Ammattikorkeakoululaki määrittää opiskelijan opintojen aikana tapahtuvasta epäsopivasta käyttäytymisestä mm. seuraavaa: Opiskelija ei saa häiritä opetusta, hän ei saa käyttäytyä väkivaltaisesti tai aggressiivisesti, hän ei saa menetellä vilpillisesti tai muutenkaan rikkoa ammattikorkeakoulun järjestystä (Ammattikorkeakoululaki 2014). Laurea-ammattikorkeakoulun tutkintosääntö, järjestyssäännöt sekä saavutettavuus ja yhdenvertaisuussuunnitelma määrittävät Laurean toimintatavan, joka koskee koko korkeakouluyhteisön käyttäytymistä. Käytössä on myös ohje vilpillisen toiminnan ja vilppiepäilyn käsittelyyn.
Kuvaaja Alex Green palvelusta Pexels
Laureassa ei hyväksytä lain, sopimuksen tai hyvän tavan vastaista käyttäytymistä. Laurean arvot avoimuus, vaikuttavuus ja vastuullisuus sisältävät ajatuksen yhdenvertaisuudesta, syrjimättömyydestä ja tasa-arvosta.
Laurea-ammattikorkeakoulun ohjaussuunnitelma (2019) painottaa ohjauksen merkitystä opintojen etenemiseen liittyvissä pulmissa. Epäasiallisesta käytöksestä̈ tai kohtelusta seuraa aina sisäinen puuttumismenettely, ja opiskelijaa, joka on syyllistynyt vilppiin, järjestyshäiriöön tai epäasialliseen käyttäytymiseen, voidaan myös rangaista kirjallisella varoituksella tai määräaikaisella erottamisella. Ennen kurinpitotoimia käytetään kuitenkin aina kevyempiä keinoja, opiskelijan kuulemista, asianosaisten välistä ohjattua keskustelua, asian selvittelyä.
Tämä erityinen ohjaustyö on minun työkenttääni.
Pulmatilanteisiin liittyvät yhteydenotot
Työni ”selvittelyopintopäällikkönä” on virallisesti alkanut tammikuusta 2021. Tänä aikana työpöydälläni on ollut yhteensä 55 selvitettävää asiaa (tapaus).
Koulutuksittain hoitotyön koulutuksessa on ollut eniten tapauksia (30), seuraavina sosionomikoulutus (13), liiketalouden koulutus (12). Pienimpiä määriä en esitä tässä tunnistettavuuden vuoksi, luvuissa ei myöskään ole mukana omien vastuukoulutusten opintopäällikön työhön sisältyviä ns. normaaleja erikoisohjausta vaativia tapauksia.
Tapaukseen kietoutuu monesti eri syiden kimppu, mutta eniten ilmoituksia on tullut liittyen
- epäasiallisen käytöksen tai kohtelun kokemukseen
- sukupuoleen, seksuaalisuuteen, ikään tai vakaumukseen liittyvän syrjinnän kokemukseen
- vilppiepäilyihin
- päihteiden käytön ja/tai lääkkeiden käytön epäilyihin.
Erilaisiin tapauksiin liittyviä kysymyksiä tai neuvopyyntöjä tai ihan vain yleistä linjakeskustelua haluavia yhteydenottoja tulee liki viikoittain, joskus myös muista ammattikorkeakouluista. Pulmatilanteiden ratkomisesta on toivottu koulutusta, ja olenkin jo joissakin foorumeissa semmoisia pitänyt. Sora-lainsäädäntöön (opiskeluoikeuden peruuttaminen ammattikorkeakoulussa) liittyvät asiat ovat vielä lisäksi erillinen kokonaisuutensa, joista on tarkoitus pitää koulutuksia varsinkin uusille laurealaisille sosiaali- ja terveysalan lehtoreille.
Tapauksen käsittelyn prosessi
Jos opiskelija tai Laurean henkilökuntaan kuuluva kokee tai havaitsee epäasiallista käytöstä tai kohtelua, hänellä on käytössään virallinen anonyymi ilmoituskanava, First Whistle. Tähän kanavaan saapuneet ilmoitukset turvallisuuspäällikkö käsittelee, ja ohjaukseen, opiskeluun tai koulutuksiin liittyvät tapaukset hän pääsääntöisesti siirtää minulle. Mikäli asianosaisena on henkilökuntaan kuuluva, otan työparikseni hänen esihenkilönsä ja/tai yksikön johtajan, ja tapauksittain toimimme turvallisuuspäällikön kanssa yhdessä.
Iso osa tapauksista tulee tietooni suorilla yhteydenotoilla; joko opiskelija, opiskelijaryhmä tai lehtori ottaa yhteyttä ja pyytää neuvoja, tapaamista tai suoraa puuttumista akuutin asian tiimoilta. Myös kentältä on oltu yhteydessä esim. opiskelijan harjoitteluasioiden tai päihde-epäilyn vuoksi.
Kun olen saanut yhteydenoton, alkaa selvitystyö. Perehdyn tapaukseen ja järjestän asiaa koskevien eri osapuolten kuulemiset, jolloin saan kaikkien osallisten oman näkökulman ja kokemuksen tapahtumista ja tapahtuneesta esiin. Käsittelyn alkuvaiheessa suhtaudun kaikkiin asioihin tosina. Viestittelyn hoidan salattuina sähköposteina, puhelinkeskusteluina, pyrin kasvokkaisiin tapaamisiin. Koolle kutsun pienimmän tarvittavan määrän ihmisiä, eli vain heidät, joita asia koskee. Mikäli yksi tapaaminen ei riitä, järjestän toisen.
Jokaisen tapaamisen jälkeen lähetän asianosaisille suojatun sähköpostin, jossa on tapaamisemme syy, keskustelu pääpiirteissään sekä tärkeimpänä sovitut toimenpiteet. Mikäli ulkopuolisille pitää jotakin tiedottaa, tulee olla tarkka, mitä asiasta viestii ja kenelle. Nämä asiat ovat usein sensitiivisiä, ja niissä käsitellään opiskelijan henkilökohtaisia asioita, joten on suuri vastuu tehdä asiat oikein, ihmisten yksityisyyttä kunnioittaen.
Mikäli asia ei ratkea tai epäkohta on vakava, laajennan asian käsittelyn turvallisuuspäällikön, turvallisuudesta vastaavan johtajan, kehittämispäällikön tai yksikön johtajien suuntaan. Tällöin tapaamme suuremmalla väellä ja viimeistään tässä on tavoite ratkaista esillä oleva asia. Seuraavissa askeleissa otetaan rehtoriin yhteys, ja hän voi tietyin edellytyksin antaa kirjallisen varoituksen tai erottaa määräajaksi. Onneksi tyypillisesti asia ratkeaa jo ennen järeitä toimia.
Tapaukset ovat useimmiten salassa pidettäviä. Prosessi päättyy tapaamisen jälkeiseen sähköpostiin, jossa vielä kertaan sovitut asiat ja kirjoitan, että asia on tältä erää loppuun käsitelty. Ei ole palautekanavaa, jossa arvioidaan tapahtunutta. Monesti saan välittömän palautteen suullisesti, ja toki jo se, että asia selviää ja ratkeaa, on hyvä palaute sinänsä.
Ohjauksellisen vuorovaikutuksen keinot
Kun opiskelija saa minulta yhteydenoton saapua tapaamiseen, selvitän hänelle, mistä on kysymys. Joku on hämmentynyt, joku jo tietää, mistä on kyse. Tapausten sisällä on ajattelemattomuuksia ja mustaa huumoria, tahallista piikittelyä ja oman pahan olon purkamista, pettymyksiä, toisen kadehdintaa, huonoa itsetuntoa, väsymystä, paineita, voimattomuutta, myös osaamattomuutta vuorovaikutuksessa mutta myös silkkoja väärinymmärryksiä.
Tapaamisessa käydään lävitse vuorovaikutustilanteita, miten ehkä kukin voisi parantaa omia sanavalintojaan, kuinka jokin viiltävä ilmaus voi toista satuttaa, vaikka sanoja itse ei siitä välittäisi, miten kuunnella tai tulla kuulluksi ja miten sietää erilaisuutta tai erilaisia työtapoja. Näin ollen tapaaminen on yhtä aikaa opintojen ohjaamista, opiskelun ohjaamista ja sujuvoittamista, ammatillisen kasvun ja ammattilaiseksi kasvun ohjausta. Autan ihmistä näkemään, kuinka hän on toiminut ja mietitään, mistä se johtuu ja miten toimintaa voisi tarvittaessa hioa.
Työn vaikuttavuus
Lähestyin kymmentä laurealaista lehtoria tai kehittämispäällikköä asiassa ja pyysin heitä kertomaan lyhyesti kokemuksia turvallisuusilmoitukseen liittyvästä työskentelystä. Liiketalouden lehtorin teksti kiteytti vastaajien näkemykset: ”Laurean turvallisuusohjeet on tarkoitettu arjen haastaviin tilanteisiin, joita voi osua itse kunkin kohdalle niin henkilökunnalle kuin opiskelijoille. Omalta osaltani prosessi on sujunut mallikkaasti ja nopeasti ja asia hoidettiin ammattitaidolla. On arvokasta, että Laureassa on käytössä varhaisen puuttumisen malli, joka tarjoaa matalan kynnyksen ottaa haastava tilanne esille silloin kun se osuus kohdalle.” Tärkeänä pidettiin, että tapauksissa on mukana ulkopuolinen, neutraali toimija, jolla on mahdollisuus myös tehdä päätöksiä ja joka tuntee ammattikorkeakoululakia. Oli myös kokemusta, että lehtori saa tukea omaan ajatteluunsa ja ohjaustyöhönsä.
Opiskelijapalautteita on vähän, muutaman olen saanut vastaukseksi lähettämääni viimeiseen koosteeseen tai suullisesti tapaamisessa tai puhelinkeskustelussa. Minulle tärkein palaute on, että opiskelijat ovat kokeneet tulleensa kuulluksi ja kokeneet, että heidän asiansa otetaan tosissaan ja se selvitetään. Seuraavassa on muutama tapauksien kirjoa kuvaava sitaatti:
”Pelkäsin, että saan kenkää koulusta mutta tämä olikin ystävällinen tapaaminen.” opiskelija, liiketalous
”–ehdin harkita lopettamista, mutta totesin, etten voi enää heittää tilaisuutta hukkaan. Olen nyt tietoinen tilanteestani, mikä auttaa itseni ohjaamisessa kohti tavoitteitani – hyvä herätys–” opiskelija, sosiaali- ja terveysala
”Olisin odottanut opettajalta anteeksipyyntöä ja asia jäi minusta vielä kesken” opiskelija, sosiaali- ja terveysala
”Oli kauhea kuulla, että minusta on tehty turvallisuusilmoitus, että onko tämä näin vakavaa. Sen nimen voisi muuttaa ei niin pelottavaksi.” opiskelija, sosiaali- ja terveysala
”Eikö täällä hyväksytä erilaisia persoonia, en ole omasta mielestäni tosiaan tehnyt mitään väärää” opiskelija, sosiaali- ja terveysala
Koen työni merkityksellisenä, vaikuttavana ja tehokkaana. Opiskelijaa kuullaan, hän tulee asiansa kanssa nähdyksi ja autetuksi; ryhmän muut opiskelijat tai osalliset opiskelijat tulevat kuulluiksi ja parhaassa tapauksessa palataan normaaliin työrauhaan; lehtorit saavat kollegakonsultaatioin (ja parasta on – jos tilanne niin vaatii – kolmikantatapaamiset, joissa mukana on opiskelijan lisäksi myös lehtori); Laurea saa tyytyväisiä opiskelijoita, joiden opinnot pääsevät etenemään ja viimeiseksi kenttä saa esimerkiksi puhtaalta pöydältä harjoittelujaan jatkavan harjoittelijan, joka on prosessin jälkeen entistä valmiimpi kohtaamaan työelämän vaativat haasteet. Nämä ovat kokonaisvaltaisen työtapani tavoitteet.
Lopuksi
Kun työskennellään vuorovaikutuksen kentällä, on selvää, että aina ei päästä sopuun. Tullaan asioiden suhteen päätepisteeseen, silloin on tyydyttävä toteamaan, että ratkaisuyritys oli hyvä ja tällä kertaa pääsimme tähän. Jokaisen kokemus on hänelle itselleen totta, ja vastapuoli saattaa nähdä asian aivan eri valossa oman kokemuksensa perusteella. On myös tapauksia, joissa ilmoituksen kohde on hämmentynyt tai tyrmistynyt eikä tunnista ilmoitukseen liittyviä asioita. Nämä ovat sana-sanaa-vastaan tapauksia ja haastavia selvittää.
Vain sanat eivät ole merkitseviä, usein keskustelemme ilmeistä tai äänenpainoista, tyylistä, siitä, missä tilanteessa voi mitäkin ”lohkaista” ja miltä se saattaa toisesta tuntua. Selvitystyössä mukana olevat asianosaiset saavat sivutuotteena omaan vuorovaikutukseensa ja tunteisiinsa liittyviä näkökulmia. Monesti kuulen lauseet ”ehkä noin ei olisi pitänyt sanoa, ei tosiaankaan ollut tarkoitus”.
Lähteet:
