Pitkälti toista sataa tyyppiä ja tarinaa – ja kaikissa mukana opinnot Laureassa. Tämä artikkeli kokoaa parhaat käytännöt ja taistelutestatut temput, joilla selviää opintien esteradasta. Kokeileminen kannattaa. Yksi oppi voi sopia yhdelle, toinen toiselle.

Buddy up!

Ole aktiivinen. Ota rohkeasti yhteyttä ja solmi suhteita. Opiskelu on paljon helpompaa, kun ei ole yksin. Pieni sosiaalinen paine auttaa ihmeellisesti: itsensä pettäminen on monille helppoa, mutta ”oharin” tekemiseen opiskelukaverille on yleensä korkeampi kynnys. Jakaminen auttaa monella tasolla. Kun puhuu, jäsentyy omat ajatukset. Toiset tietävät paljon sellaista, mistä et tiedä mitään. Vain kurssi- ja opiskelukavereilla on samat toiveet ja pelot mielessä päällimmäisenä. Opettele hankkimaan ja jakamaan tietoa – allekirjoittanut oppi paljon enemmän opiskelukavereiltaan verrattuna kirjoihin ja luentoihin. Opinnosta, eikä elämästä, tarvitse selvitä yksin.

Missä on pihvi?

Lähes kaikissa tutkinnoissa näyttää olevan jonkinlainen kova ydin, ”pihvi”, joka kattaa noin 15 – 25 % tutkinnon kokonaisuudesta. (Pahoittelut vegaaneille, toim. huom.).  Sairaanhoitokoulutus saattaa olla poikkeus, mutta esimerkiksi lääkelaskut lienevät siinä pihvin keskiosaa. Tämä ei suinkaan tarkoita, että muu olisi turhaa. Päinvastoin. Monesti tieto ja osaaminen kumuloituu, joten johdattelua ja pyörittelyä tarvitaan aivan perustellusti. Tästä huolimatta kannattaa tunnistaa pihvin tuoksu ja orientoitua sen mukaan.

Up, close and personal

Ota oppiminen henkilökohtaisesti. Kun luet kirjan, mitä muistat siitä puolen vuoden päästä? Vain sen, miten se koski sinua itseäsi. Hyväksy tämä ja käytä sitä hyväksesi. Mieti siis subjektiivisesti, ja jopa itsekkäästi, miten tämä kaikki liittyy sinuun, miten se muuttaa sinua ja käsityksiäsi tai millainen versio sinusta voi kehkeytyä tämän uuden ymmärryksen valossa. Tuo tulevaisuus lähelle ja ryhdy luomaan rohkeasti ammatti-identiteettiäsi, etukenossa ja varaslähdöllä. Kuvittele itsesi työssä, hyödyntämässä hankkimaasi tietoa ja osaamista. Miten opettaisit itse asian muille? Entä millaisen kirja-arvostelun siitä kirjoittaisit?

Minkä yläkäsitteen alla liikut?

Häpeilemättömän omakohtaisuuden ohella tulisi hyödyntää myös mielen hierarkkisuutta. Miten aihealueen tiedostot ryhmittyvät mielessäsi? Mikä on marssijärjestys? Kirjan sisällysluettelon selailu auttaa usein. Kirjan rakenne kertoo paljon asioiden keskinäisistä merkityssuhteista, ja kirjoittaja on miettinyt tarkkaan missä järjestyksessä ja miten asiansa esittää. Hyödynnä myös muistin temporaalisuutta. Toisin sanoen tallenna asioita kuukausitasolla koneelle teemakohtaisiin alakansioihin. ”2022 tammikuu” ja alla alakansioita (5-15 kpl.) auttaa sinua myöhemmin löytämään etsimäsi, sillä yksi keskeinen muistin ominaisuus on ajallinen jatkumo. Vaikka et muistaisi tarkasti, milloin teit mitäkin, auttaa kuukausitason jakoperusta etsintöjen rajaamista yllättävän paljon (Eysenck & Keane 2020). Ajatuskuplassa: ”Toissa keväänä oli se…”.

Ponnistelut ja palkinnot

Kannustimet ohjaavat maailmaa, ja ihmiset oppivat ennen pitkää minkä tahansa systeemin tai järjestelmän valuviat. Tämän johdosta kannattaa opetella kulloisenkin pelin henki sekä ryhtyä neuvottelemaan itsensä kanssa ponnisteluiden ja porkkanoiden suhteista, jopa päivä- tai tuntitasolla. Esimerkiksi: mikäli et ole hyvä ruotsissa, kannattaa se todennäköisesti jättää viimeiseksi, sillä muuten ponnisteluiden ja palkintojen suhde voi vääntyä helposti alijäämäiseksi. Samalla kaikki elämässä ei voi olla laskelmoituja siirtoja jossain pelissä.

Joskus tehtävän luonne voi sanella panosten ja palkintojen suhteen. Esimerkiksi opinnäytetyön tekeminen on luonteelta sellaista. Jos opinnäytetyötä ei tee päivittäin, erityisesti kirjoittamalla, ajautuu helposti asetelmaan, jossa kestää useita tunteja edes palauttaa mieleen, mitä viimeksi ajatteli aihepiiriä koskevista asioista. Näin ponnistusten (input) ja palkintojen (output) suhde vääristyy – ja kynnys käydä kirjojen kimppuun vain kasvaa. Tässä mielessä opinnäytetyön tekeminen on kuin raskaus, josta ei voi pitää välipäiviä.

Lamaannuttava itsekritiikki

Moni opiskelija jäätyy erityisesti kirjoitustehtävien kohdalla. Unohtuu, että ei voi olla kriitikko ja tekijä samaan aikaan. Tästä seuraa vääjäämättä kirjoittamiskammo. Pitkittyessään verbaalinen ummetus, ahdistuksen ja alemmuudentunteen sivukierteellä. Tarvitaan siis itsekritiikin ohitusleikkaus. Myös prosessikirjoittaminen auttaa. Ryhdy purkamaan Wordille kaikki, mitä mielessäsi liikkuu aihepiiriin liittyen. Täysin jäsentymättömässä järjestyksessä. Irrallisia sanoja ja lauseita. Yritä ratsastaa assosiaatioidesi aallolla. Sormiin vauhtia. Kirjoitusvirheistä ei väliä. Jos haluaa juoda tuoreen kupin kahvia, pitää kaataa edellisen kupin pohjat pois. Tee tätä työtä minuutilleen aamu yhdeksästä aamukymmeneen, jolloin kello kymmeneltä sinulla on ”kympin fiilis” itsestäsi konkreettisen edistymisen johdosta (10@10). Katso tekstejä paljon myöhemmin aivan eri silmillä ja ryhdy kokoamaan palapeliä.

Ojankaivuuta ja viisastelua

Tutkinnon suorittamiseen tarvitaan erilaisia suoritteita ja sitä kautta erilaista ponnistelua. Yksin kirjoittaminen on ojankaivuuta, kun taas esimerkiksi työskentely harjoittelijana on viisastelua. Tämä voi kuulostaa oudolta ilman selitystä. Ojankaivuu on työtä, joka ei synny ilman suoria ponnistelujasi. Oja ei kaiva itse itseään, eikä tekstiä synny ilman kirjoittamistarmoasi. Viisastelussa taas yritetään näyttää viisaammalta kuin ollaan. Viisastelu on myös aikaan sidottua; viisastelussa aika on puolellasi. Harjoittelupaikassa työskentely voi olla mukavaa tai ikävää, mutta kello kulkee joka tapauksessa. Päivän päätyttyä voi mennä kotiin. Juju on siinä, että ojankaivuun ja viisastelun välillä tulisi olla balanssi, sillä ne paitsi kuormittavat myös palkitsevat eri tavoilla. Neurologisessa mielessä meillä on vain muutama tunti kunnon keskittymistä ojankaivuuseen päivässä (Saarikivi & Huotari 2019), mutta viisastelupäivät ovat usein lähtökohtaisesti pidempiä. Ryhmätyöt voivat olla sekamuotoja näistä kahdesta.

Oppariongelmat

Voi hyvinkin olla, että joudut tekemään kaksi versiota: toimeksiantajaversion ja Laurea-version opintoihin. Tätä ei kannata kauhistella. Yleensä se ei ole kaksinkertainen vaiva, vaan pikemminkin helpotus. Niin ikään rajaaminen kannattaa. Vaikka nyrkkisääntö on ajattelun korvike, kannattaa yleensä ottaa vielä puolet pois, kun rajaamisen kapeus alkaa hirvittämään. Pidä myös mielessä, että opinnäytetyö ei ole väitöskirja.

Piirrä opinnäytetyösi paperille. Kvantitatiivisessa tutkimuksessa tämä on välttämätöntä, mutta myös kvalitatiivinen työ saa paljon ryhtiä siitä, että se on kuvattu mm. tiimalasimuotoon. Johdanto lähtee laajoista kokonaisuuksista ja kaventuu hypoteeseihin tai muuhun kysymyksenasetteluun. Menetelmät ja aineisto sekä tulokset mennään kapeasti ja kuivasti, ilman adjektiiveja. Pohdinta jatkaa tuloksista ja laajenee vähitellen vaikka millaisiin mittasuhteisiin. Opinnäytetyön tekeminen alkaa ranskalaisista viivoista, sitä työstetään ja työstetään, kunnes se on lopulta valmis. Siihen ei kannata liittää ylimääräisiä merkityksiä, vaikka kuinka houkuttaisi. Asioita asioina.

Akateemisuusahdistus

Tieteellinen viittaaminen on tärkeä taito, mutta se tuo helposti mukanaan murheita. Esimerkiksi, älä käytä viittausten yhteydessä termiä ”mukaan”, sillä se ei tarkoita mitään. ”Smithin mukaan”, voi olla hänen elämäntyönsä punainen lanka, yhden irrallisen tutkimuksen tulos tai vaikkapa yhden tutkimuksen pohdintaosion orastavaa ounastelua. Viittauksen pitää siis olla täsmällisempi (Hirsjärvi et all 2012).

Osana tieteellisen esitystavan omaksumista moni opiskelija kangistuu. Unohtuu, että ihminen kirjoittaa ihmiselle. Tekstistä tulee helposti kapulakieltä tai syntyy vaikutelma, että jokaisen sanan pitäisi olla sitaattia jostain, tieteellisesti kirkossa kuulutettua ja tähtiin kirjoitettua. Todellisuudessa ajatus pitää saada kulkemaan. Sujuvasta arkikielestä saa helposti virallisempaa, mutta toisin päin muuttaminen on usein hankalampaa.

Miellä teksti matkaksi. Kaikkea ei pidä yrittää sanoa yhdessä virkkeessä. Ajattele, mihin jätit lukijan edellisen kappaleen lopussa. Hae hänet siltä aloittamalla seuraava kappale edellisen loppusoinnusta tai sen seurannaisesta. Kuljeta lukijan ajatusta kappaleen verran paikasta A paikkaan B. Ryhdy taluttamaan seuraavassa kappaleessa taas siitä, mihin jäätiin. Tekstin luettavuus on vähintään yhtä tärkeää kuin substanssi.

Lopuksi

Viime kädessä opiskelijan intressi on sama kuin Laurean. Vaikka neuvottelu ponnisteluiden ja palkintojen väleillä on erottamaton osa opintoja – ja elämää -, kannattaa ponnisteluista tehdä niin mukavia kuin mahdollista. Samalla pitää myös muistaa olla itselleen armollinen. Ihminen ei ole aina yhtä työkykyinen, ja asiat harvoin menevät juuri niin kuin on suunnitellut.

Tämä artikkeli on osa Opintopsykologi kierrättää –juttusarjaa, jossa opintopsykologi Manne Pyykkö kirjoittaa asiakastyössä esille nousseista teemoista. Ajatuksella, että yksilötapaamisissa toistuneet teemat voivat puhutella laurealaisia laajemminkin.

Lähteet:

• Eysenck, M. W. & Keane, M. T. 2020. Cognitive Psychology. Psychology Press Ltd.
• Hirsjärvi, S. Remes, P. & Sajavaara, P. 2012. Tutki ja kirjoita. Tammi.
• Saarikivi, K. & Huotari, M. 2019. Aivot työssä. Otava.