Ammattikorkeakoulun tehtävänä on auttaa yhteiskunnan instituutioita ratkomaan käytännön ongelmia evidenssiin pohjautuen. Tieteen tarjoamia malleja on kuitenkin usein vaikea soveltaa käytäntöön. Neurotaloustieteen 22. kongressi Portugalin Cascaissa tarjosi kuitenkin välineitä ihmisen valintakäyttäytymisen ymmärtämiseen käytännön tilanteissa.

Perinteisen psykologisen ja taloustieteellisen tutkimuksen avulla on luotu ihmisen käyttäytymistä kuvaavia matemaattisesti perusteltuja malleja. Tällaisia malleja ovat esimerkiksi odotetun hyödyn teoria (Von Neumann & Morgenstern 2007), odotetun henkilökohtaisen arvon teoria (Glimcher & Tymula 2023), lukuisat käyttäytymistaloustieteen mallit, kuten kehystämisvaikutusta kuvaavat tutkimukset (Tversky & Kahneman,1981), sekä bayesiläiset lähestymistavat (Huys & Dayan 2009). Ne kuvaavat ihmisen käyttäytymistä rajatuissa ja hyvin kontrolloiduissa kokeellisissa tilanteissa, mutta niissä on useita ongelmia. Ensinnäkin niiden kyky ennustaa ihmisten käyttäytymistä on varsin rajallista (Yarkoni 2020). Jos esimerkiksi tutkimusryhmä X on saanut tutkimuksessaan luotettavia tuloksia, ei ole ollenkaan varmaa, että tutkimusryhmä Y saisi samanlaisen tuloksen. Lisäksi tuloksia on vaikea yleistää koskemaan käytännön tilanteita, jotka enimmäkseen ovat moniulotteisia ja dynaamisia (Jolly & Chang 2019). Ammattikorkeakoulujen näkökulmasta jälkimmäinen tilanne on relevantti. Voidaan kysyä, miksi tieteellistä tietoa on niin vaikea soveltaa arkielämän kehittämiskonteksteissa.  

Edellä kuvatut mallit ja niiden rajoitukset ovat toki tutkijoiden tiedossa (Hayden & Niv, 2021). Kyse ei niinkään ole tietoisuuden puutteesta, vaan siitä, että maailman ymmärtämisen työkalut ovat edelleen varsin rajallisia. Kun kyse on ihmisen käyttäytymisestä, suurin osa tiedostamme pohjautuu ärsyke-käyttäytyminen -asetelmiin, joissa käyttäytymistä selitetään yksinkertaistettujen ärsykkeiden avulla. Niinpä olikin suorastaan häkellyttävää törmätä hieman erilaiseen lähestymistapaan neurotaloustieteen kongressissa.  

Reppuongelma

Kongressi sisälsi paljon esityksiä ihmisen päätöksenteosta. Trendinä on sisällyttää koeasetelmiin sosiaalinen ulottuvuus kuten ihmisten kasvoja ja sosiaalisia ryhmiä sekä muita reaalisia kuvia tai videoita. Näin arkielämä tuotiin koetilanteisiin uuden teknologian avulla. Lähes kaikissa tutkimuksissa selvitettiin, miten varsin rajatut ärsykkeet vaikuttavat ihmisten aivoihin ja käyttäytymiseen. Australialaisen Hassan Andrabin reppuongelmaa käsittelevä posteri (Andrabi ym. 2024) poikkesi kuitenkin muista esityksistä edukseen.

Reppuongelmassa henkilö valitsee joukon esineitä siten, että niiden kokonaispaino ei ylitä tiettyä rajaa, mutta niiden yhteisarvo on mahdollisimman suuri (Franco & muut 2021). Siinä siis tehdään valintoja, jotka maksimoivat hyötyä rajallisilla resursseilla. Reppuongelma on mielenkiintoinen, koska sen rakenne on hyvin samanlainen kuin mitä me ihmiset ratkomme päivittäin eri tilanteissa. Mieti vaikka arkiaamua, jolloin vanhempi vie lasta päiväkotiin. Säätiedotus lupaa sadetta ja auringonpaistetta. Millaisia vaatteita vanhempi pukee lapselle päälle ja mitä varavaatteita otat mukaan? Et voi tyhjentää koko lasten vaatekaappia mukaasi, vaan sinun on tehtävä valintoja. Kuvitellaan, että sinun on valittava lapselle kymmenen vaatetta. Erilaisia kombinaatioita on matemaattisesti 92378 kappaletta (Suomala 2023, s. 30–31). Miten me osaamme päivittäin tehdä näin vaativia tehtäviä? Samanlaisia ongelmia ratkovat myös nuo päiväkoti-ikäiset lapset, jos he pääsevät valitsemaan itse irtokarkkeja kaupan hyllystä (Suomala 2023, s. 30-31).

Vaikka osaamme päättää edellä kuvatuissa arkielämän tilanteissa useimmiten järkevästi, nykyiset tieteelliset mallit eivät useinkaan pysty selittämään ihmisen käyttäytymistä tällaisissa tilanteissa kovinkaan hyvin. Tutkimusasetelmat pyrkivät siistimään monimutkaisuuden valintatilanteista ja monimutkaisuus on kuitenkin olennaista näissä tilanteissa. Siksi reppuongelmatutkimus oli kiinnostava, koska siinä todellisuuden aitoa monimutkaisuutta ei ole liudennettu pois tutkimusasetelmasta!

Millainen Andrabin tutkimusryhmän koeasetelma oli? Sen tavoitteena ei ollut ainoastaan selvittää, miten ihmiset ratkovat monimutkaisia ongelmia vaan myös sitä, miten markkinoilla oleva tieto voi tukea yksilöitä heidän toiminnassaan. He siis tutkivat, miten markkinat auttavat osallistujia ratkaisemaan reppuongelmia. Tutkijat olivat kehittäneet kokeellisen markkinapaikan ja sen roolia tiedon optimaalisten ratkaisujen löytämisessä tutkittiin.

Tutkimukseen osallistui 99 henkilöä ja heille esitettiin vaikeusasteeltaan erilaisia reppuongelmia. Kukin ongelma sisälsi esineitä, joiden paino ja arvo vaihteli. Lisäksi ongelmissa annettiin yläraja painolle. Tämä vastaa aiemmin kuvatussa esimerkissä sitä, että lapselle valitaan 10 vaatetta päiväkotiin. Tutkimuksessa  ei kuitenkaan määritelty, mitä nuo esineet oikeasti olivat, joten tehtävä oli aika abstrakti. Lisäksi osallistujat kävivät kauppaa ratkaisuillaan, joita kutsuttiin kokeellisiksi varoiksi ja joiden tuotto perustui ryhmän parhaaseen löytämään ratkaisuun. Kokeen lopussa osallistujat saivat palkkion sen mukaan, kuinka lähellä heidän ratkaisunsa oli parasta löydettyä ratkaisua ”markkinoilla”.

Yhteisesti muodostettu tieto auttaa yksilöä

Tulosten mukaan parhaat optimaaliset ratkaisut reppuongelmaan levisivät osallistujien keskuudessa tehokkaasti. Ilmeni, että osallistujista noin 2/3 löysi optimaalisen ratkaisun, vaikka ongelman ratkaisuvaihtoehtoja oli jopa miljoonia (Andrabi ym. 2024). Markkinat siis toimivat tehokkaasti tiedon jakamisessa ja auttoivat osallistujia parantamaan omia ratkaisujaan. Vaikka ratkaisunopeus hidastui, kun ongelma monimutkaistui, markkinoilla oleva hintatieto onnistui silti paljastamaan optimaalisen ratkaisun.

Hintatieto siis paljastaa sellaista tietoa osallistujille, joita he voivat hyödyntää ratkaistessaan yksilöllisesti monimutkaista ongelmaa. Kaupankäynnin avulla tiedon jakaminen vakautti hintoja kohti parhaita ratkaisuja. Tulos on linjassa Friedrich von Hayekin jo vuonna 1945 (Hayek 1945) esittämän idean kanssa, jonka mukaan markkinahinnat tarjoavat yhteisen näkemyksen, joka auttaa toimijoita. Nyt empiirinen aineisto osoittaa, että markkinat voivat toimia välineinä yksilöiden ratkoessa vaikeita ongelmia. Mielenkiintoista on nähdä tulevaisuudessa, yleistyykö nämä tuoreet tulokset myös muihin ympäristöihin.

Paluu arkipäivän tilanteeseen

Hassan Adrabi työkavereineen ovat taloustietelijöitä ja heidän pyrkimyksensä on kehittää ja testata talousteorioita empiirisesti. Oma kiinnostukseni kohdistuu enemmän siihen, mitä tapahtuu ihmisten arkielämän tilanteissa. Mitä tapahtuu, kun ihmiset valitsevat tuotteita marketeissa tai kun he valitsevat vaatteita lapsilleen arkiaamuisin, kun mennään päiväkotiin. Mitä voimme oppia Adrabin ja kumppaneiden tutkimuksesta näiden käytännön ongelmien ymmärtämisessä? Ensinnäkin heidän käyttämänsä reppuongelma on rakenteeltaan samanlainen kuin valtaosa ihmisten kohtaamista arkipäivän ongelmista. Ne muodostuvat useista asioista, joiden painoarvo on erilainen eri tilanteissa. Toiseksi ihminen ei toimi yksin ratkoessaan eri arkipäivän pulmia.

Se, mitä Adrabi työkavereineen kutsuu markkinoiksi ja jonka tehokkuutta hinta edustaa, on arkipäivän tilanteissa kulttuuriset käytänteet ja muut ihmiset. Emme ole yksin, vaan opitut ja orastavat tavat toimia tukevat valintojamme reppuongelman kaltaisissa elämän tilanteissa (Etzioni & Bloom 2004). Keskeiseksi kysymykseksi nousee se, miten käytäntöjä opitaan, miten opittua jaetaan ja kuinka nämä käytännöt tukevat meitä ratkoessamme arjen moniulotteisia tehtäviä. Miten muunnamme markkinoiden yksikäsitteisen ”hinnan” kulttuuriseksi tiedoksi, jota ihmiset jakavat oppiakseen uutta? Tähän kysymykseen pyritään vastaamaan useissa Laurean hankkeissa.

Lähteet

• Etzioni, A., & Bloom, J. 2004. We are what we celebrate: Understanding holidays and rituals. New York: New York university press.
• Franco, J. P., Yadav, N., Bossaerts, P., & Murawski, C. 2021. Generic properties of a computational task predict human effort and performance. Journal of Mathematical Psychology, 104, 102592.
• Glimcher, P. W., & Tymula, A. A. 2023. Expected subjective value theory (ESVT): A representation of decision under risk and certainty. Journal of Economic Behavior & Organization, 207, 110–128.
• Hayden, B. Y., & Niv, Y. 2021. The case against economic values in the orbitofrontal cortex (or anywhere else in the brain). Behavioral Neuroscience, 135(2), 192–201.
• Hayek, F. V. 1945. The Use of Knowledge in Society. The American Economic Review, 35(4), 519–530.
• Huys, Q. J. M., & Dayan, P. 2009. A Bayesian formulation of behavioral control. Cognition, 113(3), 314–328.
• Jolly, E., & Chang, L. J. 2019. The Flatland Fallacy: Moving Beyond Low–Dimensional Thinking. Topics in Cognitive Science, 11(2), Article 2.
• Suomala, J. 2023. Ostavat Aivot. Helsinki: BasamBooks.
• Tversky, A., & Kahneman, D. 1981. The framing of decisions and the psychology of choice. Science, 211(4481), Article 4481.
• Von Neumann, J., & Morgenstern, O. 2007. Theory of games and economic behavior (60th anniversary ed). Princeton: Princeton University Press.
• Yarkoni, T. 2020. The generalizability crisis. Behavioral and Brain Sciences, 1–37.