Toukokuun lopulla 2023 järjestettiin vuotuinen turvallisuuteen ja puolustukseen keskittyvä tutkimus- ja innovaatiokonferenssi RISE-SD (Research and Innovation Symposium for European Security and Defence). Yli kaksisataa osallistujaa edustivat eurooppalaisia virkamiehiä ja poliittisia päättäjiä, viranomaistahoja, tutkimuslaitoksia ja korkeakouluja, yritysmaailmaa sekä järjestöjä. Kolmipäiväisen tapahtuman esityksissä pohdittiin erityisesti viranomaisyhteistyön merkitystä varautumisessa, turvallisuudessa ja resilienssin rakentumisessa.

Yleisesti resilienssiin viitataan yksilön, yhteisön tai yhteiskunnan kykynä kohdata ja selviytyä laajoista häiriötilanteista. Resilienssiä on erityisesti käsitelty COVID-19-pandemian sekä sään ääri-ilmiöiden yhteydessä. Resilienssiä käytetään usein synonyyminä muutos- tai kriisikestävyydelle. Resilienssi ei kuitenkaan liity pelkästään konflikteihin tai luonnonkatastrofeihin, vaan sitä voidaan myös kuvata arkipäiväisemmin yksilön kykynä sopeutua konkreettisiin arjen muutoksiin. (Dunn Cavelty, Kaufmann & Søby Kristensen 2015; Kaufmann 2017.)

Konferenssissa keskityttiin kuitenkin yhteiskunnallinen resilienssiin viranomaistoimijoiden näkökulmasta. Esityksissä ja paneeleissa yhteiskunnallisen resilienssin vahvistamista peräänkuulutettiin erityisesti pelastustoimen, tiedustelutoimijoiden, poliisin ja asevoimien yhteistyöllä uutta teknologiaa hyödyntämällä. Sen sijaan kansalaiskeskeisen näkökulma turvallisuuteen, jossa yksilöt osana yhteisöjään rakentavat kriisikestävyyttä ilman viranomaisten suoraa ohjeistusta jäi sivuosaan. (RISE-SD 2023.)

Kovaa ja pehmeää turvallisuutta on vaikea erottaa toisistaan

Turvallisuus on tapana jakaa ”kovaan” ja ”pehmeään” osaan. Viranomaiskeskeisyys on perusteltua kovan valtiollisen turvallisuuden (security), kuten puolustuksen, sisäisen turvallisuuden tai kriittisen infrastruktuurin suojelemisen puitteissa. Sen sijaan viranomaiskeskeisyys on kapea tapa lähestyä monimutkaisia, laajoja yhteiskunnallisia poikkeustilanteita. Niissä korostuvatkin enemmän pehmeämpään pelastustoimen ja väestönsuojelun toimet, jotka mielletään osaksi arjen turvallisuutta (safety). Todellisuudessa kovan ja pehmeän turvallisuuden erottaminen toisistaan on veteen piirretty viiva. Esimerkiksi ulkovallan hyökkäyksen sotilaallinen torjunta luetaan kovaksi turvallisuudeksi, mutta hyökkäyksen yhteiskunnallisiin vaikutuksiin varautuminen – kuten energiakriisi tai sisäinen pakolaisliike – kuuluu taas pehmeämmän turvallisuuden alle. (Line, Nordland, Røstad ja Tøndel 2006; Pettersen Gould & Bieder 2020.)

Euroopan Unionin varautuminen on historiallisesti ollut viranomaiskeskeistä, oli kyse sitten luonnonmullistuksista tai ihmisen aiheuttamista kriiseistä. Viranomaiskeskeisestä näkökulmasta kriisejä on tarkasteltu ajallisesti ja alueellisesti rajoittuneina häiriötilanteina, joita viranomaiset pyrkivät hallitsemaan. Toimia ennen onnettomuutta, sen aikana ja sen jälkeen johtavat pelastustoimi, poliisi ja muut viranomaistahot. Resurssien ollessa niukkoja vapaaehtoisia pelastuspalveluita ja -järjestöjä osallistetaan vähemmän vaativiin tehtäviin. Kansalaisia tiedotetaan ja heidän odotetaan toimivan viranomaisten ohjeiden mukaisesti. Kuvatussa viranomaiskeskeisessä lähestymistavassa tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoiminnan kehityskohteena on ollut erityisesti viranomaisten ja päättäjien vuorovaikutuksen parantaminen. (Gill & Malamud 2016; Keskinen, Kantola, Mäkinen & Salonen 2017.)

Suomessa korostetaan kansalaiskeskeistä näkökulmaa turvallisuuteen

Suomen kokonaisturvallisuutta painottava lähestymistapa ohjaa tarkastelemaan kansalaisia sekä itsenäisinä toimijoina että yhteisöjen, organisaatioiden ja instituutioiden jäseninä. Kokonaisturvallisuuden näkökulmasta yhteiskunta on kompleksinen sosiaalinen systeemi. Mitä vahvemmat yhteiskunnan instituutiot ovat, sitä resilientimpi se on sisäisille tai ulkoisille häiriöille. Instituutiot voivat olla konkreettisia, kuten poliisilaitos, mutta ne voivat olla myös käsitteellisempiä, kuten perhe, luottamus viranomaisiin tai usko yhdenvertaiseen koulutusjärjestelmään. Vahvat instituutiot toimivat kuin liimana yhteiskunnan jäsenten välillä. Mitä vahvemmat instituutiot ovat, sitä paremmin yhteiskunta pysyy koossa etenkin pitkittyneissä häiriötilanteissa. (de Coning 2020; Fernandez-Taranco 2016; Valters, Cummings & Nixon 2016.)

Monet Euroopan maat tarkastelevat kansalaisia viranomaiskeskeisestä näkökulmasta, jonka mukaan kansalaiset ovat toiminnan kohteita, eivät itsenäisiä toimijoita. Suomen kokonaisturvallisuuden käsite pohjaa vahvemmin kansalaiskeskeisyyteen. Kansalaisia ei nähdä pelkästään viranomaistoimien objekteina, joita ohjataan toimimaan halutulla tavalla. Sen sijaan kansalainen nähdään häiriötilanteisiin liittyen yhteisön ja yhteiskunnan heikoimpana tai vahvimpana lenkkinä, jonka toiminnalla on merkittävä vaikutus resilienssin kannalta. Häiriötilanteisiin varautunut ja poikkeustilanteita varten harjoitellut kansalainen kykenee huolehtimaan itsestään ja yhteisöstään eikä kuormita viranomaistahoja. (Keskinen ym. 2017.)

Laurean hankkeet myönteisiä esimerkkejä kansalaiskeskeisestä näkökulmasta

Vaikka konferenssissa vallitsi viranomaiskeskeinen lähestymistapa turvallisuuteen ja resilienssiin, poikkeuksiakin löytyi. Erityisesti Laurean edustamat Euroopan komission rahoittamat Horizon -hankkeet, kuten EU-HYBNET ja NOTIONES, painottivat myös kansalaiskeskeistä näkökulmaa. EU-HYBNET -hankkeessa (Empowering a Pan-European Network to Counter Hybrid Threats) hybridiuhkia tutkitaan ja niiden varautumista kehitetään vahvistamalla ymmärrystä siitä, miten hybridivaikuttaminen näkyy kansalaisten arjessa ja miten viestinnän ja koulutuksen keinoin vihamielistä vaikuttamista voidaan torjua. (Laurea 2023a.)

NOTIONES – hankkeessa (iNteracting netwOrk of inTelligence and securIty practitiOners with iNdustry and acadEmia actorS) kehitetään siviilitiedustelun kyvykkyyksiä muun muassa verkkorikollisuuden ja -terrorismin tunnistamiseksi ja ehkäisemiseksi. Hankkeen aikana on tunnistettu, miten merkityksellisiä juuri koulutus- ja sosiaalipoliittiset toimet ovat potentiaalisten rikollisten ja terroristien ohjaamiseksi rakentavimmille poluille ennen rikollisen uran alkua tai radikalisoitumista. (Laurea 2023b.) Euroopan komissio onkin viime vuosina painottanut yhteiskunta- ja ihmistieteiden (Social Sciences and Humanities, SSH) merkitystä Horizon -rahoitushauissa. Kansalaiskeskeinen kokonaisturvallisuuden tutkiminen ja kehittäminen yksilön, yhteisöjen ja yhteiskunnan resilienssin vahvistamiseksi onkin lisäarvoa, mitä Laurean kannattaa tuoda esiin tulevissa rahoitushauissa.

Lähteet:

• de Coning, C. 2020. Insights from complexity theory for peace and conflict studies. The Palgrave Encyclopedia of Peace and Conflict Studies. Cham: Palgrave Macmillan.
• Dunn Cavelty, M., Kaufmann, M., & Søby Kristensen, K. 2015. Resilience and (in) security: Practices, subjects, temporalities. Security Dialogue, 46(1), 3-14.
• Fernandez-Taranco, O. 2016. ‘Sustaining peace is a core activity of the UN’, Global Peace Operations Review, 28 April 2016 (New York: New York University Center on International Cooperation).
• Gill, J. C., & Malamud, B. D. 2016. Hazard interactions and interaction networks (cascades) within multi-hazard methodologies. Earth System Dynamics, 7(3), 659-679.
• Kaufmann, M. 2017. Resilience, emergencies and the internet: Security in-formation. Taylor & Francis.
• Keskinen, M., Kantola, A., Mäkinen, J., & Salonen, A. O. 2017. Miten yhteiskehittää kokonaisturvallisuutta? Tieteidenvälisiä näkemyksiä Winland-hankkeesta. Tiede ja ase, 75.
• Laurea 2023a. EU-HYBNET – hankkeen verkkosivut. Vierailtu 6.7.2023.
• Laurea 2023b. NOTIONES – hankkeen verkkosivut. Vierailtu 6.7.2023.
• Line, M. B., Nordland, O., Røstad, L., & Tøndel, I. A. 2006. Safety vs security?. In PSAM Conference, New Orleans, USA.
• Pettersen Gould, K., & Bieder, C. 2020. Safety and security: the challenges of bringing them together. The Coupling of Safety and Security: Exploring Interrelations in Theory and Practice, 1-8.
• Valters, C., Cummings C. and Nixon, H. 2016. Putting learning at the centre: adaptive development programming in practice (London: Overseas Development Institute, 2016).