Sanavalinnoilla on merkitystä

Teksti | Teemu Ylikoski

Vaikka Laurea on tasa-arvoinen ja yhdenvertainen sekä oppilaitoksena että työnantajana, tarvitaan keskustelua ja muistutusta siitä, että yhteiskunta elää, sen haasteet muuttuvat, ja korkeakoulun solidaarisuuden vaatimukset voivat kehittyä.

kuvituskuva.Tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden peruslähtökohta on kirjoitettu auki ja lausuttu useissa Laurean keskeisissä linjauksissa, esimerkiksi Laurean tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnitelmassa sekä viestinnän Tone of Voice -ohjeistuksessa. Toiminnallisesti tilanne onkin hyvä. Syrjintään, ahdisteluun tai kiusaamiseen liittyvät ongelmat ovat Laureassa harvinaisia.

Yhdenvertaisuus on kuitenkin myös erilaisuuden arvostamista, solidaarisuutta ja toisen kunnioittamista. Väärinymmärryksen riski voi olla suuri, vaikka asianomainen ei olisi tarkoittanut mitään syrjivää viestillään tai puheellaan. Seuraavassa on esimerkkejä tilanteista, joissa toisen näkökulma joskus unohtuu.

Haastavia tilanteita

Opiskelijalta tulleessa palautteessa pyydettiin täsmentämään ohjeistustamme. Englanninkielisellä oppitunnilla käydyssä keskustelussa opettaja oli käyttänyt ilmaisua he or she, koska kommentin kohteena oli fiktiivinen, yksittäinen kohdehenkilö. Vaikka suomen kielessä hän-pronomini on neutraali sana, englannin sukupuolipronomineihin voidaan liittää oletuksia kohteena olevan henkilön sukupuolesta. Ilmiö on kansainvälisesti laajasti tunnistettu muissakin kielissä (mm. ruotsissa), koska se aiheuttaa ongelmia osallisuuden näkökulmasta. Kieliopillisesti sinänsä oikea tapa käyttää pronomineja ei ole aina nykytilanteessa korrektia ja voidaan tulkita jopa syrjiväksi. Täsmensimme neutraalin englanniksi viestinnän ohjeita, sillä oli aivan totta, että asia oli puutteellisesti ohjeistettu. Uudessa ohjeessa kehotetaan välttämään sukupuolipronominien käyttöä tulkinnanvaraisissa tilanteissa.

Esihenkilöiden kesken käytiin keskustelua siitä, tulisiko esimies-termi korvata ja vaihtaa sukupuolineutraaliksi. Keskustelun eri vaiheissa käytettiin puheenvuoroja, joissa todettiin, että nimike ei ole aiheuttanut ongelmia. Useampi naisoletettu kommentoi, ettei ole kokenut termiä omalta osaltaan syrjivänä. Termin uudistamisen tarve kuitenkin tunnistettiin, ja toteutettiin, koska kyse on viestistä, jonka annamme käsitteiden käytöllä – myös, vaikka ongelmia ei olisi (vielä) tullut.

Vaikka nämä esimerkit ovat eri konteksteista ja laadultaan erilaisia, niissä heijastuu samanlainen perusongelma, eräänlainen myopia. Suvaitsevaisuus on ennen kaikkea toisenlaisuuden ymmärtämistä ja hyväksyntää, etenkin silloin, kun emme itse koe tai tunnista kohteena olevaa ilmiötä omakohtaisesti.

Suomea äidinkielenään puhuva voi ajatella, että suomen neutraali pronomini hän kääntyy luontevasti englanniksi he/she, koska ei tunnista dikotomisen sukupuolijaottelun tuomaa poissulkevaa ongelmaa ja siihen liittyvää syrjinnän mahdollisuutta. Samoin vaikka itse emme koe meistä käytettävää nimikettä syrjivänä, se ei tarkoita sitä, etteikö toinen voisi sitä kokea.

Kielellä, sanoilla ja sanavalinnoilla voi tulla ilmaisseeksi jotain, mitä ei ollenkaan alun perin tarkoittanut. Totutuilla käytännöillä ja ilmaisuilla voi olla ei-toivottuja merkityksiä liittyen esimerkiksi siihen, mitä oletamme toisesta ihmisestä. Tässä on mielestäni perimmäinen syy, miksi asiasta kannattaa käydä aktiivista keskustelua, vaikka ongelmia ei olisikaan.

Sukupuolineutraali kieli on osoitus solidaarisuudesta, ei välttämättä ongelman ratkaisua. Toisen ymmärtäminen ja hyväksyntä ovat osa sivistystä, yhtä korkeakoulutuksen tehtävistä. Korkeakoululla on tästä syystä yhteiskunnallinen tehtävä suvaitsevaisuuden edistäjänä. Tämä tehtävä edistyy vain käymällä aktiivista keskustelua osalle meistä pieniltä tuntuvista asioista, kuten sanoista ja sanavalinnoista.

URN http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2021042712893

Jaa sivu