Ensitiedosta on kysymys silloin, kun potilaalle ja lähiomaisille kerrotaan syöpädiagnoosista ensimmäisen kerran. Laaja-alaisemmin ymmärrettynä ensitietotilanteet muodostavat prosessin, sillä ensitietoa tulee antaa aina uudelleen potilaan tilanteen tai sairauden muuttuessa. (Korsvold, Mellblom, Arnstein, Ruud & Lie 2017.) Laurea-ammattikorkeakoulu koordinoi moniammatillista pilottiopintojaksoa ensitiedon antamisesta, joka toteutetaan toukokuussa 2021 yhteistyössä Helsingin yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan, HUS Syöpäkeskuksen ja FICAN Southin kanssa. Opintojaksolle osallistuu sekä hoitotyön että lääketieteen opiskelijoita. Tämä artikkeli kuvaa ensitiedon merkitystä potilaalle sekä vaatimuksia hoitohenkilökunnalle, mitä onnistuneen ensitietotilanteen rakentaminen vaatii.

Mitä on ensitieto?

Tavalla jolla ensitieto annetaan on merkitystä siihen, miten hyvin potilas selviytyy uudessa elämäntilanteessaan (Syöpäjärjestöt 2021).  Onnistunut ensitietotilanne sisältää psykososiaalista tukea, mikä tukee ja ohjaa potilasta löytämään omat voimavaransa. Ensitieto sisältää lääketieteellisen tiedon lisäksi tietoa kuntoutuksesta, sosiaali- ja terveyshuollon tukimuodoista sekä järjestöjen palveluista. (Korsvold ym. 2017.)

Potilaskeskeisyys on erityisen tärkeää ensitietotilanteessa (Singh, Aurora, Mazor & Street 2015). Syöpähoidot ovat usein rankkoja ja pitkäaikaista hoitoja, joilla on huomattavia sivuvaikutuksia. Diagnoosin saaminen ja hoidot vaikuttavat suuressa määrin potilaan ja hänen läheistensä jokapäiväiseen elämään. (Korsvold ym. 2017.) Potilaskeskeinen viestintä eli viestintä, jonka aikana ammattilainen kuuntelee potilasta, käyttää riittävästi aikaa kysymyksiin vastaamiseen ja antaa asiaankuuluvia tietoja, on avainasemassa laadukkaan hoidon ja ensitiedon tarjoamisessa (Khatcheressian, Wolff, Smith, Grunfeld & Muss 2006).

Onnistunut ensitietotilanne potilaan näkökulmasta

Hyvä ensitietotilanne voi parantaa potilaiden hoitoon sitoutumista ja emotionaalista sopeutumista (Ptacek & Ptacek 2001). Onnistuneella vuorovaikutuksella henkilökunnan ja potilaan välillä on merkitystä potilaan kokemukseen saamastaan hoidosta. Onnistuneen vuorovaikutuksen ja sosiaalisen tuen katsotaan edistävän potilaan terveyttä ja hyvinvointia ennen muuta siten, että se lisää tunnetta elämänhallinnasta. Potilaalle se tarkoittaa omien kokemustensa ymmärtämistä. (Mikkola 2006.) Hoitohenkilökunnan vuorovaikutustaitojen lisääntyessä potilaan osallisuus vahvistuu. Tällä puolestaan on yhteys hoidon vasteeseen, vaikuttavuuteen ja parempaan asiakaskokemukseen. (Webb 2018.)

Diagnoosi on potilaalle usein shokki ja siihen voi liittyä kuolemanpelkoa. Potilaan kyky vastaanottaa tietoa ensitietotilanteessa hänen olleessaan shokissa on usein rajallinen, vaikka tiedontarve on suuri. (Syöpäjärjestöt 2021.) Potilaat ja läheiset haluavat tietoa hoitovaihtoehdoista ja niiden seurauksista. Osa potilaiden ja läheisten kysymyksistä saattaa liittyä hyvinkin käytännöllisiin asioihin. Nämä kysymykset voivat tuntua vähemmän tärkeiltä ammattilaisten näkökulmasta, mutta ne ovat kriittisesti tärkeitä potilaille ja läheisille, jotta he voivat saavuttaa hallinnan tunteen tilanteessa ja ymmärtää, miten heidän elämässänsä tapahtuu lähitulevaisuudessa. (Korsvold ym. 2017.)

Potilailla ja läheisillä on erilaisia huolenaiheita diagnoosin jälkeen. Näitä ovat esimerkiksi hoitojen sivuvaikutukset tai myöhäisvaikutukset, lähitulevaisuuden tapahtumat, arkipäiväiset näkökohdat, perhe- ja työelämästä selviytyminen sekä pelko ja suru selviytymisestä. (Korsvold ym. 2017.) Syöpädiagnoosin saaneiden potilaiden psykologisten reaktioiden voimakkuuteen ja luonteeseen vaikuttavat terveydenhuollon ammattilaisten viestintästrategiat, kuten kyky vastata potilaiden emotionaalisiin huolenaiheisiin (Schofield, Butow, Thompson, Tattersall, Beeney & Dunn 2003).

Tavat joilla potilaiden ja läheisten emotionaaliset huolenaiheet kohdataan ensitietovaiheessa, voivat vaikuttaa potilaiden välittömään ja pitkäaikaiseen mielen hyvinvointiin esimerkiksi vähentämällä ahdistusta ja edistämällä positiivisia tunteita (Lewis 2006; Street, Makouluc, Aurora & Epstein 2009). Ensitiedon ollessa onnistunutta potilaat saattavat tuntea olonsa hieman vähemmän toivottomaksi (Konstantis & Exiara 2015).

Ensitietotilanne ammattilaisten näkökulmasta

Hyvän ensitietotilanteen luominen vaatii hoitohenkilöstöltä erilaisia taitoja ja huomioonotettavia seikkoja. Näitä ovat muun muassa potilaan emotionaalisiin reaktioihin vastaaminen ja mukaan ottaminen mukaan päätöksentekoon, läheisten osallistuminen ja tukeminen, potilaan parannusodotusten aiheuttaman stressin käsitteleminen ja dilemma siitä, miten antaa toivoa, kun tilanne on synkkä. (Baile, Buckman, Lenzi, Glober & Beale 2000.)

Huonojen uutisten kertominen potilaille ja heidän läheisilleen on vaikea tehtävä. Onnistunut ensitietotilanne kuitenkin on potilaan näkökulmasta tärkeä tapahtuma, joka parantaa hoidon laatua. (Khatcheressian ym. 2006.) Siksi on ensi arvoisen tärkeää, että huonot uutiset kerrotaan tahdikkaasti sekä ymmärrystä tai myötätuntoa osoittaen. Henkilökunnan kokemusten mukaan heidän on vaikeaa keskustella potilaan ja läheisten kanssa diagnoosista, ennusteesta, remissiosta ja aktiivisen hoidon lopettamisesta sekä palliatiivisen hoidon aloittamisesta. (Konstantis & Exiara 2015.) Henkilöstö kokee myös vuorovaikutuksen tuovan haasteita muun muassa tilanteissa, joissa tavoitteena on potilaan koherenssin tunteen turvaaminen, huolestuneen potilaan tiedottaminen, potilaan suojaaminen häiriöltä tai potilaan osallistumisen rohkaisu (Krupic 2019).

Potilaat ja heidän läheisensä odottavat korkealaatuista tietoa sairaudesta ja hoidoista, mutta haluavat myös, että tämä tieto annetaan herkällä ja empaattisella tavalla (Young, Hill, Grasenhorst, Ward & Ede 2013). Henkilökunnan osoittama empatia ja sensitiivisyys ovat tärkeitä ensitietotilanteessa, mutta potilaat odottavat myös ammattilaisten olevan perehtyneitä syöpäsairauksiin ja tarjoavan näyttöön perustuvia hoitovaihtoehtoja (Huei-yu Wang ym. 2013). Potilaat voivat olla pettyneitä, jos ammattilaiset vastaavat ensitietotilanteessa vain lääketieteellisiin kysymyksiin ilman empatian osoittamista (Torishima, Urao, Nakayama & Kosugi 2020). Tämän vuoksi tiimityö ja moniammatillinen yhteistyö ovat tärkeitä ensitietotilanteissa. Tiimityötä on myös konsultaatioavun pyytäminen silloin, kun hoitotahoon kuuluva kokee omien tietojensa tai taitojensa olevan tilanteeseen riittämättömät. Konsultaatioavun pyytäminen on myös osa syvempää kollegiaalisen asiantuntijasuhteen rakentamista. (Räsänen 2017.)

Henkilökunnalla on tärkeä rooli ja vastuu vuorovaikutuksen onnistumisesta myös ensitietotilanteissa. Henkilökunnan tulee aktiivisesti ja tietoisesti hyödyntää vuorovaikutussuhdetta ja kyetä edistämään potilaan terveyttä ja hyvinvointia. (Pennington 2002.) Vuorovaikutuksen onnistuminen edellyttää tilannetajua, ja se näkyy erityisesti asennoitumisena potilaisiin, heidän läheisiinsä sekä työtovereihin. Vuorovaikutusongelmat ilmenevät muun muassa väärin annettuina lupauksina, ylimielisenä asenteena, liiallisina hoitolupauksina ja epäammatillisena käytöksenä. Kliinisessä potilastyössä on kuitenkin kyettävä säilyttämään ammattirooli. (Räsänen 2017.)

Laurea mukana ensitietokoulutuksen kehittämisessä

Onnistuneessa ensitietotilanteessa henkilökunnalla nähdään olevan merkityksellinen rooli ja vastuu vuorovaikutuksen onnistumisesta kuin tiedon antamisessa. Lisäksi hyvän ensitietotilanteen ja potilaan psykososiaalisen tuen mahdollistaa moniammatillinen yhteistyö. Tähän koulutustarpeeseen Laurea toteuttaa pilotointi opintojakson yhteistyössä Helsingin yliopiston ja HUS Syöpäkeskuksen kanssa. Keväällä 2021 järjestetään sekä hoitotyön että lääketieteen opiskelijoille opintojakso Kohtaaminen, joka muutti elämäni – ensitiedon antaminen syöpäpotilaalle moniammatillisessa yhteistyössä.

Lähteet:

• Baile, W., Buckman, R., Lenzi, R., Glober, G. & Beale, EA. 2000. SPIKES—A Six-step Protocol for Delivering Bad News: Application to the Patient with Cancer. Oncologist, 5(4), 302-11.
• Huei-yu Wang, J., Adams, I., Pasick, R., Gomez, S., Allen, L. & Ma, G. 2013. Perceptions, expectations, and attitudes about communication with physicians among Chinese American and non-Hispanic white women with early stage breast cancer. Support Care Cancer, 21, 3315–3325.
• Khatcheressian, J., Wolff, Ac., Smith, TJ., Grunfeld, E. & Muss, HB. 2006. American Society of Clinical Oncology 2006 update of the breast cancer follow-up and management guidelines in the adjuvant setting. J Clin Oncol, 24(31).
• Konstantis, A. & Exiara, T. 2015. Breaking bad news in cancer patients. Indian journal of palliative care, 21(1), 35–38.
• Korsvold, L., Mellblom, A., Arnstein, F., Ruud, E. & Lie, HK. 2017. A content analysis of emotional concerns expressed at the time of receiving a cancer diagnosis: An observational study of consultations with adolescent and young adult patients and their family members. European Journal of Oncology Nursing, 26, 1-8.
• Krupic, F. 2019. Nurse Anesthetists’ Communication in Brief Preoperative Meeting With Orthopaedic Patients—An Interview Study. J Perianesth Nurs, 34(5), 946-955.
• Lewis, L. 2006. Discussion and recommendations: addressing barriers in the management of cancer survivors. An invitational symposium identifies obstacles and ways to overcome them. Am J Nurs. , 106(3), 915.
• Mikkola L. 2016. Tuen merkitykset potilaan ja hoitajan vuorovaikutuksessa.Väitöskirja. Jyväskylä in humanities 66. Jyväskylän yliopisto. Viitattu 15.3.2021 https://jyx.jyu.fi/bitstream/handle/123456789/13414/9513927288.pdf?sequence=1&isAllowed=y
• Pennington, M. 2002. Breaching the nurse-patient therapeutic relationship: a grounded theory study, Breaching the Nurse-patient Therapeutic Relationship: A Grounded Theory Study. University of Arizona.
• Ptacek , J. & Ptacek, J. 2001. Patients’ perceptions of receiving bad news about cancer. J Clin Oncol, 19, 4160–4.
• Räsänen, S, 2017. Lääkärien ammattitaito ja sen valvonta sekä täydennyskoulutus. Pro-gradu -tutkielma. Turun yliopisto. Viitattu 15.3.2021. https://www.utupub.fi/bitstream/handle/10024/143487/R%C3%A4s%C3%A4nenSatu.pdf?sequence=2&isAllowed=y
• Schofield, P., Butow, P.N., Thompson, J.F., Tallersall, M.H.N., Beebey, L.J. & Dunn, S.M. 2003. Psychological responses of patients receiving a diagnosis of cancer. Annals of Oncology, 14(1), 48-56.
• Singh, H., Aurora, N., Mazor, K. & Street, R. 2015. A vision for using online portals for surveillance of patient-centered communication in cancer car. Patient Exp J., 2 (2), 125-131.
• Street, R., Makoulc, G., Aurora, N. & Epstein, R. 2009. How does communication heal? Pathways linking clinician–patientcommunication to health outcomes. Patient Education and Counseling, 74, 295-301.
• Syöpäjärjestöt, 2021. FICAN – Potilaan polku. Viitattu 15.3.2021. https://www.syopajarjestot.fi/potilaanpolku/saa-diagnoosin-ja-keskustelee-hoitovaihtoehdoista/
• Torishima, M., Urao, M., Nakayama, T. & Kosugi, S. 2020. Negative recollections regarding doctor–patient interactions among men receiving a prostate cancer diagnosis: a qualitative study of patient experiences in Japan. BMJ Open, 10(1).
• Webb, L. 2018. Exploring the characteristics of effective communicators in healthcare. Nursing Standard.
• Young, B., Hill, J., Grasenhorst, K., Ward, J. & Ede, T. 2013. Is communication guidance mistaken? Qualitative study of parent-oncologist communication in childhood cancer. Br. J. Cancer, 109(4),  836-843.