Monitoimijaisen sosiaalityön kehittäminen vankilasta vapautuvien tukemiseksi vaatii eri toimijoiden tiivistä yhteistyötä ja systemaattista osaamisen kehittämistä. Tässä artikkelissa tarkastellaan Laurea-ammattikorkeakoulun rikosseuraamusalan sosionomi- ja kuntoutuksen opiskelijoiden toteuttamaa monitoimijaisen sosiaalityön mallinnusta osana VAPAA-hanketta. Opiskelijat kehittivät käytännönläheisiä toimintamalleja, joissa yhdistyivät sosiaalityön, kuntoutuksen ja kolmannen sektorin tarjoamat palvelut. Tarkastelu tuo esiin keskeisiä elementtejä opiskelijoiden rakentamista malleista sekä niiden merkitystä vankilasta vapautuvien kuntoutus- ja tukiprosesseissa.

Sosiaali- ja terveysalan kehittäminen vaatii eri toimijoiden välistä tiivistä yhteistyötä. Yhteistyön sujumiseen vaikuttavat monet tekijät, kuten ammatilliset lähtökohdat, tietoperustojen erilaisuus, organisaatioiden toimintakulttuurit ja sääntelyyn liittyvät reunaehdot. Myös tapa hahmottaa oma rooli suhteessa muiden työhön voi vaikuttaa yhteistoiminnan onnistumiseen. Tämän vuoksi on tärkeää, että moniammatillista osaamista kehitetään systemaattisesti ja harjoitellaan käytännössä, jotta eri alojen yhteistyötä on mahdollista toteuttaa tuloksellisesti. (Mönkkönen & Kekoni 2020, 215.)

Piispan ja Lindin (2021) laatimissa suosituksissa tuodaan esille, että rikostaustaisten ihmisten tukeminen edellyttää alueellisten viranomaisyhteistyön koordinaatiorakenteiden luomista, Rikosseuraamuslaitoksen ja muiden yhteistyökumppaneiden laatimien asiakas-, kuntoutus- ja palvelusuunnitelmien yhteensovittamista sekä vankeus- ja yhdyskuntaseuraamuksiin liittyvien palveluiden työnjaon tarkentamista. Näillä toimenpiteillä pyritään vähentämään rikosseuraamusasiakkaiden uusintarikollisuutta sekä edistämään heidän kuntoutumistaan ja yhteiskuntaan kiinnittymistä.

Valtion tutkimusrahoitteinen (VTR) Monitoimijainen sosiaalityö vankilasta vapautuvan tukena digitalisoituvassa yhteiskunnassa, VAPAA-hanke toteutuu vuosina 2024–2025. Hanketta johtaa Laurea-ammattikorkeakoulu ja siinä on Itä-Suomen yliopiston lisäksi mukana Pohjois-Savon hyvinvointialue ja Vantaan ja Keravan hyvinvointialue. Lisäksi hankkeen tutkimuksiin liittyvää aineistonkeruuta toteutetaan kahdeksalla muulla hyvinvointialueella. (Rantala & Juvonen 2024.)

VAPAA-hankkeen tuloksia esiteltiin Laurea-ammattikorkeakoulun rikosseuraamusalan sosionomiopiskelijoiden täydentävissä opinnoissa Kuntouttavan sosiaalityön opintojaksolla. Opintojaksolle osallistui sosionomiopiskelijoiden lisäksi myös kuntoutuksen opiskelijoita. Tämä edesauttoi monialaisen yhteistyön ideointia osana opintojaksoa. Opiskelijoilla oli mahdollisuus toteuttaa VAPAA-hankkeelle pienryhmissä monitoimijaisen sosiaalityön mallia vankilasta vapautuvien tueksi. Kaiken kaikkiaan kuusi opiskelijoista koostuvaa pienryhmää toteutti monitoimijaisen sosiaalityön mallinnusta opintojaksolla. Tässä artikkelissa tuodaan esille keskeisiä elementtejä opiskelijoiden tuottamista monitoimijaisen sosiaalityön malleista. Opiskelijoiden tehtävänannossa monitoimijaisella sosiaalityöllä tarkoitetaan kokonaisuutta, joka kattaa sosiaalityön vankilasta vapauteen ja kuntoutuksen sekä kolmannen sektorin palvelut vertaistoimintoineen.

Monitoimijainen sosiaalityö vapautuvien vankien parissa

Lainsäädännössä ja käytännöissä monitoimijaisuutta kuvataan usein moniammatillisuuden, monitieteisyyden tai monialaisuuden käsitteillä. Vaikka asiakkaiden verkostot ja kansalaistoimijat ovat tärkeitä, niin päävastuu prosessista on ammattilaisilla. Vaade moniammatilliseen työskentelyotteeseen on korostunut viimeaikaisissa lainsäädännöllisissä ja muissa sosiaali- ja terveysalan toimintoja määrittävissä uudistuksissa. Moniammatillisuus ilmenee organisaatioiden kehittämisprosesseissa ja ammattityöhön liittyvissä odotuksissa, mikä näkyy moniammatillisuutta kuvaavien käsitteiden lisääntymisenä tutkimuksissa sekä poliittisissa ohjelmissa. (Mönkkönen & Kekoni 2020, 216.)

Sekä nais- että miesvangeilla ilmenee moninaisia palvelutarpeita vapautumisen yhteydessä (Piispa & Lind 2021, 30). Vankeus vaikuttaa monin eri tavoin vankilasta vapautuvien yksilöiden elämään. Vankeus voi vaikuttaa perhesiteiden ja työsuhteiden katkeamiseen sekä vaikeuttaa myöhemmin yhteiskuntaan palaamista vankeuteen liittyvän stigman vuoksi (McNeill & Schinkel, 2016). Vapautuvien vankien kohdalla korostuu erityisesti moniammatillisen yhteistyön tarve, jotta voidaan vastata kokonaisvaltaisesti vankien tuen ja palveluiden tarpeisiin. Vapautuvien vankien kanssa tehtävässä monitoimijaisessa sosiaalityössä on paljon kuitenkin kehitettävää. Vastuu vapautuvien vankien tuen kehittämisestä ei ole yksin Rikosseuraamuslaitoksella tai hyvinvointialueilla, vaan siihen tarvitaan toimivaa moniammatillista yhteistyötä. Keskeinen rooli tässä on Rikosseuraamuslaitoksen työntekijöiden lisäksi sosiaalityöllä ja järjestöillä. (Lindström & Rantanen 2024.) Järveläinen ym. (2023) ovat tuoneet esille, miten kunnan sosiaalityön, järjestöjen ja Rikosseuraamuslaitoksen ammattilaiset voivat tukea vankien muutosta vapautumisen jälkeen, erityisesti silloin, kun asiakkaan ja työntekijän keskinäinen vuorovaikutussuhde toimii.

Kansalaisjärjestöissä on tarjolla vertaistukea rikostaustaisille ihmisille. Vertaiset voivat herättää toivoa positiivisen roolimallin avulla, koska he ovat läpikäyneet ja voittaneet samanlaiset haasteet. Vertaisryhmillä on tärkeä rooli vankilasta vapautuvien arjen rakentamisessa, sillä heidän elämäntilanteensa voivat olla niin haastavia, että niiden käsitteleminen ulkopuolisten kanssa voi olla vaikeaa erityisesti kuntoutumisen alkuvaiheessa. Vertaisuus voi muodostua pitkäaikaiseksi voimavaraksi. Ryhmät tarjoavat mahdollisuuden viettää aikaa sellaisten ihmisten seurassa, joiden kanssa ei tarvitse selitellä omaa menneisyyttään ja jotka suhtautuvat siihen luontevasti. (Hautala & Kaarakka 2018, 339.)

Opiskelijoiden innovaatioita vankien parissa tehtävästä monialaisesta sosiaalityöstä

Opiskelijoiden kehittämissä monialaisen sosiaalityön malleissa korostuivat vankilasta vapautumisen jälkeiset sosiaalityön ja kuntoutuksen prosessit, joissa rikosseuraamusasiakkaat olivat aktiivisina toimijoina, ja heidän yksilölliset tarpeensa määrittivät monialaista yhteistyötä. Kehitetyissä malleissa pääasiassa sosiaalityöntekijä koordinoi monitoimijaisen tiimin työskentelyä. Joissakin malleissa hyvinvointialueilla toimi valtakunnallisesti keskitetysti vankien parissa toteutuvaan työskentelyyn nimetyt alueellisen vankilatyön yhteistyökoordinaattorit. Myös vankilakohtaisia yhteistyöhenkilöitä toimi hyvinvointialueilla.

Oppimistehtävissä monitoimijaisissa sosiaalityön malleissa toimi opiskelijoiden ideoimana rikosseuraamustyöntekijöitä, sosiaalityöntekijöitä, vankiloiden erityisohjaajia, asumisneuvojia, talous- ja velkaneuvonnan asiantuntijoita, sairaanhoitajia, mielenterveys- ja päihdetyön ammattilaisia sekä kokemusasiantuntijoita. Vapautuvien vankien koulutukseen ja työllistymiseen pääsyä pyrittiin rakentamaan yksilökohtaisista lähtökohdista käsin, jolloin harjoittelut ja kuntouttava työtoiminta saattoivat olla välivaiheita kohti avoimia työmarkkinoita toteutuvia siirtymiä.

Asiakastyössä keskeisen tärkeänä pidettiin sitä, että asiakassuhteen aikana asiakkaan onnistumisia huomioidaan säännöllisesti, mikä vahvistaa asiakkaan muutosmotivaatiota ja uskoa omaan muutosprosessiin. Myös vankilasta vapauteen johtavan siirtymävaiheen merkityksen tärkeyttä tuotiin esille. Opiskelijat toivat esille, että olisi tärkeää myös mahdollistaa vapautuvalle vangille mahdollisuus irtaantua vapautumisvaiheessa vangin identiteetistä.

Vapautumisen riittävää ja huolellista valmistelua pidettiin tärkeänä. Myös tässä korostui yksilölliset tarpeet. Vapautuvan vangin tueksi ideoitiin rinnalla kulkeva vertaistukihenkilö, jonka rooli on ennen kaikkea toimijuutta vahvistava ja itsenäistymiseen kannustava. Vertaisuuden nähtiin myös tarjoavan tukea vangille virastoajan ulkopuolella. Myös erilaiset päihteettömyyttä vaarantavat tilanteet tunnistettiin sellaisiksi, joissa vertaistuki on tärkeää.

Digitaaliset mahdollisuudet kasvokkaisen sosiaalityön tueksi

Digitaalisten palveluiden ja tukimuotojen rooli opiskelijoiden kehittämissä malleissa ilmeni välineenä kasvokkaisen sosiaalityön rinnalla. Erilaisten digitaalisten ratkaisujen avulla pyrittiin tehostamaan palveluprosesseja ja tarjoamaan yksilöllistä tukea vankeudesta vapautuville henkilöille. Esimerkiksi digitaalisia sovelluksia hyödynnettiin tilanteiden kartoittamiseen, asiakkaiden tarpeiden tunnistamiseen sekä heidän osallisuutensa vahvistamiseen. Lisäksi opiskelijat innovoivat erilaisia digitaalisia menetelmiä, jotka tähtäsivät rikollisuudesta irrottautumista tukevan elämäntavan omaksumiseen.

Opiskelijoiden ideoimissa digitaalisissa palveluissa korostuivat erityisesti kuntoutukselliset elementit. Nämä elementit auttoivat vapautuneita vankeja kehittämään arjenhallintataitojaan, kuten taloudenhoitoa, ajanhallintaa ja terveellisten elämäntapojen ylläpitämistä. Digitaalisten ratkaisujen avulla pyrittiin myös vahvistamaan päihteettömän ja rikoksettoman elämäntavan omaksumista tarjoamalla yksilölle strukturoituja harjoitteita ja itsereflektiotyökaluja. Osana näitä tukimuotoja oli lisäksi palkitsemisjärjestelmä, joka paitsi kannusti digitaalisten palveluiden käyttäjiä edistymiseen, myös vahvisti palvelun käyttäjän kokemuksia omasta onnistumisestaan ja kyvykkyydestään.

Digitaalisuus nähtiin myös merkittävänä vertaistuen väylänä sekä vankeusaikana, että vapautumisen jälkeisessä elämässä. Erityisen keskeiseksi se nousi toipumisen ja rikollisuudesta irrottautumiseen liittyvien haasteiden kohtaamisessa, joissa vertaisten tuki voi tarjota korvaamatonta apua. Opiskelijat ehdottivat alustoja, jotka mahdollistavat virtuaalisen osallistumisen Nimettömien narkomaanien ja muihin toipumista tukeviin vertaisryhmiin vankiloissa ja niiden ulkopuolella. Digitaaliset vertaisalustat tarjosivat osallistujille yhteenkuuluvuuden kokemuksia ja mahdollisuuksia jakaa kokemuksiaan myös silloin, kun fyysiset tapaamiset eivät ole mahdollisia.

Lisäksi opiskelijat suunnittelivat digitaalisen palvelutarjottimen rikostaustaisille henkilöille, joka kokoaisi yhteen tietoa erilaisista hankkeista ja niiden tarjoamista tukitoimista. Tämä ratkaisu ei ainoastaan auttaisi vapautuvia vankeja löytämään heille relevantteja palveluja, vaan se tukisi myös ammattilaisia tunnistamaan yhteistyömahdollisuuksia eri organisaatioiden välillä. Palvelutarjotin voisi sisältää esimerkiksi tietoa koulutus- ja työllistymisohjelmista, asumisen tuesta, sekä perheiden hyvinvointia edistävistä palveluista, joita tarjotaan vapautumisvaiheen tueksi. Myös eri kansalaisjärjestöjen ajankohtaisista rikostaustaisille ihmisille suunnatuista hankkeista olisi tietoa tarjottimella.

Lopuksi

Oppimistehtävä haastoi opiskelijat pohtimaan, miten monitoimijaisessa työskentelyssä asiakkaan oma asiantuntijuus tunnistetaan ja otetaan aidosti mukaan palveluprosessiin. Asiakkaan osallisuus ei ole vain tavoitteena, vaan se on toimivan kuntoutusprosessin edellytys, kun työskennellään rikollisuudesta irtaantuvan yksilön tukena. Monitoimijaisen sosiaalityön mallin kehittäminen tarjosi opiskelijoille mahdollisuuden syventyä eri alojen ammattilaisten työskentelyyn vapautuvien vankien parissa. Opiskelijat pääsivät tarkastelemaan, miten jaettu osaaminen, tietämys ja ymmärrys rakentuvat arjen asiakastyössä, erityisesti tilanteissa, joissa pyritään tukemaan vankilasta vapautuneiden sosiaalista toimintakykyä sekä elämänhallinnan vahvistumista. Lisäksi oppimistehtävässä tunnistettiin, miten tärkeää vertaisten tuki voi olla vankilasta vapautuvien kuntoutusprosessissa. Vertaistuki tarjoaa mahdollisuuden aidolle kohtaamiselle ja kokemusten jakamiselle, mikä voi auttaa rikollisuudesta irtaantuneita yksilöitä vahvistamaan sosiaalista toimintakykyään ja löytämään uutta suuntaa elämälleen. Se on kiinteä osa monitoimijaista työskentelyä ja tarjoaa asiakkaalle vertaistukea sekä vahvistaa uskoa rikoksettoman ja päihteettömän elämäntavan muutoksen mahdollisuuteen.

Lähteet

• Hautala, S. K., & Kaarakka, O. 2018. Vankilasta vapautuminen sosiaalisen kuntoutuksen haasteena. Teoksessa J. Lindh, K. Härkäpää, & K. Kostamo-Pääkkö (toim.), Sosiaalinen kuntoutuksessa (Sivut 318–344). Lapland University Press.
• Juvonen, T., & Rantala, H. 2024. Monitoimijainen sosiaalityö rikostaustaisten tukena: VAPAA-hanke tarkastelee ja luo moniäänistä keskustelua monitoimijaisen sosiaalityön merkityksistä, mahdollisuuksista ja haasteista.
• Järveläinen, E., Rantanen, T., & Toikko, T. 2023. Meanings of a client-employee relationship in social work: clients’ perspectives on desisting from crime. Nordic Social Work Research, 13(2), 318-332.
• Lindström, J., & Rantanen, T. 2024. Sosiaalityö ja digitaaliset palvelut apuna rikoksettoman elämän aloittamisessa – kokemusasiantuntijoiden näkökulmia. Haaste-lehti.
• McNeill, F., & Schinkel, M. 2016. Prisons and desistance. In Y. Jewkes, B. Crewe, & J. Bennett (Eds.), Handbook on prisons. (pp. 607–621). (2. edition). Routledge.
• Mönkkönen, K., & Kekoni, T. 2020. Monitoimijaisuus työntekijän voimavarana ja haasteena. Teoksessa Hujala, Anneli & Taskinen, Helena (toim.), Uudistuva sosiaali-ja terveysala, 215–240.
• Piispa, M., & Lind, H. 2021. Taustalla rikos, edessä muutos. Suositukset viranomaisten saumattomalle yhteistyölle rikostaustaisten yhteiskuntaan kiinnittymisessä. Oikeusministeriö.