Nuorisoasuntoliiton (NAL) Palveluiden jälkihuollon vahvasti tuetun asumisen yksiköt järjestivät kannabiskampanjan, joka huipentui 25.9.2025 VALO-hotellissa järjestettyyn kannabisiltaan. Kampanjan yhteistyö tahoina toimivat YAD:n (Youth Against Drugs), EHYT ry ja Nuorisokoti Vainu.  Kampanjan tavoitteena oli herättää avointa keskustelua kannabikseen liittyvistä teemoista sekä murtaa nuorten keskuudessa esiintyviä virheellisiä uskomuksia.

Kuva: Freepik

Kampanjan aikana jälkihuollon yksiköissä järjestettiin aiheeseen liittyviä tapahtumia, ja myös henkilökuntaa koulutettiin kannabikseen ja nuorten päihdeilmiöihin liittyen. Tavoitteena oli lisätä yksiköissä toimivien ammattilaisten ja nuorten ymmärrystä, vahvistaa nuorten osallisuutta ja tarjota mahdollisuus vuoropuhelulle.

Valo-hotellissa toteutuneessa paneelikeskustelussa olivat mukana lääkäri Atte Virolainen, muusikko Juno, EHYT ry:n erityisasiantuntija Kim Kannussaari sekä rikosseuraamusalan koulutettu kokemusasiantuntija Jani. Keskustelua johti Nuorisokoti Vainun vastaava ohjaaja Ossi Rantala.

Tässä artikkelissa tarkastelemme kannabisillan paneelikeskustelun sekä nuorten uskomusten kautta aihepiiriä eri näkökulmista. Tavoitteena on avata keskustelua kannabikseen liittyvistä ilmiöistä, purkaa vallitsevia myyttejä ja tuoda esiin asiantuntijoiden sekä nuorten kokemuksia.

Korkeakouluopintojen näkökulmasta tulevilta sosiaali-, terveys- ja rikosseuraamusalan ammattilaisilta edellytetään kykyä ymmärtää nuorten arkea, kokemuksia ja niihin liittyviä ilmiöitä. Tämä osaaminen on erityisen tärkeää jälkihuollossa ja muissa palveluissa, joissa nuoren elämänhallinta ja toimintakyky ovat haavoittuvia.

Nuoren uskomuksia kannabiksesta

Kampanjan aikana kartoitettiin jälkihuollon yksiköissä asuvien nuorten ajatuksia, kokemuksia ja käsityksiä kannabiksesta. Osa nuorista kertoi aiemmasta käytöstään, ja joillakin käyttö oli edelleen aktiivista. Nuorten näkemyksissä ja väittämissä kannabiksesta ilmeni selkeitä eroja, jotka heijastelivat päihteidenkäytön eri vaiheissa olevien nuorten ajattelutapoja.

Päihdetyön näkökulmasta osa kampanjaan osallistuneista nuorista sijoittui selkeästi esiharkintavaiheeseen, jossa henkilö ei vielä tunnista tai myönnä päihteiden käytön aiheuttamia haittoja. Tämä ilmeni nuorten uskomuksissa ja kommenteissa, kuten:

”En usko kannabispsykoosiin.”

”Pystyisin helposti polttamaan, vaikka miten paljon, eikä siitä olisi mitään haittaa – ainakaan mulle.”

Tällaiset näkemykset kuvastavat ajattelutapaa, jossa kannabiksen riskit sivuutetaan tai niitä vähätellään. Ne ovat tyypillisiä tilanteissa, joissa muutostarve ei ole vielä tiedostettu tai sitä vastustetaan. Esiharkintavaiheessa nuori ei välttämättä koe omaa käyttöään ongelmallisena, mikä haastaa päihdetyön ammattilaisia löytämään oikeat lähestymistavat motivaation herättämiseksi.

Toisilla nuorilla kannabiksen käyttö kuului menneisyyteen, ja heidän kertomuksissaan korostuivat käytön aiheuttamat haittavaikutukset. Esimerkiksi:

”Kun käytin kannabista, se vei kaikki tunteet pois, mikä ei ollut hyvä asia.

”Pohdin, onko moraalini rapistunut, koska käyttäessäni en ymmärtänyt niitä ihmisiä, jotka eivät käytä.”

”Olen laskenut, että kun käytin kannabista, minulla meni siihen rahaa 18 500 euroa vuodessa.”

Näistä nuorten ajatteluun liittyvistä sitaateista välittyy ymmärrys kannabiksen käytön seurauksista. Käytön lopettaminen on mahdollistanut itsetutkiskelun ja kriittisen arvioinnin, mikä viittaa siirtymiseen harkintavaiheeseen. Menneisyyden kokemukset näyttäytyvät tässä muutoksen motivaationa ja ajattelun uudelleen suuntaajina.

Nuorten kannabikseen liittyvistä käsityksistä keskusteltiin paneelikeskustelussa. Lisäksi käsiteltiin myös perinteisiä kannabikseen liittyviä väittämiä, kuten porttiteorian paikkansapitävyyttä. Panelistit lähestyivät aihetta kukin omasta näkökulmastaan, tuoden esiin asiantuntijuuteensa perustuvia näkemyksiään. Ammattilaiset toivat esille erään toistuvan väittämän, jossa kannabiksesta puhutaan ikään kuin luonnontuotteena. Paneelin vetäjä Ossi Rantala haastoi tämänkin uskomuksen, kuvaten nykyajan kannabista ennemmin ”geenimanipuloiduksi hirviöksi” kuin luonnolliseksi kasvituotteeksi. Hänen kommenttinsa korosti sitä, kuinka kaukana vahvasti jalostetut kannabistuotteet ovat alkuperäisestä luonnonkasvista.

Panelistien näkökulmia kannabiskeskusteluun

Lääketieteelliset ja terveydenhuollon näkökulmat olivat vahvasti esillä keskustelussa.
Lääkäri Atte vastasi väittämään siitä, voisiko kannabis toimia opiaatteja paremmin kivun hoidossa. Panelistit olivat yksimielisiä siitä, ettei kannabiksen tai THC:n potentiaali ole verrattavissa vahvoihin kipulääkkeisiin. Juno korosti, että apua tulisi hakea terveydenhuollon ammattilaisilta, kuten Atelta, eikä kadunkulmasta tuntemattomalta henkilöltä.

Paneelikeskustelussa käsiteltiin myös kannabiksen lääkekäyttöä, erityisesti sen käyttöä sairauksien, kuten MS-taudin, hoidossa. Lääkäri Atte toi esiin, että lääkekäytössä oleellisinta on valmisteen sisältö ja sen turvallisuus. Hän korosti, että katukannabis ei hoida ketään, ja että korkea THC-pitoisuus yhdistettynä matalaan CBD-arvoon altistaa psykoosille. Tämä tekee katukannabiksesta riskialttiin ja epäluotettavan. Lääkekäytössä kannabiksen koostumus ja kontrolloitu käyttö ovat keskeisiä turvallisuuden kannalta.

Paneelikeskustelussa nousi esiin nuorten uskomuksia kannabiksen vaikutuksista terveyteen, erityisesti kipuun, ahdistukseen, unettomuuteen ja ADHD:n oireisiin. Keskustelua käytiin myös kannabiksen käytöstä mielenterveyden ja neuropsykiatristen oireiden hoitona. Eräs yleisön jäsen kuvasi omaa kokemustaan:

“En saanut vastetta ADHD-lääkkeistä nuoruudessa, ja se vei minut kannabiksen käytön pariin.”

Panelistit tunnistivat, että yksilön kokemus siitä, mikä auttaa, on merkityksellinen eikä sitä voi sivuuttaa. Samalla kuitenkin korostettiin, että juuri tällaiset kokemukset voivat muodostaa pohjan riippuvuuden synnylle eli ilmiölle, jota voi olla vaikea itse tunnistaa.

Yhteenvetona todettiinkin, että vaikka yksilölliset kokemukset voivat ohjata hoitovalintoja, ne eivät korvaa lääketieteellistä arviointia. Paneelissa korostettiin ammattilaisten roolia ja tarvetta kriittiseen tiedon tarkasteluun, ja erityisesti silloin, kun kyse on terveyteen liittyvistä päätöksistä, joilla voi olla pitkäaikaisia seurauksia.

Nuorten ja ammattilaisten näkökulmia kannabiksesta

Yleisöstä nousi esille myös tärkeä näkökulma siitä, kuinka tärkeää nuorten on saada mahdollisuuksia mielekkäälle tekemiselle ja näköala tulevaisuuteen.  Nuorten kanssa tehtävässä päihdetyössä korostetaankin myös teoriatiedon valossa sitä, että päihderiippuvuudelta suojaavien tekijöiden vahvistaminen on olennaista.  Eräs nuori kiteytti asian osuvasti:

” Jos mulla on ollut järkevä sisältöä elämässä, käyttö on jäänyt.”

Tämä kommentti havainnollistaa, kuinka merkityksellinen arki voi toimia päihteiden käytöltä suojaavana tekijänä ja tukea muutosta.

Ammattilaisten puheenvuoroissa tuotiin esiin huoli siitä, että vaikka kannabiksen käyttöä ei aina nähdä johtavan kovempien huumeiden käyttöön, sen vaikutusta nuoren syrjäytymiskehitykselle altistavana tekijänä ei tulisi vähätellä. Käyttö voi olla osa laajempaa kokonaisuutta, jossa nuori jää vaille tukea, mielekästä tekemistä ja osallisuuden kokemuksia.

Kannabiksenkäyttämisen seurauksena tunnistettu syrjäytyminen ja toimintakyvyn heikentyminen ovatkin juuri niitä asioita, jonka vuoksi jälkihuollon vahvasti tuetun asumisen yksiköiden ensimmäinen kampanja keskittyikin juuri kannabiksen ympärille. Yksiköiden arjessa on havaittu kannabiksen käytön vaikutukset asiakkaiden toimintakykyyn. Ensimmäisenä käytön haitat tulevat esiin vuorokausirytmin vääristyneisyytenä, aloitekyvyttömyytenä, poissaoloina koulusta tai muista toiminnoista, mielialan vaihteluina sekä taloudellisina vaikeuksina. Huomionarvoista on, että käyttäjä itse selittää usein näitä kannabiksenkäytön seurauksia kaikilla muilla asioilla kuin itse päihteidenkäytöllä.

Paneelikeskustelun jälkeen kuultiin kokemusasiantuntijan puheenvuoro, jossa hyödynnettiin taiteellisia ilmaisukeinoja oman tarinan kertomisessa ja ilmaisemisessa. Ensimmäisessä esityksessä käytettiin visuaalista taidetta ja kehollisia menetelmiä kokemusten sanoittamiseen. Toisessa esityksessä kuultiin vaikuttava musiikkiesitys, jossa henkilökohtainen kokemus välittyi lyriikoiden kautta yleisölle.

Päihteidenkäytön ristiriitaiset normit ja yhteiskunnan kaksoisstandardi

Paneelissa tuotiin esille myös, että viime vuosina on nähty tapauksia, joissa julkisuuden henkilöiden osallistuminen suuriin kansainvälisiin tapahtumiin on herättänyt keskustelua päihteiden, erityisesti kannabiksen, yhteiskunnallisista kaksoisstandardeista. Kun tunnettu henkilö, joka on avoimesti liittänyt itsensä kannabiksen käyttöön, esiintyy näkyvästi arvostetussa ja perinteisesti konservatiivisessa kontekstissa, se voi toimia symbolisena eleenä stigman purkamisessa ja kulttuurisen muutoksen ilmentymänä. Tällaiset tilanteet voivat herättää sekä hyväksyntää että kritiikkiä: toisaalta ne nähdään edistysaskeleina kohti suvaitsevaisempaa ja realistisempaa päihdepolitiikkaa, toisaalta ne voivat herättää huolta siitä, millaisia arvoja ja esikuvia yhteiskunta haluaa korostaa. Ilmiö heijastaa laajempaa jännitettä normatiivisten ihanteiden ja kulttuurisen monimuotoisuuden välillä.

Päihteidenkäyttöä ympäröi monitasoinen yhteiskunnallinen kaksinaismoralismi, jossa hyväksyntä, kontrolli ja stigma vaihtelevat sen mukaan, kuka käyttää, missä yhteydessä ja mitä päihdettä. Esimerkiksi alkoholi on laillinen ja kulttuurisesti hyväksytty päihde, vaikka myös sen haitat ovat tiedossa eri tutkimuksien valossa (ks. esim. Rehm ym. 2017; World Health Organization 2024).

Yhteiskunnallinen suhtautuminen päihteisiin ei aina perustu tutkittuun tietoon tai terveysvaikutuksiin, vaan erilaisiin kulttuurisiin arvoihin, poliittisiin linjauksiin ja historiallisiin rakenteisiin. Kannabis saattaa olla yksi vähiten stigmatisoiduista laittomista huumeista maailmanlaajuisesti, ja sen asema laittomana aineena on muuttumassa monissa maissa (Rafei, Englund, Lorenzetti, Elkholy, Potenza & Baldacchino 2023). Yhteiskunnallinen keskustelu päihteistä kaipaa kriittistä tarkastelua ja johdonmukaisuutta. Vasta kun ymmärretään, millä perusteilla päihteitä hyväksytään tai tuomitaan, voidaan rakentaa vaikuttavaa ja oikeudenmukaista päihdetyötä. (kts. esim. Tirado-Otálvaro, Velásquez-Vergara & Arroyave-Álvarez 2025.)

Nuoret, kannabis ja yhteiskunnan kontrolli: kenen huoli kuuluu?

Vaikka alaikäisten nuorten kannabiksen käyttö on pysynyt toistaiseksi melko vakaalla tasolla, asenteiden lieventyminen saattaa ennakoida käytön yleistymistä myöhemmässä iässä. Erityisen huolestuttavaa tämä kehitys on, jos se johtaa kannabiksen ja muiden päihteiden sekakäytön lisääntymiseen tulevaisuudessa. (Karjalainen, Raitasalo & Hakkarainen 2019.) Kun nuorten asenteet kannabiksen käyttöä kohtaan lieventyvät, on tärkeää tarkastella myös sitä, miten nämä asenteet ja mahdollinen käyttö heijastuvat myöhemmässä elämänvaiheessa, erityisesti opiskeluiässä. Valtaosa korkeakouluopiskelijoista kuuluu ikäryhmään, jossa päihdeongelmat voivat alkaa kehittyä ja aiheuttaa merkittävää haittaa toimintakyvylle. Mikäli kannabiksen käyttö yleistyy ja yhdistyy muiden päihteiden, kuten alkoholin käyttöön, voi sillä olla kauaskantoisia vaikutuksia opiskelukykyyn ja opintojen etenemiseen. (Raitasalo, Karjalainen, Ollila & Palomäki 2024.)

Nuorten kannabiksen käyttö herättää huolta, mutta keskustelussa korostuvat usein yhteiskunnalliset ja juridiset näkökulmat yksilön hyvinvoinnin kustannuksella. Kun huomio keskittyy ensisijaisesti aineen laillisuuteen tai sen mahdollisiin yhteiskunnallisiin vaikutuksiin, jäävät päihderiippuvuuden kehittymisen dynamiikka ja nuoren elämäntilanne helposti varjoon. Tällöin avun tarve voi jäädä tunnistamatta, tai tuki voi olla riittämätöntä.

Kannabiksen käyttö ei itsessään kerro nuoren hyvin- tai pahoinvoinnista, vaan sen merkitys rakentuu osana laajempaa elämäntilannetta. Keskeistä on tunnistaa ne tekijät, jotka vaikuttavat nuoren arkeen, ja tarjota tukea, joka ei perustu pelkästään aineen käyttöön, vaan kokonaisvaltaiseen ymmärrykseen nuoren tilanteesta. Tämä edellyttää ammattilaisilta kykyä kohdata nuori ilman ennakko-oletuksia ja rakentaa luottamuksellinen suhde, jossa huoli voidaan jakaa ja käsitellä yhdessä.

Aihe kaipaa edelleen avointa ja moniäänistä keskustelua, ja juuri tähän kannabiskampanjassa ja illassa pyrittiin: luomaan tilaa vuoropuhelulle ja aiheen syvälliselle tarkastelulle. Tavoite toteutui varsin hyvin, kun nuoret, ammattilaiset, läheiset, kokemusasiantuntijat ja striimin yleisö kokoontuivat yhteisen aiheen äärelle.

Sosiaali-, terveys- ja rikosseuraamusalan koulutuksessa ei riitä, että tunnistetaan päihteiden käyttö ilmiönä. Yhtä tärkeää on ymmärtää nuoren elämäntilanne kokonaisuutena ja se, miten päihteet kytkeytyvät heidän arkeensa, osallisuuteen ja hyvinvointiin. Ammattilaisen tehtävä on kohdata nuori arvostavasti, ilman ennakko-oletuksia, ja rakentaa luottamus, jossa nuori uskaltaa kertoa omista kokemuksistaan. Näiden kokemusten kuuleminen ja yhdistäminen tutkittuun tietoon on keskeistä, jotta nuorelle suunnattu tuki vastaa aidosti nuoren tarpeisiin. Kyse ei ole vain päihteiden käytön ehkäisystä, vaan siitä, että ammattilainen osaa vahvistaa nuoren toimintakykyä sekä luoda edellytyksiä avoimelle dialogille, jossa haastetaan nuoren päihdekäsityksiä ja puretaan yhdessä päihteiden käyttämiseen liittyviä myyttejä.

Lähteet

• Karjalainen, K., Raitasalo, K., Hakkarainen, P. (2019). Nuorten huumeiden käyttö. Tarkastelussa alaikäiset ja täysi-ikäiset nuoret. Yhteiskuntapolitiikka 84(3), 312–321.
• Rafei, P., Englund, A., Lorenzetti, V., Elkholy, H., Potenza, M. N., & Baldacchino, A. M. (2023). Transcultural aspects of cannabis use: a descriptive overview of cannabis use across cultures. Current Addiction Reports, 10(3), 458–471.
• Raitasalo, K., Karjalainen, K., Ollila, H., & Palomäki, J. (2024). Suomalaisten korkeakouluopiskelijoiden päihteiden käyttö vuonna 2021: KOTT-tutkimuksen tuloksia. Sosiaalilääketieteellinen aikakauslehti, 61, 555–565.
• Rehm, J., Gmel, G. E., Gmel, G., Hasan, O. S. M., Imtiaz, S., Popova, S., Probst, C., Roerecke, M., Room, R., Samokhvalov, A. V., Shield, K. D., Shuper, P. A. (2017). The relationship between different dimensions of alcohol use and the burden of disease—an update. Addiction, 112,  968–1001.
• Tirado-Otálvaro, A.F., Velásquez-Vergara, S.M., Arroyave-Álvarez, E.O. (2025). Stigma, Morality, and Intersectionality in Drug Use. In: Mota Ronzani, T. (eds) Social Stigma and Drug Use. Springer, Cham.
• World Health Organization. (2024). Global status report on alcohol and health and treatment of substance use disorders. World Health Organization.