Pole pole – kokemuksia soteyhteistyön aloittamisesta Tansaniassa

Teksti | Heidi Jokinen , Hanna Nurmiranta

Tämän artikkelin tarkoituksena on kuvata Laurean sotealan monialaista yhteistyötä Tansaniaan. Erasmus+ rahoitteinen Blended Intensive Programme (BIP) mahdollisti Laurean hoitotyön ja sosiaalialan lehtorien matkan Tansaniaan Kilimanjaro-vuoren juurella sijaitsevaan Moshin kaupunkiin maaliskuussa 2025. Tansaniassa yhteistyökumppanimme on KCMC sairaala ja yliopisto (Kilimanjaro Christian Medical Centre) (KCMC; KCMCU).

kuvituskuva.
Kilimanjaro from Moshi, Tanzania (Salparadis / Adobe Stock, Laurean Education-lisenssi)

Vaihtoviikolla aloitettiin yhteistyö, johon sisältyy yhteistyössä toteutettava opintojakso Laurean sairaanhoitaja- ja sosionomiopiskelijoille ja yhteistyökumppanin sairaanhoitajaopiskelijoille. Yhteistyöhön sisältyy myös vastavuoroinen vierailu Suomeen, joka tapahtuu syksyllä 2025. Vaihtoviikon ohjelmassa oli myös jatkohankkeen suunnittelua.

Matkalla meillä oli mahdollisuus tutustua sairaanhoidon ja sosiaalialan työhön sekä koulutukseen Tansaniassa. Vierailukohteisiin kuuluivat KCMC yliopisto sekä yliopistosairaala osastoineen ja poliklinikoineen. Lisäksi pääsimme tutustumaan palliatiivisten potilaiden kotihoitoon. Muita vierailukohteitamme olivat Moshin kaupungissa sijaitsevat katulapsikeskus, päiväkoti ja nuorisovankila. Matkan aikana seurasimme läheltä millaista hoito-, kasvatus- ja sosiaalityötä tehdään niukoilla resursseilla ja vaatimattomissa olosuhteissa. Asiakkaiden, potilaiden sekä ammattilaisten osoittama sinnikkyys, ystävällisyys ja lämpö tekivät meihin vaikutuksen. Vierailijat otettiin vastaan lämpimästi ja omaa työtä esiteltiin ylpeydellä, iloa unohtamatta.

BIP-ohjelmaan kuuluva ja elokuussa 2025 etäopetuksena alkavaa opintojaksoa “Sustainable and holistic home care” 5 op tarjotaan molempien korkeakoulujen sairaanhoitaja- ja sosionomiopiskelijoille. Syksyn 2025 vaihtoviikolle saamme mukaan opiskelijoita ja henkilökuntaa Tansaniasta ja se toteutuu vastavuoroisesti Laureassa. Työskentelemme Tikkurilan kampuksella yhdessä tansanialaisten kanssa tutustuen erilaisiin kotiin vietäviin palveluihin innovoiden ja kehittäen niitä työpajoissa.

Minne matkasimme?

Tansania kuuluu Maailmanpankin luokituksessa (vuosi 2019) alemman keskitulotason maihin ja silti noin neljäsosa väestöstä elää köyhyydessä. Talous on kasvanut 2000-luvulla, mutta tuotanto- ja elinkeinorakenteet eivät vielä ole riittävän monipuolisia mahdollistamaan hyvinvointia laajasti: koulua käydään keskimäärin 7 vuotta, luku- ja kirjoitustaitoa ei vielä ole kaikilla, 2.5 prosenttia väestöstä kärsii aliravitsemuksesta, vain 1 prosentilla on käytettävissä puhdasta juomavettä. Tansaniassa koulutukseen on mahdollisuuksia, mutta kouluttautuminen vaatii rahaa ja koulutuksen laatu on kehittämistyön kohteena. Tansania on ollut Suomen ensimmäinen kahdenvälinen kehitysyhteistyökumppani ja yhteistyö jatkuu edelleen vahvana. (Globalis 2022; UM 2024). Tästä osoituksena on toukokuussa 2025 presidentti Alexander Stubbin Tansaniaan tekemä valtiovierailu, jonka yhtenä teemana oli yhteinen koulutuksen kehittäminen (Daily News 2025).

Tansanian noin 70 miljoonainen (2025 arvio) väestö jakautuu yli 120 etniseen ryhmään. Vahvaa kansallista identiteettiä ja yhteisöllisyyttä on pidetty taustatekijänä vuosikymmeniä jatkuneelle yhteiskuntarauhalle. Tansania on välttynyt joitakin naapurimaitaan vaivaavilta kansalliserimielisyyksiltä ja se on toiminut rauhanvälittäjän roolissa Itä-Afrikassa erilaisissa konflikteissa. (Atieno 2022.)

Havaintojamme kotiin vietävistä palveluista

Sosiaali- ja terveysalan lainsäädäntö ei Tansaniassa määrittele kotiin vietävistä palveluista ja ne eivät myöskään ole nykyhallituksen hallitusohjelmassa. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö sosiaali- ja terveysalalla olisi tarvetta ja halukkuutta kehittää palveluita. Tämä nousi esille jo heti ensimmäisten keskustelujen aikana.

KCMC:n sairaalassa kotiin vietäviä palveluita on kehitetty laaja-alaisimmin syöpäpotilaiden palliatiivisessa hoidossa. Lisäksi esimerkiksi lasten ja nuorten HIV-poliklinikan sosiaalityöntekijä tekee tarvittaessa kotikäyntejä. Muilla vierailukäynneillämme tuli myös esille perheiden kanssa tehtävä tiivis yhteistyö. Esimerkiksi katulapsikeskuksesta tehdään tarvittaessa kotikäyntejä siinä vaiheessa, kun harkitaan lapsen tai nuoren paluuta kotiin ja päiväkodissa opettaja ja toiminnasta vastaava koordinaattori kertoivat kotikäynneistä hauraassa asemassa olevien perheiden luona siinä vaiheessa, kun uusia lapsia valitaan pienen kylän päiväkotiin. Päiväkoti toimii pääasiassa suomalaisten lahjoittajien tuella.

Sairaalan palliatiivisen hoidon kotikäynneillä kävi ilmi, että moni potilas jää täysin ilman sairaanhoitoa, jopa elämän loppumetreillä. Monilla ei ole taloudellisesti mahdollista lääkärikäynteihin tai kipulääkkeisiin, sillä jokainen hoitotoimenpide maksaa ja ihmisillä on rajallisia mahdollisuuksia maksaa omasta tai läheisensä hoidosta. Itse sairaalaan hakeudutaan usein vasta siinä vaiheessa, kun muut keinot eivät ole auttaneet, jos siihen on taloudellisia mahdollisuuksia tai saa sponsorin. Usein taloudellisen tuen saaminen tapahtuu liian myöhään. Monet turvautuvat tästä syystä perinteisiin hoitomenetelmiin, kuten yrtteihin (Henke, Bruchhausen & Massawe 2022). Nämä hoitomuodot eivät ole pelkästään kustannussyistä suosittuja, vaan myös osa kulttuuria.

Sairaalasta pyritään lahjoittamaan lääkkeitä kotona sairastavien palliatiivisten potilaiden kivun hoitoon tai antibiootteja akuutteihin tulehduksiin. Kotihoidon potilaiden kivunhoito perustuu tyypillisesti mietoihin suun kautta otettaviin tulehduskipulääkkeisiin tai mietoihin opioideihin. Vahvat kipulääkkeet ovat usein hyvin kalliita. Lisäksi pyritään lahjoittamaan pieniä hoitotarvikkeita, kuten haavasidoksia niille, joilla ei ole varaa hoitoon, mutta myös sairaalan resurssit ovat hyvin rajalliset.

Usein yhteisöissä on myös omia terveydenhuollon työntekijöitä (community health workers), joilla on keskeinen rooli terveyspalvelujen tarjoamisessa Tansanian maaseuduilla. He tekevät esimerkiksi kotikäyntejä kroonisesti sairaiden potilaiden luona ja tarjoavat perusterveydenhuollon palveluita (Rafiq, Wheatley, Mushi & Baynes 2019). Pienet resurssit, matala koulutus tai sen puute, pitkät välimatkat sekä huonokuntoiset tiet tekevät heidän työstään kuitenkin hankalaa. Useimmiten perheenjäsenet ovatkin sairaiden omaisten ensisijaisia hoitajia. (Mapunda & Rosenhan 2023; Berney & Halper 2018.) Näitä samoja huomioita teimme kotikäynneillä. Myös KCMC:n sairaalan palliatiivisten potilaiden luo pääseminen on vaivalloista ja kulkemiseen tarvitaan maastoauton lisäksi osaava kuljettaja. Muutaman potilaan luona käyminen vie useita tunteja. Ja oli nähtävillä, että kaikissa perheissä perheenjäsenet toimivat ensisijaisina hoitajina.

Keskusteluissa eri ammattilaisten kanssa esille nousi huoli maailmanpoliittisten tapahtumien seurauksista, lähinnä liittyen USAID:n mahdollisiin muutoksiin, jotka vääjäämättä heijastuvat sosiaali- ja terveysalan työhön Tansaniassa. USA on ollut Tansanian suurin kahdenvälinen tukija. Tuki on kohdistunut terveysalan lisäksi mm. maatalouteen ja koulutukseen. Vierailumme aikaan oli paljon epävarmuutta ja huolta muutosten vaikutuksesta esim. mahdollisuuksiin jatkaa kotikäyntejä, lääkkeiden ja välineiden riittävyyteen. USAIDin tuen jäädytyksen seurauksena mm. HIV/AIDS sekä malarian ehkäisynohjelmat, perhesuunnittelu, äitiys- ja lasten terveydenhuolto tulevat kärsimään suuresti. Arviona on, että esimerkiksi kotiin vietäviä palveluita joudutaan lopettamaan ja klinikoita sulkemaan. (Tanzania Invest 2025.)

Joka tapauksessa yhteistyökumppanimme toivat päättäväisesti esille kiinnostuksensa ja motivaationsa kehittää kotiin vietäviä palveluita, joka on heille kuitenkin melko uusi toimintamuoto. Haastavista olosuhteista huolimatta näimme, miten työn merkityksellisyys oli keskiössä, hoitajat ja sosiaalialan ammattilaiset tekivät parhaansa auttaakseen potilaitaan ja asiakkaitaan.

Pole pole ja erilainen työkulttuuri

Hyvien kohtaamisten keskellä yksi kokemuksistamme oli kovin erilainen aikakäsitys. Huomasimme jo ensimmäisten päivien aikana, että aikataulut toimivat lähinnä suuntaa antavina ja monet asiat tapahtuvat ja selviävät omalla painollaan. Esimerkiksi, kun koko sairaalan ja yliopiston yhteisen tilaisuuden ilmoitettiin alkavan klo 10, kaikille tuntui selvältä ja sopivalta, että ohjelma alkoikin vasta noin klo 11.30. Mikään ei tapahdu kiireellä, vaan omalla tahdillaan – pole pole. Vaikka olemme molemmat oleskelleet ja työskennelleet Tansaniassa, asia pääsi silti yllättämään. Aikataulujen joustaminen tuntui suomalaisen järjestelmällisestä näkökulmasta hämmentävältä. Mietimme kuitenkin useaan kertaan, voisimmeko oppia tästä jotain esimerkiksi työhyvinvoinnin näkökulmasta, pääsisimmekö ehkä samoihin tavoitteisiin, vaikka aikataulut ja tahti eivät olisikaan yhtä tiukkaa. On myös selvää, että erilainen aikakäsitys voi tuoda haasteita yhteistyölle, mutta kärsivällisyydellä ja joustavuudella saamme varmasti hyviä tuloksia.

Toinen aikaan liittyvä havaintomme oli kiireettömyys asiakas- ja potilaskohtaamisissa ja sen luomat läsnäolon mahdollisuudet. Kohtaamisissa kiirettä ei ollut näkyvissä, vaan jokaiselle suotiin aikaa ja annettiin tilaisuus osallisuuden ja huomioiduksi tulemisen kokemukselle. Myös meidän näkemyksiämme näissä potilaskohtaamisissa kysyttiin ja tarvittaessa tulkattiin swahiliksi.

Potilas- ja asiakastietojen kirjaaminen tapahtuu paljolti vielä käsin. Jopa teho-osastolla potilastietojen ja elintoimintojen sekä lääkitysten kirjaaminen tapahtui ruutuvihkoon. Tietojärjestelmään kirjaamista varten sairaalassa toimii it-alan koulutuksen saaneita henkilöitä. Kotikäynneillä kirjaaminen tapahtui hoitajan kännykällä Excel-taulukkoon. Vierailukohteissamme näimme hyvin vähän tietokoneita ja tansanialaiset suosivatkin viestinnässä pikaviestisovellusta, jota voivat käyttää puhelimeltaan. Sairaalan ja yliopiston henkilökunta käyttää maailmanlaajuista ilmaista sähköpostia.

Yhteydenpidossa ja kommunikaatiossa keskeisessä roolissa ovat kasvokkain tapahtuvat kohtaamiset ja puhelimitse tapahtuva asiointi. Vaikka Suomessa ja Tansaniassa viestintäkäytänteet ovat varsin erilaiset ja tapahtuvat eri tahtiin, meidän yhteiset asiamme etenevät – pole, pole eli omalla tahdillaan.

Mahdollisia haasteita kahden täysin erilaisen kulttuurin yhteistyön kannalta olemme pyrkineet ennakoimaan jo yhteistyön alkuvaiheesta lähtien. Kokemuksemme mukaan tärkeintä on ennakoida ja tiedostaa kulttuuristen tekijöiden lisäksi organisatoriset sekä käytännön viestintään ja arvoihin liittyvät riskit, jotka voivat vaikuttaa yhteistyön sujumiseen, luottamuksen rakentamiseen sekä tuloksiin. Edellä mainittujen aikakäsityksen ja siihen liittyvän turhautumisen ja väärinymmärryksen ehkäisemisen, viestinnän ja kommunikaation erilaisuuden lisäksi on huomioitava myös organisaation hierarkiaan, päätöksentekoon sekä suhteiden luomiseen liittyvät erilaisuudet. Myös infrastruktuurin erilaisuuden vuoksi ei voida olettaa esimerkiksi sähkön, internetin tai laitteiden toimivan samalla tasolla kuin vaikka Suomessa on totuttu.

Valmistautumista jatkoon

Tansanialaiset opiskelijat ja henkilökunta odottavat sekä valmistautuvat syksyn 2025 Suomen matkaan, jossa on mukana runsaasti innostusta ja jännitystä. Monet opiskelijat eivät ole koskaan käyneet Euroopassa. Jatkamme kirjoittamista kokemuksistamme tämän vaihtoviikon jälkeen. Toivomme tämän vastavuoroisen oppimisen jatkuvan pitkälle tulevaisuuteen ja avaavan ovia myös suomalaisille opiskelijoille lähteä kokemaan Tansanian sosiaalialan ja hoitotyön toimintaympäristöjä paikan päällä. Valmistautuminen siihen on jo alkanut ja jatkorahoitushakemusta suunniteltu.

Tansania tarjosi paljon ajateltavaa. Vierailu teki näkyväksi, kuinka niukoilla resursseilla voidaan tehdä yhtä hyvää ja laadukasta työtä. On myös tärkeä muistaa, että moni Suomessa itsestään selvä asia voi olla muualla harvinaista luksusta, kuten asianmukaiset kipulääkkeet. Samalla matka muistutti siitä, että toivo, lämpö ja yhteisöllisyys eivät ole riippuvaisia varallisuudesta. Ihmiset, joilla oli hyvin vähän, jakoivat senkin, mitä heillä oli.

Ja lopuksi, pole pole, kiire ei ole aina välttämätöntä. Asiat kyllä järjestyvät – ajallaan.

Heidi Jokinen ja Hanna Nurmiranta

Lisälukemista: Kestävästi ja globaalisti sosiaalialan ammattilaiseksi / Laurea Journal

Lähteet

URN http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2025061367716

Jaa sivu