Sähkönjakeluverkon kehittämissuunnitelmat hyötyvät ennakoinnista

Teksti | Maija Laine , Pasi Hario

Energiamurros haastaa sähköverkon kehittäjät nopeasti muuttuvassa toimintaympäristössä. Tulevaisuudentutkimuksen menetelmät voivat olla yksi ratkaisu verkonhaltijoiden haasteisiin. Ennakointiprosessi hyödyttää sähkönjakeluverkon kehittämissuunnitelman pitkän tähtäimen suunnitelman laatimista. Ennakointi tuo siihen systemaattisemman ja strategisen työotteen, jolla varmistetaan, että kaikki oleelliset näkökulmat otetaan siinä huomioon.

Kuva: Pixabay / Pexels

Sähkönjakeluverkot osana energiamurrosta

Sähkönjakelu on luonnollinen monopoli, jonka toimintaa säännellään niin kansainvälisellä kuin kansallisella tasolla. Sähkömarkkinalain (588/2013) mukaan sähkönjakeluverkkoja tulee ylläpitää, rakentaa ja kehittää toiminnalle säädettyjen vaatimusten mukaisesti. Yksi keinoista seurata sähkönjakeluverkon kehittämistä ovat sähkönjakeluverkon kehittämissuunnitelmat, joista säädetään Suomessa kansallisella tasolla sähkömarkkinalain 52 §:ssä. Sähkönjakeluverkon kehittämissuunnitelmassa tulee esittää, kuinka jakeluverkonhaltija tulee kehittämään sähkönjakeluverkkoaan niin lyhyellä kuin pitkällä aikavälilläkin.

Energia-ala on ollut huomattavassa murroksessa jo pitkään muun muassa Euroopan vihreän kehityksen ohjelman (European Green Deal) myötä, jonka mukaisesti hiilidioksidipäästöjen vähentäminen Euroopan unionin energiajärjestelmässä on kriittistä yhteisten ilmastotavoitteiden saavuttamiseksi. Se edellyttää toimenpiteitä kaikilta energia-alan sektoreilta, mukaan lukien sähkönjakelu. (Euroopan komissio 2024.) Tämä muuttuva toimintaympäristö haastaa verkonhaltijoita verkon kehittämisen suunnittelussa. Ennakointimenetelmät voivat olla hyvä keino kerätä systemaattisesti tietoa muuttuvasta toimintaympäristöstä sekä parantaa sähkönjakeluverkon kehittämissuunnitelmia.

Ennakointiprosessi ja sen hyödyt

Ennakointiprosesseja on useita eri versioita, mutta yleensä ne sisältävät kolme perusvaihetta, kuten mikä tahansa tutkimusprosessi: aineiston keruun, aineiston käsittelyn ja lopulta uuden tiedon luomisen sekä johtopäätösten laatimisen (Hirsjärvi, Remes & Sajavaara 2013). Monissa korkeakouluissa opetettu ja strategisessa ennakoinnissa sovellettu Voroksen ennakointiprosessi jakaantuu muutosilmiöiden havainnointiin, niiden luokitteluun sekä tulkintaan, vaihtoehtoisten tulevaisuuskulkujen ennakointiin sekä lopulta luodun tulevaisuustiedon hyödyntämiseen toiminnan strategisessa ohjaamisessa (Voros 2003). Muun muassa Laurea-ammattikorkeakoulussa opetetaan (Hario 2023) Rohrbeck ja Kumin (2018) kehittämää 3P-mallia, jossa painottuu strategisen toiminnan suunnittelun lisäksi tulevaisuustietoa hyödyntävinä lopputuotteina myös palvelut ja muut innovaatiot.

Rohrbeck ja Kum (2018) havainnoivat, että yrityksen ennakointiprosessit vaikuttavat positiivisesti sen suorituskykyyn. Heidän tutkimuksensa mukaan yritykset, jotka hyödyntävät ennakointia ja varautuvat tulevaisuuteen ovat jopa kolmanneksen tuottavampia kuin verrokkinsa. 3P-malli jakaantuu nimensä mukaisesti kolmeen eri vaiheeseen. Ensimmäinen vaihe on havainnointi (Perceive: Scanning). Toinen vaihe jakaantuu kahteen eri osa-alueeseen, joista ensimmäinen on havaintojen tulkitseminen (Prospect: Sencemaking) ja toinen on tulevaisuuksien tulkitseminen (Prospect: Futuring). 3P-mallin viimeinen vaihe on kokeilut tulevaisuustiedon pohjalta (Probe).

Ennakoinnin hyödyntäminen sähkönjakeluverkon kehittämissuunnitelmien luomisessa

Rohrbeck ja Kum (2018) kuvaavat, että 3P-mallin ensimmäisessä vaiheessa havainnoidaan tekijöitä ja signaaleja, jotka kertovat toimintaympäristön muutoksesta. Organisaatiot saavuttavat hyötyjä tunnistaessaan signaaleja ennen kilpailijoitaan ja yrityksen johto saa tietoa tulevaisuuden mahdollisuuksista ja uhkista. Havainnointivaiheessa tulee kiinnittää huomiota tietoisesti havainnointiin vaikuttaviin tekijöihin, jotka saattavat kaventaa havainnoitsijoiden näkökulmia. Havaintojen luokittelussa voidaan hyödyntää esimerkiksi PESTEL – menetelmää tai tämän variaatioita, jossa tarkastellaan akronyymin mukaisesti poliittista, ympäristöllistä, sosiaalista, teknologista, taloudellista sekä lainsäädännöllistä ulottuvuutta. Tällaisia menetelmiä hyödyntämällä havainnoinnilla saadaan koottua riittävä laaja kattavuus. (Gordon, Rohrbeck & Schwartz 2019.)

Toimintaympäristön havainnointi on merkittävässä roolissa sähkönjakeluverkon kehittämissuunnitelmien luomisessa, sillä verkonhaltijoilla tulee olla näkemys, kuinka toimintaympäristö muuttuu tulevaisuudessa ja minkälaisiin asioihin niiden tulee varautua omassa verkon kehittämisessään (Energiavirasto 2023). Rakennettavan sähköverkon tulee palvella vuosikymmeniä eteenpäin, joten on tärkeää tunnistaa toimintaympäristön muutokset, jotta verkon kehittäminen tehdään kustannustehokkaasti ja oikea-aikaisesti. Verkonhaltijan kannattaa analysoida toimintaympäristöään monipuolisesti ja tässä apuna voidaan käyttää esimerkiksi edellä mainittua PESTEL-menetelmää (Gordon ym. 2019). Tällaista menetelmää käyttämällä tulee huomioiduksi kattavasti esimerkiksi ihmisten sähkönkäytön ja asumistapojen muutokset, sään ääri-ilmiöiden vaikutukset, teknologinen kehitys sekä suunnitellut lainsäädännön muutokset. Havainnoinnilla kerätään muun muassa näistä ilmiöistä kertovia signaaleja ja erityisesti verkon kehittämisen näkökulmasta on olennaista kerätä saatavilla olevaa ennustedataa, jota voidaan hyödyntää ilmiöiden suuruuden tulkinnassa.

3P-mallin toisen vaiheen alussa tulkitaan kerättyjä havaintoja ja näistä koostetaan tietoon perustuvaa ymmärrystä nykyhetkestä. Näiden havaintojen perusteella tulkitaan myös minkälaisista muutosilmiöistä ne kertovat. Muutosilmiöistä arvioidaan kuinka voimakkaita trendit ovat sekä kuinka todennäköisiä muutosilmiöt ovat. Kun ymmärrystä havainnoista ja muutosilmiöistä on koostettu 3P-mallin toisessa vaiheessa, jatketaan tätä vaihetta tulevaisuuksien tulkinnalla. Tässä vaiheessa muodostetaan siis narratiiveja tai hypoteeseja, kuinka tulevaisuus voi muotoutua. (Gordon ym. 2019.) Yksi yleisimmin käytetty työkalu tulevaisuuksien tulkintaan on skenaarioiden luominen, jota on jo käytetty muun muassa sähkön kantaverkon kehittämisen suunnittelussa (Gordon ym. 2019; Fingrid 2023).

Sähkönjakeluverkon kehittämissuunnitelmien luomista varten kerätyistä havainnoista ja datasta on ensin tulkittava, minkälaisista muutosilmiöistä ne kertovat. Muutosilmiöistä tulee myös arvioida niiden todennäköisyyttä ja vaikutusta. Kun havaitut muutosilmiöt on saatu kartoitettua, näistä voidaan lähteä tulkitsemaan, mitkä ilmiöt kertovat tarpeista investoida sähköverkkoon ja kasvattaa verkon kapasiteettia. Samalla pitää tunnistaa kertovatko jotkin ilmiöt vastakkaisesta kehityskulusta ja asiakasmäärien pienenemisestä. Kun ilmiöiden vaikutukset on saatu kartoitettua ja mahdollisesti kvantifioitua, voidaan siirtyä tulkitsemaan tulevaisuuksia näiden perusteella. Sähköverkon kehittämissuunnitelman tulee perustua strategiseen ennusteeseen toimintaympäristön muutoksista (Energiavirasto 2023). Tämä strateginen ennuste on käytännössä verkonhaltijan valitsema todennäköisin skenaario, jota käytetään suunnittelun lähtökohtana. 3P-mallin mukaisesti kuitenkin on kannattavaa muodostaa useita erilaisia hypoteeseja tulevaisuudesta ja tarkastella mahdollisia toimenpiteitä 3P-mallin viimeisen vaiheen kautta.

3P-mallin viimeisessä vaiheessa tehdään kokeiluja aiemmissa vaiheissa koostetun tulevaisuustiedon pohjalta. Näillä kokeiluilla pyritään todentamaan ja viemään uusia toimintatapoja käytäntöön, joilla lopulta saavutetaan kilpailuetua markkinoilla. (Rohrbeck & Kum 2018.) Edellisessä vaiheessa tehtyjä skenaarioita tarkastellaan kriittisesti ja pohditaan muun muassa, mitä skenaarion toteutuminen vaatii ja minkälaisia uusia mahdollisuuksia skenaarioissa on sekä kuinka ne voidaan saavuttaa. Tämän tarkastelun avulla voidaan löytää uusia innovatiivisia ratkaisuja, jotka eivät ole välttämättä rajoitu vain yhteen skenaarioon. (Gordon ym. 2019.)

Sähkönjakeluverkon kehittämissuunnitelmia luotaessa tulevaisuustiedon kokeiluilla ei niinkään haeta uusia innovatiivisia ratkaisuja, joilla voidaan saavuttaa kilpailuetua. Skenaarioiden pohjalta tuotetaan mahdollisimman hyvä näkemys tarvittavista investoinneista tulevaisuudessa, jotta energiamurroksen vaatimiin toimenpiteet on huomioitu ja investoinnit voidaan tehdä kustannustehokkaasti ja oikea-aikaisesti. Kokeilut tulevaisuustiedon pohjalta voivat tässä tapauksessa olla esimerkiksi erilaisia simulointeja, joilla selvitetään eri skenaarioissa esiintyvien muutosilmiöiden vaikutukset sähköverkkoon. Simuloinneilla voidaan selvittää mihin verkon osiin eri skenaarioissa kohdistuvat suurimmat muutospaineet. Näin saadaan selville vahvistavatko vai heikentävätkö eri muutosilmiöt toisiaan ja kuinka ne vaikuttavat kehittämistarpeisiin. Näiden kokeilujen perusteella on mahdollista tehdä perusteltu arvio todennäköisistä tulevaisuuden muutoksista, jotka tulee verkon kehittämisessä huomioida.

Ennakointiprosessi sähkönjakeluverkon kehittämisessä

Sähkönjakeluverkon kehittämissuunnitelmat perustuvat verkonhaltijan arvioihin tulevaisuuden toimintaympäristön muutoksista. Ennakointiprosessissa hyödynnettäviä menetelmiä käytetään jo nykyisin osana kehittämissuunnitelman luomista. Kynnys ennakointiprosessin käyttöönottoon on siis jo valmiiksi matala. Ennakointiprosessi kuitenkin vaatii perehtymistä ennakointimalleihin sekä resursseja vaiheiden systemaattiseen toteuttamiseen. Investointi ennakointiprosessiin voi parantaa kehittämissuunnitelmassa esitettävien investointien kustannustehokkuutta ja varmistaa, että verkonhaltija pystyy vastaamaan parhaalla mahdollisella tavalla tulevaisuuden tarpeisiin.

Lähteet

URN http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024081264617

Jaa sivu