Nuorten usko tulevaisuuteen on heikentynyt pitkään ja keinoja sen vahvistamiseen kaivataan. Tulevaisuusajattelun opettaminen voisi olla yksi vaihtoehto, mutta on tärkeää, että huoli nuorten tulevaisuudesta kumpuaa muustakin kuin verotulojen kaventumisesta.

Nuorten tulevaisuususko koetuksella

Jo 2010-luvulla todettiin nuorten luottamuksen tulevaisuuteen heikentyneen (Myllyniemi 2016, 35) ja viisi vuotta myöhemmin selvitys kertoi yli puolen nuorista näkevän tulevaisuuden ahdistavana (Lasten ja nuorten säätiö & Tietoevry 2022, 9). Toisaalta näistä julkaisuista kumpikin kertoi suuren osan nuorista näkevän henkilökohtaisen tulevaisuutensa positiivisessa valossa ja ahdistuksen kummunneen yhteiskunnan haasteista sekä globaaleista ongelmista, joiden ratkeamiseen nuoret eivät luota. Tässä on tapahtunut kuitenkin muutos ja tänä keväänä julkaistun tutkimuksen mukaan vähintään optimistisesti omaan tulevaisuuteensa suhtautuvien nuorten osuus on pudonnut lähes neljänneksellä vuodesta 2021 vuoteen 2024 (Happonen & Kiilakoski 2025, 81). Happosen ja Kiilakosken toimittamassa vuoden 2024 nuorisobarometrista voidaan myös nähdä jo lähes 30 vuotta jatkunut muutos nuorten ajatuksissa omasta vaikutusmahdollisuudesta menestymiseen. Vuonna 1997 väitteen ”Onko menestyminen itsestä kiinni?” kanssa täysin samaa mieltä oli lähes kaksi kolmesta (62,7 %), kun vuonna 2024 täysin samaa mieltä olevien osuus oli ainoastaan 26,7 %. Näin suurella muutoksella luottamuksessa omiin vaikutusmahdollisuuksiin on varmasti vaikutusta yleisesti ottaen tulevaisuuden näkymien positiivisuuteen.

Tulevaisuususkon puutetta on tarjottu syyksi niin syntyvyyden laskuun, mielenterveysongelmien kasvuun ja syrjäytymiseen, mutta onko kyseessä itseään ruokkiva ilmiö? Huoli nuorten syrjäytymisestä on usein liitetty talouskasvukeskeiseen näkökulmaan, jossa nuorten osallisuus yhteiskuntaan nähdään ensisijaisesti kansantalouden kestävyyden takaajana. Tämä näkökulma kaventaa merkittävästi tulevaisuuden mahdollisuuksia ja voi osaltaan heikentää nuorten uskoa tulevaan. Kun tulevaisuuden narratiivi on rajattu lähinnä työn ja taloudellisen tuottavuuden raameihin, jää tilaa unelmille, vaihtoehtoisille elämänpoluille ja moninaisille tulevaisuuksille hyvin vähän. (Helne & Hirvilammi 2021, 10–11.)

Miksi ja mihin vaikutetaan

Tulevaisuusajattelu käsitteenä ei ole yksiselitteinen. Toisaalta tulevaisuusajattelu on kaikkea tulevaa koskevaa ajattelua, mutta sillä voidaan tarkoittaa myös jäsentyneempää ja systemaattisempaa vaihtoehtoisten tulevaisuuksien tarkastelua (Ollila & Hujala 2022, 406). Tulevaisuusajattelun avulla voimme kuvitella erilaisia tulevaisuuksia ja toimia näiden toteutumiseksi. Varsinkin nuorille tulevaisuusajattelu on tärkeää maailman muuttuessa entistä nopeammin. Tulevaisuusajattelua kehittämällä vaikutamme tapaan kommunikoida itsemme ja yhteiskunnan kanssa, ja pystymme luomaan näkemyksiä perustuen loogisiin tai mahdollisesti hurjiinkin polkuihin (Rubin 2004). Tulevaisuusajattelu on ihmiselle luontevaa ja sitä sovelletaan arjessa tiedostamattakin, mutta jos sitä ei tietoisesti harjoita. niin se voi jäädä pinnalliseksi. Tulevaisuusajattelun oppimisen tavoitteena onkin laajentaa ja monipuolistaa ajattelun näkökulmia ja vapautua arkiajattelusta. (Ollila & Hujala 2022, 400.)

On ymmärrettävää, jos esimerkiksi uutisia lukemalla mielikuvitus lähtee laukalle ja tulevaisuusnäkymät ahdistavat. Tulevaisuusajattelun avulla voi tätä ahdistusta helpottaa, kun tietoisesti visioi myös positiivisia tulevaisuusnäkemyksiä ja keinoja niiden saavuttamiseksi

Haaste opettamisessa ja osallistavissa menetelmissä on yleensä motiiveissa ja niiden sanoittamisessa. Halutaanko nuorten uskovan yhteiskunnan tulevaisuuteen ja haluamaan osaksi sitä vai onko tavoitteena ainoastaan saada nuoret osaksi yhteiskuntaa, jotta sama suunta voi jatkua. Ei ole väärin haluta yhteiskunnalle hyvää, mutta sen on oltava seuraus tulevaisuudessa mahdollisuuksia näkevistä nuorista. Opetuksen ja tulevaisuusajattelun kehittämisen seurauksena tulevaisuuden yhteiskunta voikin olla jotain ihan toista.

Sitran Tulevaisuustaajuus-työpajamenetelmä nuorten tulevaisuusajattelun apuna

Tulevaisuusajattelu ei koske vain tieteilijöitä vaan sitä voi harjoittaa kuka tahansa. Sitra on luonut tulevaisuuksien rakentamiseen avoimen Tulevaisuustaajuus- työpajamenetelmän. Valtion Teknologian tutkimuskeskus VTT Oy:n (VTT) arviointitutkimuksen mukaan se koettiin yleistajuiseksi ja helposti omaksuttavaksi. Pääsääntöisesti asiantuntijoille järjestetyissä työpajoissa havaittiin heidän ajattelunsa muuttuneen ja menetelmän innostaneen osallistujia toimimaan toivottavien tulevaisuuksien saavuttamiseksi. Tutkimuksessa suositellaankin, että tulevaisuusajattelun tulisi kuulua perusopetuksessa opetettaviin kansalaistaitoihin. (Halonen, Hyytinen & Kurki 2022.)

Menetelmänä Tulevaisuustaajuus on yksinkertainen, ja sen muokattavuus erilaisille kohderyhmille on helppoa. Menetelmää onkin hyödynnetty 16–29-vuotiaiden kanssa, kun Pesäpuu käytti sitä onnistuneesti lastensuojelun sijaishuollon tulevaisuuksien sekä nuorten omien tulevaisuuksien visioinnissa (Sitra 2023a). Myös rovaniemeläislukiot ovat hyödyntäneet menetelmää lukiopetuksessa tavoitteena kehittää nuorten tulevaisuusajattelua ja luoda tulevaisuuksia muidenkin kuin uhkakuvien kautta (Sitra 2023b).

Laureassa Tulevaisuustaajuus-menetelmää hyödynnettiin Euroopan komission rahoittaman Futures For You -hankkeen (Laurea 2025) yhteydessä, kun tavoitteena oli kehittää uusi työpajakonsepti opettamaan nuorille aikuisille tulevaisuusajattelutaitoja, visioida hyvää tulevaisuutta ja yhdessä pohtia keinoja hyvän elämän saavuttamiseksi (Florack & Hario 2025).

Osallistavien menetelmien hyödyt ja vaaranpaikat nuorten kanssa toimiessa

Tulevaisuustaajuus-työpaja sisältää neljä osiota: intro, haasta, kuvittele ja toimi. Työpajan tavoitteena on ensin pureutua yhteen tai useampaan oletukseen tulevaisuudesta ja sen jälkeen haastaa niitä. Kun on viritytty kunnolla siihen, mikä voi olla mahdollista tulevaisuudessa, kuvitellaan ensin yksin ja sen jälkeen yhdessä millainen tulevaisuus olisi parempi ja kenelle. Tavoitteena on luoda yhteinen visio ja lopuksi myös mietitään toimia visioidun tulevaisuuden toteutumiseksi – mitä nykyhetkessä tulee muuttaa, jossa toivottu tulevaisuus olisi mahdollinen? (Solojew-Wartiovaara 2023.)

Mitä haavoittuvaisemmassa asemassa osallistujat ovat, sitä tarkemmin työpajan sisältö ja tavoitteet tulisi suunnitella. Jos työpajan tavoitteena on kehittää ihmisen omaa tulevaisuusajattelua, huonoin mahdollinen tulos olisi, ettei nuori koe omaa tulevaisuuttaan tai tulevaisuuksiaan tavoittelemisen arvoiseksi. Fasilitoinnilla eli ryhmälähtöisellä työskentelyllä ja sen fasilitaattorilla on tässä iso merkitys, sillä fasilitaattori varmistaa ryhmän toimivuuden ja sen, että kaikkien ideat ja ääni tulee kuuluviin ja tasapuolisesti osaksi toimintaa (Summa & Tuominen 2009).

Työpajatyöskentelyllä voidaan parhaimmillaan törmäyttää erilaisten ihmisten ajatuksia ja osallistujat voivat laajentaa ymmärrystään ja oppia toisiltaan (Lippo, Järvi & Poikolainen 2022). Kuten VTT oli havainnut Tulevaisuustaajuus-menetelmän arviointitutkimuksessa, vaikutukset juuri yksilön ajatteluun olivat merkittävimmät (Halonen, Hyytinen & Kurki 2022).  Toisaalta tulevaisuusajattelua kehittävät työpajat ovat todella vaativia, koska osallistujat kehittävät itseään jonkun ulkoisen tavoitteen sijaan. Se on aina subjektiivinen kokemus. Puhuttaessa nuorten tulevaisuususkon rakentamisesta työpajojen avulla, tulisi ottaa huomioon nuorten omat pyrkimykset ja arvot, jotka voivat tarjota kestävän hyvinvoinnin edellytyksiä myös laajemmassa yhteiskunnallisessa kontekstissa. Antamalla nuorille mahdollisuus haaveilla muustakin kuin työnteosta ja tukemalla heidän omaehtoista toimintaansa, voidaan edistää heidän tulevaisuususkoaan ja osallisuuttaan yhteiskunnassa. (Helne & Hirvilammi 2021, 10–11.)

Lähteet

• Florack, T. & Hario, P. 2025. Ei vielä julkaistu.
• Halonen, M., Hyytinen, K. & Kurki, S. 2022. Tulevaisuusajattelu kansalaistaidoksi. Sitra. Viitattu 28.2.2025.
• Happonen, K. & Kiilakoski, T. (toim.) Nuoruuden kolme vuosikymmentä. Nuorisobarometri 2024. Viitattu 11.6.2025.
• Helne, T. & Hirvilammi, T. 2021. Puristuksissa? Nuoret ja kestävän hyvinvoinnin ehdot. Helsinki: Kela.
• Laurea 2025. Futures for You. Viitattu 11.6.2025.
• Lippo, A., Järvi, H. & Poikolainen, T. Osallistava työpaja yhteiskehittämisen menetelmänä. Xamk READ. Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu. Viitattu 28.2.2025.
• Myllyniemi, S (toim.) 2016. Katse tulevaisuudessa. Nuorisobarometri 2016. Viitattu 5.3.2025.
• Ollila, J. & Hujala, T. 2022. Tulevaisuustaidot ja tulevaisuusoppiminen. Tulevaisuudentutkimus tutuksi – Perusteita ja menetelmiä. Turku: Tulevaisuudentutkimuksen Verkostoakatemia.
• Rubin, A. 2004. Tulevaisuudentutkimus tiedonalana. TOPI – Tulevaisuudentutkimuksen oppimateriaalit. Tulevaisuuden tutkimuskeskus, Turun yliopisto. Viitattu 28.2.2025.
• Sitraa. 2023. Tulevaisuustaajuus lastensuojelun sijaishuollossa. Viitattu 28.2. https://www.sitra.fi/caset/tulevaisuustaajuus-lastensuojelun-sijaishuollossa
• Sitrab. 2023. Tulevaisuustaajuus lukio-opetuksessa. Viitattu 5.6.2025.
• Solojew-Wartiovaara, A. 2021 Tulevaisuustaajuus – uusi työpajamenetelmä toisenlaisten tulevaisuuksien rakentamiseen. Sitra. Viitattu 5.6.2025.
• Summa, T. & Tuominen, K. 2009. Fasilitaattorin työkirja – Menetelmiä sujuvaan ryhmätyöskentelyyn. Helsinki: Miktor. E-kirja. Viitattu 28.2.2025.
• ”Toiveikas ja pelottava” – selvitys nuorten tulevaisuususkosta 2022. Lasten ja nuorten säätiö & Tietoevry. Viitattu 5.3.2025.