Hoitotyön, kuten terveydenhuollon yleensäkin, tulee perustua näyttöön. Näyttöön perustuva hoitotyö ei kuitenkaan toteudu optimaalisesti, ja monia estäviä tekijöitä on tunnistettu. Asiantuntijasairaanhoitajalla (hoitotyön kliininen asiantuntija) voisi tulevaisuudessa olla keskeinen rooli näyttöön perustuvan hoitotyön – ja ennen kaikkea laadukkaan ja vaikuttavan hoidon edistäjänä. Artikkelissa kuvataan, kuinka hoitotyön kliinisen asiantuntijuuden YAMK-opiskelijat suunnittelivat harjoitustyössään näyttöön perustuvien toimintojen käyttöönottoa ja vakiinnuttamista aidoissa kliinisen hoitotyön toimintaympäristöissä.

Kuva: Artem Podrez / Pexels

Näyttöön perustuva terveydenhuolto

Näytöllä tarkoitetaan ”ajantasaista, järjestelmällisesti koottua ja kriittisesti arvioitua tutkimustietoa” (Hoitotyön tutkimussäätiö 2024a), johon suomalaisen terveydenhuollon tulisi Terveydenhuoltolain (1326/2010) säätämänä perustua. Näyttöön perustuva toiminta on jokaisen terveydenhuollon ammattihenkilön laillinen (Laki terveydenhuollon ammattihenkilöistä 559/1994) ja eettinen velvoite (Valtakunnallinen terveydenhuollon eettinen neuvottelukunta 2001). Terveydenhuollon toimintojen perustuessa näyttöön asiakas tai potilas saa tehokasta ja laadukasta hoitoa ja terveydenhuollon resurssit voidaan suunnata vaikuttaviksi todettuihin menetelmiin (Korhonen, Jylhä, Korhonen & Holopainen 2018, 17; Connor ym. 2023).

Määritelmänsä mukaisesti näyttö terveydenhuollon kontekstissa on järjestelmällisesti koottua ja kriittisesti arvioitua, jolloin yksittäistä tutkimusta voidaan harvoin pitää riittävänä näyttönä päätöksenteon perusteeksi. Tutkimustiedon tiivistäminen näytöksi onkin oleellinen vaihe näyttöön perustuvan toiminnan prosessissa (Kuvio 1.). Kansainvälisesti tiivistettyä tutkimustietoa tuottavat järjestelmällisinä katsauksina muun muassa Cochrane (Cochrane 2024) ja JBI (JBI 2024). Suomessa tutkimustietoa tiivistetään näytöksi Käypä hoito -suositusten (Duodecim Käypä Hoito 2024) ja Hotus-hoitosuositusten® (Hoitotyön tutkimussäätiö 2024b) muodossa. Näistä jälkimmäiset ovat erityisesti hoitotyöhön suunnattuja, mutta myös muille sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisille soveltuvia (Hoitotyön tutkimussäätiö 2024b).

Näyttö ei siirry käytäntöön itsestään. Ammattilaisten tulee ensin olla tietoisia saatavilla olevasta näytöstä eli sitä levitetään, jonka jälkeen näytön käyttöönottoa ja vakiintumista edistetään aktiivisin keinoin (Kuvio 1.). Näytön käyttöönottoa ja vakiinnuttamista tarkastellaan näytön vakiinnuttamisen teoriassa (NV-teoria, Normalization Process Theory), jossa ne nähdään sosiaalisina prosesseina. NV-teorian mukaan näytön käyttöönotto ja vakiinnuttaminen edellyttävät muutoksia monilla osa-alueilla, koska terveydenhuollossa implementoitavat toiminnot ovat usein luonteeltaan kompleksisia (May 2013; Korhonen ym. 2018, 44–46.) Näytön käyttöönotto ja vakiinnuttaminen edellyttääkin huolellista ja järjestelmällistä suunnittelua sekä henkilöstöä osallistavaa työskentelyä.

Tehtävää näytön käyttöönotossa ja vakiinnuttamisessa riittää, sillä esimerkiksi Suomessa hoitajille, hoitotyön johtajille ja asiantuntijoille suunnatun kyselyn mukaan näyttöön perustuvan hoitotyön toteutuminen on varsin matalalla tasolla (Hoitotyön tutkimussäätiö 2022). Hoitotyössä käytettävät menetelmät eivät siis läheskään aina perustu ajantasaiseen näyttöön. Sairaanhoitajat ymmärtävät näyttöön perustuvan hoitotyön merkityksen ja pitävät sitä tärkeänä, mutta sekä suomalaisen tutkimuksen (Saunders 2016) että kansainvälisen katsauksen (Saunders, Gallagher-Ford, Kvist & Vehviläinen-Julkunen 2019) mukaan heidän osaamisensa näyttöön perustuvassa hoitotyössä ei ole riittävää. Lisäksi organisaatioiden näyttöön perustuvan hoitotyön tukirakenteissa ja hoitotyön johtajilta saatavassa tuessa näytön käyttöönotossa ja vakiinnuttamisessa on kehitettävää (Hoitotyön tutkimussäätiö 2022). Pitkään haastavana jatkunut terveydenhuollon henkilöstötilanne ja kuormitus ovat varmasti osaltaan heikentämässä näyttöön perustuvan hoitotyön toteutumista.

Asiantuntijasairaanhoitaja näyttöön perustuvan toiminnan edistäjänä

Hoitotyön johtajilla on tärkeä rooli näyttöön perustuvien menetelmien käyttöönotossa, ja myös jokaisen sairaanhoitajan tulisi perustaa toimintansa näyttöön. Hoitotyön johtajien työpanos menee kuitenkin usein hallinnollisiin tehtäviin, jolloin mahdollisuudet järjestelmälliseen näyttöön perustuvan hoitotyön edistämiseen ovat rajalliset. Näyttöön perustuvien menetelmien käyttöönotto ei voi myöskään olla yksittäisen kliinistä työtä tekevän sairaanhoitajan vastuulla. Näin ollen asiantuntijasairaanhoitajalla (hoitotyön kliininen asiantuntija, esim. Alastalo 2024) olisi tässä luonteva rooli. Näyttöön perustuvan toiminnan edistäminen ja näytön käyttöönotto on kuvattu asiantuntijasairaanhoitajan ydinkompetenssiksi (Sulosaari ym. 2020) ja keskeiseksi työtehtäväksi (Hoitotyön tutkimussäätiö 2024c). Asiantuntijasairaanhoitaja kehittää hoitotyötä kliinisen hoitotyön rajapinnassa, joten hän on avainasemassa viemässä näyttöön perustuvia käytäntöjä suoraan asiakkaan ja potilaan päivittäiseen hoitotyöhön.

Opiskelijat näyttöön perustuvaa toimintaa oppimassa ja edistämässä

Laurea-ammattikorkeakoulussa syksyllä 2023 alkaneen Hoitotyön kliininen asiantuntijuus YAMK-koulutuksen ydinosaamisen opintoihin kuuluu opintojakso ”Kliinisen hoitotyön näyttöön perustuva kehittäminen”. Opintojakson keskeisenä tavoitteena on oppia edistämään näytön käyttöönottoa ja vakiinnuttamista, jonka saavuttamiseksi opiskelijat laativat harjoitustyönään suunnitelman näytön käyttöönotolle ja vakiinnuttamiselle aidossa kliinisen hoitotyön kontekstissa

Opiskelijat työskentelivät kahdeksassa kolmen tai neljän henkilön pienryhmässä valiten näyttöön perustuvan toiminnon, jonka käyttöönottoa ja vakiinnuttamista he suunnittelivat. Suunnitelma tehtiin jonkun pienryhmän jäsenen työyksikköön, jolloin harjoitustyön kautta oli mahdollista aidosti vastata työelämässä ilmenneeseen kehittämisen tarpeeseen ja edistää näyttöön perustuvaa hoitotyötä kyseisessä yksikössä. Useimmat pienryhmät valitsivat harjoitustyönsä lähtökohdaksi jonkin Hotus-hoitosuosituksen®, jonka käyttöönotolle yksikössä oli havaittu tarvetta.

Opiskelijat suunnittelivat monipuolisesti erilaisia tapoja kouluttaa ja osallistaa hoitohenkilöstöä uusiin toimintamalleihin tai käytäntöihin, ja he kartoittivat mahdollisia käyttöönottoa ja vakiinnuttamista edistäviä ja estäviä tekijöitä kohteena olevassa yksikössä. Suunnittelussa korostuivat näin ollen osallistujat, fasilitointi ja konteksti, joiden merkitys on tunnistettu yleisesti implementaatiotutkimuksessa (Harvey & Kitson 2016). Monissa pienryhmissä valittiin valmis viitekehys ohjaamaan käyttöönoton suunnittelua, kuten Tietoisuudesta sitoutumiseen -malli (Jylhä, Oikarainen, Perälä & Holopainen 2019) tai FinYHKÄ™ – Yhtenäisten käytäntöjen kehittämisen malli (Hoitotyön tutkimussäätiö 2024a). Pienryhmien laatimien suunnitelmien tuloksia jaettiin opetustapaamisessa, jossa keskustellen esiteltiin suunnittelun eri vaiheissa tehtyjä ratkaisuja ja syntyneitä oivalluksia. Keskustelu oli sekä opettajan havaintojen että opiskelijoiden palautteen perusteella oivallinen tapa kokemusten jakamiseen ja vertaisoppimiseen.

Harjoitustyön myötä opiskelijat saivat valmiuksia näytön käyttöönottoon tulevissa työtehtävissään. Lisäksi se hyödytti terveydenhuollon yksikköjä tarjoamalla keinoja edistää näyttöön perustuvan hoitotyön parempaa toteutumista. Harjoitustyön puitteissa voitiin laatia suunnitelma, mutta varsinainen käyttöönotto ja vakiinnuttaminen jäi kuitenkin opintojakson ulkopuolelle. Monet opiskelijat toisaalta toivat opetustapaamisen keskustelussa esille, että suunniteltuja toimia oli jo alettu toteuttaa heidän työyksiköissään. On tärkeää huomioida, ettei näyttöön perustuvan toiminnan prosessi pääty käyttöönottoon ja vakiinnuttamiseen, vaan sen käytänteitä, toteutumista ja tuloksia on tärkeää jatkuvasti arvioida ja tarvittaessa palata aikaisempiin vaiheisiin (Kuvio 1.). Yhdellä harjoitustyöllä ei siis ratkaista haastetta näyttöön perustuvan hoitotyön toteutumisessa, mutta se voi olla monessa yksikössä kipinä laajemman kehittämistyön syttymiselle. Hyvän kokemuksen ja palautteen perusteella vastaava harjoitustyö pidetään osana opintojaksoa jatkossakin, ja sitä pyritään kehittämään siten, että työelämän edustajilla olisi vielä kiinteämpi rooli muun muassa kehittämistarpeiden tunnistamisessa ja näyttöön perustuvan toiminnon valitsemisessa.

Tulevaisuuden mahdollisuuksia

YAMK-koulutuksen saaneet asiantuntijasairaanhoitajat (kliinisen asiantuntijat) ovat monella tavalla alihyödynnetty, mutta osaava ja arvokas henkilöstöresurssi sosiaali- ja terveydenhuollossa. Lähes päivittäin saamme kuulla hyvinvointialueiden vaikeasta taloustilanteesta, ja keskustelu julkisen sosiaali- ja terveydenhuollon palvelutason ja -valikoiman karsimisesta on viriämässä. Vallitsevassa tilanteessa olisi ensiarvoisen tärkeää ja ensisijaista varmistaa, että terveydenhuollon menetelmät todella ovat näyttöön perustuvia, koska sillä voidaan saada aikaan sekä parempaa hoidon laatua että kustannusvaikuttavuutta. Yhtenä osana ratkaisua olisi asiantuntijasairaanhoitajien tehokkaampi hyödyntäminen näyttöön perustuvan toiminnan edistäjinä välittömässä kliinisessä hoitotyössä. Samalla luotaisiin sairaanhoitajille kliininen uramalli, joka puolestaan voi lisätä paljon kaivattua hoitotyön veto- ja pitovoimaa.

Lähteet:

• Alastalo, M. 2024. Hoitotyön kliininen asiantuntija – kehittäjä potilaan lähellä. Laurea Journal
• Cochrane. 2024. About us. Viitattu 15.4.2024.
• Connor, L., Dean, J., McNett, M., Tydings, DM., Shrout, A., Gorsuch, PF., Hole, A., Moore, L., Brown, R., Melnyk, BM. & Gallagher-Ford, L. 2023. Evidence-based practice improves patient outcomes and healthcare system return on investment: Findings from a scoping review. Worldviews on Evidence Based Nursing 20 (1), 6-15. doi:10.1111/wvn.12621.
• Duodecim Käypä Hoito. 2024. Käypä hoito. Viitattu 15.4.2024
• Harvey, G. & Kitson, A. 2016. PARIHS revisited: from heuristic to integrated framework for the successful implementation of knowledge into practice. Implementation Science 11 (3)
• Hoitotyön tutkimussäätiö. 2022. Näyttöön perustuvan hoitotyön ja sen tukirakenteiden toteutuminen Suomessa Viitattu 15.4.2024
• Hoitotyön tutkimussäätiö. 2024a. Näyttöön perustuva terveydenhuolto. Viitattu 15.4.2024
• Hoitotyön tutkimussäätiö. 2024b. Hotus-hoitosuositus®. Viitattu 15.4.2024
• Hoitotyön tutkimussäätiö. 2024c. FinAME-asiantuntijuusmalli™. Viitattu 15.4.2024
• JBI. 2024. About JBI. Viitattu 15.4.2024
• Jylhä, V., Oikarainen, A., Perälä ML. & Holopainen, A. 2019. Näyttöön perustuvan toiminnan edistäminen hoito- ja kätilötyössä Maailman terveysjärjestön Euroopan alueella. Raportti 2/2019. Hoitotyön tutkimussäätiö.
• Korhonen, A., Jylhä, V., Korhonen, T. & Holopainen, A. 2018. Näyttöön perustuva toiminta: Tarpeesta tuloksiin. Helsinki: Shkole oy.
• Laki terveydenhuollon ammattihenkilöistä 559/1994
• May, C. 2013. Towards a general theory of implementation. Implementation Science 8 (18) doi: 10.1186/1748-5908-8-18.
• Saunders, H. 2016. Nurses’ Readiness for Evidence-Based Practice: Implementing the Paradigm Shift of Transforming Evidence for Clinical Practice. Väitöskirja. Itä-Suomen yliopisto. Kuopio.
• Saunders, H., Gallagher-Ford, L., Kvist, T. & Vehviläinen-Julkunen, K. 2019. Practicing Healthcare Professionals’ Evidence-Based Practice Competencies: An Overview of Systematic Reviews. Worldviews on Evidence Based Nursing 16 (3), 176-185. doi: 10.1111/wvn.12363
• Sulosaari, V., Elomaa-Krapu, M., Hopia, H., Koivunen, K., Leinonen, R., Liikanen, E., Penttinen, U., Törmänen, O., Walta, L. & Heikkilä, J. 2020. Ydinkompetenssit kliinisen asiantuntijan (ylempi AMK) koulutuksessa. AMK-lehti/UAS-journal 1/2020.
• Terveydenhuoltolaki 1326/2010
• Valtakunnallinen terveydenhuollon eettinen neuvottelukunta (ETENE). 2001. Terveydenhuollon yhteinen arvopohja, yhteiset tavoitteet ja periaatteet. ETENE-julkaisuja 1. Viitattu 15.4.2024.