Hyvinvointiekosysteemien kehittäminen vaatii pitkäjänteistä yhteistyötä, luottamukseen perustuvaa verkostotyötä ja vaikuttavaa orkestrointia. KauKo-hankkeen ekosysteemityöpajasarja toi yhteen eri alojen toimijoita tarkastelemaan, kuinka yhteistyötä voidaan vahvistaa ja miten hyvinvoinnin kehittäminen kytketään osaksi kaupunkien strategista hyvinvointityötä. Artikkelisarjan päätösosassa pureudutaan ekosysteemityön keskeisiin oppeihin ja konkretisoidaan seuraavat askeleet pitkäjänteisen vaikuttavuuden varmistamiseksi.

Johdanto

Innovaatioekosysteemit ovat nousseet keskeisiksi rakenteiksi monimutkaisten yhteiskunnallisten haasteiden ratkaisemisessa. Ne mahdollistavat monitoimijaisen yhteistyön ja resurssien tehokkaan hyödyntämisen, mikä on erityisen tärkeää hyvinvointialalla. (Nordling, Leponiemi, Kolehmainen & Rannisto, 2023, 21; Nordling & Kautonen, 2023, 43; Leponiemi, Nordling, Rannisto & Kolehmainen, 2023, 67.) Ekosysteemien avulla voidaan yhdistää eri toimijoiden osaaminen ja resurssit, mikä luo edellytykset uusien innovaatioiden syntymiselle ja kestävien ratkaisujen kehittämiselle (Kaihovaara, Haila, Noro, Salminen, Härmälä, Halme, Mikkelä, Saarnivaara & Pekkala 2017, 16-17).

Tämä artikkeli on neljäs ja samalla viimeinen osa artikkelisarjasta, jossa tarkastellaan Uudenmaan liiton ja EU:n osarahoittaman KauKo – Kaupunkiympäristöt Kokeilualustana hyvinvointi-innovaatioille -hankkeen ekosysteemityön käytänteitä osana pääkaupunkiseudun ekosysteemisopimusta. Sarjan aiemmissa osissa on käsitelty 1) työpajasarjan tavoitteita ja jaetun haasteen tunnistamista, 2) hyvinvoinnin osa-alueiden määrittelyä ja keinoja, sekä 3) uusien projektiehdotusten ideointia osaksi ekosysteemityötä tukevaa innovaatioportfoliota (Jalo ym. 2024; Seppälä ym. 2024a; Seppälä ym. 2024b). Artikkelisarjan tarkoituksena on kuvata hankkeen ekosysteemityötä ja sen vaiheita, kun taas konkreettiset tulokset julkaistaan myöhemmin osana laajempaa raporttia.

Neljäs ja viimeinen ekosysteemityöpaja järjestettiin 29.1.2025, ja sen tavoitteena oli vahvistaa ekosysteemin jatkuvuutta sekä tarkastella yhteistyötä tukevia keinoja pitkällä aikavälillä. Työpaja kokosi yhteen monialaisen joukon hyvinvoinnin edistäjiä julkiselta sektorilta, valtion virastoista, opetusorganisaatioista, järjestöistä ja yrityksistä keskustelemaan siitä, miten verkosto- ja ekosysteemityötä voidaan tukea ja millaisia käytänteitä tarvitaan sen pitkäjänteiseen kehittämiseen. Tilaisuudessa kuultiin Markus Vähälän (Citizen Network osk) puheenvuoro verkostojen jatkuvuuden hyvistä käytänteistä ja käytiin keskustelua ekosysteemityön seuraavista askelista. Lisäksi osallistujat pohtivat yhdessä, miten orkestrointia tulisi sanoittaa ja kuvata, jotta se olisi ymmärrettävää ja vaikuttavaa eri toimijoille.

Verkosto- ja ekosysteemityön jatkuvuuden hyvät käytänteet

Markus Vähälä korosti puheenvuorossaan verkostomaisen toiminnan merkitystä ekosysteemityössä ja sen onnistumisen edellytyksiä. Vähälä on pitkän linjan kehittäjä sosiaali- ja terveysalalla sekä kulttuurisen hyvinvoinnin edistäjä. Hän toimii Citizen Network -osuuskunnan toimitusjohtajana ja Kulttuurin ja hyvinvoinnin liitto Kukunorin verkostokoordinaattorina. Hänellä on laaja kokemus hyvinvointiekosysteemien rakentamisesta sekä kansallisella että kansainvälisellä tasolla, ja hän on ollut mukana kehittämässä toimintamalleja, jotka tukevat osallisuutta, yhteistyötä ja systeemistä muutosta.

Puheenvuorossaan Vähälä painotti, että verkostojen toiminta perustuu luottamukseen, avoimuuteen ja jaettuihin tavoitteisiin. Luottamus ei synny itsestään, vaan vaatii pitkäjänteistä yhteistyötä, jossa kaikki osapuolet kokevat panoksensa merkitykselliseksi ja näkevät toiminnan avoimena ja läpinäkyvänä. Ilman selkeitä ja yhteisiä tavoitteita verkostomainen yhteistyö jää hajanaiseksi, eikä synnytä vaikuttavia tuloksia. Tärkeänä työkaluna hän mainitsi ilmiöpohjaisen työskentelyn, jossa monimutkaisia yhteiskunnallisia haasteita käsitellään ekosysteemiajattelun kautta. Tämä lähestymistapa auttaa yhdistämään eri toimijoiden näkemyksiä ja vahvuuksia ilman, että yhteistyö rajoittuu yksittäisiin hankkeisiin tai lyhyen aikavälin toimenpiteisiin.

Vähälä painotti myös avoimen viestinnän merkitystä. Säännöllinen ja rehellinen tiedonvaihto on keskeistä, jotta kaikki osapuolet voivat osallistua päätöksentekoon ja edistää yhteisiä päämääriä. Yhteistyön onnistumiseksi on tärkeää, että roolit ja vastuut on määritelty selkeästi. Tämä ehkäisee päällekkäisyyksiä ja varmistaa, että eri toimijat voivat keskittyä omiin vahvuusalueisiinsa. Lisäksi Vähälä toi esiin jatkuvan oppimisen ja sopeutumiskyvyn merkityksen: ekosysteemityö ei ole staattista, vaan se vaatii kykyä reagoida muutoksiin ja kehittää toimintamalleja uusien haasteiden mukaisesti. Yksi keskeisistä menetelmistä, joita hän suositteli ekosysteemityöhön, oli portfolioajattelu, jossa yksittäisten projektien sijaan tarkastellaan kokonaisuuksia ja niiden välisiä vaikutussuhteita.

Päättäjien mukanaolo ekosysteemityössä nousi esiin yhtenä keskeisenä tekijänä. Vähälän mukaan päättäjien aktiivinen osallistuminen tuo strategista näkemystä ja auttaa kohdentamaan resursseja tehokkaammin. Lisäksi heidän mukanaolonsa luo sillan politiikan ja käytännön hankkeiden välille, mikä on välttämätöntä kestävien ratkaisujen kehittämiseksi. Hän muistutti, että poliittiset prosessit ja ekosysteeminen työskentely voivat vaikuttaa hitaalta yhdistelmältä, mutta ne ovat toisiaan täydentäviä. Keskeistä on rakentaa siltoja päätöksenteon ja käytännön toiminnan välille, jotta verkostot eivät jää irrallisiksi kehittämiskokonaisuuksiksi.

Vähälä esitti työpajassa verkostomaisen toiminnan muistilistan, jossa hän summasi verkostotyön keskeisiä periaatteita ja toimintatapoja (Kuva 1). Hänen mukaansa onnistunut verkostotyö edellyttää luottamuksen rakentamista, selkeitä tavoitteita, avointa viestintää, jatkuvaa oppimista ja roolien selkeyttämistä. Hän myös painotti, että ekosysteemityössä ei voi nojautua perinteisiin hierarkkisiin johtamismalleihin, vaan tarvitaan joustavaa, hajautettua johtajuutta, jossa eri toimijat voivat tuoda osaamisensa ja resurssinsa yhteiseen käyttöön. Tämä edellyttää myös uudenlaista rahoitusajattelua, jossa perinteisen hankerahoituksen sijaan panostetaan vaikuttavuuteen ja pitkäjänteiseen ekosysteemityön tukemiseen.

Vähälän esittämä muistilista korostaa verkoston rakentamista todellisen tarpeen pohjalta. Tämä lähestymistapa on linjassa aiemman tutkimuksen kanssa, joka painottaa, että ekosysteemin elinvoimaisuus perustuu sen kykyyn vastata tunnistettuihin haasteisiin ja mahdollisuuksiin (Leponiemi ym. 2023, 76). Ekosysteemin jatkuvuuden kannalta on olennaista, että sen toiminta on kiinteästi sidottu osallistujien yhteisiin tavoitteisiin ja arvoihin, mikä vahvistaa sitoutumista ja pitkäjänteistä yhteistyötä (Leponiemi ym. 2023, 70-71).

Orkestroinnin ja ekosysteemityön keskeiset keinot

Ekosysteemien orkestrointi ei ole yksittäinen toimintamalli, vaan dynaaminen prosessi, jossa eri vaiheissa korostuvat erilaiset tehtävät ja lähestymistavat. Mohr (2016) kuvaa ekosysteemien muodostumista prosessina, jossa hajallaan olevista toimijoista rakentuu ajan myötä tarkoituksellisesti johdettu verkosto. Ekosysteemityön alkuvaiheessa korostuu tarve tunnistaa ja yhdistää oikeat toimijat, mutta verkoston kasvaessa painopiste siirtyy yhteisen arvonluonnin ja vaikuttavuuden vahvistamiseen. Tämä edellyttää orkestroinnilta kykyä sopeutua ja tunnistaa, milloin tarvitaan fasilitointia, milloin strategista suunnittelua ja milloin resurssien kohdentamista (Jalo & Saastamoinen 2024).

Seppälän ja Keräsen (2023) mukaan ekosysteemien orkestrointi rakentuu viiden keskeisen osa-alueen varaan, joita ovat 1) kumppanuussuhteiden kehittäminen, 2) jaettujen haasteiden tunnistaminen, 3) hybridirahoituksen ja portfolion hallinta, 4) yhteiskehittäminen ja projektit sekä 5) jaetun tiedon tuottaminen. Nämä osa-alueet muodostavat viitekehyksen sille, miten orkestrointi voi tukea ekosysteemien kehittymistä ja vaikuttavuutta.

Seppälän ja Keräsen (2023) viitekehys orkestroinnista voidaan rikastaa vertaamalla sitä aiempiin tutkimuksiin, joissa orkestroinnin keskeisiksi osa-alueiksi on tunnistettu ekosysteemin hallinta, kumppanuuksien muodostaminen, alustan hallinta ja arvon johtaminen (Ayväri 2021, 58). Erityisesti alustan hallinta korostuu digitaalisissa ekosysteemeissä, joissa teknologiset ratkaisut mahdollistavat tehokkaan yhteistyön ja tiedonjaon (Kaihovaara ym. 2017, 45).

Koska työpajasarjamme tavoitteena oli edistää sitä, että kunnissa ja muissa organisaatioissa toimivat hyvinvoinnin koordinaattorit voivat saada työkaluja työnsä tueksi, halusimme edistää ekosysteemiorkestroinnin keskeisten keinojen ymmärrettävää sanoittamista. Tämän tueksi työpajan osallistujat pohtivat kahta keskeistä kysymystä orkestroinnista:

1. Orkestrointia tarvitaan – mutta miten sitä voisi sanoittaa ja kuvata yleisesti ymmärrettävällä tavalla?
2. Mitkä ovat orkestroinnin keskeisimmät ja tärkeimmät keinot?

Nämä kysymykset johdattivat osallistujia tarkastelemaan orkestroinnin käytännön toteutusta ja siihen liittyviä haasteita. Ekosysteemityön ei tulisi jäädä abstraktiksi käsitteeksi, vaan sitä tulisi kuvata konkreettisilla esimerkeillä ja menetelmillä, jotka helpottavat sen hahmottamista eri toimijaryhmille.

Työpajan ryhmätyöosiossa osallistujat tunnistivat ja priorisoivat ekosysteemityön keskeisiä keinoja. Tuloksena nousi esiin erityisesti:

Verkostojen ja yhteistyömallien vahvistaminen – Monialainen yhteistyö ja toimijoiden sitouttaminen ovat ekosysteemityön onnistumisen edellytyksiä.

Kokeilukulttuurin jatkaminen – Mahdollisuus testata ja kehittää uusia ratkaisuja pienimuotoisten kokeilujen kautta tukee innovaatioiden syntyä.

Hybridirahoituksen hyödyntäminen – Erilaisten rahoitusinstrumenttien yhdistäminen auttaa ekosysteemin pitkäjänteistä kehittämistä.

Jatkuva viestintä ja tiedon jakaminen – Yhteistyön näkyväksi tekeminen ja avoin viestintä auttavat sidosryhmien sitouttamisessa.

Yhteenveto ja seuraavat askeleet

Ekosysteemityön jatkuvuus hankekauden jälkeen on kriittistä, jotta saavutetut hyödyt voidaan vakiinnuttaa ja laajentaa. Tutkimukset osoittavat, että ilman pitkäjänteistä sitoutumista ekosysteemien potentiaali jää usein hyödyntämättä (Kaihovaara ym. 2017, 9, 41, 85). Jatkuvuuden varmistamiseksi on tärkeää luoda selkeät rakenteet ja toimintamallit, jotka tukevat ekosysteemin kehittymistä myös hankerahoituksen päätyttyä (Leponiemi ym. 2023, 69).

Ekosysteemityöpajasarja on tuonut esiin keskeisiä keinoja hyvinvointiekosysteemien kehittämiseen ja jatkuvuuden varmistamiseen. Viimeisessä työpajassa keskityttiin erityisesti verkostojen dynamiikkaan, orkestrointiin ja vaikuttavuuden edistämiseen.

Keskeiset opit voidaan tiivistää seuraavasti:

1. Selkeä yhteinen tavoite ja arvopohja – Yhteisesti määritellyt tavoitteet ja sitoutuminen niiden saavuttamiseen vahvistavat ekosysteemin vaikuttavuutta.
2. Rakenteellinen orkestrointi – Jatkuvuuden takaamiseksi tarvitaan selkeä orkestrointimalli, joka jakaa vastuut ja roolit toimijoiden kesken.
3. Rahoituksen monipuolistaminen – Hybridirahoitusmallit ja pitkäjänteinen rahoitussuunnittelu mahdollistavat ekosysteemin jatkuvuuden hankekauden jälkeen.
4. Systemaattinen vuoropuhelu ja tiedonjako – Tiedon ja kokemusten jakaminen eri toimijoiden välillä tukee innovaatioita ja yhteistyön vaikuttavuutta.
5. Ekosysteemityön näkyväksi tekeminen – Tulosten ja hyvien käytäntöjen jakaminen vahvistaa laajempaa vaikuttavuutta ja houkuttelee uusia toimijoita mukaan.

Seuraavat askeleet

Työpajasarjan pohjalta sovittiin jatkotoimista, joilla varmistetaan ekosysteemityön jatkuvuus ja vaikuttavuus hankekauden jälkeen. Ensimmäinen askel on ekosysteemin pysyvyyden ja resursoinnin turvaaminen, mikä vaatii pitkäjänteistä suunnittelua ja rahoituksen varmistamista. Toiseksi on tärkeää sitouttaa toimijat pysyvään yhteistyöhön ja kehittämistyöhön, jotta ekosysteemityö ei jää irralliseksi hankkeeksi vaan juurtuu osaksi laajempia rakenteita. Keskeisten suositusten ja toimintamallien dokumentointi on olennaista, jotta työpajasarjan opit voidaan hyödyntää laajemmin ja skaalata muihin toimintaympäristöihin. Lisäksi politiikan ja käytännön yhteistyötä tulee vahvistaa, jotta päätöksenteko tukee ekosysteemin kehittymistä ja mahdollistaa vaikuttavien käytäntöjen juurtumisen.

KauKo-hankkeen ekosysteemityön tiimi kokoaa ekosysteemityöpajasarjan tuotokset ja opit visuaaliseen ja käytännönläheiseen julkaisuun, jotta mahdollisimman moni toimija voi hyödyntää niitä jatkossa. Tämä julkaisu toimii sekä dokumentaationa että työkaluna uusille kehittäjille, jotka haluavat edistää ekosysteemiajattelua ja yhteistyömalleja omissa toimintaympäristöissään.

Lisäksi ekosysteemityöpajasarjan osallistujille on koottu ja lähetetty yhteenveto työpajasarjan materiaaleista. Osallistujille on myös koottu erilaisia rahoituslähteitä, joiden avulla verkosto voi edistää ekosysteemityöpajasarjassa tunnistettua yhteistä missiota sekä hyvinvoinnin osa-alueiden tavoitteiden saavuttamista.

Työpajasarja päättyi yhteiseen näkemykseen siitä, että ekosysteemityön kehittämistä on jatkettava osana uusia hankkeita ja pitkäjänteistä yhteistyötä. Näin voidaan varmistaa, että kehitetyt käytännöt juurtuvat osaksi pysyviä toimintamalleja ja tukevat hyvinvoinnin edistämistä kaupunkiympäristöissä.

Kirjoittajat

Mikael Seppälä, erityisasiantuntija, Laurea-ammattikorkeakoulu  YTM, KM, KTM, MBA. Seppälä on ekosysteemien ja systeemisen innovaatiojohtamisen asiantuntija ja työskentelee KauKo-hankkeen projektipäällikkönä. Hän koordinoi Laurean innovaatiojohtamisen ja ekosysteemien teematiimin toimintaa.  

Siiri Jalo, TKI-asiantuntija, sosionomi (YAMK), Laurea-ammattikorkeakoulu.
Jalo toimii asiantuntijana TKI-hankkeiden kehittämistehtävissä sekä kouluttajana. KauKo-hankkeessa hän toimii ekosysteemiasiantuntijana.  

Emilia Saarelainen, projektiasiantuntija, Business Helsinki.
M.Sc ja MBA. Saarelainen on innovaatiojohtamisen asiantuntija, jolla on monipuolinen kokemus innovaatiotoiminnan edistämisestä niin Suomessa kuin kansainvälisesti. Tällä hetkellä hän toimii KauKo-hankkeessa projektiasiantuntijana.  

Roope Töllikkö, projektipäällikkö, Business Helsinki.
LitM, BSc. Töllikkö on Helsingin osahankkeen, että koko KauKo-hankkeen projektipäällikkö. Akateeminen tausta on liikuntatieteiden ja –johtamisen puolella, mutta viime vuosina hän on hairahtanut TKI-toiminnan ihmeelliseen maailmaan liikkumisen, terveyden ja hyvinvoinnin teema-alueella. 

Lähteet

• Jalo, S. & Saastamoinen, K. 2024. Innovaatioekosysteemit kestävän kaupunkikehityksen moottorina. Laurea Long 12/2024. Laurea-ammattikorkeakoulu. Viitattu 12.3.2025. Saatavissa: https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2024102326692
• Jalo, S., Seppälä, M., Töllikkö, R. & Saarelainen, E. 2024. Ekosysteemityö ja sidosryhmätyön hyvät käytänteet KauKo-hankkeessa. Laurea Journal. Viitattu 2.3.2025 Saatavissa: https://journal.laurea.fi/ekosysteemityo-ja-sidosryhmatyon-hyvat-kaytanteet-kauko-hankkeessa/#073f4d5e
• Kaihovaara, A., Haila, K., Noro, K., Salminen, V., Härmälä, V., Halme, K., Mikkelä, K., Saarnivaara, V.-P., & Pekkala, H. 2017. Innovaatioekosysteemit elinkeinoelämän ja tutkimuksen yhteistyön vahvistajina. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 28/2017. Valtioneuvoston kanslia. Viitattu 1.3.2025. Saatavissa: Innovaatioekosysteemit_elinkeinoelämän_ja_ tutkimuksen.pdf
• Leponiemi, U., Nordling, N., Rannisto, P.-H., & Kolehmainen, J. 2023. Näkökulmia sosiaali- ja terveysalan innovaatioekosysteemien johtamiseen. Teoksessa P.-H. Rannisto, U. Leponiemi, N. Nordling, & J. Kolehmainen (toim.), Sosiaali- ja terveysalan innovaatioekosysteemit, 59-84. Tampere University Press. Viitattu 1.3.2025. Saatavissa: https://doi.org/10.61201/tup.878
• Mohr, J. 2016. Building intentional networks that drive impact (Part 1). Medium. Viitattu 18.2.2025. Saatavissa: https://jeffcmohr.medium.com/building-intentional-networks-that-drive-impact-part-1-90a7271c7a2a
• Nordling, N., Leponiemi, U., Kolehmainen, J., & Rannisto, P.-H. 2023. Innovaatioekosysteemit sosiaali- ja terveysalan kehittämisessä. Teoksessa P.-H. Rannisto, U. Leponiemi, N. Nordling, & J. Kolehmainen (toim.), Sosiaali- ja terveysalan innovaatioekosysteemit, 16-38. Tampere University Press. Viitattu 12.3.2025. Saatavissa: https://doi.org/10.61201/tup.878
• Nordling, N., & Kautonen, M. 2023. Sosiaali- ja terveysalan kehittyvät innovaatioekosysteemit: Tutkitun tiedon hyödyntäminen ja julkisten toimijoiden rooli. Teoksessa P.-H. Rannisto, U. Leponiemi, N. Nordling, & J. Kolehmainen (toim.), Sosiaali- ja terveysalan innovaatioekosysteemit, 39-58. Tampere University Press. Viitattu 11.3.2025. Saatavissa: https://doi.org/10.61201/tup.878
• Seppälä, M. & Keränen, K. 2023. Ekosysteemin mahdollisuudet – kuinka niitä voidaan hahmottaa? Laurea Long 7/2023. Viitattu 12.2.2025. Saatavissa: https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2023102728047
• Seppälä, M., Jalo, S., Töllikkö, R. & Saarelainen, E. 2024a. Kaupunkilaisten hyvinvoinnin edistämisen tavoitteet ja keinot – Oppeja KauKo-hankkeen ekosysteemityöpajasarjasta. Laurea Journal. Viitattu 13.2.2025. Saatavissa: https://journal.laurea.fi/kaupunkilaisten-hyvinvoinnin-edistamisen-tavoitteet-ja-keinot-oppeja-kauko-hankkeen-ekosysteemityopajasarjasta/#f42b84c9
• Seppälä, M., Jalo, S., Töllikkö, R. & Saarelainen, E. 2024b. Miten innovaatioportfoliot linkittävät projekti-ideoita systeemisiin haasteisiin? Laurea Journal. Viitattu 14.3.2025. Saatavissa: https://journal.laurea.fi/miten-innovaatioportfoliot-linkittavat-projekti-ideoita-systeemisiin-haasteisiin/#073f4d5e
• Vähälä, M. 2025. Näkökulmia hyvinvoinnin verkosto- ja ekosysteemityöhön – Hyvinvointi rakentuu yhdessä. Puheenvuoro KauKo-hankkeen ekosysteemityöpajassa 29.1.2025.
• Ayväri, A. 2021. Innovaatioekosysteemin orkestrointi. Teoksessa Hirvikoski, T., Äyväri, A., Lahtinen, H., Merimaa, M. & Saastamoinen, K. (toim.) Eurooppalainen korkeakoulu osallistavan tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminnan mahdollistaja-orkestroijana. Innovaatioekosysteemin näkökulma monitoimijaiseen yhteiskehittämiseen. Laurea-ammattikorkeakoulu, Laurea Julkaisut 183. Viitattu 10.3.2025. Saatavissa: https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202201121218