Näkökulmia pelihaittojen eettisiin kysymyksiin

Teksti | Jenni Kämppi , Karoliina Nikula

Laurean eettisen ajattelun teematiimissä oli vierailemassa koordinaattori Jenni Kämppi Sininauhaliiton tieto- ja tukipiste Tiltistä. Kämppi alusti teemaryhmäläisille pelihaittojen eettisistä kysymyksistä yhteiskunnassamme. Kerromme tässä artikkelissa alustuksen ja siitä heränneen keskustelun keskeisiä ajatuksia.

kuvituskuva.
Kuva: zoommachine / Adobe Stock (Laurean Education-lisenssi)

Tilttiin voivat tulla pelaajat ja heidän läheisensä sekä sosiaali- ja terveysalan ammattilaiset, jotka kohtaavat työssään pelihaittoja. Tiltin toimintaan on mahdollista osallistua ilman ajanvarausta tai lähetettä maksuttomasti ja ilman kuntarajoja. Tiltissä on myös mahdollista asioida nimettömästi. Tiltin toimintaa ohjaavat periaatteet, jotka on laadittu yhdessä kävijöiden kanssa. Tiltistä voi lukea lisää täältä: Mikä on Tiltti?

Rahapeliongelmien ajankohtaisuus

Kämpin alustuksessa kävi ilmi, että suomalaisia voi luonnehtia rahapelikansaksi (ks. myös Nikkinen 2018). Suomalaisista 70 % on pelannut jotain rahapeliä viimeisen 12 kk aikana (THL 2023a). Pelaaminen kohtalaisen riskin tai ongelmapelaamisen tasolla on lisääntynyt, vaikka samaan aikaan entistä harvempi pelaa rahapelejä (THL 2023a). Ongelmallisesti pelaavien kokemat haitat ovat kuitenkin yhä vakavampia: pitkäaikaisia velkaantumiskierteitä, asunnottomuuden uhkaa tai asunnottomuutta, psyykkistä pahoinvointia sekä erilaisia mielenterveyteen liittyviä liitännäissairauksia.

Rahapelilainsäädäntöä uudistetaan parhaillaan. Suomessa on suunnaksi valittu markkinoinnin vapauttaminen ja pelitarjonnan valtavan laajenemisen salliva linja, toisin kuin monissa muissa Euroopan maissa. Suomalainen yhteiskunta on nojannut ja erilaisista viime vuosina toteutetuista muutoksista (HE255/2022) huolimatta nojaa jatkossakin monella tavoin rahapelituotoilla kerättyihin varoihin.

Kolme näkökulmaa eettisiin kysymyksiin rahapelaamisessa

Kämppi jäsensi käsittelemäänsä teemaa hahmottamalla rahapelaamisen eettisiä kysymyksiä kolmen näkökulman kautta:

  • yksilön eettinen ristiriita
  • rahapeliyhtiöiden vastuu
  • yhteiskunnan ja lainsäädännön rooli

Yksilön eettinen ristiriita tulee esiin esimerkiksi siinä ajatuksessa, että jokainen päättäisi itse pelaamisestaan ja siinä tosiasiassa, että rahapelien suunnittelu tekee niistä erityisen koukuttavia.

WHO:n ICD-11 tautiluokituksessa rahapeliriippuvuus on nostettu toiminnallisten riippuvuuksien luokkaan. Toiminnallinen riippuvuus ajaa pelaajaa toimimaan pakonomaisesti, vastoin omaa parasta. Riippuvuuden myötä yhteys itseen ja muihin voi kadota. Pelaaja päätyy toimimaan arvojensa vastaisesti. Omien arvojen vastaisesti toimiminen syventää haitallisesta toiminnasta koettua häpeäleimaa ja eettistä ristiriitaa. Tällöin on tarpeen kysyä, voiko pelaaja olla itse vastuussa haitoista? Tai onko peliriippuvainen tosiasiallisesti vapaa tekemään rationaalisia valintoja?

Usein vaikuttaa siltä, että etenkin peliteollisuus ja vapaan rahapelimarkkinan puolesta puhujat vetoavat siihen, että kukin pelaaja on itse vastuussa haitallisesta ”harrastuksestaan”. Näin voinee olla vain silloin, kun pelaaminen pysyy satunnaisena harrastuksena. Toistuessaan ja muuttuessaan pakonomaiseksi pelaamisessa ei ole enää kyse tahdolla tai omalla päätöksellä ohjattavasta toiminnasta vaan riippuvuudesta, johon on saatava apua ja hoitoa.

”Peliongelmaan on edelleen melko vaikeaa saada apua. Moni Tiltistä apua hakeva on kokenut jääneensä yksin ongelmansa kanssa. Peliongelmaiselle on esimerkiksi hyvinvointialueen palveluista sanottu, ettei heillä ole osaamista auttaa hänen asiassaan tai pelaaja on voinut saada muuta keskusteluapua, mutta rahapelaamisen haitoista ammattilainen ei ole osannut puhua.” – Jenni Kämppi –

Nuoret aikuiset ovat erityinen, kasvava riskiryhmä. Nuorella ihmisellä voi olla kymmeniä tuhansia euroja velkaa ja paha rahapeliongelma. Tämän vuoksi esimerkiksi Ahvenanmaalla toimiva PAF (Ålands Penningautomatförening) on asettanut nuorille asiakkaille pienemmät tappiorajat ja he kontaktoivat paljon pelaavia. Myös Veikkaus tekee tällaisia huolenpitosoittoja osana vastuullisuustyötään.

Rahapeliyhtiöiden vastuuta (tai pikemminkin vastuuttomuutta) voi hahmottaa sen kautta, että kyseessä on miljardiluokan bisnes (ks. esim. Nikkinen 2018). Erilaisia rahapelejä myös markkinoidaan aggressiivisesti. Suomessa valtion monopoliyhtiöllä, Veikkauksella, on toistaiseksi yksinoikeus tarjota ja markkinoida rahapelejä. Kuitenkin verkossa on silti tarjolla valtavasti myös ulkomaisten toimijoiden tarjoamia suomenkielisiä kasinosivustoja.

Rahapeleihin rakennetaan tietoisesti monenlaisia koukutusmekanismeja (esim. nopeatempoiset pelit, ”melkein voitot”). Myös digitaalisissa peleissä hyödynnetään samanlaisia elementtejä. Pelisivustoilta tarjotaan ja jopa tyrkytetään myös ilmaispelejä tai bonusrahaa, jotta asiakas vielä pelaisi. Suoramarkkinointi peleistä ja bonuksista sähköpostiin ja jopa soittamalla on yleistä. Jotkin ulkomaiset kasinot tarjoavat jopa omia luottojaan pelaamiseen. Lisäksi lainantarjoajien mainokset pyörivät nettikasinoilla.

”Pelifirmat ja maksunsiirtoyritykset kertovat olevansa vastuullisia, mutta samaan aikaan pelaamisen estojen asettaminen on tehty asiakkaille erittäin hankalaksi ja monivaiheiseksi. Esimerkiksi pelaajan on mentävä kasinolle pyytääkseen sinne porttikiellon. Häneltä saatetaan siellä varmistaa useita kertoja, että haluaako hän eston todella ja jopa ehdottaa, että hän ottaisi vain muutaman kuukauden kestävän kiellon pysyvän sijaan. Rahansiirtojen estämiseksi taas pelaaja joutuu kirjoittamaan englannin kielellä sähköpostin, ja useampaan eri viestiin vahvistamaan haluavansa eston. Lisäksi, jos viestin vahvistus unohtuu tai sitä ei osaa tehdä, joutuu koko viestittelyn aloittamaan uudelleen.” – Jenni Kämppi –

Yhteiskunnan ja lainsäädännön roolia Kämppi toi alustuksessaan esille päättäjien eettisenä dilemmana: pelituloilla nimittäin rahoitetaan hyviä asioita: koulutusta, urheilua tai kolmannen sektorin palveluita, jotka täydentävät ja tukevat palvelujärjestelmää. On syytä kysyä mikä ratkaisuksi tähän dilemmaan? Ratkaisuyrityksiä voisi olla: se että pyritään valvomaan toimijoita paremmin, säädellään pelitarjontaa ja pelien kehittelyä, edellytetään pelaajia tekemään itselleen pelinestorajoituksia. Haittoja ja ongelmia kohdanneille mahdollistetaan riittävät tukipalvelut. Näistä toimista huolimatta on syytä kysyä: Onko oikein edistää toimintaa, joka aiheuttaa inhimillistä kärsimystä? Kenen pitäisi kantaa suurin vastuu rahapelihaitoista?

”Ymmärrys ja tieto rahapeliongelmasta ja palvelut peliongelmaisille ja läheisille ovat jakautuneet epätasaisesti maassamme, mikä lisää epätasa-arvoa.” – Jenni Kämppi –

Sininauhaliitto on lausunnossaan ottanut kantaa ajankohtaiseen tilanteeseen rahapelijärjestelmän lainsäädännöstä, siihen voi tutustua täältä: Lausunto hallituksen esityksestä eduskunnalle koskien uuden rahapelijärjestelmän lainsäädäntöä 16.8.2024 | Sininauhaliitto.

Pohdinta

Eettisen ajattelun teematiimin kuulijoissa Kämpin alustus herätti vilkasta keskustelua ja hyviä pohdintoja alan eettisistä kysymyksistä ja sääntelystä. Erityisesti vaikkapa Veikkauksen toiminnan oikeutus herätti pohdintaa: miten perustella pelituottojen käyttäminen, kun suurimman osan tuotoista saavat aikaan vakavasti peliongelmaiset ihmiset.

Eri maiden politiikka- ja sääntelykäytänteet herättivät myös mielenkiintoa. Kämppi kertoi, että Pohjoismaiden osalta tietoja sääntelystä ja politiikoista on koottu lakiluonnostekstiin sekä Kilpailu- ja kuluttajaviraston katsaukseen.

Lisätietoa ja -tutkimusta rahapelaamisesta on löydettävissä esimerkiksi Helsingin yliopiston CEACG:sta, jossa tehdään tutkimusta aiheesta. Etiikan teematiimiläiset jäivät pohtimaan, mitä voisivat itse tehdä tälle aihepiirille, tai mahdollista yhteistä hanketta Tiltin toimijoiden kanssa aiheen tiimoilta. Jos itse sote-alan ammattilaisena haluaa hankkia lisää osaamista pelihaittojen ehkäisystä, sitä löytyy esim. THL:n (2023b) sivuilta.

Kirjoittajat

Jenni Kämppi on järjestöjen yhteiskunnallisiin tehtäviin perehtynyt teologi, laillistettu sosiaalityöntekijä ja voimavarakeskeinen työnohjaaja.

Karoliina Nikula on yliopettaja ja Laurean eettisen ajattelun teematiimin vetäjä. Eettisen ajattelun teematiimistä voit lukea lisää täältä Kurkistus laurealaiseen etiikkaan | Laurea Journal ja täältä Eettisen ajattelun teematiimin ensimmäinen vuosi | Laurea Journal.

Lähteet

URN http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2025032621401

Jaa sivu
View all fonts in this project