Tämän artikkelin tarkoituksena on kuvata naisvankien erityisyyttä kivun näkökulmasta sekä tuoda esille tutkimusnäyttöä toimivista lääkkeettömistä kivunhoidon menetelmistä. Artikkeli sai alkunsa syyskuussa 2021 Laurea-ammattikorkeakoulu Tikkurilan yksikön lehtorin pitämästä Vankien lääkkeettömän kivunhoidon koulutuksesta Hämeenlinnan vankilassa. Koulutus oli puolipäiväinen ja suunnattu vankisairaalassa työskenteleville esimiehille, hoitajille ja lääkäreille.  Koulutuksen tarve on osa vankeinhoidon kehittämissuunnitelmaa ja toteutus osa Laurea-ammattikorkeakoulun liiketoimintaa.

Ymmärtääksemme naisvankien erityisyyttä kivun asiakasryhmänä on hyvä perehtyä ensin hiukan taustoihin. Naisvangit ovat koulutuksen ja työllisyyden suhteen heikko-osaisempia, 55 prosentilta puuttuu kokonaan ammattikoulutus ja ennen vankeutta naisista oli työssä ollut vain 6 prosenttia. Naisvankien kohdalla huomion arvoiseksi asiaksi nousee se, että naisvangeista 84 prosenttia oli loukkaantunut tapaturmaisesti ja lähes puolella (48 prosentilla) naisvangeista oli sairashistoriassa pahoinpitelystä johtuva tapaturma.

Mielenterveydenongelmat näyttelevät myöskin suurta roolia naisvankien taustoissa; 85 prosentilla on jokin mielenterveyden häiriön ja psykiatrisessa avohoidossa ennen vankilaan joutumista naisvangeista oli ollut 70 prosenttia. Kokonaisuutena voidaan sanoa, että naisvangit olivat tutkimuksen mukaan ylivoimaisesti sairain vankiryhmä ja he omaavat useampia perussairauksia miehiin verrattuna. Tämä vaikuttaa myös naisvankien kivun kokemiseen. (Darnall & Sazie 2012, 543; Tammi-Moilanen 2020, 8.)

Naisvankien kipu

Naisvankien yleisimmät kiputilat vankilassa on esitetty kuviossa 1. Noin 30-50% vankien kivusta johtuu lääkkeiden käytöstä ja vieroitusoireista. Vangit ovat myös melko lääkeorientoituneita ja heille ensisijainen hoitokeino on lääkkeet. Vangit tietävät paljon kivusta ja lääkehoidosta. Tämä saattaa aiheuttaa oireiden liioittelua, mikä puolestaan vaikeuttaa kivun arviointia. Vangeilla ei useinkaan ole käsitystä mitä on normaali kipu, koska päihteet ja lääkkeet ovat aina kuuluneet elämään. Tämän takia myös suhtautuminen kipuun sekä lääkkeettömiin kivunlievitysmenetelmiin on negatiivista. Tutkimusten mukaan vankiterveydenhuollon työajasta 1/3 menee kipuasioiden selvittelyyn ja hoitoon. Hoitohenkilöstö on myöskin tuonut esille tarvettaan lääkkeettömien kivunhoidon menetelmien täydennyskoulutukselle ja käyttöönotolle vankiloissa. Tämän takia vankien kivun hoidon kehittäminen ja hoitohenkilökunnan tietämyksen lisääminen nyt ja tulevaisuudessa on perusteltua. (Walsh, Butt, Freshwater, Dobson, Wright, Cahill, Briggs & Alldred 2014, 199­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­ ­̶ 203.)

Naisvangit kärsivät 2-9 kertaa useammin kivuista kuin miesvangit ja tyypillisimpiä kiputiloja ovat gynekologiset ja lantion alueen kivut. Heillä on myös useammin selkä (3%) ja niveltulehduksiin (5%) liittyviä kipuja. Vankilaympäristön on todettu altistavan kivuille ja tässä altistavina tekijöinä ovat muun muassa huono sosioekonominen asema sekä huonompi elämänlaatu, suurempi henkinen stressi ja päihteet. Mielenterveyden ongelmien sekä päihteiden käytön on myös todettu lisäävän kiputuntemuksia. Naisvangeille on myös miesvankeja tyypillisempää kivun katastrofointia (kuvio 2), joka lisää omalta osaltaan kivun kokemusta. (Darnall & Sazie 2012, 543 ̶ 545.)

Kun puhutaan vankien kivusta, ei voida ohittaa päihteitä ja niiden vaikutuksia kipuun ja kivun kokemiseen. Useilla vangeilla on päihteistä johtuvaa psyykkistä sekä fyysistä riippuvuutta päihteisiin. Osa riippuvuudelle altistavista neurofysiologisista muutoksista altistaa myös kivun kokemiselle tai heikentää elimistön omien kivunsäätelymekanismien toimintaa. Vankilaympäristössä päihteiden hankkiminen ja käyttö ovat vaikeampia kuin vapaudessa, joten useissa tapauksissa vankien kipujen takana voi olla päihteiden vieroitusoireet. Vieroitusoireiden aikana käyttäjä on usein hyvin kipuherkkä. Asiakkaiden on havaittu vieroitusoireiden aikana ilmaisevan spontaania kipua useammin ja heidän kivun sietonsa on alentunut. (Konttinen 2017; Konttinen & Hamunen 2005, 338 ̶ 339.)

Tutkimusnäyttö lääkkeettömistä kivunhoidon menetelmistä

Kivunhallinnasta puhuttaessa, meillä on käytössä moninaisia keinoja kivun lääkkeettömään hallintaan. Tähän artikkeliin on valittu sellaisia menetelmiä, joiden tehosta on olemassa tutkimusnäyttöä ja joita voidaan hyödyntää myös vankilaympäristössä. Vain kokeilemalla voidaan löytää jokaiselle vangille parhaiten sopiva vaihtoehto.

Mindfulnessilla eli tietoisella läsnäololla tarkoitetaan läsnä olemista nykyhetkessä. Harjoitteissa pysähdytään, suunnataan tarkkaavuutta hengitykseen ja havainnoidaan omaa kehoa sekä mieltä. Internetistä on saatavilla paljon hyvää valmista materiaalia sekä eri tilanteisiin sopivia mindfulness -harjoitteita. Tietoisen läsnäolon positiiviset vaikutuksen kivunhallinnassa ilmenevät parin viikon aktiivisen harjoittelun jälkeen. Kuviossa 3 on esitetty tietoisen läsnäolon positiivisia vaikutuksia. (Raevuori 2016.)

Kivunhallintaryhmiä on aikaisemmin ollut tarjolla lähinnä erikoissairaanhoidossa, mutta niiden toimivuudesta saadun näytön myötä ryhmien määrä on lisääntymässä. Kivunhallintaryhmän ryhmätoiminnan ideana on saada potilas ymmärtämään kipuongelmaansa ja saada hänet tulemaan toimeen sen kanssa. Kipuryhmillä on todettu olevan merkitsevää tehoa krooniseen kipuun ja ryhmätoiminnan etuja yksilöhoitoon verrattuna on kipukokemuksen ”normalisoituminen” ja yksinäisyyden kokemuksen väheneminen ryhmässä sekä ryhmän voimaannuttava ja kannatteleva, uusien kivunhallintastrategioiden oppimista tukeva vaikutus. (Miranda, Reilimo & Kaila-Kangas 2018, 16 ̶ 23.)

Kognitiivis-behavioraalinen terapia (CBT) auttaa ihmisiä muuttamaan käyttäytymistä, joka ylläpitää tai pahentaa kipua, esimerkiksi vähentämällä pelko-välttämiskäyttäytymistä sekä katastrofoivaa ajattelua. Terapiassa opitaan käsittelemään suoraan niitä ajatuksia ja tunteita, jotka voivat pahentaa kroonista kipua potevan kärsimystä ja aiheuttaa toimintakyvyn alenemaa. CBT auttaa kipukroonikkoa vähentämällä negatiivista mielialaa (masennusta ja ahdistuneisuutta), lisäämällä toimintakykyä sekä vähentämällä kipuun liittyvää pelkoa. Tutkimusten mukaan CBT:n vaikutus kipuun on parhaimmillaan kohtalainen, mutta vielä kipuakin enemmän CBT vaikuttaa asiakkaan toimintakykyyn, mielialaan ja katastrofiajatteluun, minkä tuloksena myös kipuoireilu entisestään vähenee. CBT:n vaikutukset säilyivät myös pitkäaikaisseurannassa. (Miranda ym. 2018, 10; Urits, Hubble, Peterson, Orhurhu, Ernest, Kaye & Viswanath 2019, 4 ̶ 7.)

Akupuntuuri on vanha kiinalainen hoitomenetelmä, jossa potilasta käsitellään neuloilla tarkoin määritellyistä ihon pisteistä. Akupunktuurihoidot soveltuvat parhaiten kipujen lievittämiseen ja teho on tutkimusten mukaan lumehoidon luokkaa tai hieman parempi (hyvä huomioida, että lumehoidollakin saadaan apua kipuihin). Hoidon kohteena ovat yleensä tuki- ja liikuntaelimistön kivut: niska- ja hartialihasten kivut, nivelrikon säryt tai selkävaivat. Myös migreenin ja ääreishermostoperäisten kipujen hoidossa akupunktuurista voi olla hyötyä. Akupunktion kipua lievittävä vaikutus säilyy jopa 12kk hoidon jälkeen. (Saarelma 2021; Vickers, Vertosick, Lewith, MacPherson, Foster, Sherman, Irnich 2019.)

Musiikki-interventiot jaetaan kahteen ryhmään: koulutetun terapeutin toteuttamaan musiikkiterapiaan ja muutoin toteutettuun, yleensä passiiviseen musiikin kuunteluun (music medicine). Itse valitun musiikin kuunteleminen lisää kivun hallinnan tunnetta, lievittää ahdistuneisuutta ja auttaa sietämään kipua. Pitkäniemen ym. (2020) mukaan musiikin kuuntelu vähentää opioidien ja muiden kipulääkkeiden tarvetta ja myöskin merkitsevästi kipua, ahdistuneisuutta ja masennusta kivun etiologiasta riippumatta. Musiikin kuuntelun positiiviset vaikutukset säilyvät jopa kuukauden intervention jälkeen. (Pitkäniemi, Sihvonen, Särkämö & Soinila 2020.)

Naisvankien erityisyys kivunhoidon asiakkaina on ilmeinen ja vankiloiden henkilökunnan on hyvä tiedostaa tämä asia työskennellessään erilaisissa vankilaympäristöissä. Kaikissa kivunhoidon suosituksissa (mm. Kipu: Käypähoitosuositus 2017; Valvira 2020) mainitaan, että lääkkeettömät hoitomenetelmät ovat aina ensisijaisia ja tästä syystä lääkkeettömien kivunhoidon menetelmien tuominen osaksi vankiloiden arkea on perusteltua ja niitä pitäisi hyödyntää aikaisempaa enemmän. Useissa vankeinhoitolaitosten yksiköissä on onneksi tunnistettu tämä tarve ja ryhdytty hankkimaan lisäosaamista henkilökunnalle.

Lähteet:

• Darnall B. & Sazie E. 2012. Pain Characteristics and Pain Catastrophizing in Incarcerated Women with Chronic Pain. Journal of Health Care for the Poor and Underserved 23, 543–556
• Konttinen V. 2017. Päihteiden väärinkäyttäjän kivun hoito. Luentodiat. https://sash.fi/wp-content/uploads/2017/03/paihteidenvaarin.pdf. Viitattu 16.9.2021.
• Konttinen V. & Hamunen K. 2015. Leikkauksen jälkeisen kivun hoito. Lääketieteellinen aikakauskirja Duodecim 131(20):1921 ̶ 1928.
• Kipu. Käypä hoito -suositus. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin, Suomen Anestesiologiyhdistyksen ja Suomen Yleislääketieteen yhdistyksen asettama työryhmä. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim. Viitattu 29.10.2021. www.käypähoito.fi.
• Miranda H., Reilimo M. & Kaila-Kangas L. 2018. Kivunhallintaryhmät työterveyshuollossa. Satunnaistetun kontrolloidun interventiotutkimuksen pilotti. Tutkimus- ja kehittämishankkeen loppuraportti 03/2018. Viitattu 12.9.2021. https://www.hel.fi/static/liitteet/tyke/KivunhallintaryhmatLoppuraportti2018.pdf.
• Pitkäniemi A., Sihvonen A., Särkämö T. & Soinila S. 2020. Musiikki-interventiot kivun hoidon osana.  Lääkärilehti 37(75), 1843–1848.
• Raevuori A. 2016. Mindfulnessin terveysvaikutukset – mitä lääkärin on hyvä tietää? Duodecim 132:1890–1897.
• Saarelma O. 2021. Akupunktio (akupunktuuri). Lääkärikirja Duodecim. Viitattu 15.9.2021. https://www.terveyskirjasto.fi/dlk00062.
• Tammi-Moilanen K. 2020. Naisvankiselvitys. Selvitys naisvankien olosuhteista, toiminnoista ja turvallisuudesta. Rikosseuraamuslaitoksen monisteita 4/2020.
• Urits I., Hubble A., Peterson E., Orhurhu V., Ernest C., Kaye A. & Viswanath O. 2019. An Update on Cognitive Therapy for the Management of Chronic Pain: a Comprehensive Review. Current Pain and Headache Reports (2019) 23: 57, 1 ̶ 7.
• Vickers A., Vertosick E., Lewith G., MacPherson M., Foster N., Sherman K., Irnich D. & Witt C. 2019. cupuncture for chronic pain: update of an individual patient data meta-analysis. Pain 19(5): 455–474.
• Valvira 2020. Kivun hoito. Viitattu 29.10.2021. https://www.valvira.fi/terveydenhuolto/hyva-ammatinharjoittaminen/laakehoidon-erityistilanteita/kivun-hoito.
• Walsh E., Butt C., Freshwater D., Dobson R., Wright R., Cahill J., Briggs M. & Alldred D.2014. Managing pain in prison: staff perspectives. International Journal of Brison Health 10(3), 198 ̶ 208.