Psykologinen turvallisuus on monelle tuttu käsite työyhteisöjen hyvinvointiin liittyen. Psykologisen turvallisuuden käsitettä voidaan soveltaa muissakin ihmisten välisissä vuorovaikutustilanteissa. Tässä artikkelissa pohdimme psykologista turvallisuutta varhaiskasvatuksen ja esiopetuksen toimintaympäristössä. Kirjoittamista innoitti varhaiskasvatuksen ja esiopetuksen henkilöstölle kehittämämme Opetushallituksen rahoittama VoimaVa-koulutus. Kohtaamiset varhaiskasvatuksen arjessa voivat parhaimmillaan vahvistaa turvallisuuden tunnetta ja hyvinvointia.

Yhteys ja yhteyden rakentuminen

Tukeutuminen toisiin on ollut ihmisen historiassa välttämätöntä eloonjäämisen varmistamiseksi. Selviytyäkseen ihmisen on tarvinnut voida luottaa yhteisöön ja muihin ihmisiin, saada heistä turvaa. Tunne turvassa olemisesta ei ole kognitiivinen valinta, vaan turvallinen tai turvaton olo välittyy autonomisen hermoston kautta.  (Maikku 2024.) Turvallisuuden tarve on ihmisen perustarve ja turvallisuuden tunne on välttämätön hyvinvoinnin edellytys ja perusta. Turvallisuuden kokemus vaikuttaa niin fyysiseen kuin psyykkiseen terveyteen (Rosenberg 2022, 84).

Turvallisuuden tunne syntyy ihmisten välisissä suhteissa ja toisaalta taas ihmisten välisen yhteyden luominen edellyttää turvallisuutta ja luottamusta (Rauramo 2004, 76-77). Yksin jäämisen kokemus voi olla lamauttava ja toisaalta kokemus yhteydestä toisiin voimauttava (Maikku 2024). Ihmisten väliseen kohtaamiseen liittyy usein epävarmuuden ja emotionaalisen suojattomuuden tunteita, jotka voivat heikentää avointa vuorovaikutusta. Epävarmuuden ja haavoittuvuudenkin hyväksyminen niin itsessään kuin muissa voi lisätä avoimen vuorovaikutuksen mahdollisuutta silloinkin, kun ei ole varmuutta siitä, millainen kohtaamisesta tulee. (Brown 2019, 39; Kilpinen 2022, 221.)

Turvallisuuden tunteelle välttämätöntä luottamusta rakennetaan vuorovaikutuksessa yhteistä ymmärrystä luoden ja kokemuksia jakamalla. Tunteiden säätely ja niiden ääneen puhuminen vahvistavat luottamusta ihmisten välillä ja sitä kautta myös turvallisuuden tunne vahvistuu. Huomion kiinnittäminen onnistumisiin ja osaamiseen lisää ihmisten välille luottamusta. Vuorovaikutuksen osatekijät, kuten äänensävyt, kasvojen ja kehon ilmeet, sanat ja halukkuus ymmärtää toista ja se, miten asetutaan vuorovaikutustilanteeseen, vaikuttavat turvallisuuden tunnetta lisäävästi tai heikentävästi. Kasvotusten oleminen, vastavuoroisuus, jaettu tunnesäätely ja myötätunto lisäävät turvan tunnetta. (Maikku 2023; Nummila 2022, 47.)

Tarvitsemme toisiamme kehittääksemme omaa tunnesäätelyämme. Itsesäätelykyky rakentuu vuorovaikutuksessa toisten ihmisten kanssa varhaisesta lapsuudesta saakka. Tapa ja kyky säädellä tunteita perustuu säätelystä saatuihin kokemuksiin.  Luotettava, ennalta arvattava ja omia tunteitaan taitavasti säätelevä ihminen luo myös muille turvallisuuden tunnetta. (Maikku 2023; Nummila 2022, 47.)

Kun ihminen tuntee olonsa turvalliseksi, hänen hermostonsa tukee liittymistä toisten kanssa ilman uhan ja haavoittuvuuden tunnetta (Leikola ym. 2016). Turvallisuuden tunne perustuu kehon fysiologisiin toimintoihin, jotka vaikuttavat psykologiseen turvallisuuteen ja hyvinvointiin. Pelko, joka on voimakas ja evoluutioon perustuva tunne, lisää välttämiskäyttäytymistä, heikentää keskittymistä ja saa arvioimaan riskejä ja tulevaisuutta pessimistisesti. Sen sijaan turvallisuuden tunne parantaa kykyä liittyä muihin ihmisiin. (Kish-Gephart, Detert,  Klebe Treviño & Edmondson 2009.)

Varhaiskasvatuksen kontekstissa kasvatusammattilainen ja vanhempi ovat yhdenvertaisia. He voivat yhtä lailla olla haavoittuvia ja kokea epävarmuutta. Vuorovaikutustilanteissa ammattilaisen rooli on kuitenkin varmistaa turvallisuuden kokemus vanhemmalle. Tämä edellyttää epävarmuuden tunteen hyväksymistä ja vuorovaikutustilanteeseen avoimesti asettumista siitä huolimatta. Ammatillisuus ja omana persoonana toimiminen eivät sulje pois toisiaan vaan yhdessä mahdollistavat luottamuksellisen ja turvallisen ilmapiirin luomisen.

Turvallisuuden kehä

Prosessia, jossa psykologinen turvallisuus kehittyy, voidaan ajatella kehänä, jossa sen eri osat paitsi vahvistavat toisiaan, ovat myös toisistaan riippuvaisia. (Kuva 1). Psykologisesti turvallisessa ympäristössä on mahdollista tuntea olevansa arvostettu osa yhteisöä. Turvallisessa mielentilassa omat ja toisten tunteet nähdään merkityksellisinä, niitä halutaan ymmärtää ja ne hyväksytään osana itseä ja toista. Hyväksytyksi tulemisen kokemus puolestaan lisää luottamusta ihmisten välillä, jolloin vuorovaikutus syvenee. Luottamus on uskoa toisten hyvään tarkoitukseen itseä ja muita kohtaan ja se vahvistaa psykologista turvallisuuden kokemusta. Turvallisessa yhteisössä iloitaan onnistumisista yhdessä ja osoitetaan hyväntahtoisuutta toisia kohtaan, mutta luodaan myös rajat sille, mikä on sallittua käyttäytymistä. (Nummila 2022.)

Psykologinen turvallisuus varhaiskasvatustiimissä

Varhaiskasvatus on keskeinen lapsia ja heidän perheitään koskeva palvelu ja neuvolan ohella ensisijainen perheiden tuki (Varhaiskasvatuslaki 540/2018). Jotta lapset kokevat turvallisuutta varhaiskasvatuksessa, tulisi psykologisen turvallisuuden olla läpäisevä osa varhaiskasvatustiimiä ja sen toimintaa. Aikuiset sekä ohjaavat että mallintavat lapsille tapoja toimia. Vahvistamalla turvallisuuden kokemusta varhaiskasvatuksessa, lisätään turvallisuutta yhteiskunnassa.

VoimaVa-hankkeessa on käynyt ilmi kuinka psykologista turvallisuutta edistää jo siitä keskusteleminen. Sen ottaminen yhteiseen käsittelyyn tiimissä ja työyhteisössä auttaa hahmottamaan vallitsevaa tilannetta ja suunnittelemaan turvallisuuden vahvistamista. Seuraavassa kuvassa (Kuva 2) olemme hahmotelleet kokemusten perusteella toisaalta ei-toivottua ajatusmallia ja toisaalta oppimiseen pyrkivää näkökulmaa turvallisuuteen ja sen vahvistamiseen.

Voimavaraistavia näkökulmia

Voimavaraistava työote on menetelmä, jonka tavoitteena on tukea osallisuutta ja hallinnan tunnetta, vahvistaa pystyvyysuskoa ja kyvykkyyden kokemusta sekä tehdä näkyväksi yksilön voimavarat ja vahvuudet. Psykologinen turvallisuus ja voimavaraistava työote liittyvät saumattomasti yhteen. Ilman psykologisen turvallisuuden tunnetta ja kokemusta voimavarat eivät pääse esille. Näin ollen lisätäksemme voimavaraistavaa työotetta tulee meidän vahvistaa psykologista turvallisuutta. Tämä oli myös VoimaVa-hankkeen lähtökohta.

Seuraavia ajatuksia olemme hankkeessa osaltamme työstäneet ja toivomme niiden vahvistuvan myös varhaiskasvatuksessa:

• Perheet tarvitsevat voimavarojen tunnistamisessa tukea. Voimavaroja löytyy jokaiselta, vaikka niitä joskus pitäisikin hieman etsiä. Kun ammattilainen kohtaa tukea tarvitsevan perheen, voimavarojen tunnistamisella voi olla merkittävä hyvinvointia vahvistava vaikutus.
• Kiireettömyys ja kohtaamiset lisäävät yhteistä ymmärrystä ja luottamusta (Edmondson 2013, 42-44). Itse asiassa kohtaamisissa jo kiireettömyyden tunne on turvallisuutta vahvistavaa, voimavaraistavaa työskentelyä.
• Voimavarojen vahvistamista tarvitaan myös tiimissä ja työyhteisössä. Kun tiimit ja työyhteisöt voivat hyvin ja kokevat psykologista turvallisuutta, ovat he parempana tukena perheiden voimavarojen tunnistamisessa ja vahvistamisessa.  

Lähteet

• Edmondson, A. C. 2019. The fearless organization. Creating Psychological safety in the workplace for learning, innovation and growth. New Jersey: Wiley.
• Kilpinen, P. 2022. Inhimillinen strategia. Helsinki: Alma Talent.
• Kish-Gephart, J. J., Detert, J. R., Klebe Treviño, L. & Edmondson A.C. 2009. Silenced by fear: The nature, sources, and consequences of fear at work. Research in Organizational Behavior 29/2009. Viitattu 28.5.2025.
• Leikola, A., Mäkelä, J. & Punkannen, M. Polyvagaalinen teoria ja emotionaalinen trauma.Viitattu 6.6.2025. Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim 2016;132(1):55-61. https://www.duodecimlehti.fi/duo12910
• Maikku, H. 2023. Psykologinen turvallisuus on hermoston asia. Blogikirjoitus. Viitattu 11.7.2024.
• Nummila, P. 2022. Turvallisuudentunne työhyvinvointia tukemassa. Opinnäytetyö YAMK. Laurea ammattikorkeakoulu. Viitattu 28.5.2025.
• Rauramo, P. 2004. Työhyvinvoinnin portaat. Helsinki: Edita.
• Rosenberg, S. 2022. Opas vagushermon parantavaan voimaan. 2. painos. Helsinki: Viisas elämä.
• Toivanen, M. & Yli-Kaitala, K. 2021. Pelotta töissä – psykologinen turvallisuus työyhteisössä. Työterveyslaitos. Viitattu 28.5.2025.
• Varhaiskasvatuslaki 540/2018.  Varhaiskasvatuslaki | 540/2018 | Lainsäädäntö | Finlex