhtaudutaan arvokkaasti, luonnollisesti ja yhteisöllisesti.

Muutoinkin vierailu herätti paljon tunteita. Iloa, että tällainen paikka on olemassa. Innostusta, että näinkin asiat voidaan tehdä. Haikeutta siitä, kuinka harvinaisia nämä paikat vielä ovat. Ja toivoa, että myös Suomessa voisi syntyä enemmän yhteisöllisiä, elämänmakuisia hoivaympäristöjä, joissa viihtyvät niin asukkaat kuin työntekijät, ja joka rikkoo muistisairauden stigmaa.

Vierailu Hogeweykin muistikylässä muistutti vahvasti siitä, ympäristö ei ole vain taustaa, se on tärkeä osa muistisairaiden hoivaa ja myös lääkkeettömiä menetelmiä. Muistisairaus ei poista ihmisarvoa – eikä tarvetta kuulua, liikkua, osallistua ja elää.

Vierailu Hogeweykin muistikylässä Alankomaissa 8.4.2025 oli osa Lempeä hoiva -hanketta. Lempeä hoiva – Hyvinvointia hoivakotien henkilökunnalle ja asukkaille -hanke on Uudenmaan liiton AKKE-rahoituksen saanut hanke, jonka toteuttavat 1.9.2023-30.6.2025 Laurea-ammattikorkeakoulu, Metropolia Ammattikorkeakoulu ja Haaga-Helia ammattikorkeakoulu yhdessä. Hankkeen tavoitteena on lisätä lääkkeettömien menetelmien osaamista ja tukea niiden käyttöönottoa muistisairaiden hoivakodeissa. Hankkeessa luodaan lääkkeettömien menetelmien käyttöönoton malli sekä tuotetaan materiaalipaketti.