Digitaalinen yhteiskunta, LbD & pedagogiikka 15.4.2021

Rakentaisinko MOOCin vai en? Siinäpä vasta kysymys

Teksti | Virve Pekkarinen

MOOCit (massive open online course) eli isoille joukoille avoimesti saatavilla olevat kurssit ovat olleet jo noin kymmenen vuoden ajan olemassa yhtenä digitaalisen oppimisen muotona. Viime vuosina ne ovat kasvattaneet huomattavasti suosiotaan myös suomalaisten korkeakoulujen tarjonnassa. Silloin tällöin kuulee pohdittavan, onko tarkoitus tehdä kaikesta MOOC tai mihin kaikkeen MOOCit soveltuvat? Tässä kirjoituksessa tarkastellaan sitä, mihin tarpeeseen MOOCit vastaavat ja mitä MOOCin rakentamisessa tulisi ottaa huomioon.

MOOCeja siellä, MOOCeja täällä

MOOCit ovat kansainvälisesti laajasti käytössä ja useat eri palveluntarjoajat, kuten Coursera (n. 6700 kurssia), edX (n. 3100 kurssia) ja Udacity (n. 300 kurssia) tarjoavat avoimia MOOC-kursseja sadoille tuhansille osallistujille vuodessa. MOOCit ovat viime vuosina kasvattaneet suosiotaan ja yhä useammalla suomalaisellakin korkeakoululla on tarjonnassaan MOOC-kurssi tai -kursseja. MOOCien vahvuutena on se, että ne tarjoavat skaalautuvia oppimismahdollisuuksia laajoille opiskelijajoukoille (Bates 2015; Boman, Huczkowski, Lepola & Pekkarinen 2021). Lisäksi MOOCit ovat myös tärkeä keino edistää kansalaisten osaamisen kehittymistä ja digitaalisten valmiuksien vahvistumista (ks. esim. OKM 2020). MOOCeista tuntuukin löytyvän sekä tarjontaa että kysyntää, sillä mm. työolobarometrin 2019 mukaan itse-, etä- ja verkko-opiskelu ovat yleistyneet ja yli puolet työssäkäyvistä opiskelee työssä itsenäisesti verkkomateriaalien avulla (Keyriläinen 2020).

MOOCista on moneksi, mutta kaikkeen se ei sovellu

Laurean tavoitteena on, että vuodesta 2021 lähtien kaikissa koulutuksissa rakennetaan ydinopinnoista vähintään yksi MOOC-tyyppinen toteutus. Tässä ollaankin edistytty hienosti, sillä maaliskuuhun 2021 mennessä valmiina on jo 22 MOOC-tyyppistä, automaattisesti arvioitua opintojaksoa. Tämä tavoite on kuitenkin saanut aikaan myös huolestuneita kommentteja siitä, onko tarkoitus muuttaa kaikki opetus MOOCeiksi tai virtuaaliseksi? Näin ei suinkaan ole, vaan Laureassa tavoitteena on luoda joustavia ja skaalautuvia oppimisen mahdollisuuksia muun opetustarjonnan lisäksi. Kysymykset MOOCien soveltuvuudesta ovat kuitenkin hyviä, sillä lisääntyneestä tarjonnasta huolimatta on aina aiheellista pohtia, voiko ja kannattaako kaikesta tehdä MOOC ja mihin kaikkeen MOOC soveltuu.

MOOCien hyvien puolien lisäksi niihin liittyy myös haasteita, kuten korkea keskeytysprosentti, sillä MOOCeissa tyypillisesti vain osa ilmoittautuneista suorittaa opinnon loppuun. Lisäksi haasteena on automaattisen arvioinnin rajoitukset, koska tällä hetkellä laadullista arviointia on vaikeaa tehdä automaattisesti. (Bates 2015; Boman ym. 2021; Pekkarinen 2020a). MOOCeja kohtaan on myös esitetty kritiikkiä. Esimerkiksi Bates (2015) on todennut, että MOOCit eivät sovellu syvällisen osaamisen saavuttamiseen opittavasta asiasta, vaan korkeatasoinen käsitteellinen ymmärrys vaatii myös opetusta, jossa opettaja on läsnä. Näin ollen MOOCit soveltuisivat hänen mukaansa paremmin yksinkertaisten tai ei kovin syvälle aiheessa menevien sisältöjen opiskeluun.

MOOCien soveltuvuutta, hyötyjä ja haasteita tarkasteltaessa on kuitenkin huomioitava, että MOOC ei ole vain yhdentyyppinen verkossa itsenäisesti opiskeltava kurssi, vaan MOOCeja on erilaisia. Ei ole siis yhtä oikeaa vastausta siihen, mihin MOOC sopii ja mihin se ei sovi. Esimerkiksi:

  • xMOOCien (Extended MOOC) tarkoituksena on tarjota ja välittää opiskelijoille tietoa siten, että itsenäinen ja joustava opiskelu on mahdollista. xMOOCeissa hyödynnetäänkin yleensä erilaisia digitaalisia oppimateriaaleja, kuten videoita ja tekstejä sekä näihin liittyviä automaattisesti arvioituja testejä ja monivalintatehtäviä. Korkeakoulujen MOOCit ovat usein juuri xMOOCeja. (Bates 2015; Pekkarinen 2020b; Pomerol, Epelboin & Thoury 2015; Porter 2015; Rhoads 2015.)
  • cMOOCeissa (Connectivist MOOC) puolestaan tavoitteena on mahdollistaa yhteinen tiedonrakentaminen ja jakaminen ja siksi niissä korostuvatkin toiminnallisuudet ja digitaaliset välineet, jotka luovat yhteisöllisyyttä. cMOOCien keskeinen piirre on myös se, että niiden osaamistavoitteita voidaan kurssien edetessä muokata yhdessä opiskelijoiden kanssa, eikä niitä ole välttämättä määritelty tarkasti etukäteen. (Pomerol ym. 2015; Porter 2015.)

Aina MOOC ei myöskään ole puhtaasti xMOOC, cMOOC tai jokin muu määritelty MOOC-tyyppi (esim. SPOC, SMOC), vaan MOOC voi sisältää piirteitä useammasta tyypistä. MOOCeissa voidaan siis hyödyntää monipuolisesti erilaisia digitaalisia oppimateriaaleja, automaattisesti arvioituja testejä, vertaiskeskusteluja sekä yhteistä tiedonrakentelua tukevia digitaalisia ratkaisuja.

Tärkeää onkin tiedostaa, kenelle, mihin tarkoitukseen ja millaista sisältöä MOOCin myötä on tarkoitus opettaa, ja valita MOOCin tyyppi tai piirteet sen mukaan. MOOCeja ei siis kannata rakentaa vain siksi, että haluaa rakentaa MOOCin, vaan sille on oltava myös pedagoginen perustelu. Laureassa MOOC-lyhennettä käytetään viittaamaan yleisesti ”itsenäisesti suoritettaviin ja automatisoituihin opintojaksoihin, jotka mahdollistavat suuren opiskelijamäärän” (Rehtorin tiedote 3/2021), mutta määritelmässä ei oteta kantaa MOOCin sisältämiin pedagogisiin ratkaisuihin. Näin MOOCien rakentajilla on vapaus rakentaa MOOC kuhunkin tarkoitukseen parhaalla tavalla sopivaksi.

MOOCien rakentaminen pedagogiikka edellä

MOOCien ollessa kokonaan verkossa olevia opintokokonaisuuksia, niiden rakentamisessa on tärkeää yhdistää sekä sisällöllistä, pedagogista että digipedagogista osaamista (Koehler & Mishra 2009; Pekkarinen 2020b). Ei siis riitä, että on idea MOOCista ja hienoja digitaalisia työkaluja, vaan tärkeää on pohtia kohderyhmää, tavoitteita sekä sitä, miten pedagogisten tavoitteiden saavuttamista voidaan digitaalisin välinein tukea. Se, millainen rooli opettajalla on MOOCissa, riippuu MOOCin tyypistä.

xMOOCeissa opettajan rooli on suunnitella opiskelijan oppimisprosessi etukäteen, sillä opettaja ei ole yleensä verkossa läsnä opiskelijan opiskelun aikana tai ainakin läsnäolo on vähäistä. Opettaja siis suunnittelee ohjeistuksen ja tehtävät etukäteen ja rakentaa opintoon automaattisen arvioinnin sekä mahdollisesti myös automaattisen, ohjaavan palautteen. cMOOCeissa opettaja puolestaan on yleensä enemmän läsnä opinnon aikana verkossa ja fasilitoi osallistujien keskinäistä tiedon jakamista ja rakentamista. Automaattista arviointia ei välttämättä käytetä tai ainakin sen rooli on vähäisempi kuin xMOOCeissa. (Bates 2015.)

MOOCit ovat siis yksi keino tarjota opetusta, mutta ei suinkaan ainoa. Kun tekijät valitsevat sisällöt, joihin MOOC sopii ja suunnittelevat MOOCin linjakkaasti ja pedagogisesti laadukkaasti, voi MOOC olla arvokas lisä opetustarjontaa joustavoittamaan. Erityisesti huomiota tulisi kiinnittää kohderyhmään ja tavoitteisiin, ja valita menetelmät ja arviointitavat näitä tavoitteita tukemaan (Biggs & Tang 2011).

Laureassa MOOCien rakentamiseen saa digipedagogista tukea digitaalisen yksikön dCELL:in puitteissa toimivalta MOOC-tiimiltä. Tuemme MOOCien tekijöitä MOOCien kehittämisessä, pilotoinnissa ja ylläpidossa. Tuki voi olla esimerkiksi digitaalisten työkalujen pedagogisen käytön konsultointia tai MOOCin digipedagogisten ratkaisujen yhteinen kehittämisprosessi, jossa autamme tekijöitä pohtimaan MOOCin rakentamisen kannalta olennaisia kysymyksiä ja etsimme niihin yhdessä ratkaisuja.

Lähteet:

URN http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2021041510538
henkilökuva.
Virve Pekkarinen
virve.pekkarinen(at)laurea.fi
Asiantuntija, digipedagogiikka

automatisoitu opintojakso digipedagogiikka MOOC

Lisää samanlaisia uutisia

Jaa sivu