Kaikilla on kokemuksia asioiden lykkäämisestä, vaiheilusta, feidaamisesta, vitkuttelusta, vetkuttelusta, skippaamisesta, jumittelusta ja prokrastrinaatiosta – aikaansaamattomuudella on monia nimiä ja laaja realisoitumiskirjo.  Yksi testaa toistuvasti, kuinka myöhään tehtävät voi jättää ja silti selvitä. Toinen lamaantuu valinnan edessä: itsesäätely pettää, tunteet vyöryvät ja prosessori jumittuu. Kolmannen mielikuvituksessa muiden odotukset alkavat elää omaa elämäänsä ja opinnäytetyötä odottava tarkastaja muuttuu kauhuelokuvan leppymättömäksi kostajaksi. Me ihmiset olemme mestareita liittämään asioihin merkityksiä, jotka eivät niihin kuulu. Kuitenkin merkitykset voivat olla myös muutoksen työkaluja.

Aikaansaamattomuus vertauskuvana

Asioiden lykkääminen on opittua toimintaa, joten siitä voi myös poisoppia. Tähän on olemassa erilaisia keinoja, joista yksi voi toimia yhdelle ja toinen toiselle. Tärkeintä on sisäistää, että kyse ei ole oman ominaislaadun epäkelpoisuudesta tai laiskuudesta, vaan taustalla on usein monia ristivetoisia vaikuttimia. Vertauskuvallisessa mielessä asioiden lykkäämisessä ja aikaansaamattomuudessa on aina kyse ajasta tai ”matkasta”. Saanko valmiiksi määräaikaan mennessä? Myös muutos omanarvontunnossa ja tunne-elämän tasapainossa on lähtökohtaisesti läsnä. Mitä ikäviä seuraamuksia lykkäämisestä seuraa?

Asioiden lykkäämiseen voi auttaa kokonaisuuden pilkkominen osiin ja parempi ajanhallinta, mutta järkevät ponnistelut jäävät usein puolitiehen. Helposti tunteet ohjaavat järkeä ja infoähkyssä asioita käsitellään metaforien varassa. Matka- ja muutosvertausten ohella aikaansaamattomuuteen liittyy muitakin vertauskuvia, jotka voivat olla avuksi poisoppimisen prosessissa.

Aikaansaamattomuus sillan rakentamisena

Psykoterapeutti David Maloney (2020) lähestyy aikaansaamattomuutta itsensä kanssa neuvottelemisen kautta. Lykkääjän suurin pelko on se, että ei saa asioita tehtyä ja pettää jälleen itse itsensä. Tätä itsepetoksen pelkoa voidaan käyttää rakentavasti hyväksi, kun muodostetaan sopimussuhde tulevan minän kanssa pieneksi mitoitetussa odotushorisontissa, esimerkiksi vuorokauden päässä.  Avainidea on itsepetoksen lopettaminen: et pettäisi parasta ystävääsi ohareilla, joten älä tee sitä myöskään itsellesi.

Päätös ryhtyä opiskelemaan seuraavana aamuna kello 9:00 on yhtä sitova velvoite kuin sovittu tapaaminen ystävän kanssa.  Kun ”treffit” tulevan minän kanssa lähestyvät, kasvaa ahdistuksen määrä ja houkutus harhailla. Mieleen hiipii ajatus lykkäämisestä tai aikaansaamisen arkkivihollinen: YOLO (you only live once). Jos saavut treffeille ja teet mitä pitää, kaikki on kunnossa.  Jos taas et ”saavu paikalle” ja lykkäät, joudut edesvastuuseen. Joudut pyytämään itseltäsi anteeksi – aivan kuten pyytäisit anteeksi toiselta ihmiseltä. Olet vailla lupausoikeutta seuraavan vuorokauden, sillä lupausten rikkomisesta on oltava seuraamus.

Tämä malli pakottaa sinut kunnioittamaan itseäsi. Opit luottamaan itseesi oikealla tavalla tärkeissä asioissa, kun yhteys lupausten antamisen ja niiden pitämisen välillä pitää. Itse asiassa kunnioitus tulevaa minääsi kohtaan on tärkeäpää kuin itse tavoite. Maloney ajattelee, että ihmisen syyllisyyden ja katumuksen tunteet ovat keskiössä, ja lykkäämällä asioita ihminen validoi negatiiviset tuntemuksensa itseään kohtaan.

Aikaansaamattomuus suojamuurina

Aikaansaamattomuuden ja itsensä sabotoimisen yhteys on myös Princetonin huippuyliopiston oppimisasiantuntija Dominic Vogen (2017) lähtökohtana. Itsensä kunnioittaminen on hänelläkin ydinajatus, mutta omanarvontunteen haavoittuvuus saa enemmän painoarvoa. Se, miltä näytämme muiden ja itsemme silmissä, merkitsee meille paljon. Laurealaisella lykkääjällä on pelissä paitsi arvosanat myös omanarvontunne, ja tällöin suojamuuria tarvitaan. Suojamuurin rikkomiseksi on murrettava sitkeää uskomusta, jonka mukaan omat kyvyt ja suoriutuminen ovat itsetunnon ja jopa ihmisarvon mittoja.

Suoritusmotivaatiota ennustava omanarvontunneteoria määrittelee asioiden lykkäämisen yritykseksi suojella minuutta sabotoimalla mahdollisuuksia. Esimerkiksi tenttiin lukemisen tai tehtävän aloittamisen lykkääminen antaa täydellisen tekosyyn epäonnistumiselle. Jos epäonnistuu, on selitys jo valmiina ja minäkuva ja omanarvontunne säilyvät. Jos taas onnistuu huonosta valmistautumisesta huolimatta, voi myydä itselleen ajatusta poikkeuksellisesta lahjakkuudesta. Lykkäämiseen on suuri houkutus ikävien tehtävien kohdalla, mutta joskus ihmiset lykkäävät asioita, joita he rakastavat.

Ihmiset haluavat paitsi välttää asioita myös saavuttaa niitä. Toiminnan energialähteenä voi olla sekä epäonnistumisen pelko että menestyksen jano. Epäonnistuminen laskee omanarvontunnetta ja onnistuminen nostaa sitä. Kierroslukumittari menee punaiselle, jos laurealainen päästää molemmat voimat valloilleen, sillä primitiivisellä tasolla opiskelija yrittää mahdotonta eli paeta ja taistella samaan aikaan. Tällöin virtalähteeseen pitäisi pelon sijasta lisätä toivoa vaikkapa positiivisten odotusten listaamisella.

Aikaansaamattomuus vaakakuppeina

Ajatus vastakkaisista voimista on mukana myös puntarivertaukseen perustuvassa aikaansaamattomuus- ja lykkäämisteoriassa, mutta erona on se, että asioiden punnitseminen mielessä on vain välillisesti yhteydessä omanarvontunteeseen. Idea on siinä, että erilaisissa tilanteissa monia tekijöitä, jotka sekä edistävät että estävät tuumasta toimeen siirtymistä. Ajattele, että punnitset asioita käsissäsi: oikeaan käteen tulee tekemiseen ohjaavia tekijöitä, kun taas vasempaan lykkäämiseen johtavia tekijöitä.

Oikeassa kädessä toimintaa edistävät todennäköisyys ja arvo. Tutkija Piers Steelen (2011) motivaation odotusarvomallissa toiminnan tasolle siirrytään sitä todennäköisemmin, mitä varmemmin ponnistelu johtaa palkintoon eli arvoon. Kyse ei ole palkinnosta vain lopputulemamielessä (output), sillä myös itse tekemisen on miellyttävyys (input) edistää siirtymää toiminnan tasolle. Ajatellaan vaikkapa opiskelijajuhlien suunnittelua. Koronakurimus on väistymässä: juhlien pitäminen on siis todennäköistä! Itse suunnittelu on jo kivaa (input) – juhlista puhumattakaan (output).  Virhearviot voivat johtaa viivyttelyyn. Luterilainen ajatusvääristymä ohjaa tekemisen prosessia (input) kärsimyksen ja kivun kautta, ilon kautta tekemisen sijaan. Myös riman asettaminen liian korkealle (output) voi muodostua ongelmaksi, sillä vain-vitoset-kelpaavat-asenne saa kenet tahansa opiskelijan lykkäämään aloittamista.

Vasemmassa kädessä toimintaa estävät impulsiivisuus sekä haasteet lykätyssä tarpeen tyydyttämisessä ja järjestelmällisyys. Nykyihmisellä on kultakalan keskittymiskyky. Digimaailman keskeytyssignaalit tulevat ympäristöstä, mutta myös mielensisäiset yllykkeet ja assosiaatiot laulavat omaa seireenien lauluaan. Vähemmän järjestelmälliset ihmiset asettavat vähemmän selkeitä tavoitteita, ja heille voi olla hankalaa pilkkoa tehtäviä osiin. Epäjärjestelmällisyys altistaa aikaansaamattomuudelle, sillä hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. Aloittamisen into ja loppuunsaattamisen haasteet voivat johtaa opiskelijan tilanteeseen, jossa keskeneräiset kurssit ja osasuoritukset osaltaan laskevat itsetuntoa.

Lopuksi

Elämä on jatkuvaa neuvottelua ponnisteluiden ja palkintojen väleillä. Neuvottelua tulevaisuuden minän kanssa ja lupausten pitämistä itselle. Omanarvontunnetta pitää myös vaalia, ja joskus sydän voi pysähtyä, jos yksi lääke nostaa sykettä ja toinen laskee sitä. Saamisen ja välttämisen ohella mieli näyttää punnitsevan asioita myös vaakakupeissa. Joskus aikaansaamattomuus voi asua tilanteissa, joskus tyypeissä.

Koomikko Andre Wickström syventyi erään stand up -esityksensä alussa juuri aloittamisen vaikeuden tuskailuun. Voivottelu siitä, miten pääsisi esityksessä alkuun – yleisön edessä – oli jo alku itsessään. Ehkäpä voisit hyödyntää samaa tekniikkaa. Avaa läppäri ja ryhdy kirjoittamaan vaikkapa siitä, miten vaikeaa on aloittaa harjoitteluraportin tekeminen…

Tämä artikkeli on osa Opintopsykologi kierrättää –juttusarjaa, jossa opintopsykologi Manne Pyykkö kirjoittaa asiakastyössä esille nousseista teemoista. Ajatuksella, että yksilötapaamisissa toistuneet teemat voivat puhutella laurealaisia laajemminkin.

Lähteet:

• Covington, M.V. von Hoene, L.M. Voge, D.J. 2017. Life beyond Grades: Designing College Courses to Promote Intrinsic Motivation. Cambridge University Press’s Academic eBooks
• Maloney, D. 2020. Procrastination Decoded: How to Overcome Procrastination by Ending the Guilt Cycle, Building Self-Respect and Adopting The ‘Now or Never’ Philosophy. Independently published.
• Steel, P. 2011. The Procrastination Equation: How to Stop Putting Things Off and Start Getting Stuff Done. Murdoch Books.