Kansainvälisten opiskelijoiden suomen kielen taidon kehittymisestä osana opintoja ja tämän mahdollistamasta helpommasta sijoittumisesta suomalaiseen työelämään opintojen jälkeen on keskusteltu (jälleen) paljon. Laureakin on aktiivisesti mukana monivuotisessa Talent Boost -kansallisessa ohjelmassa, jolla edistetään kansainvälisten osaajien houkuttelua, maahanmuuttoa ja Suomeen juurtumista. Talent Boost -ohjelman osana toimii Kielibuusti-hanke, jossa olen itse ollut mukana vuoden 2023 alusta.

Hankkeessa sain toimia S2-opettajan (suomi toisena kielenä) työparina elokuuhun asti ja pääsin paremmin näkemään työkenttää kielenopettajan perspektiivistä. Suomen kielen opintojen määrä on tutkinnoissamme pienentynyt. Tällainen pienentyminen tuntuu kummalliselta tilanteessa, jossa kansainvälisten opiskelijoiden suomen kielen taidon kehittämistä nimenomaan halutaan tukea.

Kansainvälisiä opiskelijoita toivotaan Suomeen paljon lisää. OKM:n koulutuspoliittisessa selonteossa vuodelta 2021 linjataan, että Suomessa opiskelevien kansainvälisten opiskelijoiden määrä pyritään kolminkertaistamaan vuoteen 2030 mennessä.

Nykyisetkään kansainväliset osaajat eivät kuitenkaan ole kotiutuneet Suomeen siinä määrin kuin olisi toivottavaa. Kun selvitetään taustalla olevia syitä, osaajat mainitsevat tavallisemmin kielimuurin sekä vaikeuden löytää töitä tai ystäviä. Suomessa viihdytään, mutta silti lähes puolet opiskelijoista pitää todennäköisenä muuttoa Suomesta opintojen jälkeen. Tästä voi lukea lisää seuraavasta loppuraportista.

Selvityksissä korostuu suomen kielen taidon merkitys. Vaikka englannilla pärjääkin, jää suomen kieltä osaamaton monissa yhteyksissä ulkopuoliseksi. Tämän tunnistaa ja tunnustaa myös nykyinen hallitus, jonka ohjelmassa halutaan lisätä kansainvälisten korkeakouluopiskelijoiden kannusteita jäädä Suomeen töihin valmistumisen jälkeen. Ohjelmassa mainitaan myös erikseen Talent Boost -ohjelman edistäminen.

Kun tarkastellaan suomen kielen opintojen käytännön kehittymisen tilannetta Laurea Leppävaarassa niiden ohjelmien osalta, joissa kielenopettaja kollegani on ollut mukana, voimme todeta seuraavaa:

Liiketoiminta

• Business Management ja Service Business Management tutkinnoissa pakollisten suomen kielen opintojen osuus oli vuoteen 2016 asti 15 opintopistettä. Vuodesta 2016 eteenpäin se on ollut 5 opintopistettä.

Palvelualat (marata):

• Vuoteen 2016 asti Facility Management ja Restaurant Entrepreneurship tutkintojen pakollisen suomen kielen opintojen osuus oli 15 opintopistettä.
• Uudessa englanninkielisessä tutkinnossa Hospitality Management and Service Design 2023 se on 5 opintopistettä.

Tietojenkäsittely

• Business Information Technology tutkinnossa pakollisten suomen kielen opintojen osuus oli vuoteen 2016 asti 5 opintopistettä.
• Vuonna 2023 opiskelijat (Business Information Technology, Developing Digital Services ja Cyber Security) voivat valita suorittavatko 5 opintopistettä suomen kieltä vai 5 opintopistettä viestinnän opintoja. Nämä viestinnän opinnot voivat olla myös englanninkielisiä eli käytännössä tutkinnon voi suorittaa täysin ilman suomen kielen opintoja.

Turvallisuusala

• Security Management /Safety, Security, and Risk Management tutkinnossa suomen kielen opintojen osuus oli vuoteen 2016 asti 15 opintopistettä. Vuonna 2023 se on 5 opintopistettä.

Tietojenkäsittelyn koulutusohjelmia lukuun ottamatta suomen kielen opintojen osuus on pienentynyt jopa huomattavasti. Tietojenkäsittelyn puolella suomen kieltä ei välttämättä tarvitse enää opiskella ollenkaan. Toki verkkotutkintona tietojenkäsittely mahdollistaa opiskelun myös sellaisille osaajille, joilla ei olekaan tarkoituksena Suomeen asettuminen. Mutta kun yleisesti huomioidaan hallituksen ja erityisesti OKM:n tavoitteet kansainvälisten opiskelijoiden määrän kasvattamisen osalta, erilaisten asiaa käsitelleiden tutkimusten tulokset sekä näiden pohjalta suunnitellut toimenpide-ehdotukset, onko Laurean valinta suomen kielen opintojen määrän radikaalisesta pudottamisesta ollut oikea?

Koulutusohjelman rakentaminen on aina kompromissien tekoa. Lisää pisteitä jonnekin on pisteitä pois jostakin muusta. Koska kielen osaamisen merkitys opiskelijan jatkomahdollisuuksien kannalta on kuitenkin tärkeä, olemmeko sittenkään pohtineet asiaa perusteellisesti? Valitettavasti opiskelijat itsekään eivät aina ymmärrä kielen tärkeyden moninaisuutta työn saamisen ja maassa viihtymisen kannalta. Olisi korkeakoululta aika naiivia luottaa siihen, että opiskelijat oma-aloitteisesti vapaa-aikanaan hakeutuvat suomen kielen tunneille, vaikka tällaisia olisikin esimerkiksi verkon kautta monipuolisesti tarjolla.

Totuus toki on, että Suomessa pärjää osaamatta suomea tai ruotsia. Mutta käytännössä kielitaidon puute hankaloittaa osaajan kotiutumista ja viihtymistä sekä tätä kautta jäämistä Suomeen. Suomen kielen taidon puutteen merkitys näkyy jo harjoittelupaikan saamisessa. Vuosia työharjoittelua englanninkielisissä Business Management ja Service Business Management koulutusohjelmissa ohjanneena voin todeta, että ilman suomen kielen taitoa laadukkaan harjoittelupaikan löytäminen saattaa olla todella haastavaa. Ja tämän haastavan prosessin aikana opiskelija myös joskus pettyy sekä jopa kyynistyy aika pahasti, nimenmaan suomen kielen takia.

Kaikissa koulutuskysymyksissä täytyy punnita tarkkaan myös taloudellisia puolia. Mutta juuri näiden, vaikkakaan ei yksinomaan, taloudellisten merkitysten takia meidän olisi panostettava kielitaidon kehittymiseen. Erityisesti korkeakouluille ja yliopistoyhteisöille suunnattuja toimenpidesuosituksia on siltä osin saatavilla.

On tärkeä myös asettaa suomen kielen tarjonta isompaan viitekehykseen. Joulukuussa 2022 opetus- ja kulttuuriministeriö tilasi dosentti Janne Saarikiveltä selvityksen yliopistojen kielivalinnoista. Selvitys tehtiin tammi-maaliskuussa 2023 ja sen tekemiseen osallistui myös Jani Koskinen.

Selvityksen taustalla vaikutti mm. tieto siitä, että englanninkieliset koulutusohjelmat ovat lisääntyneet Suomessa ja yliopistojen kielikäytänteet ovat muuttuneet. Näiden merkitystä ja seurauksia haluttiin tutkia tarkemmin. Selvitys on mielenkiintoista luettavaa. Lyhyt video Janne Saarikiven esittelemistä selonteon ennakkotuloksista (20.3.2023) löytyy myös Yle Areenasta niille, jotka haluavat kuulla myös Janne Saarikiven mietteitä ”vapaammin”.

Puuttumatta selvitykseen sen tarkemmin tässä yhteydessä, on hyvä nostaa siitä esiin muutama asia. Saarikivi ja Koskinen toteavat, että koska kansainvälisten opiskelijoiden määrä yliopistoissa kasvaa, tulee yliopistojen lisätä suomen kielen opetusta ja monikielisyyttä. Jos näin ei toimita, Saarikivi ja Koskinen ennakoivat kansalliskieltemme marginalisoituvan sekä koulutuksessa että muualla yhteiskunnassa. Saarikivi pohtii videossa myös sellaista tulevaisuutta, jossa englanti muuttuu työelämän sekä myös hallinnon pääkieleksi Suomessa. Kansalliskielisten palvelujen tarjonta vähenee ja laatu huononee. Yhteiskunnassa tapahtuu segregoitumista sen mukaan, kuinka hyvin osataan englantia. Ja paine aloittaa englannin kielen opiskelu aina vaan alemmilta tasoilta kasvaa. Tämä kielivalintojen kehitys on jo selvästi nähtävissä yhteiskunnassamme. Vuonna 2018 kolmannen luokan oppilaista 90,1 prosenttia opiskeli A1 kielenä englantia.

Englanninkielisyys ei kuitenkaan tarkoita samaa kuin kansainvälisyys. Yhteinen kieli helpottaa kommunikointia, mutta ei pidä puhua kansainvälisyydestä, jos kyse on vain englanninkielisyydestä. Suomen kieleen panostaminen olisi tärkeä askel suomen kielen merkityksen ymmärtämisessä myös meidän kieltä äidinkielenämme puhuvien parissa.

Toimin Laurea Leppävaarassa sekä kansainvälisten asioiden koordinaattorina että myöhemmin kansainvälisten asioiden päällikkönä monta vuotta ennen kokopäiväiseksi lehtoriksi ryhtymistä vuonna 2014. Olen käynyt satoja palautekeskusteluja meille opiskelijavaihtoon ulkomaalaisista partnerikorkeakouluistamme tulleiden opiskelijoiden kanssa. Monet heistä ottivat suomen kielen alkeisjakson vaihtolukukautensa ohjelmaan. Poikkeuksetta he aina kehuivat suomen kielen opetuksemme tasoa ja niitä erinomaisia opetusmenetelmiä, joita Leppävaarassa opettanut kollegani käytti. Meillä olisi siis ollut loistava suomen kielen opettaja paitsi vetämässä laadukasta kieliopetusta, mutta myös toteuttamassa niitä tavoitteita, joita hallituksen ja ministeriön taholta asetetaan niillä keinoin, joita toimenpideohjelmassa kehotetaan käyttämään. Suomen kielen tarjontaa on tutkinnoissamme kuitenkin vähennetty ja tätä kautta myös kielen opettajan mahdollisuuksia tehdä töitä omalla osaamisalueellaan on pienennetty. Olemme mukana erilaisissa hankkeissa ja projekteissa, joissa korostetaan kansainvälisyyden merkitystä ja kansainvälisten osaajien Suomeen asettautumisen tärkeyttä. Jälkiviisas on aina helppo olla, mutta olisiko kuitenkin nyt hyvä uudelleen tarkastella, miten näitä kieliasioita koulutusohjelmissamme käytännössä edistettäisiin myös tutkintojen tasolla?