Tarkastelemme tässä artikkelisarjassa kokemusasiantuntijuuden hyödyntämistä tai hyödyntämättä jättämistä yhteiskunnallisena ja diakonisena kysymyksenä. Tarkasteluun liittyy myös kriminaalipoliittinen ulottuvuus. Taustoitamme ensimmäisessä artikkelissa asiaa käsitteellisesti, sen jälkeen toisessa artikkelissa pohdimme kokemusasiantuntijoiden mukaan ottamista valintojen näkökulmasta ja lopuksi kolmannessa artikkelissa kuvaamme onnistuneen esimerkin kokemusasiantuntijuuden valitsemisesta ja hyödyntämisestä hanketyössä.

Johdanto

Kokemusasiantuntijatoimintaa perustellaan usein demokratian vahvistamisella ja palveluiden kehittämisellä. Rikostaustaisten ihmisten kokemusasiantuntijuus voi toimia väylänä (takaisin) yhteiskuntaan sekä laajemminkin osallisuutensa edistäjänä. Pohdimme tässä artikkelisarjassa kokemusasiantuntijuuden hyödyntämistä tai hyödyntämättä jättämistä yhteiskunnallisena ja diakonisena kysymyksenä. Uskomukset rikoksia tehneiden ihmisten kyvystä muuttua ovat keskeisiä, kun ymmärretään rikosten torjuntaan liittyvää julkista politiikkaa (Burton ym. 2020).

Käsitteellinen taustoitus ja konteksti

Tarkastelemme tässä osiossa kokemusasiantuntijuutta kriminaalipolitiikan, diakoniatyön ja osallisuuskeskustelun näkökulmasta. Näiden käsitteiden kautta voidaan hahmottaa myös kokemusasiantuntijuuden hyödyntämiseen liittyviä valintoja.

Kokemusasiantuntijuuden käsitteistö ei ole vakiintunutta. Samaan asiaan tai aihepiiriin saatetaan viitata eri termein, kuten palveluiden käyttäjä, asiakas tai kokemusasiantuntija. (McLaughlin 2009.) Kokemusasiantuntijalla tarkoitetaan tässä henkilöä, jolla on omakohtaista kokemusta rikollisuudesta irrottautumisesta ja toipumisesta. Desistanssia eli rikollisuudesta irrottautumista koskevan tutkimuksen valossa vertaisuus on nähty eräänä keskeisenä asiana rikollisuudesta irrottautumisen tukemisessa (Copp ym. 2020; Croux ym. 2021; Lindström 2024). Rikollisuudesta irrottautumisprosessin läpikäynyt kokemusasiantuntija voi hyödyntää omaa kokemustaan tarjoamalla toisille vangeille vertaistukea. Kokemusasiantuntijat voivat tarjota vertaistukea, joka vertaistukiryhmissä, yksilökohtaisena neuvontana tai verkkovälitteisenä tuen jakamisena.

Kriminaalipolitiikan tavoitteena on rikollisuuden ja sen aiheuttamien haittojen vähentäminen ja ennaltaehkäisy. Kriminaalipolitiikka kattaa laajasti kaikki toimenpiteet, joilla pyritään vaikuttamaan rikollisuuteen. Tämä käsittää esimerkiksi sen, millaisia tekoja pidetään rangaistavina, millaiset rangaistukset ovat käytössä ja kuinka vakaviksi ne määritellään. Rikosoikeudellisten ratkaisujen lisäksi myös monet muut yhteiskunnalliset toimenpiteet, kuten alkoholipolitiikka ja sosiaalipolitiikka vaikuttavat rikollisuuteen. (Ellonen ym. 2024; Oikeusministeriö 2007; Oikeusministeriö 2024.)

Diakonian pyrkimys on herätellä yhteiskunnallista vastuuta. ”Yhteiskunnallinen diakonia on hädän syiden selvittämistä ja yhteiskunnallista vaikuttamista niiden poistamiseksi” (EVL 2024). Yhteiskunnallisena vaikuttamisena voidaan mieltää esimerkiksi kokemusasiantuntijuuden edistäminen ja sen valitseminen hyödynnettäväksi. Diakonian tehtävänä on kirkkolain (82§) mukaan kohdistaa apua heille, joiden hätä on suurin, ja joita ei muilla tavoin auteta. Rikosseuraamusalalla vankiloiden hengellisen työn lisäksi diakonityöntekijät osallistuvat vankien kuntoutukseen ja tukevat vankiloista vapautuvia sekä heidän läheisiään (Rikosseuraamuslaitos 2019; EVL 2024). Diakoniatyön tulee toimia aktiivisesti juuri siellä, missä julkinen valta ei onnistu tarjoamaan turvaa riittävässä määrin (Grönlund & Hiilamo 2005).

Suomalaisessa kontekstissa osallisuus -käsitteeseen liittyvä keskustelu voi sisältää laajemmin osallisuuden eri ulottuvuuksia, toisin kuin esimerkiksi englannin kielessä osallisuuspuheessa erotellaan tarkemmin eri osallisuuden ulottuvuuksia (esim. participation, involvement). Osallisuuden (involvement) käsite kuvaa yksilöiden kiinnittymistä yhteisöihin tai mukanaoloon yhteisöllisesti tärkeissä prosesseissa. Meille osallisuus tarkoittaa tässä artikkelisarjassa kokemusasiantuntijoiden mukanaoloa ja osallistumista vankien kuntoutukseen ja yhteiskunnan rakentamiseen.

Kansalaisten ja asiakkaiden osallistumista palveluiden suunnittelemiseen ja toteuttamiseen perustellaan keinona vähentää sosiaalista eriarvoisuutta sekä parantaa asiakaslähtöisyyttä palveluissa (Jones & Pietilä 2017). Näiden lisäksi osallistumista perustellaan asiakkaiden itsemääräämisoikeudella ja oikeudella ottaa osaa omia palveluitaan koskevaan suunnitteluun ja päätöksentekoon (Beresford & Croft 2001; Levin, Gewirtz & Cribb 2017). Sosiaalipalveluita koskevan politiikan suunnittelussa ja toteuttamisessa osallistuminen on nähty yhtenä keinona toteuttaa kansalaisoikeuksia sekä osallistavaa demokratiaa (Ramon ym. 2017). Osallistuminen (participation) on kansalaisten demokraattista roolia koskevassa keskustelussa yleisesti käytetty käsite. Osallistamisen käsitteeseen liittyy ajatus kansalaisesta passiivisena osallistujana, jota velvoitetaan osallistumaan toimintoihin. (Närhi, Kokkonen & Matthies 2014.) Nykyaikana osallistumisen merkitystä korostetaan, ja se nähdäänkin hyvän hallintotavan peruspilarina sekä monien kehittämishankkeiden keskeisenä tavoitteena. Erilaiset osallistumismuodot ovat nousseet keskeiseen asemaan, heijastaen pyrkimystä vahvistaa kansalaisten osallistumista päätöksentekoon. (Meriluoto 2018a; Meriluoto 2018b.)

Pohdinta

Kokemusasiantuntijuus ilmiönä on osa osallisuuden eetosta tai yksi sen ilmenemismuoto. Kokemusasiantuntijuus on ollut käytössä parikymmentä vuotta, kuitenkin sen hyödyntäminen on vielä vähäistä tai vakiintumatonta.
Osallisuuden vastakohtana voidaan nähdä ostrakismi eli ulossulkeminen. Se on sekä tahallista että tahatonta sosiaalista väkivaltaa, joka heikentää paitsi yksilöiden hyvinvointia myös koko yhteiskunnan turvallisuutta (Junttila 2022). Ulossulkemisen estäminen on keskeinen yhteiskunnallisen diakonian kysymys.

Kokemusasiantuntijoiden osallisuuteen voivat eri toimijat vaikuttaa omilla valinnoillaan ja toiminnallaan. Seuraavassa artikkelissa tarkastelemme tarkemmin näitä valintoja.
Taustoitimme tässä artikkelissa lyhyesti käsiteitä kokemusasiantuntija, kriminaalipolitiikka, diakoniatyöhön ja osallisuus. Niiden avulla voimme seuraavassa artikkelissa tarkastella valintoja valinnoista rikostaustaisten kokemusasiantuntijoiden yhteydessä.

Lähteet

• Beresford, P. & Croft, S. 2001. Service Users’ Knowledges and the Social Construction of Social Work. Journal of Social Work, 1(3), 295–316. https://doi.org/10.1177/146801730100100304
• Burton, A. L., Cullen, F. T., Burton, V. S., Graham, A., Butler, L. C., & Thielo, A. J. 2020. Belief in Redeemability and Punitive Public Opinion: “Once a Criminal, Always a Criminal” Revisited. Criminal Justice and Behavior, 47(6), 712-732. https://doi.org/10.1177/0093854820913585
• Copp, J. E., Giordano, P. C., Longmore, M. A. & Manning, W. D. 2020. Desistance from crime during the transition to adulthood: The influence of parents, peers, and shifts in identity. Journal of Research in Crime and Delinquency, 57(3), 294–332.
• Croux, F., De Donder, L., Claes, B., Vandevelde, S. & Brosens, D. 2021. Peer support as a bridge for participation in prison activities and services: A qualitative study with foreign national prisoners. Criminology & Criminal Justice, 1–21.
• Ellonen, N., Kivivuori, J., Rantaeskola, S., Aaltonen, M., Latvala, A. & Tyni, S. 2024. Kriminaalipolitiikka – Tavoitteet, keinot ja vaikutukset. Helsinki: Gaudeamus
• Grönlund, H. & Hiilamo, H. 2005. Diakonian resurssit ja alueellinen tarve. Panostetaanko diakoniaan kunnanhuono-osaisuuden mukaan? Diakonian tutkimus 2/2005, 98–115. https://journal.fi/dt/issue/view/7863/1286
• Jones, M., & Pietilä, I. 2017. The citizen is stepping into a new role” : policy interpretations of patient and public involvement in Finland”. Health and Social Care in the Community. https://doi.org/10.1111/hsc.12520
• Juhila, K., & Hall, C. 2016. Analysing the management of responsibilities at the margins of welfare practices. In Responsibilisation at the Margins of Welfare Services. (65-88). Routledge.
• Junttila, N. 2022. Yksinäisyyden monet kasvot. Helsinki: Tammi.
• Levin, L., Gewirtz, S. & Cribb, A. 2017.  “Shared Decision Making in Israeli Social Services: Social Workers’ Perspectives on Policy Making and Implementation.” The British Journal of Social Work 47, no. 2, 507–23. http://www.jstor.org/stable/26363673
• Lindström, J. 2024. Survival stories as access to society: Narrative research on experts by experience with a history of crime and substance abuse (Doctoral dissertation, Itä-Suomen yliopisto). https://erepo.uef.fi/handle/123456789/31518
• McLaughlin, H. 2009. What’s in a name:‘client’,‘patient’,‘customer’,‘consumer’,‘expert by experience’,‘service user’—what’s next?. British Journal of Social Work, 39(6), 1101–1117.
• Meriluoto, T. 2018a. Miksi kokemus¬ asiantuntijat ovat asiantuntijoita?. Ilmiö: sosiologinen media kaikille. https://ilmiomedia.fi/artikkelit/miksi-kokemusasiantuntijat-ovat-asiantuntijoita/ viitattu 25.10.2024.
• Meriluoto, T. 2018b. Making experts-by-experience: Governmental ethnography of participatory initiatives in Finnish social welfare organisations. (Doctoral dissertation, Jyväskylän yliopisto) https://jyx.jyu.fi/handle/123456789/60096
• Närhi, K., Kokkonen, T., & Matthies, A.-L. 2014. Asiakkaiden osallisuus ja työntekijöiden harkintavalta palvelujärjestelmässä. Janus, 22(3), 227–244. https://journal.fi/janus/article/view/51212
• Oikeusministeriö 2007. Hyvinvointivaltion kriminaalipolitiikka. Kriminaalipoliittinen toimintaohjelma vuosille 2007–2011. Oikeusministeriö, Helsinki. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-466-508-7
• Oikeusministeriö 2024. Kriminaalipolitiikka. https://oikeusministerio.fi/kriminaalipolitiikka
• Ramon, S., Brooks, H., Rae, S. & O’Sullivan, M-J. 2017. “Key Issues in the Process of Implementing Shared Decision Making (DM) in Mental Health Practice.” Mental Health Review Journal 22(3), 257–274. https://doi.org/10.1108/MHRJ-01-2017-0006.
• Rikosseuraamuslaitos 2019. Hengellisen työn ja vankilasielunhoidon linjaukset.  https://www.rikosseuraamus.fi/material/attachments/rise/julkaisut-muut/s2DDbAUgh/Hengelliset_linjaukset_v1_netti.pdf viitattu 25.10.2024.
• EVL. Suomen evankelis-luterilainen kirkko 2024. Diakonia. https://evl.fi/sanasto/diakonia/ viitattu 25.10.24.
• Suomen evankelis-luterilainen kirkko 2024. Vankiloissa. https://evl.fi/tietoa-meista/kirkko-mukana-yhteiskunnassa/vankiloissa/ viitattu 25.10.24.
• THL. 2024. Verkkosivu: Osallisuus. https://thl.fi/aiheet/hyvinvoinnin-ja-terveyden-edistamisen-johtaminen/osallisuuden-edistaminen/heikoimmassa-asemassa-olevien-osallisuus/osallisuuden-edistamisen-mallit/osallisuutta-edistava-hallintomalli-tukee-osallisuustyon-johtamista/kokemusosaaminen Viitattu 25.10.2024.
• Tyni, S. 2015. Vankeinhoidon vaikuttavuus: onko kuntoutukselle tilastollisia perusteita?  Helsinki: Rikosseuraamuslaitos.