Positiivisuudella kohti hyvää oppimista ja oppimisen iloa

Teksti | Soili Martikainen , Lilja Palo

Vanha suomalainen kasvatusperiaate, jonka mukaan lapsia – tai opiskelijoita – ei kehuta, etteivät he ylpistyisi, voidaan kuopata. Ihminen oppii hyvällä. Positiivisen opetuksen ja ohjauksen vaikutusta opiskelumotivaatioon ei pidä väheksyä. Opiskelijan on tärkeää saada vahvistusta omalle osaamiselle ja oppimiskyvylle (Kauppila 2003, 49). Oppimistilanteen olisikin hyvä vahvistaa opiskelijan itsetuntoa sekä luoda psykologisia edellytyksiä onnistumiselle. Huomionarvoista on, että negatiiviset opiskelukokemukset yleensä heikentävät opiskelumotivaatiota. Tässä artikkelissa sovelletaan positiivisen pedagogiikan keskeisiä tekijöitä ja sääntöjä aikuisten oppimiseen ja koulutukseen.

Positiivinen asenne, onnellisuus, hyvinvointi ja akateeminen suoriutuminen kytkeytyvät yhteen

kuvituskuva.
Kuva Andrew Yuan Pixabaystä

Jo lapsien osalta on havaittu, että akateemisilla taidoilla ja hyvinvoinnin välillä on kaksisuuntainen yhteys: hyvien opiskelutulosten saavuttaminen lisää hyvinvointia ja toisaalta hyvinvointi parantaa saavutuksia (Quinn & Duckworth 2007, 5). Lukuisten tutkimusten mukaan myös positiivinen asenne parantaa oppimista ja akateemista suoriutumista. Hippokampus on tärkeä aivojen osa muistamiseen ja oppimiseen liittyen ja se vaikuttaa myös matematiikan oppimiseen. Tutkimuksen mukaan positiivinen asenne voi tehostaa hippokampuksen toimintaa, mikä puolestaan johtaa parempaan oppimiseen. (Chen ym. 2018, 398, 400.)

Hyvää oloa tuottavat ja lisäävät oppijan monipuolisesti huomioiva opiskeluympäristö, joustavat opetusmenetelmät sekä kasvua tukeva ja kannustava ilmapiiri. Hyvä olo ja onnellisuus edistävät oppimista sekä hyvää opinnoista suoriutumista. (Lyubomirsky, Sheldon ja Schkade 2005; Piispanen 2008, 156.) Kouluilolla tarkoitetaan, että opetus- ja oppimisilmapiiri edistävät myönteisiä tunteita ja ihmissuhteita, kouluviihtyvyyttä, opiskelumotivaatiota sekä niiden myötä opiskelumenestystä. Perusopetuksen kuudesluokkalaisten kouluiloa tutkittaessa todettiin, että kouluilo syntyy oppijan ihmissuhteista opettajaan sekä muihin oppijoihin. Kouluiloa lisäsi kiitosta ja kannustusta antava, välittävä, vuorovaikutteisesti toimiva, monipuolisia oppimismenetelmiä ja -välineitä käyttävä opettaja. Uusilla pedagogisilla malleilla ja monipuolisilla oppimistilanteilla todettiin olevan myönteinen vaikutus oppijoihin. (Leskisenoja 2016, 26, 151–154, 157.) Onnistumisen ja menestymisen kokemukset motivoivat ja tuottavat oppimisen iloa myös vanhemmille oppijoille. Vuorovaikutus- ja palautetilanteita on koulutuksen aikana lukuisia. Onkin tärkeää, että oppijat saavat opiskelun aikana onnistumisen ja menestyksen kokemuksia. Niillä on yhteys ammatillisen koulutuksen aikana myös ammatti-identiteetin kehittymiseen ja vahvistumiseen.

Positiivisen pedagogiikan ja myönteisen lähestymistavan avulla opiskelijan ja opettajan välisestä vuoropuhelusta tulee antoisaa. Opiskelijoiden omien oivallusten syntyminen vuoropuhelun pohjalta opittavasta asiasta luo oppimisen iloa. Yksi positiivisen pedagogiikan kivijaloista on Seligmanin (2011) kehittämä PERMA-teoria. Se on hyvinvointiteoria, joka pohjautuu viiteen osatekijään: myönteiset tunteet (Positive emotions), sitoutuminen (Engagement), ihmissuhteet (Relationships), merkityksellisyys (Meaning) sekä saavuttaminen (Accomplishment). Positiivisella palautteella voidaan vahvistaa opiskelijan myönteisiä tunteita oppimista ja opiskelua kohtaan sekä myös vahvistaa sitoutumista opiskelua kohtaan. Myönteiset tunteet ja sitoutuminen kytkeytyvät vahvasti opiskelijan hyvinvointiin. (Seligman 2011,16–20.)

Yksi positiivisen pedagogiikan ohjenuorista on positiivisen palautteen antaminen. Sen sijaan, että opettaja korostaisi, mikä meni väärin, voidaan tuoda esiin, mikä meni oikein. Kehittämiskohteistakin voi antaa palautetta positiivisesti: kun teet näin, siitä seuraa jotain hyvää. Tärkeitä tekijöitä ovat opettajan vuorovaikutus, läsnäolo, kuunteleminen sekä ymmärrys oppijaa kohtaan. (Ranta 2020, 157.) Positiivinen pedagogiikka soveltuu tutkimusten mukaan käytettäväksi varhaiskasvatuksesta aina aikuisopetukseen ja -ohjaukseen (Leskisenoja & Sandberg 2019, 11–14).

Positiivinen pedagogiikka haluaa saada opiskelijat kukoistamaan, pois keskinkertaisuudesta kohti erinomaisuutta. Oppimisen ja ammatillisen kasvun lumo syntyy myönteisestä oppimisilmapiiristä, kannustavista opettajista sekä hyvästä opetuksesta ja ohjauksesta. (Leskisenoja ja Sandberg 2019, 11–14.) Yksi opettajan työn suurista onnistumista onkin nähdä opiskelijassa oppisen ilon kautta syntyvä ammatillisen osaamisen kehittyminen.

Opettajalla on suuri vaikutus hyvään oppimiseen

Aikuisopiskelijan tarve saada palautetta tehtävistä ja oppimisesta on tullut esiin opiskelijoiden antamissa palautteissa vuosien saatossa. Kuten jo artikkelin alussa mainittiin, niin opiskelijalla on ilmeinen tarve kuulla kannustavaa puhetta ja saada myönteistä palautetta. Kulttuuriperinteemme ei välttämättä tue positiivista oppimisilmapiiriä ja siksi onkin muistettava, että kaikissa opiskelijan kohtaamisissa on syytä välttää negatiivisuuden ruokkimista. Opettajan tehtävänä on kääntää oma katse huomaamaan hyviä asioita. Kysymys ei ole pelkästä puheesta, vaan myös äänensävyistä. Lisäksi erityisesti sähköisessä viestinnässä tekstin väärintulkitseminen on helppoa erityisesti, jos teksti on lyhyt. Opettajan on siksi hyvä kiinnittää huomiota kirjoitetun tekstin sävyyn.

Esimerkkinä hoitotyön opetuksessa lääkehoidossa ja lääkelaskutentin palautustunnilta eräs opettaja kertoi kokemuksensa positiivisen palautteen merkityksestä. Opettaja oli antanut henkilökohtaisen palautteen opiskelijoille näin: ”Yksikönmuunnokset sujuvat sinulta jo hienosti ja kaksi laskua prosenttilaskuista on oikein. Seuraavaksi sinun pitää opetella…”. Opettaja kertoi, että opiskelijat olivat tyytyväisiä ja hyväntuulisia sekä motivaatio lääkelaskujen laskemiseen säilyi tentin palautuksen jälkeen, vaikka tentti oli hylätty useimmilla opiskelijoilla. Toinen esimerkki positiivisen palautteen käytöstä tulee rakennuspuolelta, jossa esimies kertoi kokemuksensa palavereista. Yleensä oli tapana, että palavereissa käytiin läpi, missä asioissa ollaan myöhässä ja mitä on mennyt pieleen. Esimies päätti, että seuraavalla kerralla hän aloittaa palaverissa keskustelun toteamalla, missä asioissa ollaan etuajassa ja koska sairaustapausten takia nämä työt ovat siirtyneet myöhemmin tehtäviksi, sovitaan yhdessä, miten näistä haasteista parhaiten selvitään.

Positiivisen ajattelun voima näkyy ammatillisessa koulutuksessa opiskelijan ammatti-identiteetin kehittymisessä. Tinkanen (2018, 24) selvitti opinnäytetyössään, mitkä tekijät edistivät sairaanhoitajaopiskelijoiden ammatti-identiteetin kehittymistä koulutuksen aikana. Tärkeimmiksi tekijöiksi nousivat opiskelijan saama ohjaus ja palaute. Muita keskeisiä tekijöitä olivat myönteiset kokemukset opiskelun aikana sekä ohjaajan ja opiskelijan välinen suhde.

Yhteenveto

Opiskelijan hyvään akateemiseen suoritukseen ja osaamiseen on opettajalla suuri vaikutus. Onnistuminen ja menestyksen kokemukset ovat tärkeitä opiskelijalle. Siksi onkin tärkeää, että opettaja luo psykologisia edellytyksiä oppimiselle sekä vahvistaa opiskelijan uskoa omalle oppimiskyvylleen ja osaamiselleen. Oppijaa kannustavat samat seikat varhaiskasvatuksesta aina aikuiskoulutukseen saakka: oppimisen iloa tuottaa opettaja, joka antaa kiitosta ja kannustusta, joka välittää oppijoista ja joka toimii vuorovaikutteisesti. Myös opettajan käyttämillä pedagogisilla ratkaisuilla on merkitystä: oppimisen iloa tuottavat monipuolisten oppimismenetelmien ja -välineiden käyttö. Opettaja voi saada toimillaan aikaan opiskelijoiden hyvinvointia ja oppimisen iloa, jotka puolestaan parantavat akateemista suorituskykyä ja osaamista. On hyvä muistaa, että positiivinen suhtautuminen on valinta.

Lähteet:

URN http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2022042931415

Jaa sivu