Kun hoitotyön ruotsinopettaja viipyy kymmenen päivää Töölön sairaalassa leikkauksen yhteydessä, hän alkaa pohtia hoitoprosessiaan ammatillisesta näkökulmastaan kieltenopettajana. Moni ammatillinen kysymys alkaa pyöriä mielessä, kun on todellinen hoitotilanne käsillä. Mitä taitoja suomenkielinen sairaanhoitaja tarvitsee kohdatakseen ruotsinkielisen potilaan asianmukaisesti potilasturvallisuus huomioiden? Mitä osaamista tarvitaan ennen leikkausta käydyissä puhelinkeskusteluissa, leikkausta edeltävänä perehdytyspäivänä, laboratoriossa, teho-osastolla ja vuodeosastolla? Mitä ajatuksia sairaanhoitajilla on ruotsin kielen tarpeesta omakohtaisesti? Miltä heistä tuntuu hoitaa ruotsinkielisiä potilaita ehkä hiukan puutteellisella kielitaidolla? Missä ja miten sairaanhoitajat haluavat oppia lisää ruotsia? Vai haluavatko?
Taustaa pohdinnalle
Kuva on otettu Bruggesta Howestin simulaatiosairaalasta / Teija Lehto
Olen työskennellyt ruotsin kielen lehtorina hoito- ja sosiaalialalla Laurea-ammattikorkeakoulussa seitsemän vuoden ajan. Covid-pandemia toi mukanaan pitkät etätyöpäivät, ja päätetyöskentely väsytti silmiä näköhäiriöihin asti. Tutkimuksissa löytyi aivovaltimon pullistuma eli aneurysma, joka vaati leikkausta. Tämä artikkeli kuvaa omaa hoitopolkuani kokemusasiantuntijan ja ruotsinopettajan näkökulmasta, kun keskustelin ruotsin kielestä henkilökunnan kanssa potilaana ollessani.
Jokaisella suomen- ja ruotsinkielisellä potilaalla on oikeus saada hoitoa omalla äidinkielellään. Kunnilla ja kuntayhtymillä on velvollisuus järjestää kaikki terveydenhuoltopalvelut kaksikielisissä kunnissa sekä suomeksi että ruotsiksi (Hälso- och sjukvårdslag 6 §) ja siten taata kielellinen tasavertaisuus lainmukaisesti. Vuonna 2019 suomenruotsalaisen väestön osuus koko väestöstä oli 5,2 %, mutta ruotsinkielisen väestön osuus vaihtelee eri sairaanhoitopiirien välillä. Esimerkiksi Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirien alueella ruotsinkielisen väestön osuus on 8 % (HUS 2020), mutta Vaasan sairaanhoitopiirin alueella jopa 51 % (Vaasan keskussairaala 2022).
Tuoreessa väitöskirjassa (Mustajoki 2020) todetaan, että hoidossa saavutetaan parempi tulos, jos henkilökunta puhuu potilaan äidinkieltä. Puolet kaksikielisistä äidinkielenään ruotsia puhuvista potilaista oli tutkimuksessa sitä mieltä, että on erittäin tärkeää saada puhua ruotsia lääkärin kanssa. Tämän päivän Suomessa suomenruotsalaiset eivät koe saavansa sellaista palvelua ruotsiksi, jota he tarvitsevat, ja tämä saattaa johtaa heikompaan hoitotulokseen. Lisäksi mitä pienempi on ruotsinkielisten asiakkaiden osuus, sitä tärkeämpää on turvata oikeus ruotsinkieliseen palveluun. Hyvän kielitaidon ja sen kehittämisen tarve on yhtä suuri sekä hoitoalalle kouluttautuville että sairaanhoitajan ammattia jo harjoittaville. Nykyiseen sairaanhoitajien ammattikorkeakoulututkintoon kuuluu laissa säädetyt kielitaitovaatimukset (Lag om de språkkunskaper som krävs av offentligt anställda 2003/424). Jokaisen viranomaisen tulee myös järjestämällä koulutusta ja muilla henkilöstöpoliittisilla keinoilla huolehtia, että työntekijöillä on riittävä kielitaito, jotta he voivat hoitaa viranomaistehtäviään kielilain (423/2003) määrittelemällä tavalla.
Miten tämä kaikki näkyi Töölössä neurokirurgian osastolla 7 toukokuussa 2021? Osastolla viipyessäni minulla oli mahdollisuus jututtaa eri-ikäisiä ja erilaiset taustat omaavia sairaanhoitajia ruotsin kielestä. Aluksi kerron omakohtaisia kokemuksia siitä, missä kaikissa moninaisissa tilanteissa hoitopolussani potilasviestintää ruotsiksi olisi tarvittu, sen jälkeen siirryn hoitajien näkemyksiin ja lopuksi opettajan rooliin.
Kielitaitotarpeet käytännössä
Vaikka aivoleikkaus on vain yksi kapea hoitopolku, jo se osoittaa hoitotyön ammattiruotsin valtavan laajat vaatimukset ja monipuolisuuden sekä sanaston- että tilannehallinnan perspektiiveistä.
Ensikontaktissa potilaaseen sairaanhoitaja käy läpi potilaan taustatiedot ja lääkityksen, ja selvittää hoitopolun pääpiirteissään. Tällöin keskustelujen sisältö on usein ennakoitavissa. Hieman vaativampia tilanteita ovat soitot jonohoitajille, kun kysellään ja muutellaan leikkauksen tai tutkimusten aikatauluja. Silloin pitää osata reagoida ja samalla hallita hyvä asiakaspalvelu. Ei siinä tilanteessa ole aikaa mietiskellä, menevätkö päivämäärät ja kellonajat oikein, ne pitää hallita automaattisesti.
Leikkausta valmistelevana päivänä vietetään pitkiäkin aikoja sairaanhoitajan kanssa, joka kirjaa ylös taustatietoa, vastaa kysymyksiin, antaa tarkkoja lääke- ja ravinto-ohjeistuksia ennen leikkausta ja selvittää, miten kirurgi on yhteydessä omaisiin leikkauksen jälkeen. Sairaanhoitajan on hyvin vaativaa keskustella kaikesta tästä potilaan kanssa, sillä ison leikkauksen edessä sairaanhoitajan on kohdattava potilaan pelko myös sanavalinnoillaan. On siis hyvin tärkeää pystyä rauhoittelemaan potilasta kohteliaasti ja tahdikkaasti.
Laboratoriohoitajien tulee puolestaan osata ohjata potilaita ja kertoa, mitä erilaisissa kokeissa tapahtuu. Laboratoriohoitajat selviytyvät useimmiten rutiininomaisin repliikein, mikäli mitään odottamatonta ei tapahdu. Leikkauksen lähetessä esilääkityksen kohdalla on kielitaitoa ajatellen sairaanhoitajan tärkein tehtävä rauhoitella potilasta ja leikkaussalissa ohjata potilas oikeaan paikkaan ja oikeaan asentoon. Anatomia ja prepositiot pitää siis olla opiskeltuina. On myös tärkeää puhua lyhyesti ja ytimekkäästi, sillä potilaalla voi olla vaikeuksia keskittyä kuuntelemaan ohjeita.
Teho-osastolla on selkeä viestintä erityisen tärkeää. Teho-osaston sairaanhoitajan täytyy olla hyvä tulkitsemaan potilaan vaikeaselkoista ja epämääräistä viestintää. Lisäksi selkeiden ja yksiselitteisten ohjeiden antaminen ja niiden perille menemisen varmistaminen on vaativaa työtä jopa omalla äidinkielellä. Teho-osastoilla ja heräämöissä pyritäänkin aina varmistamaan kielitaitoinen miehitys.
Vuodeosastolla sairaanhoitajat kohtaavat potilaansa useaan otteeseen hoitojakson aikana. Kun kirjoitin ylös tilanteita, joissa sairaanhoitaja tarvitsee ruotsia, listasta tuli pitkä: lääkkeiden jakelu, lääkeruiskeiden pistäminen, peruselintoimintojen mittaaminen ja kehon liikkumiskyvyn tarkastaminen potilaan vointiin liittyvien keskustelujen ohessa. Ja edelleen potilaan suihkutus, haavanhoito, tikkienpoisto, kotiuttaminen, keskustelut omaisten kanssa jne. siis osastolla hoitajan työ on paljon enemmän kuin lääkärikiertoon osallistumista ja potilastietojärjestelmään dokumentointia. Osaamisvaatimukset sairaanhoitajan kielitaidosta ovat valtavan laajat. Siksi onkin vaikeaa jättää pois mitään hoitotyön osa-alueen kielen harjoittelemista. On myös haastavaa ymmärtää tosiasiaa, että tätä edelleen opiskellaan vain yhdellä ainoalla kurssilla ammattikorkeakoulussa lukion tai ammatillisen toisen asteen pohjatiedoilla.
Vuodeosaston sairaanhoitajien ajatuksia ruotsin kielestä
Yhdeksän päivän aikana minusta tuli osastolla lähes kanta-asiakas. Opin paljon sairaanhoitajan työstä, ja kun jaksoin kommunikoida sairaanhoitajien kanssa enemmän, puhuin kielitaitovaatimuksista sekä suomenkielisten että kaksikielisten sairaanhoitajien kanssa, jotka olivat eri-ikäisiä ja joilla oli erilaiset kokemustaustat.
Ensinnäkin kaikki olivat kovin positiivisia ruotsin kieltä kohtaan ja kaikki suomenkieliset tuntuivat haluavan oppia enemmän. Tärkeintä on osata paljon sanoja, erityisesti ammattisanoja, jotta pärjää kliinisessä työssä. Ei pitäisi välittää kielivirheistä tai erehdyksistä, vaikka jotkut hoitajat myönsivätkin, että he eivät halua puhua ruotsia virheiden pelosta. Silloin mietimme yhdessä, miten vaarallista on oikeastaan se, että kieltenopettaja on aikanaan osoittanut virheitä punakynällään. Se voi jäädä mieleen pitkäksi aikaa kommunikoinnin tulpaksi.
Sairaanhoitajilla vaikutti olevan varsin hyvä motivaatio kerrata ja harjoitella ruotsia, vaikka kouluajoista olisikin kulunut jo pitkään. Tärkeintä on uskaltaa puhua ja vahvistaa itsetuntoa viestinnässä. Hoitajilla ja potilaillahan on sama tavoite, ymmärtää ja kohdata toinen toisensa aidosti riskeeraamatta kuitenkaan potilasturvallisuutta. Haastattelemistani hoitajista on tärkeää nostaa esille potilasturvallisuus, kun resursseja sairaanhoitajien kieltenopetuksessa ajetaan koko ajan alaspäin vuosi vuodelta ja tarve jatkuvaan koulutukseen on selkeä.
Mietimme ideoita siihen, miten ammatissa toimivat sairaanhoitajat voisivat työelämässä parantaa ruotsin kielen taitojaan. Useita konkreettisia ajatuksia tuli esille. Monen mielestä olisi hienoa, että tarjolla olisi avoin verkkosivusto, josta löytyy vinkkejä eritasoisille oppimisalustoille ja linkkejä helppolukuisiin hoitoalan verkkosivustoihin kummallakin kielellä sekä kootusti ajankohtaisia uutisia. Jotkut olivat sitä mieltä, että olisi kiinnostavaa kuunnella motivaatioluentoja siitä, miten sairaanhoitajan työssä voisi kehittää kielitaitoaan. Monet mainitsivat, että olisi hienoa, jos voisi opiskella hoitoalan ruotsia räätälöidyllä matkapuhelinapplikaatiolla ja ehkä myös videoklippien ja podcastien avulla. Televisio-ohjelmat ja elokuvat herättivät kiinnostusta. Kaikki olivat yhtä mieltä siitä, että suurin tarve on potilaan ymmärtämisessä ja hänen kanssaan puhumisessa, ei niinkään kirjallisessa viestinnässä tai presentaatioiden laatimisessa, mitä useat koulussa muistelivat tehneensä. Lisäksi etävastaanottojen ruotsin kielen osaamistarve otettiin esille. Keskustelut hoitajien kanssa olivat monipuolisia ja kiinnostavia.
Mitä ruotsinopettajat voivat tehdä sairaanhoitajien kielitaidon kohentamiseksi?
Minulle nämä keskustelut olivat valtavan antoisia ja inspiroivia, ja minulle syntyi uusia näkökulmia oppimiseen. Kaikkien ruotsia tuleville sairaanhoitajille opettavien pitäisi entistä enemmän keskittyä sairaanhoitajien työtehtäviin ja siirtää mielekkäitä tekstityyppisiä kokonaisuuksia itseopiskeluun. Kieltenopetuksen pääpaino tulee olla suullisten taitojen vahvistamisessa ja kyvyssä reagoida kielellisesti sopivalla tavalla odottamattomissakin tilanteissa. Ruotsinopetuksen pitää keskittyä sairaanhoitajien ydinosaamiseen, ammattikorkeakoulut eivät kouluta lääkäreitä, virkamiehiä tai yrittäjiä hoitoalalle varsin riittämättömillä resursseillaan. Opettajien tulee uskaltaa keskittyä oleellisimpaan. Se tarkoittaa sanastoa ja fraaseja mielekkäistä ja tarpeeseen perustuvista aihepiireistä sekä jatkuvaa motivointia. Kun opintojaksoja suunnitellaan, tulee tehdä ero niiden asiakokonaisuuksien välillä, jotka sairaanhoitajan ehdottomasti täytyy osata, mikä on hyvä tietää ja mikä on kiva tietää. En toki suosittele kenellekään kollegalle vastaavaa sairaalareissua, mutta kannatan lämpimästi, että kaikki hoitotyön ruotsia opettavat haastattelisivat ammatissa toimivia sairaanhoitajia säännöllisesti heidän työnkuvastaan.
Valtakunnan tasolla hoitoalan ruotsinopettajien tulisi tehdä enemmän yhteistyötä. Voisimme ehkä tehdä syvemmän tarveanalyysin siitä, mikä on kaikkein tärkeintä sisältöä hoitotyön ruotsissa, voisimme järjestää tavoitteellisia kokoontumisia kieltenopettajien ja ammatissa toimivien sairaanhoitajien/terveydenhoitajien sekä rekrytoijien välillä keskustellaksemme tarpeista ja konkreettisista tavoitteista. Voisimme kehittää modernia ja ajanmukaista materiaalia, ei vain kirjoja ja sanalistoja. Kaikki kehittämistyö pitäisi tähdätä siihen, että sekä opiskelijat että työelämässä toimivat sairaanhoitajat hyötyisivät tuloksista. Voisimme pohtia yhdessä elinikäistä oppimista ja tehdä jotakin konkreettista sen mahdollistamiseksi. Ja pitäisi yhdessä miettiä miten rohkaisisimme (tulevia) sairaanhoitajia suulliseen viestintään olemassa olevalla kielitaidollaan. Emme siis kaipaa raportteja tai juhlapuheita, vaan silkkaa konkretiaa arkeemme. Ja tietenkin niitä resursseja.
Kiitokset
Suuri kiitos hyvästä hoidosta Neurokirurgian osasto 7:n hoitajille Töölön sairaalassa toukokuussa 2021. Kiitos kirurgeille ja lääkäreille, kaikille upeille sairaanhoitajille ja muulle henkilökunnalle osastolla, en olisi ilman teitä kirjoittamassa tätä artikkelia. Kiitos teille kaikille, jotka jaoitte ajatuksianne ja mielipiteitänne sekä kokemuksianne ruotsin kielestä työelämäarjessanne. Saitte minut keskustelujemme aikana kaiken lisäksi ajattelemaan jotakin muuta kuin omia aivojani leikkauksen jäljiltä. Opin valtavan paljon teiltä ja tällä artikkelilla haluan välittää saamaani tietoa ruotsinopettajille ja ruotsinopetuksesta päättäville tahoille ammattikorkeakoulutasolla.
Lähteet:
