Miksi yhdelle kiire aiheuttaa stressiä ja ahdistusta, kun taas toinen voi nauttia tilanteesta ja siitä, ettei aika tule pitkäksi? Vastaus löytyy ihmisten välisistä eroista, jotka saavat meidät näkemään maailman yksilöllisten aurinkolasien läpi. Nämä linssien värisävyt ja vahvuudet vaikuttavat keskeisesti myös hyvinvointiimme. Koronakuplan ohella elämme myös subjektiivisuutemme kuplassa.

Tyyppi + tilanne = toiminta

Ihmisen toiminta määräytyy yksilön ja tilanteen summana. Tämä ei vielä auta paljoa, sillä paitsi kaikki ihmiset myös kaikki tilanteet ovat ainutkertaisia. Näiden kahden tekijän suhdetta voi lähestyä liikennevertauksen avulla. Aivan kuten liikenteessä, jossa autot kulkevat liikenteen tai liikennetilanteen mukaan, pysähtyvät punaisissa ja vilkuttavat kääntyessään, jokaiselle autonkuljettajalla on kuitenkin oma, yksilöllinen ajotyylinsä. Samalla tavalla me ihmiset toimimme yleensä arkisissa yhteyksissä tilanteen ehdoilla, jonotamme kiltisti vuoroamme, reagoimme tervehdyksiin vastavuoroisesti jne. Tästä huolimatta meillä jokaisella on yksilöllinen puolemme. Yhteenvetona: persoonallisuus on sama kuin ajotyyli.

Miksi persoonallisuudella on väliä hyvinvoinnin kannalta?

Tilanne selittää tekemistä enemmän kuin persoona, mutta eri ihmiset eivät vain käyttäydy eri tavoin samanlaisissa tilanteissa, ihmiset myös näkevät ja kokevat maailman hieman eri tavoilla. Yksi saattaa tulkita tilanteen huumorina, toinen taas loukkauksena; yksi voi vetäytyä, toinen voi tulistua. Eroista huolimatta yritämme ylläpitää suhteellisen vakioista virittyneisyyden tilaa. Tavoiteltava tila voi hieman poiketa eri ihmisten kohdalla, ja keinot, joilla tällaista homeostasian tilaa tavoitellaan, voivat poiketa merkittävästi. Omakohtainen hyvinvointiohjelma tarkoittaa itseymmärrykseen perustuvaa ponnistelua kohti parempaa versiota itsestä – ja sitä kautta merkityksellisempää ja antoisampaa elämää. Hyvä Laurean opiskelija, matka alkaa tästä. Täytä tämä vapaatahtinen kysely ja tallenna tulokset itsellesi: https://www.visualdna.com/

Spoiler alert!

Tulos on suuntaa antava. Alkupiste. Kaikkiin profiileihin liittyy sekä hyvää että huonoa – tilanteesta, käsillä olevasta asiasta ja vastapuolesta riippuen. Sinun ei tarvitse muuttua ihmisenä. Riittää, että ymmärrät, milloin luontaiset taipumuksesi voivat olla vahvuustekijöitä ja milloin riskimomentteja. Käyttäytymistä voimme säädellä. Pidemmän päälle käyttäytymistason muutos voi myös muuttaa meitä ihmisinäkin.

Persoonallisuuden viisi ulottuvuutta

Tutkijoiden parissa on ollut jo pitkään yhteisymmärrys, jonka mukaan persoonallisuudella on olemassa jonkinlainen suhteellisen pysyvä rakenne, joka on luonteeltaan yksilöllinen ja näkymätön tai vain välillisesti havaittavissa. Lisäksi persoonallisuus vaikuttaa myös käyttäytymiseen. Tästä huolimatta, vasta muutama vuosikymmen sitten, paikkansa vakiinnutti viiden piirteen malli (Big Five, Costa & McCrae 1987). Näillä viidellä tekijällä on vahva yhteys biologiaan. Lisäksi nämä yksilölliset erot löytyvät kaikista suhteellisen kehittyneistä kulttuureista. Ihmiset eroavat toinen toisistaan viiden persoonallisuuspiirteen (Big Five, OCEAN) suhteen: Avoimuus (Openness to Experience); Vastuullisuus (Conscientiousness); Ulospäinsuuntautuneisuus (Extroversion); Myötämielisyys (Agreeableness); ja Tasapainoisuus (Neurotism). Seuraavaksi tarkastellaan, miten eri piirteet voivat realisoitua plussina tai miinuksina hyvinvoinnin kannalta.

Avoimuus – oletko ”joo” vai ”ei” uusille asioille?

Spontaanisuus, luovuus, uusien yhteyksien löytäminen (divergentti ajattelu) – taiteilijoilla, startup -yrittäjillä ja reppureissaajilla on avoimuus uusille kokemuksille korkealla. Hyvää tällaisessa elämyksellisyydessä ja liberaalissa katsantokannassa on kolmannen maailman katulapsen neuvokkuus. Ainoa pysyvä on jatkuva muutos. Varjopuolena tällaisessa uusien latujen tekemisessä voi olla, että monesti aikansa umpihangessa rämmittyään voi huomata, että valmis latu on kulkenut koko ajan metrin päässä vieressä. Spontaanisuus voi myös altistaa lykkäämiselle ja keskeneräisyydelle. Tavoitteiden kirkastaminen ja työvaiheiden pilkkonen auttaa.

Vanha kollegani vuosien takaa käynee esimerkistä alhaisesta avoimuudesta. Hän oli käynyt 20 vuotta lomalla Kanarian saarilla, samalla saarella ja samassa hotellissa. En tohtinut kysyä, mutta epäilen hänen toivoneen koneessa matkalla kohteeseen, että hotelli olisi säilynyt ilman henkilöstövaihdoksia… Logiikalla: varma on varma, parempi kuin epävarma. Varjopuolena, ihminen ei välttämättä tartu mahdollisuuksiin, jos hän kokee muutoksen uhkana. Avarakatseisuutta voi harjoittaa.

Vastuullisuus – olet ”sitku” vain ”nytku”?

Tavoitteellisuus, tunnollisuus, systemaattisuus, loogisuus (konvergentti ajattelu) ja järjestelmällisyys. Pääministeri Sanna Marin lienee korkealla tämän ominaisuuden suhteen. Hän kertoo rentoutuvansa siivoamalla (HS 4.7.2020). Vastuulliset osaavat neuvotella tulevaisuutensa kanssa (sitten kun, ”sitku”), ja systemaattisuus ennustaa elämässä menestymistä ja pitkää ikää. Vastaavasti ylitunnollisen mieli saattaa täyttyä imperatiivimuodossa olevat velvoitteista. Ken liikaa kelaa, hän relaamatta delaa. Carpe diem.

Jatkumon toisessa päässä on eksistentiaalinen hippi (Big Lebowski 1998), jos osaa elää hetkessä (”nytku”) ja sopeutuu esimerkiksi mainiosti koronaan, koska mitään suunnitelmia ei ole ollutkaan. Ongelmaksi voi tosin muodostua, että jos ei ole omaa suunnitelmaa, on helposti osa jonkun toisen suunnitelmaa. Niin ikään ”älyllinen kurittomuus” vaikuttaa myös hyvinvointiin, sillä yleensä stressaaminen on turhaa, jos kaikelle on varasuunnitelma tai ”karhuskenaario”. Sähköisten kalentereiden ja muistutusten hyödyntäminen auttaa usein.

Ulospäinsuuntautuneisuus – oletko suu vai korvat?

Ekstrovertti käyttää puhetta paitsi kommunikoimiseen myös omien ajatustensa jäsentämiseen, kun taas introvertti miettii valmiiksi ja puheesta kuulee välimerkkien paikat. Ekstrovertti on mutkaton jäänmurtaja: spontaanisti sanavalmis ja vaivattomasti verkostoituva. Kolikolla on myös kääntöpuolensa. Murheella raskautettu sosiaaliaurinko voi helposti puhua toiset pyörryksiin, jolloin tietoa on paljon, mutta ymmärrystä vähän. Lääke: kirjoittaminen ja kiteyttäminen.

Introvertti on usein vastaanottava vuorovaikutustilanteissa ja kärsivällinen kuuntelija. Lisäksi punnitut puheenvuorot voivat olla vaikuttavia, sillä monesti sanat kokevat inflaation, kun niitä on paljon. ”Kun puhut, toistat mitä valmiiksi tiedät, mutta kun kuuntelet, saatat oppia jotain uutta” (Dalai Lama). Toisaalta introverttiä turhauttaa helposti tilan löytämisen vaikeus nopeatempoisissa keskusteluissa ja eloisissa ryhmissä. Muistiinpanojen tekeminen kahdelle sarakkeelle toimii: palaverimuistiinpanoja yhteen, omien tulevien puheenvuorojen avainsanoja toiseen – sitten täytyy vain viheltää peli poikki, kun joku hölösuu yrittää vaihtaa puheenaihetta.

Myötämielisyys – muiden vai omaksi mieliksi?

Myötämieliset ihmiset ovat empaattisia ja lämminhenkisiä, ja he asettavat usein toiset itsensä edelle. Simpsoneiden naapuri Ned Flanders käy ääriesimerkistä. Monilla Laurean sote-alan opiskelijalla on korostunutta myötämielisyyttä, mikä on usein laadukkaan hoito- ja asiakaspalvelutyön kulmakivi. He ovat usein varsin pidettyjä ihmisiä, ja auttamisesta saa auttajakin, mutta rajojen pitäminen on usein haasteena. Pettymysten tuottaminen toisille ja ”ein” sanominen ovat kehittämisalueina. Uupumus on vaarana, jos avuliaisuudesta tulee odotusarvo, sekä itselle että muille. Samoja ihmisiä pyydetään muuttoavuksi aina uudelleen. Tendenssi on riski myös neuvottelutilanteissa:

You never get what you deserve, you only get what you can leverage for.

Konkaripoliitikko Paavo Väyrynen on esimerkki luontaisesti matalasta miellyttämisenhalusta ja myötämielisyydestä. Hän teki kauan aikaa sitten lähtemättömän vaikutuksen kirjoittajaan vastaamalla toimittajan kysymykseen: ”En ole samaa mieltä, enkä ole eri mieltä, vaan pikemminkin päinvastoin”. Toisaalta rohkeaa oppositiotendenssiä ja valmiutta heiluttaa venettä tarvitaan mm. vääryyksien oikaisemissa. 1 joulukuuta 1955 Rosa Parks kieltäytyi istumasta tummaihoisille tarkoitetulle bussinpenkeille Alabaman osavaltiossa – ja tämä teko käynnisti kansalaisoikeusliikkeen, kauaskantoisine vaikutuksineen.

Tasapainoisuus – tunneherkkä vai tasatunne?

Psykologian professori Markus Jokela esittää (HS 18.11.2021): myötämielisiä ihmisiä vaivaa usein sosiaalisiin tilanteisiin liittyvät katumuksen tunteet, kun taas alhaisen emotionaalisen tasapainon yksilöt, ahdistuneet, herkät ja mollisointuisesti maailmaa katsovat, kohdentavat katumuksen tunteita pikemminkin asioihin. Hyvänä puolena tunneherkkyydessä on, evoluution ohjaamana, pahimpaan varautuminen sekä kyky aistia pieniä vivahteita ja muutoksia – myös vuorovaikutusasetelmissa. Voimakkaat (negatiivisetkin) emootiot voivat rikastaa elämää. Voi elää väkevästi ja emootiot vahvistavat muistijälkiä. Ahdistus on vapauden huimausta (Kierkegaard). Ihminen voi tosin jäädä helposti ikään kuin tunteen sisään vangiksi tai elämä voi kulkea emotionaalista vuoristorataa, jolloin (emotionaalista) etäisyyden ottamista tarvitaan.

Tunne-elämän tasalaatuisuus on hyve monissa yhteyksissä. Aina lentokoneeseen astuessani toivon, että ohjaamossa olisi pelkkiä ”tauno- tai tarjatasalakkeja”, joilla on matala lataus tällä viimeisellä yksilöllisyyden ulottuvuudella – ja lisäksi aimo annos vastuullisuutta. Toisaalta ihmisillä, jotka eivät itse luontaisesti liitä asioihin sellaisia ylimääräisiä merkityksiä, jotka eivät niihin kuulu, voi olla joskus vaikeuksia ymmärtää toisten tunneperäisiä reaktioita, draamakuninkaita – ja kuningattaria.

Lopuksi

Näiden viiden tekijän yhdistelmät luovat lähes lukemattomia variaatioita ja painotuseroja. Esimerkiksi voimakas tunneherkkyys ja ahdistus voi korostaa muita persoonallisuuden piirteitä ja niiden vaikutuksia: tunnollisuus voi muuttua ylitunnollisuudeksi; vähäinen miellyttämisenhalu voi realisoitua jyräämisenä (Ojanen 2019, 26). Mieti tilanteita, joissa yksilöllisyytesi negatiiviset puolet voivat tulla esille. Aseta tavoitteita vuoden päähän, valitse yksi kehittämiskohde niiden mukaan ja kokeile monia pieniä muutoskeinoja arjessa. Muista, että kukaan meistä ei typisty viiteen tekijään. Ainutkertainen ihminen. Ainutkertainen tilanne. Jokainen lehti putoaa, mutta jokainen lehti putoaa omalla tavallaan.

Tämä artikkeli on osa Opintopsykologi kierrättää –juttusarjaa, jossa opintopsykologi Manne Pyykkö kirjoittaa asiakastyössä esille nousseista teemoista. Ajatuksella, että yksilötapaamisissa toistuneet teemat voivat puhutella laurealaisia laajemminkin.

Lähteet:

• Big Lebowski. 1998. Working Title Films. PolyGram Filmed Entertainment.
• McCrae R. R., Costa P.T. 1987. ”Validation of the five-factor model of personality across instruments and observers”. Journal of Personality and Social Psychology. 52 (1): 81–90
• Jokela M. 2021. Helsingin Sanomat. 18.11.2021. Kun katumus ei väisty.
• Marin S. 2020. Helsingin Sanomat. 4.7.2020. Pääministerin muotokuva.
• Ojanen M. 2019. Voiko persoonallisuus muuttua? PS-Kustannus.