Ihmisen rationaalisuus ilmenee parhaiten siinä, että hän osaa sopeutua ja toimia hyvin erilaisissa tilanteissa optimaalisesti.

Miksi vauvat eivät muista kokemiansa tapahtumia, kysyy kognitiotieteilijä Douglas R. Hofstadter (Hofstadter 2001). Koska vauvat kokevat asiat irrallisina, eivätkä kykene yhdistämään kokemuksiaan laajemmiksi kokonaisuuksiksi, hän vastaa omaan kysymykseensä. Kuitenkin tilanteiden kokonaisvaltainen hahmottaminen alkaa kehittyä jo varhain ja kokemusten yhdistäminen aina vaan merkityksellisemmiksi kokonaisuuksiksi on elämän mittainen prosessi.

Tilanteen kokonaisvaltaisessa hahmottamisessa on kolme elementtiä (Hofstadter 1979). Ensiksi on sisäinen elementti, joka tarkoittaa ihmisen mentaalista simulaatiota omasta ja ulkoisesta tilanteesta. Kyse voi olla vaikkapa muisto kiivaasta jalkapallo-ottelusta tai kauniista lomapäivästä järven rannalla. Käytämme tästä sisäisestä elementistä termiä sisäinen simulaatio kognitiotieteilijä Lawrence W. Barsalowiin viitaten (2009), koska se on dynaaminen eikä ole palautettavissa tilanteen staattisiin elementteihin. Vauvat hahmottavat noita kuhunkin tilanteeseen liittyviä elementtejä irrallisina ja vasta vähitellen he kykenevät muodostamaan niistä merkityksellisiä kokonaisuuksia. Merkityksellisyys tarkoittaa sitä, että tilanne voidaan kuvata usealla eri tavalla, vaikka sen perusmerkitys kuvausten erilaisuudesta huolimatta pysyy samana.  Vielä on syytä painottaa, että sisäiset simulaatiot muodostuvat vuorovaikutuksessa ympäristöissä olevien ihmisten ja fyysisten sekä muiden asioiden kanssa.

Toiseksi tilanteen hahmottamiseen liittyy ulkoinen elementti. Tämä tarkoittaa sitä, että viestiessään ihmisen täytyy koodata auki sisäinen simulaationsa, jotta hän voi viestiä siitä toisille ihmisille. Sisäisen elementin esittäminen toiselle ihmiselle tai laajemmalle ryhmälle esimerkiksi puhumalla, kirjoittamalla, piirtämällä, elehtimällä tai laulamalla, tekee sisäisestä elementistä fyysisen ja mitattavan asian informaatioteoreettisessa mielessä (Gallistel & Matzel 2013). Sisäisten elementtien muuntaminen kommunikoitavaan muotoon tekee niistä fyysisiä ja siten ihmisten välillä kuljetettavia viestejä. Esimerkiksi kirjaimet ja sanat kirjan sivuilla ovat fyysistä materiaalia. Vaikka kirja olisi digitaalisessa muodossa, se voidaan jäljittää nolliksi ja ykkösiksi tietokoneen muistiin ja kuvata näin fysikaalisesti.

Kolmanneksi tilanteen hahmottamiseen liittyy kiinteästi kehystäminen. Se tarkoittaa tapaa, jolla yksilön mentaaliset simulaatiot saavat ihmisten välisessä kommunikaatiossa näkyvän muodon. Kyky kehystää on tärkeä osa rationaalisuutta, sillä ihmisen näkökulmasta todellisuuden osat luonto, mieli ja kulttuuri (Niiniluoto, 1990) sisältävät lähes äärettömän määrän informaatiota. Kaikkea ei voi ottaa mielen käsittelyyn. Niinpä laitamme tilanteisiin liittyvät loputtomat informaatiovirrat kuriin kehystämällä. Aivot koostavat vastaanottamansa informaatiovirran ajallisesti erillisiksi, laajemmiksi kokonaisuuksiksi ja konsepteiksi (Baldassano et al. 2017). Näin muodostuu kuhunkin tilanteeseen liittyviä merkityksellisiä kokonaisuuksia.

Hahmottamisen sisäinen elementti, sen fyysinen ulottuvuus ja kehystäminen kulkevat mielessä dynaamisena virtana. Kulttuurin tietyt vakiintuneet merkitykset auttavat ihmisen hahmottamisen prosessia. Ihmisen käyttäytymisen tutkimus ei kuitenkaan vielä osaa kovin hyvin selittää tämän kokonaisuuden muodostumista ihmisen mielessä hänen ollessaan vuorovaikutuksessa ympäristöjensä kanssa. Perinteinen tutkimus tarttuu ympäristön staattisiin ja irrallisiin elementteihin, joilla on tärkeä tehtävä ihmisen varhaisina päivinä. Yksilön kasvaessa näillä staattisilla elementeillä on sivurooli ihmisen mielen toiminnasa ja mielen sisäiset tapahtumat ovat yhä enemmän merkitysrikkaita.

Laurean ja Haaga-Helian yhteisessä tutkimushankkeessa Rationaalisuus informaatiorikkaissa konteksteissa haluamme kuitenkin mennä eteenpäin. Haemme tällä näkökulmalla rahoitusta eri lähteistä ja haluamme selvittää, miten ihminen hahmottaa ja osaa toimia niin tehokkaasti hyvin erilaisissa ympäristöissä. Oletuksenamme on, että ihmisen rationaalisuus ilmenee parhaiten siinä, että hän osaa sopeutua ja toimia tilanteissa, joiden konteksti on hyvin erilainen. Näyttää siltä, että ihmisen äly on parhaimmillaan silloin, kun tilanne sisältää paljon informaatiota siten, että sille voi antaa mielekkäitä merkityksiä. Tämän vuoksi ihmisen käyttäytymistä tulisi tutkia todellisen elämän kaltaisissa tilanteissa, jossa on riittävästi informaatiota mielekkäiden tulkintojen tekemiseen (Sanborn & Chater 2016). Mielekkyys syntyy sisäisen, ulkoisen ja kehystämisen prosessissa. Kun rationaalista käyttäytymistä selitetään todellisuuden hahmottamisen kokonaisvaltaisesta näkökulmasta käsin, tämän mallin tulisi sisältää seuraavat tekijät (Gallistel 2009; Hofstadter 1979):

1. Malli kuvaa niitä signaaleita, joita ihminen todellisessa elämässä prosessoi ja se kuvaa, miten tämä prosessointi tuottaa käyttäytymistä.
2. Malli tunnistaa ihmisen kokemat mielekkäät tekemiset.
3. Malli lisää meidän ymmärrystämme ihmisen käyttäytymisestä arkipäivän tilanteissa.

Rationaalisuuden näkeminen tästä näkökulmasta on paljon laajempi kuin perinteiset kahden tahi kolmen eri muuttujan käyttäytymistä selittävät mallit antavat ymmärtää (Von Neumann & Morgenstern, 2007).

Tämä kokonaisuus saadaan aikaiseksi käyttämällä moderneja tapoja tuottaa todellisuuden kaltaisia tilanteita tutkimustilanteisiin käyttämällä mm. videoita, kuvia, virtuaalitodellisuutta sekä rikkaita datavirtoja ihmisten luonnollisista ympäristöistä (Hasson et al., 2004; Kauttonen et al., 2015, 2020; Mobbs et al., 2021; Nastase, 2021). Tällaisissa tilanteissa voidaan myös tutkia ihmisten aivojen toimintaa, jolloin saadaan luotettavampi käsitys ihmisen kokonaisvaltaisesta käyttäytymisestä eri tilanteissa (Suomala & Kauttonen 2023).

Tällä tavoin ymmärryksemme ihmisen käyttäytymisestä lisääntyy ja kuilu ihmisen todellisen käyttäytymisen ja niukkojen kokeellisten tutkimusten antaman kuvan välillä kaventuu. Samalla myös käyttäytymismallien sovellusarvo kasvaa.

Lähteet:

• Baldassano, C., Chen, J., Zadbood, A., Pillow, J. W., Hasson, U., & Norman, K. A. 2017. Discovering Event Structure in Continuous Narrative Perception and Memory. Neuron, 95(3), 709-721.e5.
• Barsalou, L. W. 2009. Simulation, situated conceptualization, and prediction. Philosophical Transactions of the Royal Society B: Biological Sciences, 364(1521), 1281–1289.
• Gallistel, C. R. 2009. The Neural Mechanisms that Underlie Decision Making. In Neuroeconomics (pp. 417–424). Elsevier.
• Gallistel, C. R., & Matzel, L. D. 2013. The Neuroscience of Learning: Beyond the Hebbian Synapse. Annual Review of Psychology, 64(1), 1. https://doi.org/10.1146/annurev-psych-113011-143807
• Hasson, U., Nir, Y., Levy, I., Fuhrmann, G., & Malach, R. 2004. Intersubject Synchronization of Cortical Activity During Natural Vision. Science, 303(5664), 1634–1640.
• Hofstadter, D. R. 1979. Gödel, Escher, Bach: An eternal golden braid. Basic Books.
• Hofstadter, D. R. 2001. Epilogue: Analogy as the Core of Cognition. In The Analogical Mind. Perspectives from Cognitive Science (pp. 499–538). A Bradford Book. The MIT Press.
• Kauttonen, J., Hannukainen, J., Tikka, P., & Suomala, J. 2020. Predictive modeling for trustworthiness and other subjective text properties in online nutrition and health communication. PLOS ONE, 15(8), 8.
• Kauttonen, J., Hlushchuk, Y., & Tikka, P. 2015. Optimizing methods for linking cinematic features to fMRI data. NeuroImage, 110, 136–148. https://doi.org/10.1016/j.neuroimage.2015.01.063
•  Mobbs, D., Wise, T., Suthana, N., Guzmán, N., Kriegeskorte, N., & Leibo, J. Z. 2021. Promises and challenges of human computational ethology. Neuron, 109(14), 2224–2238.
• Nastase, S. 2021. Toward a More Ecological Cognitive Neuroscience. The Brunswik Society Newsletter, 36(November), 1–23.
• Niiniluoto, I. 1990. Maailma, minä ja kulttuuri: Emergentin materialismin näkökulma. Otava.
• Sanborn, A. N., & Chater, N. 2016. Bayesian Brains without Probabilities. Trends in Cognitive Sciences, 20(12), 883–893.
• Suomala, J. & Kauttonen, J. 2023. The computational meaningfulness as the source of beneficial cognitive biases. Frontiers in Psychology. Cognitive Science (hyväksytty).
• Von Neumann, J., & Morgenstern, O. 2007. Theory of games and economic behavior (60th anniversary ed). Princeton University Press.