Laurean Tikkurilan yksikön sosiaalialan opiskelijoille toteutettiin vuonna 2019 kysely vanhustyön vetovoimaisuudesta. Kyselyyn vastasi sata opiskelijaa, jotka näkevät ikääntyneet elämänviisautta omaavina yksilöinä, mutta vanhustyön fyysisesti ja henkisesti kuormittavana. Vanhustyön vetovoimaisuuteen vaikuttavat monet tekijät.

Vanhustyö on suuressa murroksessa ja muuttuu yhä monipuolisemmaksi alaksi, mutta silti se nähdään edelleen hyvin hoito- ja terveyspainotteisesti sekä yleisesti että esimerkiksi koulutuksen saralla. Tämä näkyy esimerkiksi vanhustyön vetovoimaisuutta tarkastelevissa tutkimuksissa ja tutkielmissa, joiden kohderyhmänä ovat pääsääntöisesti olleet hoitotyön ammattilaiset ja opiskelijat (ks. esim. Aalto 2014; Koskinen 2016; Kröger & Van Aerschot & Puthenparambil 2018; Manninen 2008; Orre 2009) sekä aiheeseen liittyvissä keskusteluissa (ks. esim. Koskinen & Sievers & Leino-Kilpi & Suhonen 2013: 305­–308). Sosiaalinen hyvinvointi jääkin monesti fyysisen ja psyykkisen hyvinvoinnin ja toimintakyvyn varjoon. Sosiaalialan osaajien, sosionomien (AMK) paikka vanhustyön kentällä on edelleen melko monenkirjava ja monesti työhön yhdistyy myös hoidollisuutta (ks. esim. Viinamäki 2010: 197–198; Kairala & Kilpeläinen & Rossi 2014; Salonen 2008: 159).

Kiinnostavin asiakasryhmä lapset ja nuoret

Laurean sosiaalialan opiskelijoiden näkemyksiä vanhustyöstä kartoitettiin keväällä 2019 tehdyssä kyselyssä. Kyselyn kohderyhmään kuului kuusi Laurea Tikkurilan opiskelijaryhmää eli yhteensä 229 opiskelijaa. Heistä 100 opiskelijaa vastasi kyselyyn (vastausprosentti 43,7 %). Vastaajat olivat ensimmäisen (51 kpl), toisen (31 kpl) ja kolmannen (18 kpl) vuoden opiskelijoita. Vastaajien ikä vaihteli 20-53 vuoden välillä ja 70 %:lla oli aiempi ammatti, esimerkiksi sosiaali- ja terveysalalta tai liiketalouden puolelta.

Suurin osa vastaajista ilmoitti itseään kiinnostavaksi asiakasryhmäksi lapset, nuoret, perhetyön, varhaiskasvatuksen ja lastensuojelun (71 mainintaa). Toiseksi eniten vastaajia kiinnosti aikuissosiaalityö sekä nuoret aikuiset (15 mainintaa) ja kolmanneksi eniten päihde- ja mielenterveystyö (12 mainintaa). Vanhustyö mainittiin viisi kertaa yhdessä vammais- ja maahanmuuttajatyön kanssa.

Kokemukset ja käsitykset ikääntyneistä

Opiskelijoista neljällä viidestä oli kokemuksia vanhusten parissa olemisesta. Kokemukset olivat pääosin omien isovanhempien, töiden (ml. kesätyöt ja harjoittelut), koulun opintojaksojen ja projektien sekä vapaaehtoistyön kautta saatuja. Kokemukset vaihtelivat laidasta laitaan, mutta selkeästi positiivisia kokemuksia oli eniten (57 kommenttia); ikääntyneiden kanssa oleminen oli ollut avartavaa, opettavaista ja antoisaa. Negatiivisissa kommenteissa (18 kpl) nousi selkeästi esiin työn rankkuus niin fyysisesti kuin henkisesti sekä resurssien puute ja siitä johtuvat haasteet, kuten kiire. Neutraaleissa kommenteissa ikääntyneiden kanssa oleminen ja työskenteleminen koettiin olevan ”ihan ok”, mutta ei ominta alaa.

Opiskelijoiden mielipide ikääntyneistä oli kyselyn tulosten perusteella arvostava ja positiivinen, mutta samalla haavoittuvuuden näkevä. Ikääntyneiden nähtiin omaavan elämänviisautta, mutta kaipaavan juttuseuraa ja olevan jopa hieman yksinäisiä. Ikääntyneiden ei nähty olevan taakka yhteiskunnalle, vaan ennemmin itsenäisiä yksilöitä, jotka haluavat asua kotona mahdollisimman pitkään. Kolmannes vastaajista näki vanhuuteen liittyvän monet sairaudet sekä muistamattomuuden.

Kokemukset ja käsitykset vanhustyöstä

Vanhustyötä tarkasteltiin kyselyssä neljän teeman kautta: vanhustyön sisältö, vanhustyöhön liittyvä osaaminen, koulutus ja uramahdollisuudet, vanhustyö työpaikkana ja työyhteisönä sekä vanhustyön yhteiskunnallinen näkökulma. Opiskelijat näkivät vanhustyössä olevan parasta asiakkaat ja että työ on palkitsevaa. Vanhustyön koettiin olevan asiakkaiden hyvinvointia edistävää ja itsenäisyyttä tukevaa. Samaan aikaan työ koettiin kuitenkin sekä henkisesti että fyysisesti rankkana.

Vanhustyö nähtiin moniammatillisena työnä, joka sopii sosionomeille. Lähes puolet opiskelijoista näki vanhustyön sisältävän muutakin kuin pelkkää hoitoa ja hoivaa, mutta toisaalta lähes kolmasosa koki vanhustyön olevan vain perushoitotyötä (kuvio 1). Opiskelijat näkivät vanhustyön ammatillisesti vaativana työnä, joka edellyttää jatkuvaa uuden oppimista ja vaatii erityisosaamista. Puolet vastaajista oli sitä mieltä, että vanhustyössä on mahdollista edetä urallaan.

Opiskelijat olivat lähes yksimielisiä siitä, että vanhustyö on tärkeää työtä, ja että johtajuudella on suuri merkitys työn mielekkyyteen. Hieman yli puolet vastaajista näki vanhustyössä olevan suuri työntekijävaihtuvuus. Opiskelijat näkivät, että tulevaisuudessa vanhustyöhön ei riitä työntekijöitä, eikä vanhustyön koettu kiinnostavan nuoria. Opiskelijat olivat huolestuneita vanhustyön nykytilanteesta ja he kokivat, ettei yhteiskunta panosta riittävästi resursseja vanhustyöhön. Opiskelijat mielsivät, ettei vanhustyön julkisuuskuva ole hyvä ja ettei vanhustyötä arvosteta yhteiskunnassa.

Mikä lisää vanhustyön vetovoimaisuutta?

Vanhustyön vetovoimaisuus -osiossa selvitettiin opiskelijoiden mielipiteitä vanhustyön vetovoimaisuutta lisäävistä ja vähentävistä tekijöistä. Vastaajia pyydettiin valitsemaan annetuista vaihtoehdoista omasta mielestään viisi vanhustyön vetovoimaisuutta eniten lisäävää tekijää ja vastaavasti viisi vetovoimaisuutta eniten vähentävää tekijää.

Vanhustyön vetovoimaisuutta lisäävät opiskelijoiden mielestä eniten

• työn ihmisläheisyys (82 valintaa)
• asiakkaat (76 valintaa)
• työkaverit (50 valintaa)
• alan työtilanne (36 valintaa)
• työn itsenäisyys (30 valintaa) ja
• työn kehittämismahdollisuudet (29 valintaa).

Vanhustyön vetovoimaisuutta selkeästi eniten vähentävät opiskelijoiden mielestä

• työn kuormittavuus (77 valintaa)
• palkka (72 valintaa)
• henkilöstön määrä (62 valintaa)
• työn määrä (60 valintaa)
• työtahti (49 valintaa) ja
• vanhustyön julkisuuskuva (49 valintaa).

Opiskelijoilta kysyttiin, kuinka todennäköisenä he pitävät sitä, että työskentelisivät vanhustyössä viiden vuoden kuluttua. Sadasta vastaajasta viisi piti työskentelyä ikääntyneiden parissa todennäköisenä tai erittäin todennäköisenä. Erittäin epätodennäköisenä tai epätodennäköisenä asiaa piti 81 vastaajaa. Kahden vaiheilla oli 12 vastaajaa. Perusteluina vastauksille annettiin esimerkiksi:

”Pidän vanhustyöstä, koska se on monipuolista”.

”Työ on liian kuormittavaa, palkka liian alhainen, enkä voi edetä urallani.”

”En vain osaa nähdä itseäni siinä työssä, vaikka työtä arvostan suuresti.”

”En tiedä sosionomin roolista vanhustyössä tarpeeksi.”

Tulokset suhteessa aiempiin tutkimuksiin

Aikaisempien vanhustyön vetovoimaisuuteen liittyvien tutkimuksien kohderyhmänä ovat pääasiassa olleet hoitotyön opiskelijat ja ammattilaiset, ja siksi tässä kyselyssä haluttiin tuoda esille sosiaalialan opiskelijoiden näkökulma. Verrattaessa tämän kyselyn tuloksia aikaisempiin kartoituksiin on tuloksissa havaittavissa samanlaisuutta.

Sekä tässä kyselyssä, että aikaisemmissa tutkimuksissa tulee esille, että ikääntyneisiin suhtaudutaan myönteisesti (esim. Manninen 2008; Hirvonen ym. 2004; Putkonen ym. 2011). Samoin yhteneväisyyttä on halussa työskennellä vanhustyön puolella. Kyselyyn vastanneista opiskelijoista alle kymmenen ilmaisi kiinnostuksensa työskennellä vanhustyön parissa, suurinta osaa ala ei kiinnostanut. Samaan tulokseen on päädytty myös muun muassa Koskisen (2016), Putkosen ym. (2011), Mannisen (2008) ja Hirvosen ym. (2004) tutkimuksissa.

Vanhustyön vähäiseen kiinnostavuuteen ja matalaan vetovoimaisuuteen vaikuttavat aiempien tutkimusten mukaan yleinen käsitys vanhustyöstä, koulutus ja sen sisältö, sekä harjoittelu- ja työpaikka, siellä saadut kokemukset sekä muun muassa työilmapiiri, resurssien määrä ja palkkataso (mm. Aalto 2014; Koskinen 2010; Manninen 2008; Paulin 2017; Putkonen ym. 2011). Tämän kyselyn vastauksissa on saman suuntaisia tuloksia. Vanhustyön julkisuuskuvan nähdään ja koetaan olevan negatiivinen, mikä heikentää vanhustyön vetovoimaisuutta. Yhtenä vanhustyön positiivisena vetovoimatekijänä opiskelijat pitivät työkavereita, mikä on rinnastettavissa osittain työilmapiiriin. Resurssien pieni määrä sekä alhainen palkkataso taas nousivat esiin vetovoimaa vähentävinä tekijöinä myös tässä kyselyssä.

Vanhustyön vetovoimaisuustekijät

Alla olevaan kuvioon (kuvio 2) on koottu yhteen vanhustyön vetovoimaisuuteen vaikuttavia tekijöitä. Nämä tekijät ovat nousseet esille edellä mainituissa tutkimuksissa sekä tässä kyselyssä. Kuviossa ei ole mainittuna kaikkia tekijöitä, vaan ainoastaan tämän kyselyn teemaan liittyvät. Lisäksi osa tekijöistä on yhdistetty yhtenevien teemojen alle.

Osa vetovoimatekijöistä on niin sanottuja sateenvarjotekijöitä, joiden alla on useita pienempiä vaikutustekijöitä. Osa tekijöistä taas on seurauksia eli jonkun muun tekijän vaikutuksesta ilmaantuneita.

Jotkin vetovoimatekijöistä ovat hyvinkin konkreettisia, osa tekijöistä taas on enemmän esimerkiksi tunnepuolen tekijöitä tai muuten hankalammin konkretisoitavia. Suurin osa tekijöistä voivat olla sekä positiivisia että negatiivisia riippuen siitä, miten niihin on kiinnitetty huomiota, miten ne on ratkaistu ja miten niitä on kehitetty. Tässä kuviossa ei varmastikaan ole kaikki tekijät, mutta ainakin hyvin laajasti siltä osin, mitä kirjallisuudessa ja tutkimuksissa on tullut esille.

Vanhustyön vetovoimaisuuden kehittämiseksi tarvittaisiin selkeästi isoja, koko alaa koskevia päätöksiä ja muutoksia. Yleensä nämä ovat pitkissä kantimissa. Sen sijaan ruohonjuuritason toimintaan voidaan vaikuttaa nopealla aikataululla ja pienemmillä muutoksilla. Kuten monessa muussakin asiassa, myös vanhustyössä ensimmäiset kohtaamiset ja ensimmäiset kokemukset ovat vaikuttavia. Jos onnistuneella ruohonjuuritason toiminnalla saadaan yksikin opiskelija edes kokeilemaan työskentelyä ikääntyneiden parissa, on se jo askel oikeaan suuntaan. Tässä suuri merkitys on sosiaalialan koulutuksella, sen sisällöllä ja toimintatavoilla. Tätä aihetta käsitellään seuraavassa artikkelissa Sosiaalialan koulutus ja vanhustyön vetovoimaisuus – mitä voisimme tehdä?

Kysely on osa kirjoittajan tekemää vanhustyön YAMK-opinnäytetyötä, joka julkaistiin joulukuussa 2019. Opinnäytetyö on luettavissa Theseuksessa https://www.theseus.fi/handle/10024/262729.

Lähteet:

• Aalto, Tiia-Mari 2014. Ikääntyneiden hoitotyön vetovoimaisuus. Vaasalaisten lähihoitajien ja alan opiskelijoiden näkökulma. Pro gradu -tutkielma. Vaasan yliopisto. Filosofinen tiedekunta.
• Hirvonen, Raija & Nuutinen, Päivi & Rissanen, Sari & Isola, Arja 2004. Miksi vanhustyö ei kiinnosta? Sosiaali- ja terveysalan opiskelijoiden asenteet vanhuksia kohtaan ja hei-dän käsityksensä suomalaisesta vanhustyöstä koulutuksen eri vaiheissa. Hoitotiede 16(5). Oulu: Hoitotieteiden tutkimusseura HTTS ry.
• Kairala, Maarit & Kilpeläinen, Arja & Rossi Eeva 2014. Ikääntyneiden oikeus moniammatilliseen seniori- ja vanhustyöhön. Sosiaalinen tekijä –blogi. 10.3.2014. Saatavana osoitteessa: <https://sosiaalinentekija.wordpress.com/2014/03/10/ikaantyneiden-oikeus-moniammatilliseen-seniori-ja-vanhustyohon/>. Luettu 9.2.2019.
• Koskinen, Sanna 2010. Sairaanhoitajaopiskelijoiden kiinnostus vanhusten hoitotyöhön. Pro gradu -tutkielma. Turun yliopisto. Hoitotieteen laitos.
• Koskinen, Sanna 2016. Nursing students and older people nursing. Towards a future career. Väitöskirja. Turun yliopisto. Hoitotieteen laitos. Lääketieteellinen tiedekunta.
• Koskinen, Sanna & Sievers, Anna & Leino-Kilpi, Helena & Suhonen, Riitta 2013. Keskustelua iäkkäiden hoitotyön osaamisesta ja alan vetovoimaisuuden lisäämisestä. Gerontologia-lehti 3/2013. 305–308. Jyväskylä.
• Kröger, Teppo & Van Aerschot, Lina & Puthenparambil, Jiby Mathew 2018. Hoivatyö muutoksessa: suomalainen vanhustyö pohjoismaisessa vertailussa. Jyväskylän yliopisto. YFI julkaisuja 6-2018. Saatavana osoitteessa: <https://jyx.jyu.fi/bitstream/handle/123456789/57183/978-951-39-7372-8.pdf?sequence=1&isAllowed=y>. Luettu 4.11.2018.
• Manninen, Anja (toim.) 2008. STAGE: Vanhustyö – tulevaisuuden toiveammatti? Diakonia-ammattikorkeakoulu. Helsinki.
• Orre, Pirjo 2009. Hoitotyön vetovoimaisuus osastonhoitajan työn haasteena. Kuopion yliopisto. Hoitotieteen laitos, yhteiskuntatieteellinen tiedekunta. Kuopio. Saatavana osoitteessa: < http://epublications.uef.fi/pub/urn_nbn_fi_uef-20090096/urn_nbn_fi_uef-20090096.pdf>. Luettu 23.10.2019.
• Paulin, Savanna 2017. Sosiaalityön työpaikkojen houkuttelevuus. Talentian selvitys 2017. Saatavana osoitteessa: <https://www.talentia.fi/wp-content/uploads/2017/03/Ra-portti-Sosiaalityon-tyopaikkojen-houkuttelevuus.pdf>. Luettu 28.9.2019.
• Putkonen, Päivi & Toikko, Anne & Ruohoniemi, Marika 2011. Sosiaali- ja terveysalan opiskelijoiden käsitykset vanhustyöstä. Teoksessa Niiniö, Hannele & Putkonen, Päivi (toim.). Kehittämishanke muutosvoimana vanhustyössä. Laurea-ammattikorkeakoulun julkaisusarja. Vantaa.
• Salonen, Kari 2008. Sosionomin (AMK) osaaminen 2000-luvun seniori- ja vanhustyössä. Teoksessa Viinamäki, Leena (toim.). 14 puheenvuoroa sosionomien (AMK) asemasta Suomen hyvinvointiasiantuntijajärjestelmässä. Kemi-Tornion ammattikorkeakoulun julkaisuja. Sarja A: Raportteja ja tutkimuksia 2/2008.
• Viinamäki, Leena 2010. Sosionomin ammatti ja työ 2010­–2025. Havaintoja ja päätelmiä sosionomien (AMK & ylempi AMK) profiilista Suomen hyvinvointiasiantuntijajärjestelmässä. Kemi-Tornion ammattikorkeakoulun julkaisuja. Sarja A: Raportteja ja tutkimuksia 3/2010.
• Vuokko, Pirjo 2004. Nonprofit-organisaatioiden markkinointi. Helsinki: WSOY.