Vielä korkeakoulun rehtorikin muistaa, kuinka ikimuistoinen hetki oli saada tieto opiskelupaikasta korkeakoulun tutkintoon johtavassa koulutuksessa 35 vuotta sitten. Tämä muistuu kokemuksena mieleen aina, kun korkeakoulujen yhteishaun aika koittaa. Vuoden 2023 kolmas yhteishaku ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen tutkintoon johtaviin koulutuksiin toteutettiin taas syyskuussa (31.8.-14.9.2023). Tähän yhteishakuun osallistui yhteensä noin 56 000 hakijaa, mikä merkitsi edellisvuoden vastaavaan hakuun verrattuna hakijoiden kasvua lähes 30 %. Kun hakijoita on paljon, se merkitsee hakijoiden kesken kovaa kilpailua opiskelupaikoista. Toki korkeakoulujen opiskelupaikoista on aina kilpailtu erityisesti niin sanotuilla hakupainealoilla ja tähän tuskin koskaan tullee muutosta. Jotkut professiot ja tutkinnot kiinnostavat nuoria ja aikuisia enemmän kuin toiset ja niihin yhteiskunnan ei ole järkevää kouluttaa ihmisiä enempää kuin juuri tarpeellinen määrä eli kilpailu opiskelupaikoista säilyy kovana.
Laurea-ammattikorkeakoulun suomenkielisiin koulutuksiin tuli tässä kolmannessa yhteishaussa 18 169 hakemusta, mikä on 1 713 hakemusta enemmän kuin vuosi sitten. Ensisijaisia hakijoita Laurean suomenkielisiin koulutuksiin oli 4,3 hakijaa / opiskelupaikka. Edellisenä vuonna 2022 vastaavassa haussa ensisijaisia hakijoita oli 4,0 hakijaa opiskelupaikkaa kohden. Tämä tarkoittaa, että peräti kolme ensisijaista hakijaa ei saa haluamaansa opiskelupaikkaa korkeakoulun tutkintoon johtavassa koulutuksessa. Laurean osalta se tarkoitti pelkästään tässä yhteishaussa noin 3.300 henkilöä.
Rehtorin blogikirjoituksessa (Korkeakoulu tarvitsee elinvoiman mahdollistamaa vetovoimaa, 4.4.2023) vuoden 2023 toisen yhteishaun jälkeen totesin, että korkeakoulun vetovoima ei ole itseisarvo, sillä se kertoo myös sisäänpääsyn vaikeudesta tutkintoon johtavaan koulutukseen. Yhteiskunnan ja yksilön näkökulmasta opiskelupaikkoja tulisi olla tarjolla optimaalisesti niin, että kansakunnan osaaminen ja sitä kautta kilpailukyky kehittyy ja myös yksilön näkökulmasta mahdollisuuksia oppimiseen ja itsensä kehittämiseen tulisi olla riittävästi. Korkeakoulutus on erityisen vetovoimaista kasvukeskuksissa, mikä ei ole mikään uusi ilmiö ja ei myöskään se, että vetovoimaerot (ensisijaiset hakijat / haettavat opiskelupaikat) korkeakoulujen välillä koko maassa ovat erittäin suuria eli esimerkiksi vuoden 2023 toisessa yhteishaussa vaihteluväli oli 4.43–1.07. Tilanne on ollut tällainen valitettavan pitkään eli koko 2000-luvun.
Helsingin seudun kauppakamarin koordinoima Ennakointikamari julkaisi helmikuussa 2022 selvityksen Korkeakoulujen aloituspaikat ja hakijat Uudellamaalla ja muissa korkeakoulumaakunnissa. Kolumnissaan (Uudenmaan korkeakouluihin tarvitaan kipeästi lisää aloituspaikkoja, 1.3.2023) Olli Oja Helsingin seudun kauppakamarissa toteaa selvityksen osoittaneen, että Uudenmaan osuus koko maan korkeakoulujen yhteishaun aloituspaikoista on jo vuosien ajan ollut alimitoitettu, kun sitä verrataan alueen tarpeeseen. Uudenmaan osuudet 19-vuotiaista, ylioppilaista ja ammatillisen perustutkinnon suorittaneista ovat olleet merkittävästi suurempia kuin maakunnan osuus korkeakoulutuksen aloituspaikoista. Ojan mukaan tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että uusmaalaisen nuoren on ollut selvästi vaikeampi saada opiskelupaikkaa omassa maakunnassaan. Tilannetta on vaikeuttanut se, että Uudenmaan korkeakoulut ovat olleet maan vetovoimaisimpia ja siten myös Uudenmaan osuus korkeakoulujen ensisijaisista hakijoista on ollut merkittävästi korkeammalla tasolla kuin osuus aloituspaikoista. Lopputulemana uusmaalaiset ovat olleet yliedustettuina, usein jopa suurimpana hakijaryhmänä, Suomen muiden maakuntien korkeakouluissa. Lisäksi suuri joukko vaille opiskelupaikkaa jäävistä uusmaalaisista nuorista on suunnannut opiskelemaan ulkomaille.
Tapahtuisiko tässä asiassa viimein käänne nykyisellä hallituskaudella? Rehtorin blogikirjoituksessani (Hallitusohjelma uudistaa korkeakoulutusta ja ohjaa korkeakoulun strategiatyötä, 29.8.2023) elokuun lopulla totesin, että nykyisessä hallitusohjelmassa on nimittäin hyvin merkittävä linjaus, että uusia aloituspaikkoja suunnataan erityisesti kasvukeskuksiin ja sinne, missä aloituspaikkojen määrä suhteessa nuoriin on alhainen, sekä aloille ja alueille, joilla ennakoidaan merkittävää työvoimapulaa. Tälle linjaukselle on korkeakoulujen yhteishaun tulosten perusteella selkeä tilaus yhteiskunnassa. Opiskelupaikkoja korkeakoulujen tutkintoon johtavaan koulutukseen tarvitaan lisää kasvukeskuksiin, jotta kansakunnan osaaminen ja sitä kautta yhteiskunnan kilpailukyky kehittyy luoden vahvemmin kasvun edellytyksiä.
