Osaamisen uusi aika – osaamisen runsaus hyötykäyttöön?

Teksti | Krista Pahkin

Tulevaisuustalo Sitran tuottamissa megatrendeissä osaaminen ja sen uudistaminen, elinikäinen oppiminen, ovat vuodesta toiseen olleet keskiössä, kun tarkastellaan kestävän tulevaisuuden rakentamista. Elinikäisen, jatkuvan oppimisen eteen tehdään Suomessa paljon työtä eri tahojen toimesta, mutta koska on tunnistettu, että toiminta- ja rahoitusmallit vaativat uudistamista, erilaisten siilojen ja eri organisaatioiden rajat ylittävää lähestymistapaa, lähti Sitra edistämään muutosta Osaamisen aika -projektin  kautta syksyllä 2018 (Sitran selvityksiä 204, 2022).

kuvituskuva.
Kuvaaja cottonbro palvelusta Pexels

Sitran tuella useat eri alueet ovatkin lähteneet kehittämään oman alueensa elinvoimaisuutta. Myös KUUMA-seudun, eli Hyvinkään, Järvenpään, Kirkkonummen, Keravan, Mäntsälän, Nurmijärven, Pornaisen, Sipoon, Tuusulan ja Vihdin, eri toimijat ovat aktiivisesti lähteneet rakentamaan tilannekuvaa ja luomaan uutta yhteistyömallia hyödyntämällä Sitran vuorovaikutteista toimintamallia. Keski-Uudenmaan koulutuskuntayhtymä Keuda koordinoi prosessia ja Laurea on ollut mukana foorumin toiminnassa. (Yli-Suomu & Hyytiä 2022.)

KUUMA-seudun foorumien teemoina ovat olleet yritysten ja oppilaitosten välinen yhteistyö, alueen kehittäminen ja alueen osaajatilanne. Keskusteluissa on pohdittu alueen elinvoiman mahdollisuuksia, uhkia, vahvuuksia ja heikkouksia. Kehittymisen kannalta keskeiseksi teemoiksi nousivat mm. verkostomainen yhteistyö, ekosysteemit ja uudenlaiset, aikaisempaan ketterämmin toteutetut opiskelumahdollisuudet, yritysten mukaan ottaminen osaamisen kehittämiseen. Sitran teesi ”Osaaminen uudistaa työelämää ja työelämä osaamista” (Sitran selvityksiä 150, 2019) on noussut ajattelun keskiöön. Foorumin toimintaan osallistujana on ollut hienoa havaita, kuinka eri toimijoilla on yhteinen tahtotila, mikä mahdollistaa jatkossa uudenlaiset toimintatavat.

Sitran suosituksissa (Sitran selvityksiä 199, 2022) elinikäisen oppimisen mahdollistamiseksi jokaiselle elämän eri vaiheissa peräänkuulutetaan muun muassa lisää joustavia koulutustarjonnan muotoja ja -tapoja, uusia oppimisympäristöjä ja -muotoja, osaamista tuottavien toimijoiden laajempaa tunnistamista. Laurean strategiassa (2019) tunnistetut viisi kriittistä muutostarvetta vastaavat kaikki osaltaan tähän yhteiseen kehittämisvaateeseen. Laurean ottamat askeleet kohti muutosta osoittavat, kuinka jo nyt on tehty työtä opiskelijoiden aikaisemman osaamisen tunnistamiseksi, työelämän tarjoamien oppimismahdollisuuksien hyödyntämiseksi, tai miten työelämän tarpeita huomioidaan jatkuvan oppimisen mahdollistamiseksi (Kallunki ym.2021).

Vaikka paljon on tehty, tulee toimintaympäristön nopeat muutokset jatkossakin haastamaan elinikäisestä oppimista. Pandemian aika on toisaalta ollut loistava oppimismahdollisuus tulevaa varten, sillä se on avannut uusia toimintatapoja oppimisen mahdollistamiseksi, ja samalla tuonut keskusteluun niihin liittyviä haasteita kuten mikä merkitys läsnäololla on oppimisen (mm. Uusitalo 2020), hyvinvoinnin ja innovatiivisuuden kannalta (mm. Pantsu 2021). Uudet toimintatavat eivät kuitenkaan synny itsestään, vaan vaativat ajatusmallien jatkuvaa haastamista, uusien toimintatapojen ja yhteistyömuotojen kehittämistä.

Kun jatkuvaan oppimiseen liittyvää kehittämisvaadetta lähdetään jatkotyöstämään, on mielestäni hyvä pitää mielessä Milma Arolan (2022) huomio siitä, kuinka julkinen keskustelu pyörii osaamisvajeen, työvoimapulan ja osaamisen riittämättömyyden ympärillä. Keskustelua ei juurikaan käydä osaamisen runsauden ja monimuotoisuuden lähtökohdista ja siitä, kuinka voisimme etsiä uusia ratkaisuja hyödyntämällä tätä alati kehittyvää, entistä monimaisempaa osaamisen varantoa. Jos muutamme lähestymistapaamme, mitä ovia se meille avaakaan?

Lähteet:

URN http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2022040727678

Jaa sivu