Hävettää myöntää etten ollut ennen vuoden 2020 kesää nähnyt yhtäkään pesäpallo-ottelua alusta loppuun. En, vaikka olen kotoisin Etelä-Pohjanmaalta, jossa harrastepesäpallo elää vahvana ja omalla kylälläkin keskuskenttä täyttyi säännöllisesti musta-oransseista verryttelyasuista ja kannustamisen äänistä. Pesäpalloa ei turhaan kutsuta Suomen kansallispeliksi, onhan se maamme kolmanneksi suosituin pallopeli. Korjasin pelikokemuksen vajeen tänä kesänä kuvankauniilla Hiukan pesäpallostadionilla Sapsojärven rannalla, jossa kotijoukkue Sotkamon Jymy kohtasi Kempeleen Kirin. Urheiluilta tarjosi hellettä, väliaikakahvia ja pelielämyksen, joka syöpyi mieleeni ja raikasti käsitystäni yrityksen sisäisestä viestinnästä. Miten mailaan napsahtavan pallon ääni viritti minut strategiaviestinnän äärelle? Kerron sen tässä tekstissä, ja vien sinut matkalle niin hiekkakentän laidalle kuin yritysviestinnän ytimeen.
Ihastuin peliin heti ensimmäisestä vuoroparista. Nopeatempoinen pesäpallo on katsojaystävällinen peli, jossa kentällä tapahtuu koko ajan ja yleisö elää mukana – ainakin Sotkamossa, jossa oman kylän Superpesis-joukkue on tuonut mestaruuden kotiin peräti yhdeksäntoista kertaa. Syy ihastumiseeni ei kuitenkaan ollut puhtaasti urheilullinen. Omat silmäni nauliintuivat nimittäin joukkueen siihen jäseneen, joka liikkui vähiten: pelinjohtajaan, joka pitää värikästä viuhkaa kädessään. Pelinjohtaja on kuin yrityksen toimitusjohtaja – visionääri ja päällikkö, jonka tuntee strategian ydintään myöten. Häntä tukee koko joukkue, josta kentällä on enimmilläänkin vain neljä pelaajaa ja loput seisovat viestikeskuksessa sisävuoron kaaressa katse tiukasti johtajassa ja kentän tapahtumissa.
Strategian toteuttaminen on viestintää
Pesäpallo on strategiapeli, jossa menestymisen edellytys on, että kaikki joukkueen jäsenet tietävät ja muistavat sovitun suunnitelman pelin jokaisella sekunnilla: aivan kuten menestyvän yrityksen taustalla on strategia, sovittu etenemissuunnitelma ja suunta, jonka tulisi olla tuttu talon jokaiselle työntekijälle asiakaspalvelijasta tai varastomiehestä talouspäällikköön ja myyntijohtajaan. Kun jokainen joukkueen jäsen on tietoinen siitä, mitä on yhdessä sovittu, voi viestintä kentällä keskittyä vain muutostilanteisiin tai varmistamaan suunnitellun taktiikan toteutumista. Mikäli yritysviestintää toteutettaisiin samalla tavalla, otettaisiin kaikissa valmisteluissa huomioon yhteisen päämäärän avoin keskustelu ja kommunikaatio. Alussa varmistettaisiin selkeällä strategiaviestinnällä, että jokainen yrityksen työntekijä tietää, minne ollaan menossa ja millä tavoin sinne kuljetaan.
”Panta rhei”, tiesi jo Herakleitos (n. 535-475 eKr.): kaikki muuttuu. Muuttuviin tilanteisiin tarvitaan pelinjohtajan taktikointia ja tilanneälyä, aivan kuten yritys tarvitsee johtajansa kokonaisnäkemystä. Jos ja kun alussa luotu suunnitelma kaipaa tilanteiden muuttuessa päivittämistä, viestintä keskittyy ainoastaan uusiin linjauksiin. Pesäpallokentällä tuo hetki voi olla se, kun kaikki pesät ovat täynnä, lyöntivuorossa pelaaja, jolla on hyvä pitkä lyönti vasemmalle kaartaen ja kas, siellä ovatkin jo vastajoukkueen pelaajat valmiina ottamaan koppia. Jotain on muutettava, tarvitaan uusi suunnitelma. Pelaaja ei yksin päätä, mihin hän lyö. Hän lyö sinne, minne joukkueenjohtaja käskee.
Korona osoitti puutteita viestintätaidoissa
Yritysviestinnän maailmassa käytännön harjoitteita on tehty koko kulunut vuosi 2020. Korona muutti arkeamme sellaisena kuin sen tunsimme, ja samalla monen yrityksen toimintakenttä muuttui. Tuli tiedotettavaa asiakkaille ja sidosryhmille, tarvittiin nopeita liikkeitä sillä viestinnän maailmassa ei ratkaise koko vaan nopeus. Olivatko yritysten toimitusjohtajat viuhkan käyttäjiä? Riittikö muutosviestintä vai pitikö jostain kaivaa pölyä kerännyt viestintästrategia esiin ja muistuttaa perusasioista? Oma kokemukseni yrityskentältä osoitti, että Urbaania kasvua Vantaa –hankkeen tarjoamille koulutuksille ja valmennuksille on ollut kovasti kysyntää. Tänä vuonna olen ollut kouluttamassa ja valmentamassa monia vantaalaisia yrityksiä hankkeen tiimoilta. Aiheen varmasti jo arvasitkin teemastani – strategiaa ja viestintää. Moni yritys heräsi erikoisen vuoden keskellä havaitsemaan, että kenties siitä suunnitelmallisesta viestinnästä olisikin apua…
Pesäpallopelissa olennaista on selvittää vastajoukkueen merkit, tunnistaa heidän käyttämänsä salakieli. Jos se paljastuu, joukkue todennäköisesti häviää. Tarina kertoo, että Seinäjoen Maila-Jussien merkkikielessä kommunikoitiin pelaajista heidän autojensa väreillä. Auton väri, tai sitä lähinnä oleva perusväri, asetettiin viuhkaan, jotta tiedettiin kenen etenemisestä sovitaan. Muutaman sekaannuksen jälkeen kiellettiin auton vaihtaminen kesken pelikauden. Koska yritysviestinnän maailmassa kukaan ei valvo tekemisiämme samanlaisella tarkkuudella silmäänsä räpäyttämättä, luulisi strategiaviestinnän olevan helpompaa. Miksi me silti niin harvoin vaikutamme joukkueelta, jolla on yhteinen selkeästi viestitty ja sovittu tahtotila ja päämäärä?
Strategian toteuttaminen ei onnistu ilman viestintää. Jos asiaa tarkastelee tästä melko yksinkertaisesta kulmasta, voidaanko todeta, että jos ei yrityksen johdolla ole minkäänlaista pesäpalloviuhkaa käytettävissään eikä viestikeskuksen jäsenillä ole tekemistä, ei ole toimivaa strategiaa. Enkä tiedä, kumpi on pelottavampaa: se, ettei yrityksellä ole mitään käsitystä, minne se on menossa vai se, ettei se kerro siitä edes omalle joukkueelleen. Vierailu pesäpallostadionilla voisi tehdä hyvää aika monelle johtajalle.
Kirjoittaja työskentelee hankeasiantuntijana Urbaania kasvua Vantaa -hankkeessa, jossa pohditaan jatkuvaan oppimiseen ja siihen innostamiseen sekä oman osaamistason nostamiseen liittyviä kysymyksiä. Hankkeen tavoitteena on löytää ratkaisuja vantaalaisen työvoiman (niin työssä käyvien kuin työttömien) osaamiseen kehittämiseen sekä tukea vantaalaisten yritysten kehitystä digitalisaation ja automatisaation aikakaudella.
