Juuri mikään ei taida olla työnhakijalle turhauttavampaa kuin kymmenien hakemusten lähettäminen ilman mitään vastakaikua. Tällöin on tärkeää pitää mielessä, että jos hakemusten lähettely ei tuota tulosta, kyse ei ole henkilön sopimattomuudesta työntekoon tai tehtävään, vaan usein tilanteeseen liittyy joko itselle huonosti sopivien tehtävien hakeminen tai heikot työnhakuasiakirjat – eli CV ja hakemus. Työnhakuasiakirjojen ongelmat liittyvät tyypillisesti siihen, että ei osata tai uskalleta kertoa oleellisia asioita ja ollaan ehkä liian sidoksissa menneeseen, kun katseen pitäisi olla tulevassa. Tässä artikkelissa keskitytään heikkojen asiakirjojen parantamiseen – ”vääränlaisten” töiden hakua käsiteltiin 4.12.2023 ilmestyneessä artikkelissa Työnhaku tökkii, jos ei tiedä, mitä haluaa.

Haettava työ on tulevaisuudessa, ei menneisyydessä

Muut näkevät meidät, ja näemme myös itsemme, kaikkein helpoiten sen kautta, mitä olemme tehneet aiemmin. Myös työnhaussa sanoitamme sopivuutemme johonkin tehtävään menneisyyden kautta. Selkeää urapolkua vääjäämättä etenevälle tämä on ihan luonnollista, mutta alanvaihtajille ja muille urallaan monipuolisia polkuja eteneville tilanne on haastavampi. On helpompi sanoa olevansa pätevä projektipäällikön tehtävään, kun on johtanut projekteja vuosikymmenen kuin silloin, kun on työkseen ollut sairaanhoitaja, kokki, talousassistentti tai jotain muuta, millä ei näyttäisi olevaan mitään tekemistä projektien pyörittämisen kanssa. Puhumattakaan siitä, jos ei ole koskaan tehnyt yhtään mitään työtä.

Oman alansa kokenut konkari sanoittaakin työnhakuaan jotakuinkin näin: ”Olen tämän alan kokenut konkari.” Alanvaihtajan sopivuuden sanoittamisen sen sijaan tulisi olla jotain tämän suuntaista: ”Haluan oppia uuden alan, koska X, Y ja Z, ja minulla on jo soveltuvaa osaamista, kuten A, B ja C.” Alanvaihtajalla onkin huomattavasti vaikeampi tehtävä perustella pätevyytensä kuin kokeneella tekijällä. Ei kuitenkaan kannata kaivautua epätoivon kuoppaan, vaan muistaa, että työtä ei tehdä menneisyydessä, vaan tulevaisuudessa. Siinä, missä alanvaihtajan kokemattomuus uudella alalla ei ennusta epäonnistumista, konkarinkaan kokemus ei ole tae siitä, että hän oikeasti osaisi työnsä.

Sopivuus voi muodostua kokemuksen sijaan odotuksista

Kenen tahansa hakijan – konkarin, alanvaihtajan tai vaikka nuoren opiskelijan – olisikin syytä keskittyä työnhaussa perustelemaan tulevaisuuttaan, ei menneisyyttään. Työnantajat toivovat monipuolista osaamista, ja kokemus on vain yksi keino ilmaista sitä. Osaaminen voi olla myös peruja opinnoista, itsenäisestä harjoittelusta tai vapaaehtoistöistä vaikkapa harrasteseuran toimikunnassa. Harmittavasti valtaosa verkon ilmaisista CV-pohjista korostaa työkokemuksen roolia, jolloin hakijalle ei ehkä tule mieleenkään kirjoittaa esimerkiksi opiskeluprojekteista kattavasti, vaan kuitata opinnot pelkällä tutkintonimikkeellä.

Kun lähtökohtana on menneisyyden kokemuksesta kertominen, esimerkiksi ravintolapäällikön tehtävää hakeva entinen vartioinnin palveluesihenkilö päätyykin korostamaan vartiointikokemustaan, kun kiintopisteen pitäisi olla alanvaihdon motivaatiossa ja ravintolapäällikön tehtävässä hyödyllisen osaamisen kuvaamisessa. ”Aloitin restonomiopinnot, koska ruokaelämykset ovat intohimoni ja liian usein joudun pettymään, kun hyvä ruoka pilataan huonolla asiakaspalvelulla” on restonomiopiskelijalle hyvä tapa alkaa kertoa omasta kiinnostuksestaan uutta alaa kohtaan – tätä tarkoitetaan motivaation kuvaamisesta puhuttaessa. ”Hallinnoidessani vartioinnin palvelukokonaisuutta opin tiiminjohtamisesta taitoja, joita voin hyödyntää myös ravintolasalia johtaessani” puolestaan kuvaa, että aiempi kokemus jostain aivan muulta alalta tulee suoraan käyttöön uusissakin tehtävissä.

CV:llä pitää saada huomio

CV:n pitää olla mahdollisimman värikäs, jotta sillä saa heti rekrytoijan huomion. Tai siis… Ei sittenkään. Kaunis, värikäs ja neonväreissä vilkkuva CV voi tosiaan lukita rekrytoijan silmät tuijottamaan värikavalkadia hetkellisesti, mutta jos ensireaktion jälkeen ei ole tarjota mitään konkreettista ja hyödyllistä informaatiota, päätyy CV lähes yhtä nopeasti hylättyjen pinoon kuin ilman vilkkuvalojakin. Erottuva CV ei tarkoita ulkonäöllä erottuvaa, vaan sisällöllä erottuvaa. Rekrytoijaa ei kiinnosta, miltä CV näyttää, vaan mitä hakija osaa tehdä ja miksi hän on kiinnostunut hakemastaan työstä. Toki visuaalisesti hyvännäköistä dokumenttia on mukavampi katsoa kuin tylsännäköistä – mutta mistä edes voidaan tietää, minkälainen maku rekrytoijalla on? Kannattaakin keskittyä sisältöön ja helppolukuisuuteen. Siihen, että heti ensimmäisellä silmäyksellä lukija ymmärtää, minkälaista ammattilaista CV kuvaa.

Hakija voi auttaa rekrytoijaa tunnistamaan oleelliset asiat läväyttämällä ne heti hänen silmilleen. Paras tapa tähän on lisätä isolla kirjoitetun nimen alle – nimenhän rekrytoija ainakin lukee – osaamistasi tai soveltuvuuttasi kuvaava otsikko. Kokeneella markkinointipäälliköllä, joka hakee vastaavia töitä, otsikko voi olla ihan vain ”kokenut markkinointipäällikkö”. Ohjelmistokehitykseen keskittyvällä IT-opiskelijalla otsikko voi olla vaikkapa ”ohjelmistokehitykseen keskittyvä IT-opiskelija”. Tällainen selkeä otsikko antaa rekrytoijalle ikään kuin silmälasit, joiden kautta lukea CV:tä. Hän tulkitsee kaikkea otsikossa antamasi lupauksen kautta: ”tämä CV kertoo ohjelmistokehitykseen keskittyvän IT-opiskelijan soveltuvuudesta tähän tehtävään”. Mikäli rekrytoijalle ei kerro, mitä hän on lukemassa, hän tekee tulkinnan itse. Jos hakee IT-harjoittelupaikkaa ja rekrytoija näkee ensimmäisenä kesätyökokemuksen varastolla tai aiempaan uraan liittyvät fysioterapiaopinnot, voi olla, ettei hän koskaan edes pääse siihen kohtaan, joka osoittaa hakijan täydellisen sopivuuden tehtävään.

Korosta CV:ssä osaamisia, jotka ovat yhteydessä haettavaan tehtävään

Jos rekrytoijan pitää arvailla, mistä CV:ssä on kyse, hän siirtyy seuraavaan nopeasti. Jos hän sen sijaan heti alusta asti tietää lukevansa IT-opiskelijan CV:tä ja on etsimässä sopivaa henkilöä IT-harjoitteluun, on hakija jo voittanut ensimmäisen erän ja hieman lisäaikaa rekrytoijan huomion keskipisteenä. Seuraavaksi hakijan tehtävä on antaa rekrytoijalle tämän ajan arvoista sisältöä. Miten opintosi tukevat menestymistäsi tässä tehtävässä? Minkälaiset asiat työkokemuksessasi tekevät sinusta paremman hakemassasi työssä?

CV:ssä on hyvä kertoa, mitkä tehtävät aiemmissa työpaikoissa tai kurssit ja projektit opinnoissa ovat kehittäneet osaamista ja ammatillisuutta kohti haettavan tehtävän tarpeita. Eikä pidä tyytyä pelkkään tittelitason kuvaamiseen (”asiakaspalvelija”), vaan lisätä yksityiskohtia arjen työstä (”autoin asiakkaita valitsemaan sopivat varusteet tutustumalla tarkasti heidän tarpeisiinsa”) ja kuvata mahdollisia tuloksia (”voitin myyntikilpailun kahdesti kesäsesongin aikana” tai ”asiakkaat kehuivat taitoani huomioida heidät yksilöllisesti”). Kuvauksissa tulee keskittyä asioihin, jotka soveltuvat haettavaan tehtävään. Edellä olleista esimerkeistä myyntikilpailun voittoa kannattaa korostaa, kun haetaan myyntitöitä, ja asiakaspalautteita, kun haetaan muunlaista asiakaspalvelutyötä. Jos taas haettava työ on kaukana asiakaspalvelusta, saattaa pelkkä otsikko ”asiakaspalvelija” riittää aivan hyvin.

Kerro hakemuksessa yhteydestä sinun ja tehtävän välillä

Hakemuksessa katse käännetään aivan selvästi tulevaisuuteen ja kuvataan, mitkä omat ominaisuudet auttavat selviytymään haettavassa tehtävässä jo nyt, ja ¬– etenkin alaa kokemattoman kohdalla – miten kyseinen haettava tehtävä auttaa kasvamaan kohti omia uratoiveita. Yhteys oman osaamisen ja motivaation sekä tehtävän tarpeiden ja siitä saatavien hyötyjen välillä on selitettävä mahdollisimman konkreettisesti. Ei riitä, että kertoo olevansa motivoitunut, vaan se pitää osoittaa jotenkin muuten, kuten: ”Ympäristöasiat ovat minulle tärkeitä ja tässä tehtävässä pääsen näkemään, miten niitä konkreettisesti huomioidaan. Olen seurannut Yrityksen X toimintaa ja roolissa Y pääsen sekä hyödyntämään viestinnän osaamistani että oppimaan lisää minulle tärkeästä ympäristöviestinnästä.”

Yhteys voi löytyä kauempaakin kuin yrityksen arvoista – tai lähempää. Se voi olla yhteys itse yritykseen, sen toimialaan ja omiin uratavoitteisiin. Tämä voi olla työnhaun vaikein vaihe. Mistä sitä tietää, miksi jokin tehtävä erityisesti kiinnostaa, jos se on vain yksi monista, joita hakee? Yksi hyvä tapa on aloittaa siitä, mitä ei ainakaan hakisi ja miksi ei. Sen jälkeen voikin analysoida eroja haettavan tehtävän ja sellaisen työn välillä, josta haluaa pysyä kaukana.

Menestyksekäs työnhaku alkaa itsetuntemuksesta. Kun tietää, kuka on ja mitä haluaa, se on helpompi myös sanoittaa. Niin pitkään kuitenkin, kun omaa ammatillisuuttaan tulkitsee itse ja sanoittaa muille pelkän menneisyyden kokemuksen kautta, voi uusien töiden hakeminen tuntua ylitsepääsemättömältä esteeltä. Olisiko siis nyt hyvä aika kääntää katse tulevaisuuteen?

Tämä artikkeli on osa Laurean urapalvelujen asiantuntijan Esa Hukkasen juttusarjaa, jossa hän käsittelee uraan ja työnhakuun liittyviä teemoja, joita hän kohtaa opiskelijoiden kanssa. Laurean urapalvelut tukee opiskelijoita näissä ja muissa uraan ja työnhakuun liittyvissä asioissa niin yksilötapaamisissa, webinaareissa kuin itseopiskelumateriaaleilla.