Avoimuus & vastuullisuus 3.6.2024

Sateenkaarinuorten kokema osallisuus koulussa, vapaa-ajalla ja harrastusten parissa

Teksti | Riikka Kanervo , Johanna Kurki

Sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöihin kuuluvien nuorten osallisuuden kokemukset ovat usein haastavia yhteiskunnassa, jossa binäärinen sukupuolikäsitys ja heterous ovat vahvoja normeja. Häirintä ja vihapuhe ovat lisääntyneet viime vuosina, mikä heikentää nuorten osallisuuden tunnetta ja lisää vähemmistöstressiä. Tässä artikkelissa tarkastelemme seksuaalivähemmistöihin kuuluvien nuorten kohtaamia haasteita ja niiden vaikutuksia osallisuuden kokemuksiin. Kuinka voidaan luoda tilaa, jossa jokainen voi tuntea itsensä arvostetuksi ja hyväksytyksi juuri sellaisena kuin on.

kuvituskuva.
Kuva: Ruan Richard Rodrigues / Unsplash

Keväällä 2024 Sosiaalialan vaikuttamistyö -opintojakson opiskelijat toteuttivat projektityön Youth Empowerment through co-creative Activity development (YEA) -hankkeeseen. Tämä artikkeli on tuotettu sosionomiopiskelijoiden ja YEA-hankkeen työntekijöiden yhteistyönä ja on osa nuorten osallisuuden mahdollisuuksia ja haasteita käsittelevää artikkelisarjaa.

Osallisuus

Nivalan ja Ryynäsen (2020, 138) mukaan sosiaalipedagogiikassa osallisuus kuvaa ihmisen ja yhteisön välisen suhteen tavoiteltavaa luonnetta, joka toteutuu silloin kun ihminen on osa, toimii osana ja kokee olevansa osa yhteisöä. Osallisuus rakentuu merkityksellisille sosiaalisille suhteille, joiden pohjalta kehittyy tunne yhteisöön kuulumisesta. Osallisuuden kautta ihminen luo suhteita rakentavaan vuorovaikutukseen ja yhteistoimintaan, saa mahdollisuuden vaikuttaa yhteisön asioihin, kokee tulevansa kuulluksi yhteisistä asioista päätettäessä, sekä ottaa osaa yhteisöä kehittävään toimintaan.

Osallisuus ilmenee myös luottamuksena, yhdenvertaisuutena ja arvostuksena. Keskeistä osallisuudessa on, että se lisää hyvinvointia ja se antaa ihmisille kyvyn ja tilan hyödyntää omia voimavarojaan. Syrjäytyminen on osallisuuden ulkopuolelle jäämistä. Osallisuus vaatii henkilöltä aktiivista toimijuutta omassa elämässään, jota saattaa rajoittaa erilaiset terveysongelmat, yksinäisyys, huoli omista läheisistä ja pienituloisuus. Keskeistä on siis vahvistaa ihmisen voimavaroja erilaisten mahdollisuuksien mukaan. (SOSTE 2018.)

”Osallisuus on tunne siitä, että kuuluu johonkin” todetaan Suomen sosiaali ja terveys ry SOSTE:n nettisivuilla. Osallisuus ilmenee yhdenvertaisuuden kokemuksena, sekä mahdollisuutena vaikuttaa omassa yhteisössään. Sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöihin kuuluvien nuorten osallisuuden kokemukset eivät ole yhtä helppoja ja itsestään selviä yhteiskunnassamme, jossa heterous ja binäärinen, muut sukupuolet kuin miehet ja naiset ulossulkeva, sukupuolikäsitys ovat edelleen vahva normi.

”Binäärinen sukupuolikäsitys” tarkoittaa näkemystä, jonka mukaan sukupuolia on vain kaksi: mies ja nainen. Tämä käsitys ei huomioi sukupuoli-identiteettejä, jotka eivät sovi näihin kahteen kategoriaan, kuten ei-binäärisiä ja transsukupuolisia henkilöitä.
Sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöihin kohdistuva häirintä ja vihapuhe ovat lisääntyneet viime vuosina niin Suomessa, kuin Euroopassa ja laajemmin maailmalla. Vihapuheen vaikutukset ovat sateenkaariyhteisöille ja yksilöille vakavat. Erityisen haitallisia ne ovat nuorille, jotka vasta etsivät omaa identiteettiään ja omaa paikkaansa maailmassa. Pelon lisääntyessä vähemmistöstressi kasvaa ja osallisuus yhteiskuntaan haurastuu entisestään.

Sukupuoli-identiteettien moninaisuus

Jokaisella on oikeus tulla nähdyksi ja kuulluksi omana itsenään. Siihen ei saisi vaikuttaa yksilön ulkonäkö, ihonväri, sosiaaliset taidot, kaverisuhteet, seksuaalinen suuntautuminen tai seksuaalinen identiteetti. Nousiaisen (2020, 26) mukaan seksuaalisella suuntautumisella ei tarkoiteta samaa asiaa kuin sukupuoli, koska jokainen ihminen hahmottaa oman sukupuolen eli sukupuoli-identiteettinsä omalla tavallaan. Seksuaalinen suuntautuminen viittaa siihen, kehen ihminen tuntee emotionaalista tai seksuaalista vetoa. Sukupuoli taas tarkoittaa ihmisen kokemusta omasta sukupuolestaan. Sukupuoli-identiteetti on henkilökohtainen asia, ja se voi esimerkiksi vastata syntymässä määriteltyä sukupuolta (cis-sukupuolisuus) tai poiketa siitä (trans-sukupuolisuus, ei-binäärisyys).

Ihmisten tasavertainen kohtaaminen on mahdollista lisäämällä esimerkiksi ihmisten tietoisuutta moninaisuudesta. Tässä yhteydessä moninaisuudella tarkoitetaan seksuaali-identiteetiltään vähemmistöön kuuluvia ihmisiä, joita kutsutaan seuraavilla käsitteillä: muunsukupuoliset, transsukupuoliset, cis-sukupuoliset, sekä intersukupuoliset (Seta 2024.)

Muunsukupuolinen on ihminen, joka ei ole mies tai nainen vaan on jotain tältä väliltä (Seta 2024). Transsukupuolisella ihmisellä tarkoitetaan henkilöä, jonka sukupuolinen kokemus eroaa siitä, joksi hänet on syntymässä oletettu. Tämä voi aiheuttaa transsukupuoliselle ihmiselle sukupuolidysforiaa, jolla tarkoitetaan sukupuoleltaan väärässä kehossa elämisestä syntyvää ahdistusta. (Nousiainen 2020, 24-31.) Dysforialla tarkoitetaan tilaa, jossa henkilö kokee voimakasta ahdistusta sukupuoleensa liittyen erityisesti silloin, kun henkilön sukupuoli-identiteetti ei vastaa syntymässä määriteltyä sukupuolta.

Cis-sukupuolinen ihminen on yksilö, joksi hänet on syntymässä oletettu anatomisten piirteiden perusteella. Cis-ihmiselle sukupuoli-identiteetti ja sukupuoliroolit voivat tuntua itsestään selviltä, mutta moninaisuus myös cis-ihmisten parissa on hyvin mahdollista. (Nousiainen 2020, 24-31.) Intersukupuolisuudella tarkoitetaan luonnollisia erilaisia variaatioita kehon sukupuolitetuissa piirteissä kuten kromosomeissa, sukuelimissä tai hormonitoiminnassa (Seta 2024).

Sateenkaarinuori-käsite on inklusiivinen, kaikenlaiset ihmiset huomioonottava ja kunnioittava tapa viitata nuoriin, jotka eivät istu perinteisiin hetero- ja cis-normatiivisiin malleihin. Käsite korostaa monimuotoisuutta ja tunnustaa eri identiteettien ja kokemusten kirjavuuden.

Koulu on nuoren työpaikka

Nuoret viettävät ison osan ajastaan koulussa, joten koulun merkitys asenteiden ja normien luojana on luonnollisesti huomattava (Alanko 2014, 26). Opiskelijat kokevat, ettei kiusaamiseen puututa riittävästi ja jos puututaan, niin se ei johda mihinkään. Kouluissa tapahtuvasta kiusaamisesta ei myöskään raportoida eteenpäin mitenkään ja tämä vaikuttaa esimerkiksi siten, etteivät opiskelijat luota koulun aikuisiin. (Oikeusministeriö 2021, 142-143.) Nuorilla kuuluisi olla turvallisia aikuisia ympärillään myös koulussa. Luottamuspula ja negatiivisessa valossa nuorten huomioiminen vähentää nuorten hyvinvointia ja turvallisuutta ja tällaisilla kokemuksilla voi olla suuriakin vaikutuksia nuoren elämään myös koulun jälkeen.

Koulussa sateenkaarinuorten olon voi tehdä myös koulurakennukseen liittyvät arkiset tilanjaot, jotka noudattavat binääristä sukupuolijakoa. Tyypillisesti koulun suihku-, pukuhuone- ja vessatilat ovat jakautuneet tyttöjen ja poikien tiloihin. (Taavetti 2015, 82.) Viime aikoina myös fyysisten tilojen inklusiivisuuteen on kiinnitetty enemmän huomiota.

Tarve turvalliselle vapaa-ajalle

Hyvinvoiva sateenkaarinuori -tutkimushankkeen tulosten perusteella sateenkaarinuoret valitsivat liikkumiseen ja muiden ihmisen tapaamisiin paikkoja, joissa heidän ei tarvitse altistua syrjiville asenteille. Sateenkaarinuorille oli luontaista valita omat toimintaympäristöt turvallisuus huomioiden – erityisesti tytöt saattoivat vältellä paikkoja, joissa eivät kokeneet oloaan turvalliseksi. Sateenkaarinuoret saattoivat rajata vapaa-ajanviettoaan myös rasistisen huutelun ja väkivallan tai sen uhan vuoksi.

Tulosten perusteella selvisi, että sateenkaarinuoret valitsevat itselleen turvallisia tiloja ja harrastuksia. Tämän seurauksena he kuitenkin joutuvat rajoittamaan itseään kiinnostavia vapaa-ajanviettotapoja. (Taavetti, Alanko, & Heikkinen 2015.) Turvallisten harrastus ja vapaa-ajanviettomahdollisuuksien rajallisuus taas johtaa siihen, että sateenkaarinuorilla on vähemmän harrastuksia kuin muilla nuorilla. (Taavetti 2015, 99.)

Vuosien 2019–2023 välillä tehtyjen kouluterveyskyselyjen perusteella 8.–9. luokkalaiset sateenkaarinuoret harrastavat kulttuuria ja taidetta muita nuoria enemmän, mutta liikunta harrastuksia heillä on vähemmän. Kyselyihin vastanneista sateenkaarinuorista, joka kolmannella oli ohjattu taide tai kulttuuri harrastus. (Lehtonen, Majlander, Sares-Jäske, Jehkoi & Luopa 2024, 5.) Harrastuksikseen sateenkaarinuoret mainitsevat mm. musiikki- ja hevosharrastukset, lukemisen, televisiosarjojen seuraamisen sekä monipuolisen liikunnan (Tuovila, Paavilainen, Åstedt-Kurki & Kylmä 2018, 356).

Sateenkaarinuorille tehtyjen kyselyjen mukaan sukupuolirooleihin liittyvät odotukset vaikuttavat siihen, millaisia harrastuksia heille tarjotaan ja mitä harrastuksia he valitsevat. He kokevat muita nuoria enemmän kiusaamista, syrjintää, epäasiallista kohtelua sekä seksuaalista ja sukupuolista häirintää liikuntaharrastuksissa. Näiden kokemusten seurauksena nuoret tuntevat usein joukkoon kuulumattomuutta, haavoittuvaisuutta ja itsetunnon heikkenemistä urheilusuorituksissa. Seksuaalisen suuntautumisensa tai sukupuoli-identiteettinsä paljastaminen voi myös johtaa ryhmän ulkopuolelle sulkemiseen. Tästä riskistä huolimatta moni sateenkaarinuori on aloittanut harrastamisen. (Alanko 2014, 26–27; Oikeusministeriö 2021 149–150.)

Sateenkaarinuorten huomioiminen

Oikeusministeriön tilannearvion mukaan vuoden 2015 liikuntalain uudistus on parantanut sateenkaarinuorten tilanteita liikunnassa ja urheilussa. Uudistus velvoittaa valtion avustuksia hakevia järjestöjä tekemään yhdenvertaisuussuunnitelman. Lisäksi avustuksen myöntämisessä huomioidaan järjestön tasa-arvon edistäminen. Myös liikuntapaikkojen pukuhuonetilojen uudelleen järjestely myös sukupuolivähemmistöt huomioiviksi ovat lisänneet sateenkaarinuorten osallistumismahdollisuuksia. Kuitenkin toisilla nuorilla liikuntaharrastuksiin osallistumisen esteenä on edelleen puute sukupuolen moninaisuuden huomioivista pukutiloista. Transihmisillä esteenä on monien lajien sukupuoleen perustuvat sarjajaot. (Oikeusministeriö 2021, 148–150.)

Sateenkaarinuoret tarvitsevat turvallisia vapaa-ajan viettomahdollisuuksia ja tiloja, joissa ei tarvitse pelätä sanallista tai fyysistä uhkaa. Sateenkaarinuoret, samoin kuin kaikki nuoret, kaipaavat ympärilleen turvallisia aikuisia, jotka uskovat ja kunnioittavat nuoria. Keskeistä on huomioida, että kaikki sateenkaarinuoret eivät voi huonosti, vaikka osa nuorista kokeekin vähemmistöstressiä.

Nuorten kokonaisvaltaista hyvinvointia tukee, että he tulevat kuulluksi ja kohdatuksi omana itsenään arjen erilaisissa tilanteissa, niin koulussa, kotona, vapaa-ajalla kuin harrastusten parissa. Turvalliseen vapaa-aikaan, sekä erilaisten vähemmistöjen huomioimiseen tulisi panostaa, jotta nuoret voisivat valita harrastuksensa omien mielenkiinnon kohteiden mukaan, ilman pelkoa ja syrjintää.

Youth Empowerment through Co-Creative Activity Development (YEA) -hankkeessa rakennetaan siltoja ja vahvistetaan nuorten osallisuutta vapaa-ajantoiminnan yhteiskehittämisen avulla. YEA-hanke kokoaa nuoret ja nuorten parissa työskentelevät ammattilaiset suunnittelemaan vapaa-ajan toimintoja nuorille ja nuorille aikuisille, vahvistaen näin nuorten osallisuutta ja kiinnittymistä yhteisöön. Tavoitteena on parantaa yhteistyötä ja verkostoja sekä nuorten että heidän kanssaan toimivien ammattilaisten ja organisaatioiden kesken. Hankkeessa pyritään erityisesti tavoittamaan haastavassa elämäntilanteessa olevia 13-30-vuotiaita nuoria sekä heidän parissaan työskenteleviä toimijoita.

Erasmus+ -rahoitteinen hanke toteutetaan Leuven-Limburgin (Belgia), CESIEn (Italia) ja Laurean yhteistyönä ajalla 1.6.2023–29.5.2025.

Kirjoittajat

Sosionomiopiskelijat Katja, Amanda, Marianna & Anette, sekä YEA-hankkeen Riikka Kanervo ja Johanna Kurki.

Lähteet

URN http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024060343439
henkilökuva.
Riikka Kanervo
riikka.kanervo(at)laurea.fi
lehtori
henkilökuyva.
Johanna Kurki
johanna.kurki(at)laurea.fi
projektityöntekijä

Osallisuus sateenkaarinuoret TKIO YEA-hanke

Lisää samanlaisia uutisia

Jaa sivu