Omakohtaisen kokemuksen hyödyntäminen asiantuntijuuden lähteenä on vakiintunut osaksi julkisen sektorin toimintaa, mikä heijastaa laajempaa muutosta palvelujärjestelmissä. Nykyisin kunnat hyödyntävät sosiaali- ja terveyspalveluiden käyttäjiä kokemusasiantuntijoina esimerkiksi palveluiden kehittämisessä ja koulutuksessa (Palukka, Tiilikka & Auvinen 2019). Suomessa kokemusasiantuntijalla tarkoitetaan henkilöä, jolla on omakohtainen kokemus tietystä sosiaalisesta ongelmasta ja joka toimii asiantuntijatehtävissä organisaatioissa (Meriluoto 2016).

Kokemusasiantuntijuuden merkitys ei rajoitu sosiaali- ja terveyspalveluihin, vaan sillä on potentiaalia rikosseuraamusalan kehittämisessä. Kokemusasiantuntijatoiminnan avulla rikos- ja päihdetausta sekä niistä selviytyminen voidaan nähdä voimavarana, joka tukee palveluiden kehittämistä ja rikosseuraamusalan uudistumista. Rikos- ja päihdetaustaisille kokemusasiantuntijuuden kautta tarjoutuvissa uusissa mahdollisuuksissa rikostaustaiset edustavat juuri sitä, mitä sosiaalipolitiikassa ja rikosseuraamusalan strategiapuheissa tavoitellaankin. He toimivat vastuullisina kansalaisina erilaisissa yhteiskunnallisissa tehtävissä. (ks. Lindström 2024.) Rikostaustaisilla ihmisillä on tärkeitä näkökulmia haavoittuneiden ja leimattujen väestöryhmien palveluiden kehittämiseen (Buck, 2018; Aresti & Darke 2016b). Kokemusasiantuntijuuden juurtuminen rikosseuraamusalan rakenteisiin ei kuitenkaan ole ongelmatonta.

Tässä artikkelissa reflektoin rikostaustaisia kokemusasiantuntijoita ja heidän toimijuutensa mahdollisuuksia rikosseuraamuksissa toteutuvassa yhteistyössä. Reflektointiani ohjaavina kysymyksinä ovat seuraavat: mitkä tekijät tukevat tai estävät rikostaustaisten kokemusasiantuntijoiden toimijuutta rikosseuraamuksissa tapahtuvassa yhteistyössä, ja miten nämä heijastavat rikosseuraamusalan arvoja ja ammatillisia käytäntöjä? Tarkastelussa hyödynnän tutkimuskirjallisuutta ja rikosseuraamusalan käytänteitä koskevia selvityksiä.

Kuntoutus, vankilaturvallisuus ja kokemusasiantuntijat

Suomessa vankiloissa toimii useita järjestöjä, jotka hyödyntävät vertaisuutta ja kokemusasiantuntijuutta. Vailla vakinaista asuntoa ry:n kokemusasiantuntijat tekevät vankilatyötä ja tukevat vapautuvia vankeja osana asumisen ja elämänhallinnan palveluja (Morottaja 2025). Aggredi toteuttaa irtaantujatyötä väkivallasta ja rikollisista ryhmistä irtautuvien kanssa, ja sen toiminta ulottuu vankiloihin sekä vapautumisen jälkeiseen tukeen (Virranniemi 2023). KRIS-Suomen jäsenyhdistykset tekevät vankilatyötä eri puolilla maata, tarjoten vertaistukea, päihteettömiä ryhmiä ja vapautumisen valmistelua (KRIS). Rikoksettoman elämän tukisäätiö (RETS) puolestaan tukee rikostaustaisia ja heidän läheisiään sekä vankilassa että vapautumisen jälkeen (RETS). Lisäksi Nimettömät Narkomaanit (NA) tarjoaa päihteettömyyteen tähtäävää vertaistukitoimintaa (NA Suomi). Näiden toimijoiden työ vahvistaa vankien kuntoutusta ja luo edellytyksiä rikoksettomalle ja päihteettömälle elämäntavalle.

Rikollisuudesta irrottautumista tukevat interventiot voivat myös hyödyntää niiden yksilöiden kokemusta, jotka itse ovat lopettaneet rikollisen toiminnan (Maruna & Mann, 2019). Erityisesti useat kansalaisjärjestöt ovat erikoistuneet vertaisuuteen painottuvien tukimuotojen avulla auttamaan rikostaustaisia asiakkaita kiinnittymään takaisin yhteiskuntaan (kts. esim. Croux, De Donder, Claes, Vandevelde & Brosens 2021). Vertaiset voivat toimia roolimalleina rikostaustaisille henkilöille, tuoden käytännön esimerkkejä päihteettömässä ja rikoksettomassa elämässä pärjäämiseen (Croux ym., 2021; Lindström & Toikko 2022; Lindström, Rantanen & Toikko 2024). Vertaiset voivat myös omalla esimerkillään lieventää vapautuvien vankien kielteisiä asenteita viranomaisauktoriteetteja kohtaan (Fletcher & Batty, 2012).

Turvallisuus vankilassa on keskeinen edellytys sekä vankien että henkilökunnan hyvinvoinnille ja vankeusrangaistuksen tavoitteiden toteutumiselle. Kansainväliset normit, kuten Nelson Mandela Rules ja Euroopan vankilasäännöt, korostavat, että vankien, henkilöstön ja vierailijoiden turvallisuus ja koskemattomuus on taattava kaikissa olosuhteissa (Martens, Palmen & Niuwbeerta 2025). Yllättävän vähän on tutkittu, mitä turvallisuus merkitsee vangeille ja millaisena he sen kokevat (Liebling & Arnold, 2004; Martens & Crewe, 2024).

Rikosseuraamuslaitoksen turvallisuuslinjauksissa (2015) dynaaminen turvallisuus määritellään kokonaisvaltaiseksi ajattelutavaksi, joka koskee kaikkia ja kaikkea vankilaympäristössä. Sen keskiössä ovat vuorovaikutus, läsnäolo ja havainnointi. Käytännössä tämä tarkoittaa työskentelytapaa, jossa henkilöstö priorisoi päivittäisen kommunikoinnin ja aktiivisen yhteydenpidon vankien kanssa luottamuksen ja järjestyksen ylläpitämiseksi. Myös yhteistyössä toimivat kokemusasiantuntijat voivat edistää turvallisuutta tuomalla esiin havaitsemiaan epäkohtia.

Kokemusasiantuntijoiden toiminta vankilassa kytkeytyy turvallisuuteen monella eri tasolla. Fyysisen turvallisuuden näkökulmasta tapaamiset edellyttävät selkeitä käytäntöjä, kuten henkilöllisyyden varmistamista ja turvatarkastusta, tilojen valvontaa ja mahdollisesti rajattuja vuorovaikutusmuotoja. Subjektiivisen turvallisuuden kannalta tapaamiset voivat vahvistaa vankien luottamusta ja vähentää turvattomuuden tunnetta, kun he kohtaavat henkilön, joka on onnistunut rikosseuraamuksen jälkeisessä muutoksessa. Sosiaalisen turvallisuuden ulottuvuudessa kokemusasiantuntija voi rakentaa siltoja vankien ja vankilaviranomaisten välille. Näin ollen turvallisuus ei ole vain tekninen kysymys, vaan liittyy siihen, miten vankila tasapainottaa toiminnassaan kontrollin, luottamuksen ja kuntoutuksen tavoitteita.

Reflektointia kokemusasiantuntijoista rikosseuraamustyössä

Rikosseuraamuslaitos pyrkii vahvistamaan kokemusasiantuntijoiden kanssa tehtävää yhteistyötä ja sen jatkuvuutta. Kokemusasiantuntijoilla voi olla sekä vertaistukeen että kehittämiseen liittyviä rooleja, ja tavoitteena on lisätä asiakkaiden osallistumista palvelujen kehittämiseen. Yhteistyö edellyttää kuitenkin kokemusasiantuntijuuteen liittyvää koulutusta ja tehtävään liittyvää soveltuvuuden arviointia. Lisäksi rikostaustaisilta henkilöiltä vaaditaan rikoksetonta elämää vapautumisen tai viimeisimmän yhdyskuntaseuraamuksen suorittamisen jälkeen vähintään kolme vuotta tai kaksi vuotta, jos kokemusasiantuntija toimii tiiviisti työparina Rikosseuraamuslaitoksen virkamiehen kanssa. (Rikosseuraamuslaitos 2022, 10.)

Rikosseuraamuslaitoksen kokemusasiantuntijoihin liittyvien linjausten tulkinta voi olla haastavaa, sillä työntekijät soveltavat linjauksia tehdessään arviota rikostaustaisten kokemusasiantuntijoiden soveltuvuudesta yhteistyöhön. Työntekijöiden arvioinnit vaikuttavat samalla siihen, kenen ääni saa tilaa rikosseuraamusalan toiminnassa. Tämä herättää kysymyksen: kenen muutos nähdään arvokkaana ja millä ehdoilla muutos legitimoi toimijuuden rikosseuraamusympäristössä?

Linjauksia kokemusasiantuntijoista ei välttämättä sovelleta käytännössä yhdenvertaisesti. Kokemusasiantuntijan hyväksyntää estävät tekijät kytkeytyvät usein institutionaalisiin rakenteisiin, turvallisuusdiskurssiin ja stigmaan, jotka ylläpitävät hierarkioita ja rajaavat osallistumisen mahdollisuuksia (ks. Criminal Justice Alliance, 2021). Kun organisaatio tunnistaa kokemusasiantuntijuuden merkityksen kuntouttavassa työssä ja rakentaa luottamusta, se vahvistaa rikosseuraamustyön arvoja myös käytännön tasolla sekä mahdollistaa vertaisuudesta rakentuvien kuntoutusprosessien toteutumisen.

Turvallisuusnäkökulma on kiistatta keskeinen peruste rajoituksille vankilaympäristössä, jossa kontrolli on välttämätöntä väärinkäytösten ja ei-toivottujen vaikutusten estämiseksi. Kun tapaamiset järjestetään viranomaisen valvomina, riskienhallintaa on jo toteutettu. Tästä näkökulmasta on tärkeää arvioida perusteet sille, miksi kokemusasiantuntijan ja vangin valvottu tapaaminen estettäisiin, kun samaan aikaan vangilla voi olla mahdollisuus tavata henkilöitä omasta sosiaalisesta verkostostaan, jotka saattavat vahvistaa rikollista elämäntapaa ja vaikeuttaa irtaantumista rikollisista verkostoista. Liiallinen kontrolli voi näin kääntyä itseään vastaan, estäen kuntouttavia suhteita ja heikentäen prosesseja, jotka tukevat rikollisuudesta irtautumista.

Lopuksi

Rikosseuraamuslaitoksen toiminta perustuu suomalaisessa yhteiskunnassa keskeisinä pidettyihin arvoihin: oikeudenmukaisuuteen, turvallisuuteen, uskoon ihmisen mahdollisuuksiin muuttua ja kasvaa sekä ihmisarvon kunnioittamiseen (Rikosseuraamuslaitos 2024). Nämä arvot ohjaavat sekä strategisia linjauksia että käytännön ratkaisuja vankilaympäristössä. Kokemusasiantuntijuus näyttäytyy luontevana keinona toteuttaa näitä periaatteita, sillä kokemusasiantuntijuus tuo esiin rikostaustaisten äänen ja vahvistaa osallisuutta.

Rikosseuraamustyössä korostuu ammattilaisten orientaatio tukea muutosta kohti rikoksetonta elämäntapaa. Yksilön oma halu on muutoksen lähtökohta, mutta myös ulkoiset tekijät voivat katalysoida muutosta (kts. Shapland, Bottoms, Farrall, McNeill, Priede & Robinson (2012). Rikollisuudesta irtaantumisen prosessi edellyttää onnistuakseen myös ympäristön tuen ja hyväksynnän (McNeill, 2015). Näin ollen meidän kaikkien tulisi hyväksyä ajatus siitä, ettei kukaan rikostaustainen ihminen voi yksin integroitua takaisin yhteiskuntaan (Farrall, 2002; Nugent & Schinkel, 2016). Yhteiskuntaan palaaminen edellyttää tukea ja mahdollisuuksia rakentaa uusia, myönteisiä suhteita. Ovia ei tulisi sulkea niiltä, jotka ovat onnistuneet tekemään muutoksen, jota rikosseuraamustyöllä tavoitellaan.

Lähteet

• Aresti, A., Darke, S., & Manlow, D. 2016a. Bridging the gap: giving public voice to prisoners and former prisoners through research activism. Prison Service Journal, 224, 3-13.
• Aresti, A., & Darke, S. 2016b. Practicing Convict Criminology: Lessons Learned from British Academic Activism. Critical Criminology (Richmond, B.C.), 24(4), 533–547.
• Buck, G. 2018. The core conditions of peer mentoring. Criminology & Criminal Justice, 18(2), 190-206.
• Crewe, B. 2011. Soft power in prison: Implications for staff–prisoner relationships, liberty and legitimacy. European Journal of Criminology, 8(6), 455-468.
• Criminal Justice Alliance 2021. The lived experience of the criminal justice system: Barriers and opportunities.
• Croux, F., De Donder, L., Claes, B., Vandevelde, S., & Brosens, D. 2021. Peer support as a bridge for participation in prison activities and services: A qualitative study with foreign national prisoners. Criminology & Criminal Justice, 1–21.
• Farrall S. 2002. Rethinking what works with offenders: Probation, social context and desistance from crime. Willian.
• Farrall, S. & Calverley, A. 2005. Understanding desistance from crime. Theoretical directions in resettlement and rehabilitation. Open University Press.
• Fletcher, D. R., & Batty, E. 2012. Offender peer interventions: What do we know? Centre for regional economic and social research. Sheffield Hallam University.
• KRIS. Päihde- ja rikostaustaisten vertaistukijärjestö.
• Laurea 2025. MoveOn-hanke. Laurea-ammattikorkeakoulu.
• Liebling, A., & Arnold, H. 2004. Prisons and their moral performance: A study of values, quality, and prison life. Oxford University Press.
• Lindström, J. 2024. Survival stories as access to society: Narrative research on experts by experience with a history of crime and substance abuse. Dissertations in Social Sciences and Business Studies 316. Kuopio: Itä-Suomen yliopisto. Survival stories as access to society.
• Lindström, J., Rantanen, T., & Toikko, T. 2024. Narratives of experts by experience: A journey from criminal to expert. Journal of Social Work, 24(3), 415-433.
• Lindström, J., & Toikko, T. 2022. Survival stories as access to society. People with history of a crime as experts by experience. Nordic Journal of Criminology, 23(1), 3-22.
• Martens, S., & Crewe, B. 2024. Feeling (Un)safe in Prison: A Comparative Analysis of England & Wales and Norway. The British Journal of Criminology. 65(3), 541–548.
• Martens, S., Palmen, H., & Nieuwbeerta, P. 2025. Safety in Prison: A Review of the Literature and Theoretical Exploration. International Criminal Justice Review, 10575677251372901.
• Maruna, S, & Mann, R. 2019. Reconciling ‘desistance’ and ‘what works’. Report, academic insights paper 2019/1. London: Her Majesty’s Inspectorate of Probation.
• McNeill, F. 2015. Desistance and criminal justice in Scotland. In H. Croall, G. Mooney, & M. Munro (Eds.), Crime, Justice and Society in Scotland. 212–228. Routledge.
• Meriluoto, T. 2016. Mitä kokemusasiantuntijat edustavat?: analyysi edustamisen politiikoista osallistamishankkeissa. Politiikka, 58(2), 131–143.
• Meriluoto, T. 2018. Turning experience into expertise: technologies of the self in Finnish participatory social policy. Critical Policy Studies 12 (3), 294–313.
• Morottaja, E. 2025. VVA RY:llä on toteutettu käytännössä työparimallia jo 35 vuotta.
• NA-Suomi. NA – Nimettömät Narkomaanit®.
• Palukka, H., Tiilikka, T. & Auvinen, P. 2019. Kokemusasiantuntija mielenterveys- ja päihdepalveluissa – osallisuuden mahdollistaja vai osallistumispolitiikan väline. Janus: Sosiaalipolitiikan ja sosiaalityön tutkimuksen aikakauslehti, 27(1), 21–37.
• RETS. RETS Rikoksettoman elämän tukisäätiö.
• Rikosseuraamuslaitos 2022. Sidosryhmäyhteistyön linjaukset. Rikosseuraamuslaitoksen monisteita-sarja 2/2022.
• Rikosseuraamuslaitos 2024. Arvot ja strategia.
• Rikosseuraamuslaitoksen turvallisuuslinjaukset 2015.
• Shapland, J., Bottoms, A., Farrall, S., McNeill, F., Priede, C., & Robinson, G. 2012. Quality of probation supervision – A literature review. Centre for Criminological Research. University of Sheffield. Occasional Paper 3.
• Virranniemi, J. 2023. Väkivallasta irtautujat joutuvat jonottamaan apua – väkivaltatyöntekijä: ”On hirveä duuni luoda identiteettinsä uudelleen”. Yle 21.6.2023.