Laurean Tulevaisuussuuntautunut projektijohtaminen -koulutuksessa saatiin oppia ja kokemuksia kansainvälisestä ja monikulttuurisesta projektityöstä. Opintokokonaisuuteen liittyviä palvelumuotoilun ja yhteiskehittämisen opintoja toteutettiin keväällä 2024 Leppävaaran kampuksella Co-Life ja CeMe We – hankkeissa, joihin osallistui intialaisten ja suomalaisten opiskelijoiden 71 hengen ryhmä. Opiskelijaryhmät kehittivät vaikutuskeskeisen yrittäjyyden live-projektien avulla ratkaisuja hankkeiden tavoitteisiin. Projektityössä hyödynnettiin tutkimuksellisen kehittämisen, palvelumuotoilun, yhteiskehittämisen ja projektijohtamisen keinoja.

Tammikuussa 2025 oli mahdollisuus Laureasta kolmen opiskelijan ja yhden opettajan lähteä Intiaan Goa Institute of Managementiin Co-Life-hankkeessa kehitettävän opiskelukokonaisuuden pilotointijaksolle. Hankkeessa on mukana yhteensä kahdeksan yhteistyökumppania, mukaan lukien korkeakoulut Suomesta, Tanskasta, Belgiasta ja Intiasta.

Monikulttuurisen tiimityön erityispiirteet

Monikulttuurisen tiimityön mahdollisuuksien ja erityispiirteiden ymmärtäminen oli osa pilotoitavaa opintokokonaisuutta Intiassa. Yhteistyö aloitettiin monikulttuurisuuteen tutustumisella ja molemmin puolin yhteisten toiveiden kartoittamisella. Ensin Tiina Lehtosaari luennoi opiskelijaryhmälle siitä, miten projektijohtamisessa ja tiimityöskentelyssä on tärkeää ymmärtää ihmisten erilaisuutta sekä hyödyntää erilaisten näkemysten ja osaamisen rikkautta. Tärkeää on myös muistaa, että yksilöt tapaavat pitää omaa kulttuuriaan lähtökohtana yhteistyölle. Luennolla kuultiin muun muassa työkulttuuriin liittyvistä erilaisista lounas- ja ruokailutottumuksista, joihin saattaa liittyä työroolien hierarkiaa – ei ole itsestään selvää, että voi istua johdon kanssa samassa kahvipöydässä. Huomattiin, että yrityskulttuurit ovat kontekstisidonnaista ja hierarkian tasot vaihtelevat yrityksen alasta ja koosta riippuen. Z-sukupolvi arvostaa globaalisti tasa-arvoisuutta ja yksi tulevaisuuden toive intialaisilla opiskelijoilla olisikin, että yrityksissä puhuttaisiin ihmisistä heidän etunimillään. Sukunimistä kun vielä tunnistaan aiemmat kastit, joka siten aiheuttaa hiljaista syrjintää.

Luennon jälkeen toteutettiin workshop, jossa opiskelijat keskustelivat ryhmissä kokemuksistaan monikulttuurisuudesta. Jokainen ryhmä valmisti moodboardin kokemuksistaan ja esitteli sen muille ryhmille. Esiin nousi kulttuurisidonnaisia näkemyksiä johtamisesta ja johdettavana olemisesta sekä palautteen antamisesta ja saamisesta. Intialaiset opiskelijat kertoivat myös heidän kokemuksistaan monikulttuurisuudesta omassa kotimaassaan. Intia on valtava maa, jonka sisällä on useita eri kulttuureja, uskontoja ja kieliä, joten siellä ollaankin työ- ja opiskelijaelämässä tekemisissä monikulttuurisuuden kanssa päivittäin. ”Suomen kaksi virallista kieltä ja yksi valtauskonto eivät vielä luo monikulttuurista pohjaa ja tai vastaavaa mahdollisuutta oppia monikulttuurisuudesta jokapäiväisessä elämässä”, sanoo Tiina Mustonen.

Kulttuurieroja nähtiin myös opiskelutahdissa. Intialaisien opiskelijoiden työmotivaatio on kova ja tahti sen mukainen. Opiskelijat käyvät täyden päivän luennolla, ottavat päiväunet tai levon viiden ja seitsemän välillä ja kahdeksan ja kymmenen välissä syödyn illallisen jälkeen jatkavat opiskelua parhaimmillaan kolmeen asti yöllä. Aamulla jälleen yhdeksältä luennoille. Goa Institute of Managementissa on myös erilaisia vapaaehtoisia opintopiirejä, joissa illat kuluvat markkinoinnin, data-analyysin, kampuksen parantamisen tai urheilun parissa.

Kotikenttäetu nousee esiin myös projektityössä

”Intiassa oli kiinnostavaa huomata, miten paljon kotikenttäetu vaikuttaa tiimin rooleihin yhteisessä työskentelyssä”, toteaa Katja Lajunen. ”Suomalaiset opiskelijat saivat Leppävaarassa työskennellessään jotenkin automaattisesti projektin vetäjän roolin. Uskon sen johtuneen siitä, että keskelle talvea tulleet hyvin erilaiseen työskentelyn ja sosiaalisen elämän kulttuuriin tottuneet intialaisopiskelijat tarvitsivat enemmän tukea heille vieraiden opiskelutapojen ja yhteisen työskentelyn edistämiseksi”. Roolit vaihtuivat, kun suomalaiset opiskelijat astuivat vuorostaan erilaisen kulttuurin ja työtapojen keskelle. ”Paikalliset nappasivat heti projektinvedosta kopin ja laittoivat tuulemaan”, kertoo Matilda Pontán. ”Oli meidän vuoromme olla vähän pihalla ja tuen tarvitsijoina”. Intialaisten korkeakoulujen opiskelijoilla oli kotimaassaan kielietu ja kulttuurin sekä projektien kontekstin tuntemuksen etu, jolloin kysyjän ja avun tarvitsijan rooli siirtyi muille kansainvälisille opiskelijoille.

Oppeja projektityöhön ja ihmisten kohtaamiseen

Projektien suorituskykyä on tutkittu laajasti ja havainnot ovat osoittaneet, että parhaat suoritukset saavutetaan, kun projektitiimi toimii kokonaisuutena ja linjassa projektin tavoitteiden kanssa (Baiden 2006, Chervier, 2003, Ochieng&Price, 2008).
Vaikka uusia teknisiä ratkaisuja onkin olemassa ja datan siirto on kehittynyt, monikulttuuristen tiimien kommunikointihaasteet ovat pysyneet ennallaan. (Emmitt & Gorse 2007). Projektien onnistumisessa on tunnistettu erityisiä haasteita, jos monikulttuuriset projektitiimit ovat maantieteellisesti eri sijainneissa ja lisäksi tiimin jäsenillä on erilaiset organisaatiokulttuurit ja paikalliset kulttuuritaustat. Esimerkiksi kasvokkain tapahtuvan viestinnän menettäminen saattaa johtaa väärinkäsityksiin, kun katsekontakti ja kehonkielen ei-verbaaliset signaalit katoavat. Tällöin luottamuksen rakentaminen monikulttuurisissa projektiryhmissä vaikeutuu. (Weatherley, 2006).

Co-LIFE hankkeen pilotoinnissa tämä on ymmärretty ja siksi projektityö startattiin viikon kasvokkaisella yhteistyöllä. Virtuaalinen työ jatkuu ryhmien kesken ja siinä testataan yhdessä rakennettua tiimiytymistä ja luottamusta.

Intialaisten kulttuurista olisi suomalaisilla paljon oppimista. Aina hymyilevät ja iloiset intialaiset pitävät toisistaan huolta ja yhteisöllisesti kaikki lutviutuu. Paikalliset eivät myöskään ota itseään liian vakavasti, vaan juhlissa tanssitaan antaumuksella ja bussimatkat taittuvat laulaen, eikä haittaa vaikkei muista kaikkia sanoja tai ääni värisee. ”Meidät toivotettiin Goa Institute of Managementissa poikkeuksetta tervetulleiksi lämpimällä hymyllä, kertoo Tiina Mustonen. ”Kokemus siitä, että ihmiset, joita kohtaat ovat vilpittömästi kiinnostuneita sinusta, on mieltä lämmittävä ja antaa tiimityölle hyvät lähtökohdat”.

Co-Life hankkeen pilotointi jatkuu vielä maaliskuuhun 2025 asti, jolloin taas kohdataan – tällä kertaa Mumbaissa – ja yhteistyöprojektit esitellään paikallisille yrityskumppaneille. Hymyt ja utelias uusien ihmisten kohtaaminen lämmittäisivät varmasti tänne talven keskelle tulleita kansainvälisiä opiskelijoitakin. Meillä on paljon opittavaa kansainvälisyydestä ja ihmisten kohtaamisesta ennakkoluulottomasti. On hienoa, että Laureassa opiskelijat saavat monikulttuurisuudesta ja kansainvälisestä yhteistyöstä kokemuksia opintojen myötä. Yritysten tulisi Suomessakin oppia hyväksymään monikulttuurisuutta, jotta ne pärjäävät kansainvälisillä markkinoilla. Projektit saavat tutkitusti lisäarvoa siitä, että tiimi on monikulttuurinen. Näitä yhteistyön taitoja tulemme tarvitsemaan tulevaisuuden työelämässä entistä enemmän.