Puolet ammattikorkeakoulututkintoa suorittavista opiskelijoista käy töissä opintojen ohella. Opintojen aikainen työssäkäynti voi edistää opintoja ja tukee työelämään integroitumista, mutta samalla kuormitus kasvaa. (Isotalo ym. 2024, 79.) Palautumisen merkitys korostuu, kun opiskelija tasapainoilee opintojen, työn ja henkilökohtaisen elämän välillä. Tässä tekstissä terveydenhoitajaopiskelijat kuvaavat työssäkäyvien opiskelijoiden terveyteen ja hyvinvointiin liittyviä tekijöitä ja opiskelijoille tarjolla olevia palautumista tukevia palveluita. Lopussa opettaja pohtii korkeakouluopettajan roolia hyvinvoinnin edistämisen mahdollistajana.

”Työssäkäyvänä opiskelijana olen huomannut, että palautuminen ei ole vain työn ja opintojen kuormituksen välillä tasapainoilua, vaan se on myös ennakoivaa hyvinvointia, jossa omaa jaksamista tuetaan aktiivisesti. Tämä tarkoittaa minulle paitsi stressin hallintaa, myös mielekkäiden vapaa-ajan aktiviteettien löytämistä ja kykyä irrottautua opiskeluun liittyvistä velvoitteista.”

Opiskelijoiden vapaa-aika – rentoutumista vai työntekoa?

Työelämään siirtyvien opiskelijoiden olisi tarpeellista ymmärtää työhyvinvoinnin ja palautumisen merkitys jo opiskeluaikana, jotta he voivat rakentaa kestävää työuraa. Palautuminen on tärkeä osa hyvinvointia. Mutta jääkö se opiskelijoilla puutteelliseksi jatkuvan kuormittumisen, opiskeluihin liittyvien aikataulujen ja taloudellisten paineiden vuoksi?

Suomessa ja kansainvälisesti on yleistä yliopisto- ja ammattikorkeakouluopintojen aikana, että opiskelijat käyvät töissä opintojen ohessa. Vuonna 2019 ammattikorkeakoulututkintoa suorittavista naisista 59 prosenttia ja miehistä 50 prosenttia kävi töissä opintojen ohessa. (Tilastokeskus 2021.) Työssäkäynti on opiskelijalle keino turvata toimeentulo. Samanaikaisesti se on keino kiinnittyä työelämään ja verkostoitua. (Vanhanen-Nuutinen, Mäki, & Kotila 2016.) Opintolainan korkojen nousun vuoksi yhä harvempi opiskelija nostaa opintolainaa, mikä lisää työskentelyn tarvetta, kun opiskelijat pyrkivät ylläpitämään totuttua elintasoa. (Isotalo ym. 2024; Kela 2024.)

”Olen suorittanut useita palkattomia harjoittelujaksoja, jotka vaativat täysipäiväistä sitoutumista. Harjoittelun aikainen suoriutumisen paine ja palkattomuus lisää taloudellista taakkaa sekä vaikeuttaa riittävän psykologisen palautumisen kuormittavan opiskeluarjen keskellä.”

Valtioneuvoston teettämän hankkeen väliraportin tuloksista voidaan huomata, että osalle työssäkäynti voi edesauttaa opiskelun edistymistä ja osalla opinnot voivat kärsiä työssäkäynnin takia. Työssäkäynti ei siis huomattavasti huononna opintopistekertymää, vaan työssäkäynnin vaikutus opintoihin on yksilöllistä, johon vaikuttavat työn määrä, ajoitus ja opiskelijan henkilökohtaiset voimavarat. (Isotalo, Karhunen, Tuomala, Saarinen & Virtanen 2023, 14, 51.)

Korkeakouluopiskelijoiden terveys- ja hyvinvointitutkimuksen (KOTT) tuloksissa tuli esille, että naisten psyykkinen kuormittuneisuus on laskenut. Tämä voi viitata siihen, että opiskelijat ovat löytäneet toimivia keinoja hallita stressiä sekä siihen, että koronapandemia vaikutti opiskelijoiden mielenterveyteen negatiivisesti ja nyt pandemia rajoitusten loputtua sosiaalinen kanssa käyminen on normalisoitunut, mikä vaikuttaa positiivisesti palautumiseen. (THL 2024.)

Psykologinen ja fysiologinen palautuminen työssäkäyvänä opiskelijana

Työ ja opiskelu kuormittavat opiskelijoita aiheuttaen useille stressiä. Kokemukset stressistä ja sen hallinnasta ovat yksilöllisiä. Lyhytaikainen stressi on normaalia ja sen tehtävänä on saada voimavarat käyttöön nostamalla vireystilaa ja aktiivisuutta. Sen sijaan, pitkäaikainen stressi on haitallista. Palautumista, sekä psykologista että fysiologista, tarvitaan kuormittavan työn ja opiskelun jälkeen. Psykologinen palautuminen tarkoittaa kokemusta vaatimusten hellittämisestä ja fysiologinen palautuminen on elimistön elpymistä kuormitusta edeltävälle tasolle. Opiskelijoilla on useita palautumisen keinoja, mutta kaikille palautumisen keinoille yhteistä on irtautuminen työstä ja opiskelusta täysin. Yleisiä palautumisen keinoja ovat nukkuminen, liikunta, sosiaaliset suhteet, työn ja opintojen tauottaminen sekä ruokavalio. (Ek & Sinikallio 2019, 172–180.)

Psykologinen palautuminen tapahtuu neljän mekanismin kautta. Passiivisina keinoina on irrottautuminen ja rentoutuminen. Irrottautuminen on psykologista irtiottoa stressaavasta asiasta; esimerkiksi työmatka on luonnollinen siirtymä, jolloin ympäristö vaihtuu ja työasiat pystytään sulkemaan pois mielestä. Rentoutumisen tarkoitus on tehdä itselle mieluisia asioita, ilman suorituspaineita. Aktiivisia palautumiskeinoja ovat taitojen hallinta ja tekemisen kontrolli. Uusien taitojen opettelu voi lisätä pystyvyyden tunnetta ja tarjota mielekästä haastetta. Tekemisen kontrolli tarkoittaa vapautta päättää, milloin ja mitä tekee vapaa-ajallaan. Tämä tuo hallinnan tunnetta ja tukee palautumista. (Ek & Sinikallio 2019, 180–183.)

Jos palautumista ei pääse tapahtumaan ja opiskelijan kokema kuormitus kasvaa kestämättömäksi voi opiskelija uupua ja oppimistulokset heikentyä (Isotalo ym. 2024, 29).

”Siirtyessäni terveydenhoitajaopintoihin, olen tietoisesti pyrkinyt vähentämään työn määrää ja keskittämään energiani opiskeluun. Nykyään en käy työharjoittelujaksojen aikana töissä lainkaan. Tämä on auttanut välttämään uupumusta ja parantanut kykyäni palautua sekä psyykkisesti että fyysisesti. Opintojen aikaiset kokemukset ovat opettaneet minulle, että palautumista tukevat paitsi riittävä uni ja liikunta, myös sosiaalinen tuki ja omien rajojen tunnistaminen.”

Palautumista edistäviä palveluita on tarjolla

Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiö (YTHS) huolehtii opiskelijoiden mielenterveydestä ennaltaehkäisevästi jakamalla tietoa nettisivuillaan stressistä ja sen hallinnasta. YTHS tarjoaa myös ryhmämuotoista StressLess-valmennusta, joka perustuu hyväksymis- ja omistautumisterapiaan (HOT) ja on suunnattu varhaisen tuen tarpeisiin.(Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiö 2025.)

Sosiaalinen, taloudellinen ja kulttuurinen tausta ovat yhteydessä terveyskäyttäytymiseen ja elintapojen valintoihin. Kuntoliikunnan harrastaminen vapaa-ajalla on keskimääräisesti suurempaa korkeasti koulutettujen keskuudessa. (Mäki 2020, 151.) Tietoisuus palautumisen tärkeydestä olisi hyvä nostaa esille opiskelijoiden aloittaessa korkeakouluopinnot. Opintojen ja vapaa-ajan sekä työskentelyn välinen tasapaino ja selkeät rajat näiden välillä edistävät palautumista ja tukevat opinnoissa jaksamista. On kuitenkin hyvä muistaa, että palautumisen ja työhyvinvoinnin ylläpito ei ole ainoastaan yksilön vastuulla, vaan se vaatii panostusta myös opiskelu- ja työyhteisöltä.

Opiskelijoiden omia kokemuksia opiskelun ja muun elämän yhteensovittamisesta

” Työ toi taloudellista turvaa, mutta huomasin pitkien työvuorojen ja opintojen yhdistämisen kuluttavan voimavarojani. Empatia on keskeinen osa asiakaspalvelutyötä, mutta jatkuva kiire ja asiakkaiden tarpeiden huomioiminen ilman riittävää palautumista, johti minulla empatiauupumukseen. Tämä kokemus opetti minulle palautumisen merkityksen ja sen, että stressistä palautuminen ei ole vain lepoa, vaan aktiivisesti hyvinvointiani edistävien tekojen toteuttamista”

”Opintojen ohessa työskentely oli itselleni palauttavaa, sillä kouluasiat sai hetkeksi unohtaa. Potilaskohtaamiset töissä toivat tunteen, että olen tärkeä ja koin itseni merkitykselliseksi.”

”En ole käynyt palkkatöissä opintojen aikana sen aiheuttaman kuormituksen takia. Opintojen lisäksi itselle ei jää paljoa vapaa-aikaa, aikaa sosiaalisille suhteille tai itsensä toteuttamiselle. Palautumistani tukee erityisesti riittävä uni ja se, että pystyn irrottautumaan opiskelusta vapaa-ajalla esimerkiksi viettämällä aikaa ystävien kanssa tai liikkumalla luonnossa.”

”Itse pidän huolta palautumisestani huolehtimalla riittävistä lepopäivistä. Teen töitä koulun ohella vain niin, että minulle jää silti 2 vapaa päivää. Jos koulua on vain muutama päivä viikossa, jää töille hyvin aikaa, mutta esimerkiksi harjoitteluiden aikana en tee töitä.”

”Vaikka työ on ajoittain fyysisesti raskasta, se on henkisesti kevyempää kuin opiskelu. Töissä ei tarvitse keskittyä tai ajatella samalla tavalla kuin koulutehtävissä, mikä tekee siitä tietyllä tavalla rennompaa ja se toimii eräänlaisena vastapainona opiskelulle.

”Fyysinen rasitus kuitenkin tuntuu erityisesti silloin, kun työvuoroja kertyy enemmän. Se vaikuttaa palautumiseeni etenkin, jos lepo jää vähäiseksi ja koulutehtävät painavat päälle samaan aikaan. Välillä koen, että keho on väsynyt työstä ja mieli opiskelusta, jolloin palautuminen vaatii erityistä huomiota.

”Omaan jaksamiseeni ja palautumiseeni terveydenhoitajaopintojeni aikana on vaikuttanut eniten kaikki yleistä hyvinvointia ja mieltä tukevat asiat, joista yhtenä isona tekijänä on minulla liikunta ja vapaa-ajan aktiviteetit.”

”Joskus opiskelu voi tuntua hyvin raskaalta, jolloin on täytynyt pitää välillä taukoja. Silloin on minusta tuntunut kivalta lähteä käymään ihan vain kävelyllä ja haukkaamaan ulkoilmaa. Joskus on täytynyt vain pakottaa itsensä lähtemään jalottelemaan edes pienelle kävelylle. Heti sen jälkeen on ollut jo paljon luontevampaa jatkaa opiskelua. Mielestäni liikunta auttaa paljon oppimiseeni ja tukee jaksamistani kokonaisvaltaisesti.”

”Laadukas uni, jonka aikana koko keho pääsee kunnolla palautumaan päivän aikaisesta stressistä tukee omaa jaksamistani hyvin paljon, ja on minulle opiskelijana oikeastaan perustana opintojen aikaiselle jaksamiselleni.”

Opintojen aikana opitut hyvinvointiteot luovat myöhemmin työhyvinvointia

Terveysalan lehtorina näen korkeakouluopinnot myös aikana kestävien työelämätaitojen harjoittelulle. Yksi työhyvinvoinnin kannalta merkittävä työelämätaito on palautuminen. Ei ole yhdentekevää, kuinka opiskelija suunnittelee ajankäytön, tauottaa etäopiskelupäivät tai miten kampuksella opiskellessa käytetään tauot. Samalla tavalla merkityksellistä on oppituntien rakenne ja opettajan asenne.

Opettajana voi omalla esimerkillään ja suunnittelullaan ohjata ja kannustaa opiskelijoita parempaan palautumiseen opiskelupäivän lomassa. Missä tilanteessa voisit testata näitä hyvinvointia edistäviä tekoja?

1. Ryhmätyön ideointivaihe toteutetaan kävelykokouksena
2. Keskustelutehtävä toteutetaan seisten
3. Luennolle tai oppimistilanteeseen voi osallistua myös välillä seisoen
4. Tunnit aloitetaan vieruskaverin kanssa kuulumisten vaihdolla

Lähteet

• Ek, E., & Sinikallio, S. 2019. Terveyden psykologia. PS-Kustannus.
• Isotalo, E., Karhunen, H., Tuomala, J., Saarinen, T. & Virtanen, A.2023. Korkeakouluopiskelijoiden työssäkäynnin vaikutukset. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 2023:34.
• Isotalo, E., Kalin, S., Karhunen, H., Saarinen, T., Tuomala, J., Tynjälä, P. & Virtanen, A. 2024. Korkeakouluopiskelijoiden työssäkäynnin vaikutukset. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 2024:34.
• Kela. 2024. Aiempaa harvempi nosti opintolainaa vuonna 2023, mutta keskimääräinen laina nousi. Viitattu 1.4.2025.
• Mäki, N. E. 2020. Terveyskäyttäytymiserojen vaikutus koulutusryhmittäisiin elinajanodote-eroihin. Skenaariolaskelma PAF-ylimääräosuus -menetelmällä. Sosiaalilääketieteellinen Aikakausilehti. Viitattu 8.4.2025.
• Mäkilä, P. 2021. Opiskelijoiden terveyden­huolto mullistui vuoden alussa – mikä kaikki muuttui? Viitattu 14.4.2025.
• THL. 2024. Korkeakouluopiskelijoiden psyykkinen kuormittuneisuus on vähentynyt. Viitattu 22.3.2025.
• Tilastokeskus. 2019. Puolet opiskelijoista työskentelee opintojen ohella. Viitattu 27.3.2025. https://stat.fi/til/opty/2019/opty_2019_2021-03-12_tie_001_fi.html
• Vanhanen-Nuutinen, L., Mäki, K. & Kotila, H. 2016. Työn ja opintojen yhdistäminen – opintojen aikainen työssäkäynti ammattikorkeakouluopiskelijoiden kokemana. Viitattu 27.3.2025.
• Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiö 2025. StressLess-valmennus. Viitattu 9.4.2025.