Avoimuus & vastuullisuus 1.7.2024

Näkökulmia yhdenvertaisuuteen ja inkluusioon akateemisilla urilla suomalaisissa korkeakouluissa

Teksti | Karoliina Nikula

Kesäkuussa 2024 järjestettiin Tieteiden talolla korkeakoulututkimuksen seminaari, jonka otsikko oli: ”Equity and inclusion in academic careers at Finnish universities”. Osallistumisesta oli tehty helppoa, sillä osallistumismaksua ei ollut ja osallistua pystyi myös verkossa. Kuvasin edellisessä artikkelissa seminaarin teemoja yleisesti ja nyt tässä jälkimmäisessä artikkelissa kuvaan tarkemmin puheenvuoroja ja niiden olennaisimpia oivalluksia laurealaisen EDI-työskentelyn ja hanketyöskentelymme kannalta.

Kuva: Starmarpro / Adobe Stock (Laurean Education-lisenssi)

Avauspuheenvuoron piti professori Liisa Husu, esitellen KOTAMO-hankkeen tuloksia. Kotamo-hankkeessa selvitettiin korkeakoulujen henkilöstön yhdenvertaisuutta, tasa-arvoa ja moninaisuutta ja sen pohjalta esitettiin konkreettisia toimenpiteitä ja politiikkaohjelmia, joilla vahvistaa yhdenvertaisuutta ja tasa-arvoa korkeakouluissa (KOTAMO-hanke). KOTAMO-hankkeesta voi lukea tarkemmin täältä: KOTAMO – OKM – Opetus- ja kulttuuriministeriö.

Toisen puheenvuoron piti postdoc -tutkija Quivine Ndomo, joka on väitöskirjassaan tutkinut korkeasti koulutettujen nk. kolmansien maiden kansalaisten kotoutumisen kokemuksia. Hän analysoi väitöskirjassaan sitä, miten valitsevat rakenteet muodostavat pohjoismaisille työmarkkinoille työssä käyvän alaluokan. (Ndomo 2024; ks. myös Hovi-Horkan 2024.)

Vararehtori Martin Meyer sanoi puheenvuorossaan, että EDI/DEI asioiden merkitys varmasti tulee kasvamaan suomalaisissa korkeakouluissa, ja että integraatioon tarvitaan dialogia (Meyer 2024). Dialogin tärkeyden olemme itsekin huomanneet hanketyössä: sitä on tarvittu, tarjottu ja käyty niin Laurean sisäisesti kuin hankekonsortion sisällä. Sisäisiin keskusteluihin on ollut toisinaan vaikea saada suurta osallistujajoukkoa, mutta toisaalta pienessä ja intiimissä ryhmässä keskustelu on saattanut liikkua helpommin herkissäkin aihepiireissä. Laureassa käydyistä dialogeista ja työpajoista voit lukea tarkemmin täältä:

Iltapäivän luento-osuuden aloitti apulaisprofessori Andrea Sand, esimerkkinä naisen akateemisesta urasta miesvaltaisella fysiikan alalla. Hän toi esiin, että tultuaan vanhemmaksi, ja siis äidiksi, hän koki, että akateemisia liikkuvuustavoitetta oli vaikeampaa toteuttaa kuin aiemmin. Kuitenkin liikkuvuus on vaatimus esimerkiksi uralla etenemiseksi. Sand esitti hyvän retorisen kysymyksen, ”kuinka monta koti-isää tunnet, jotka lähtisivät tutkijaäidin kanssa maailmalle hoitamaan perheen lapsia”, jotta liikkuvuusvaatimus toteutuisi.

Yhtenä ratkaisuehdotuksena yhdenvertaisuusasioiden edistämiseen Sand nosti esiin mentoroinnin. Sand muistutti, että omaakin toimintaansa on syytä tarkastella kriittisesti, esimerkiksi sen osalta, missä itsellä on mahdollisia vääristymiä. (Sand 2024.) Hän toi esiin, että naiset saavat vähemmän tutkimusrahaa kuin miehet (ks. esim. American Institute of Biological Sciences 2023) ja sen, että naiset käyttävät rahoitushakemuksissa erilaista kieltä kuin miehet (Sand 2024).

Laatu- ja vastuullisuusasiantuntija Tytti Matsinen toi puheenvuorossaan esiin vammaisten ihmisten mahdollisuuksia ja epätasa-arvoa liittyen koulutukseen (Matsinen 2024). Esimerkiksi vanhojen yliopistorakennusten saavutettavuus ei useinkaan ole ’juhlimisen arvoista’, vaan päinvastoin saavutettavuus on niissä hankalaa. Usein vanhat rakennukset ovat suojeltuja, mikä hankaloittaa niiden saavutettavuuden parantamista. Omankin kampuksensa saavutettavuutta voi pohtia vaikka arkisella kysymyksellä siitä, onko viimeksi käyttämässäsi hississä audiota vai ei: Miten sokea saa tiedon siitä, missä kerroksessa hissi on. Monesta hissistä audiotoiminto edelleen puuttuu. (ks. myös Katsui 2024.)

Toinen arkinen esimerkki, jonka Matsinen toi esiin, oli viittomakielisen kollegan aloittaessa työnsä yliopistolla, jolloin hänen piti hakea avaimet vahtimestarilta. Ainoa ilmoitettu keino sopia avainten hausta oli soittaa puhelimella – mikä ei viittomakieliselle ollut keinovalikoimassa (tekstiviesti olisi ollut). Matsinen toi esiin, että asenteilla ja sillä diskurssilla, jolla vammoista tai monimuotoisuudesta puhutaan, on olennainen merkitys: piirtyykö mielikuva siitä, että vamma on rasite ja taakka, vai osa monimuotoisuutta. Tämä diskurssi vaikuttanee siihen, miten yksilö tuo esiin omaa itseään. Hisayo Katsui toi esiin yleisökommentissaan, että vammat eivät aina ole näkyviä. Olisi syytä varautua siihen, että jokaisessa tapahtumassa, jonka järjestämme on joku, jolla on joku vamma.

Yliopisto-opettaja Mari Käyhkö puhui esityksessään yhteiskuntaluokista. Hän totesi, että puhuttaessa moninaisuudesta, puhutaan yleensä iästä, sukupuolesta tms. mutta ei luokasta. Käyhkön sanoin, yhteiskuntaluokan merkityksellisyys ei häivy, kun astuu sisään yliopiston ovista sisään. Käyhkön mukaan yliopisto on näennäisesti luokkaneutraali, vaikka samaan aikaan se on hyvin hierakinen, historiallisesti patriarkaalinen ja elitistinen. (Käyhkö 2024; katso myös Nori 2011.)

Käyhkön mukaan työläistaustaiset ovat aliedustettuja yliopistossa, eikä luokkaistuneisuutta hänen mukaansa tunnisteta. (Käyhkö 2024; ks. myös Kröger 2023). Käyhkön keskeinen väite oli, ettei tutkinnon saaminenkaan tee ihmisestä välttämättä kokemuksellisestikaan keskiluokkaista. Olisi olennaista tunnistaa luokkaistuneisuus yliopistossa. Olisi puhuttava myös luokasta, sillä se saa ihmisen kysymään itseltään kelpaanko, riitänkö ja kuulunko. Yksilöt voisivat ymmärtää kokemuksiaan paremmin, jos luokasta puhutaan. Käyhkön mukaan ei ole kyse vain puheesta vaan tekemättä jättämisestä, eli esim. siitä, että ihminen itse valitsee jotain itseltään pois, luokkansa ja siihen liittyvän kokemuksensa vuoksi. (Käyhkö 2024). Luokasta puhumista on voitu kokea vaikeana ja toisaalta luokkaymmärryskin voi olla kapeaa. Luokkaa eletään, vaikka sen merkityksiä ei tunnistettaisikaan. (Käyhkö 2024).

Käyhkö oli ainoa, joka piti seminaarissa esityksensä suomeksi. Useammin ehkä puhutaan englannista kansalliskielten rinnalla, mutta tässä oli nyt esimerkkinä konkreettisesti suomen kielestä englannin kielen rinnalla (ks. myös Englanti Suomen kansalliskielten rinnalla : Kohti joustavaa monikielisyyttä – Valto (valtioneuvosto.fi). Vaatii ehkä eritysitä rohkeutta pitää puheenvuoro seminaarissa suomeksi, vaikka toisinpäinkin voisi ajatella. Osana inCITIES-hanketta olemme keskustelleet erityisesti kielestä. Toisaalta esim. kaikkien organisaation sisäisten tiedotteiden tai ilmoitusten kääntäminen englanniksi on nykyisin helpohkoa tekoälyn avulla. Kasvokkaisissa keskusteluissa onkin jo vaikeampaa päättää toisinaan, mitä kieltä käytetään: jos puhutaan suomea, kaikki eivät ehkä ymmärrä; jos puhutaan vain englantia, jollain on liian suuri kynnys osallistua keskusteluun.

Viimeisen esityksen piti dosentti Leonardo Custódio joka puhui kansainvälisen moninaisuuden hyödyistä korkeakoulussa. Ihmisten kokemuksia voi parantaa ihan ruohonjuuritasolla olemalla itse roolimalli.

Kun puhutaan moninaisuudesta, olisi hyvä olla tarkempi siitä, mitä kaikkea, sillä tarkoitetaan. Tarkoitetaanko neuroepätyypillisyyttä, vaihdevuosien huomioimista, etnisyyttä, kieltä, luokkaa, koulutusaloja vai jotain muuta. Aika usein keskustelu vielä lähtee liikkeelle sukupuolten moninaisuudesta ja yhdenvertaisuudesta. Arkinen vuorovaikutus on merkittävää EDI-asioiden edistämisessä ja nykyisten rakenteiden mahdollisuuksien huomioiminen, kuten kehityskeskustelut. (ks. myös Nikula ja Hannonen 2024). Laureassa jatkamme syksyllä 2024 EDI-työtä koko organisaation ja yhteisön EDI-osaamisen kehittämisellä ja tietoisuuden lisäämisellä – siihen työhön tämä seminaari antoi hyviä oivalluksia.

Mikä hanke?

InCITIES – hankkeen (Trailblazing Inclusive, Sustainable and Resilient Cities) tavoitteena on kehittää eurooppalaisten korkeakoulujen ja niitä ympäröivien ekosysteemien yhteistyötä, joka keskittyy osallisuuden, kestävyyden ja joustavuuden tarpeisiin. Laurea vastaa hankkeessa muun muassa työpaketista, joka liittyy korkeakoulujen henkilöstön ja opiskelijoiden tasa-arvo-, yhdenvertaisuus-, ja inklusiivisuustyö yhtenäistämiseen ja tähän liittyvän osaamisen kehittämiseen ja muutoksen johtamiseen. Hanke on Euroopan Unionin Horisontti Eurooppa -ohjelman rahoittama. Kirjoittaja työskentelee hankkeessa työpaketin johtajana: WP4 Actions Towards Equality, Diversity & Inclusion.

Lähteet

URN http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024070159978
henkilökuva.
Karoliina Nikula
karoliina.nikula(at)laurea.fi
yliopettaja

inCITIES korkeakoulututkimus tasa-arvo yhdenvertaisuus

Lisää samanlaisia uutisia

Jaa sivu