Purkumateriaalien kelpoisuuden määrittely vauhdittaa kiertotaloutta

Teksti | Harriet Lonka , Markku Anttonen , Ying Zhu

Rakennus- ja purkujätettä syntyy Suomessa vuosittain noin 1,6 miljoonaa tonnia, josta hyödynnettiin materiaalina vuonna 2017 vain noin 54 % (Jätetilasto 2017), kun tavoite materiaalina hyödyntämiselle (ei energiana tai polttoaineena) vuodelle 2020 on 70 %. Rakennus- ja purkujätteissä arvioidaan olevan huomattavaa määrällistä ja laadullista lisähyödyntämispotentiaalia, mutta keskeisiä esteitä hyödyntämisen lisäämiselle on purkumateriaalien kelpoisuuden osoittaminen uudessa käytössä. Purkumateriaalien kelpoisuuden määrittelyn tueksi käynnistettiin kesäkuussa 2020 VNTEAS-hanke ”Purkumateriaalien kelpoisuus eri käyttökohteisiin turvallisuuden ja terveellisyyden näkökulmasta” eli PURATER-hanke (Valtioneuvoston tutkimus- ja selvitystoiminta 2020, toinen täydentävä haku 11.5.2020). Hankkeen toteuttavat yhteistyössä Ramboll, Laurea, Työterveyslaitos ja Hämeen ammattikorkeakoulu (Valtioneuvoston Kanslia 2020).

Hankkeen työsuunnitelman mukaiset työvaiheet hankkeen keston ajalta 15.6.2020-31.12.2021 on esitetty kuviossa 1. Laurean osuus hankkeessa keskittyy purkumateriaalien kierrätyksen markkinapotentiaalin ja ohjauskeinojen tarkasteluun sekä hankkeen viestinnän ja vuorovaikutuksen koordinointiin. Hankkeen vastuullisena johtajana toimii Ramboll.

kuvio.
Kuvio 1. PURATER-hankkeen työvaiheet ja osakokonaisuudet hankkeen keston 2020-2021 aikana (Laurea & Ramboll 2020).

Suomi vaikuttamassa kiertotalouden EU-sääntelyyn

Suomen tavoitteena on edistää rakentamisen kiertotaloutta niin kotimaassa kuin EU:n tasolla. Keskeisessä roolissa tämän tavoitteen toteuttamisessa on osaltaan EU komission rakennustuoteasetus (Construction Product Regulation, CPR, REGULATION (EU) No 305/2011), jonka päivittämisen Suomi laittoi liikkeelle EU-puheenjohtajuuskaudellaan loppuvuonna 2019 (Ympäristöministeriö 2019a). Päivityksen tavoitteena on erityisesti poistaa rakentamisen kiertotalouden lainsäädännöllisiä esteitä. Nykyinen EU-rakennustuoteasetus ei esimerkiksi mahdollista CE-merkinnän myöntämistä jo kertaalleen käytössä olleille rakennustuotteille. Tämän takia purettavista rakennuksista saatavat materiaalit joutuvat jätteeksi, vaikka niillä olisi vielä käyttöarvoa.

Suomen puheenjohtajuuskaudella laaditut EU-ministerineuvoston päätelmät velvoittavat komission muuttamaan rakennustuoteasetusta siten, että myös uudelleenkäytettävät rakennustuotteet voidaan CE-merkitä ja niiden ominaisuudet ilmoittaa kaikissa tilanteissa. Tällaista tietoa voidaan pitää rakennustuotteiden laajamittaisen uudelleenkäytön ja kierrätyksen markkinoiden edellytyksenä.

Ministerineuvoston päätelmissä linjataan, että rakennustuotteiden uudelleenkäytön tulee olla jäsenmaille vapaaehtoista. Rakennusten turvallisuus ja terveellisyys eivät saa vaarantua. Lisäpanostuksia tarvitaan erityisesti kestävien rakennustuotteiden ja -materiaalien tutkimukseen ja kehitykseen sekä tutkimustulosten kaupallistamiseen.

Kansalliset linjaukset hyödyntämisen reunaehdoista tärkeitä

Vaikka EU-sääntely on keskeisessä roolissa purkumateriaalien hyödyntämisessä, ovat myös kansallisen tason linjaukset tärkeitä määritettäessä ja sovittaessa hyödyntämisen ja uudelleenkäytön reunaehdoista toimialoilla. Kiertotalous luo rakennusalalle työtä ja mahdollisuuksia uudenlaiselle liiketoiminnalle ja innovaatioille, kun rakennuksista purettaville materiaaleille ja rakennustuotteille sekä esimerkiksi niiden keräämiselle, säilyttämiselle, jatkojalostamiselle ja jakelulle syntyy kysyntää ja tarjontaa niin kansallisesti kuin kansainvälisesti. Rakentamisen kiertotalouden vauhdittaminen tukee myös niin Pariisin ilmastosopimuksen toteutumista (Ympäristöministeriö 2020a) kuin Suomen hallitusohjelman kunnianhimoisia ilmasto- ja luontotavoitteita (Ympäristöministeriö 2020b).

Kansallisten linjausten pohjaksi tarvitaan nykyistä tarkempaa tietoa eri kierrätysmateriaalien ja -tuotteiden kelpoisuudesta eri käyttökohteisiin. Erilaiset käyttötarkoitukset ja -kohteet asettavat erilaisia vaatimuksia esimerkiksi materiaalien sisäilmapäästöille, rakenteellisille ominaisuuksille, paloturvallisuudelle tai rakennusfysiikalle. Myös muuttuvan ilmaston vaikutus rakenteisiin on otettava huomioon. Kaikkia näitä seikkoja tarkastellaan nyt käynnistyneessä hankkeessa.

Olennaista on kiinnittää huomiota materiaalien uudelleenkäytön mahdollistamiseen, joka on jätehierarkian näkökulmasta aina tavoiteltavampaa kuin muu materiaalikierrätys. Esimerkkejä tällaisista uudelleenkäyttökohteista ovat rakennustuotteista ikkunat tai purkumateriaaleista kokonaiset betonielementit. Haasteena on rakennusosien teknisen kelpoisuuden osoittaminen uudelleenkäyttöä varten. Tavoitteena tulee olla kyetä määrittelemään riittävällä tarkkuudella prosessi ja kriteeristö, jolla rakennusosan tekninen kelpoisuus uuteen käyttökohteeseen voidaan todeta. Riittävästi määritelty purkumateriaalin kelpoisuus mahdollistaa myös purkumateriaalin kysynnän, saatavuuden sekä erilaisten liiketoimintamallien potentiaalin tarkastelun.

Purkumateriaalien terveellisyys ja turvallisuus tarkastelun kohteena

Keskeisen haasteen muodostavat rakennusosien terveellisyyden ja ympäristökelpoisuuden toteaminen ja riskinarviointi uudelleenkäyttöä varten. Näiden seikkojen arvioiminen on hankkeessa keskeistä.

Rakennusmateriaalien ja -tuotteiden uudelleenkäyttöön ja kierrätykseen rakennuksissa liittyy keskeisesti sisäilman laatu. Erilaiset käyttötarkoitukset ja -kohteet asettavat erilaisia vaatimuksia materiaalien sisäilmapäästöille ja siten kierrätysmateriaalien kelpoisuutta rakennusten käyttäjien terveyden ja turvallisuuden kannalta on arvioitava.

Aikaisemmin on selvitetty mm. sitä, miten ja kuinka paljon työntekijät voivat mahdollisesti altistua materiaalien ja jätteen käsittelyssä sekä materiaalien uudelleenkäytön ja -valmistuksen prosessivaiheissa (Kauppi ym, 2019; Laitinen ym., 2017). Näissä selvityksissä on todettu kierrätysmateriaaleihin liittyviä erityistä huolta aiheuttavia aineita sekä vaarallisia aineita, joihin tulisi kiinnittää erityistä huomiota riskien hallinnan kannalta (Kauppi ym. 2019). Vähemmän on kuitenkin selvityksiä siitä, millaisia vaikutuksia materiaalien ja tuotteiden uudelleenkäytöllä on rakennusten sisäympäristöissä, erityisesti tilojen käyttäjien terveyden ja turvallisuuden näkökulmasta.

Sidosryhmien näkemykset mukana ohjauskeinojen arvioimisessa

Tärkeä osa hankkeen toteutusta on eri sidostahojen osallistaminen selvitykseen sen kaikissa vaiheissa. On olennaista selvittää, minkälaiset toimenpiteet eri tahojen näkökulmasta tukevat markkinoiden ja uuden liiketoiminnan kehittymistä, jotta materiaalien erilaisen hyödyntämisen sekä tavoiteltavan kiertotalouden murroksen tavoitteet saavutettaisiin (Anttonen ym. 2019). Rakennus- ja purkujätteiden uudelleenkäytön ja kierrätyksen potentiaaliin vaikuttavat paitsi tekniset reunaehdot ja riskit myös uudelleenkäytön ja kierrätyksen prosessit, alan sisäinen työnjako, totunnaiset toimintamallit ja kilpailu. Tämän kokonaisuuden selvittäminen on Laurean keskeinen tehtävä hankkeessa.

Hankkeen tulosten odotetaan olevan hyödynnettävissä valtioneuvoston säädösvalmistelun pohjana erityisesti Suomen kantojen määrittelyssä EU rakennustuoteasetuksen jatkovalmisteluun. Tältä kannalta hanke synnyttää tietopohjaa säädösvaikutusten arvioimiselle. Tämä tarkoittaa paitsi markkinatarpeen ja markkinapotentiaalien ymmärtämistä, myös sääntelyn negatiivisten vaikutusten – esimerkiksi mahdollinen valvonnan ja byrokratian lisääntyminen, varovaisuusperiaatteeseen täsmätiedon puutteen vuoksi nojaavat riskitarkastelut – esille tuomista (vrt. Tala 2005). Samalla työn tulosten odotetaan tukevan kansallisten ohjauskeinojen suunnittelua ja implementointia. Lainsäännön muutosten ja ei-pakottavien ohjauskeinojen, kuten materiaalitehokkuuden sitoumukset ja erilaiset Green Deal sopimukset, hyötyjä ja haittoja rakennusteollisuudessa ja sitä sivuavilla relevanteilla toimialoilla tullaan hankkeessa myös tarkastelemaan (vrt. Lilja ym. 2014).

Lähteet:

 

URN http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2020102888643

Jaa sivu