Tänä keväänä etätyöskentelyyn siirryttyä on päästy, tai jouduttu, opettelemaan nopeasti uusia ohjelmia ja tapoja tehdä töitä yksin ja yhdessä. Pidätkö osaamistasi yllä normaalioloissakin vain pakon edessä vai onko uusien asioiden oppiminen sinulle tärkeä ja innostava osa elämää? Milloin olet viimeksi tehnyt listan kaikesta siitä osaamisesta, mitä sinulla on?

Kuvitellaan hetki tilannetta, jossa koulutodistuksellasi tai ammattitutkinnollasi olisi parasta ennen –päivämäärä. Ajankohta, jonka jälkeen paperilla tai osaamisella ei olisi enää käyttöä tai arvoa. Tietty hetki, jolloin ylioppilastutkinnon arvosanat eivät olisi enää päteviä tai ammattitaitosi katsottaisiin auttamattomasti vanhentuneen. Mitä tekisit? Tai mitä vaihtoehtoja näkisit itselläsi olevan? Hankkisitko uuden ammatin ja vaihtaisit suuntaa? Vai päivittäisitkö ”ylipäiväisen” tutkinnon, uudistaisit todistuksen? Vai jämähtäisitkö paikalleen?

Oppimista ja osaamisen ylläpitoa tapahtuu jatkuvasti

Oppiminen on luonnollinen osa elämää ja sen eri vaiheita. Sen sijaan oppimisen kehittämistä ja osaamisen ylläpitoa ei ehkä koeta samalla lailla, se vaatii enemmän innostumista. Kuitenkin osaamisen jatkuvaa ylläpitoa tehdään koko ajan. Esimerkiksi hoitotyössä tulevat tietyin väliajoin vastaan lääkelaskujen läpäisy, jotta voi hoitaa lääkkeiden annostelua ja jakoa potilaille. Ajan tasalla olevat lääkeluvat ovat paitsi henkilöstön osaamista ylläpitävä, mutta myös potilasturvallisuutta lisäävä asia.

Toinen esimerkki on autokoulu. Jos aiot opettaa omaa jälkikasvuasi ajamaan autolla, tulee sinun ensin itse läpäistä testit. Monella voi tässä kohtaa olla omasta autokoulusta helposti parikymmentä vuotta, jopa enemmän, joten ei ihme, että ajokokeeseen meno jännittää. Tämäkin on kuitenkin niin oman osaamisen arviointia kuin kanssa-autoilijoiden ja muiden liikenteessä seikkailevien turvallisuutta lisäävä seikka. Ja onhan se hyvä päivittää, miten ne liikennemerkit juuri tässä kevään korvalla uudistuivat. Kuitenkin tämäkin testi tehdään, koska se kuuluu asiaan.

Osaamisen ylläpidon esimerkkejä voisi jatkaa loputtomiin. On tulityökortti, ensiaputaidot, hygieniapassi, erilaiset uudet lait ja säädökset, joita työssä olevien tulee hallita ja omata alasta riippuen. Tiettyjen asioiden kohdalla omien tietojen ja osaamisen päivitys saattaa tapahtua ikään kuin huomaamatta, tai sitten pakon edessä, kun vaikkapa ensiapukortissa on päivämäärä viime vuosikymmeneltä. Tätä pidetään normaalina ja työhön kuuluvana, toki ajoittain pakollisena pahana. Mutta mikä motivoisi kehittämään osaamistaan vapaaehtoisesti ja pitkällä tähtäimellä katsottuna suunnitelmallisesti?

Missä kunnossa on osaamisesi perusta?

Muuttuvassa maailmassa ja muuttuvassa työelämässä pärjätäkseen on kehitettävä omaa osaamistaan, kasvatettava tietotaitoaan ja ajatteluaan niin pituus- kuin leveyssuunnassa. Sanotaan, että ylioppilastodistusta ei enää kysytä sen jälkeen, kun olet opiskelupaikkaan sisälle päässyt. Ja asiassa on vinha perä. Ei siksi, että se olisi menettänyt omaa arvoaan, vaan koska sen päälle on tullut uusia, päivitetympiä todistuksia, joilla on enemmän merkitystä nykyhetkessä.

Se ei silti poista ylioppilastutkinnon vaikutusta yleissivistyksen vahvan pohjan luojana tai opiskelutapojen kehittäjänä, jonka päälle on ollut hyvä rakentaa seuraava osaaminen ja ammattitutkinto. Kun pohja on kunnossa, on sen päälle helpompi kasvattaa ja lisätä uutta. Aivan kuten upeinkaan tornitalo hienoine erkkereineen ja viimeisteltyine ikkunapuitteineen ei kestä, jos perustus on heikossa kunnossa.

Osaamisen sanoituksen tärkeys ja vaikeus

Voiko perustustaan sitten muuttaa jälkeenpäin? Onko 15, 20 tai 30 vuotta työelämässä olleella enää mitään toivoa? Kyllä voi ja kyllä on. Helppoa se ei ole, mutta mahdollista. Itse asiassa jokaisen meistä tulee parannella myös omia perustuksiaan elämänsä aikana. Uutta tietoa tulee jatkuvasti, asiat kehittyvät ja maailma muuttuu. Tärkeämpää onkin hahmottaa ja miettiä, mistä haluan oman perustukseni rakentuvan, mitkä asiat ovat minulle tärkeitä ja missä haluan pysy ajan hermoilla. Perustukseen kuuluvat myös ne taidot, joita tarvitsee läpi elämän, kuten vaikkapa kommunikaatio- ja matemaattiset taidot.

Sama pätee perustuksien päälle tulevasta spesifimmästä osaamisesta. Mikä minua kiinnostaa, missä haluan olla asiantuntija? Ja ennen kaikkea, mitä osaamista, tietotaitoa ja asiantuntijuutta minulta jo löytyy? Oman osaamisen sanoittaminen ei todellakaan ole helppoa. Vielä vaikeampaa on arvioida omaa osaamistaan suhteessa toisiin, varsinkin jos osaamista ei voi mitata mittareilla. Osaamisen sanoitusta ja arviointia olisi kuitenkin hyvä jokaisen välillä pysähtyä miettimään. Mitä lisäarvoa minä tuon tähän organisaatioon omalla osaamisellani?

Vinkkejä osaamisen kartoitukseen ja kehittämiseen

Kuvitellaan, että ammattitutkintosi menisikin vanhaksi, tai joutuisit työttömäksi. Sinun pitäisi sanoittaa ja arvioida oma nykyhetken osaamisesi ja miettiä, miten sitä voisi päivittää ja mihin suuntaan haluaisit edetä. Miten sinä haluaisit kehittää ja kasvattaa omaa osaamistasi pituus- tai leveyssuunnassa? Mikä sinua itseäsi kiinnostaa, mistä olisi hyötyä työssäsi tai työnantajallesi?

Tässä muutama vinkki, joiden avulla pääset eteenpäin:

1. Kehityskeskustelut tarjoavat arvokkaan hetken pysähtyä oman työn ja osaamisen sekä niiden kehittämisen äärelle. Silloin on hyvä hetki pysähtyä miettimään, missä olenkaan juuri nyt? Entä miten olen tähän päässyt ja minne haluaisin päästä?
2. Entä mitä työ on sinulle opettanut ja antanut? Mieti vaikkapa kolme sellaista taitoa tai tietoa, jotka olet oppinut viimeisen vuoden tai viiden vuoden aikana.
3. Käy läpi omat opintosuoritukset ja todistukset sekä kurssit ja muut koulutukset. Arvioi niiden tuomaa uuden tiedon ja taidon määrää, mitä osaamista olet niistä itsellesi kerryttänyt?
4. Kerää ympärillesi mahdollisimman monialainen verkosto osaajia ja hyödynnä heitä – mitä he osaavat ja miten he näkevät sinun osaamisesi?
5. Tee osaamiskartta, johon merkitset sekä työstä että koulutuksesta saamasi tietotaidon, mutta myös työelämän ulkopuolelta, vaikkapa harrastuksista kertyneen osaamisesi. Hyviä työkaluja oman osaamisen tunnistamiseen ja jäsentämiseen löytyy esimerkiksi Laurean hyödyntämästä Kyvyt.fi-palvelusta sekä JAMKin portfolio-sivulta.
6. Voit tehdä myös Duunitorin Tyyppitestin, jolla selvität, mitä ihmistyyppiä edustat ja mitkä ovat juuri sinun vahvuutesi.

Viimeisenä vielä kirjavinkki, jolla voit aloittaa tulevaisuuden osaamisesi pähkäilyn. Perttu Pölösen Tulevaisuuden lukujärjestys (2020) on hyvä kooste taidoista, joita meistä jokainen tarvitsee nyt ja tästä eteenpäin. Kirjassa Pölönen painottaa muun muassa tiimityöskentelyn ja yrittäjämäisen toiminnan taitoja sekä kykyä sopeutua ja olla luova. Pölösen lukujärjestyksen taidot ovat meidän kaikkien opeteltavissa ja harjoiteltavissa, ja se jos mikä on motivoivaa. Parasta on, että tämän lukujärjestyksen lopuksi ei ole päättökoetta – eivätkä nämä taidot vanhene. Osaamisen ylläpitoa voi toteuttaa joka päivä ja melkein missä tilanteessa tahansa.

Mieti, mikä olisi se suunta, johon käännät katseesi seuraavaksi. Työelämä ei ole vain työtä ja tulipalojen sammuttelua arkisessa kaaoksessa, vaan myös sen miettimistä, mitä työ antaa sinulle ja miten haluaisit mennä eteenpäin. Kehittyminen ei tarkoita, että joka päivä pitäisi oppia paljon uusia asioita, yksikin oivallus riittää. Voisiko tämän päivän oivallus olla se, että suuntaat katseesi tulevaisuuteen, omaan osaamiseesi ja sen kehittämiseen? Mitä taitoa harjoittelisit ensimmäisenä?

Kirjoittaja työskentelee projektityöntekijänä Urbaania Kasvua Vantaa –hankkeessa, jossa pohditaan jatkuvan oppimiseen, oppimiseen innostamiseen ja oman osaamistason nostamiseen liittyviä kysymyksiä. Hankkeen tavoitteena on löytää ratkaisuja vantaalaisen työvoiman (niin työssä käyvien kuin työttömien) osaamiseen kehittämiseen sekä tukea vantaalaisten yritysten kehitystä digitalisaation ja automatisaation aikakaudella.