Kun tarvitset tietoa jostain aiheesta, mitä teet ensimmäiseksi? Avaat Googlen, joka ohjaa Wikipediaan ensimmäisten hakutulosten joukossa. Niistä löytyy totuus nykypäivän rajattomasta tietomäärästä – vai löytyykö? Tässä vaiheessa astuu kehiin lähdekriittisyys, joka edesauttaa tiedon oikeellisuuden varmistamisessa. Omassa työssäni grant writerina eli hankekirjoittajana lähdekriittisyys on alati läsnä. On tärkeää, että Laurean hankehakemuksissa asiat ovat oikein ja täsmällisesti, koska hankerahoituksen saaminen voi kaatua tällaisiin epäselvyyksiin.
Lähdekritiikin äärelle pääsee seuraamalla reittiä: 1. Määrittele ja rajaa aihe 2. Pohdi, mitä tietolähteitä käytät 3. Etsi tietoa eri lähteistä muistaen eri hakumenetelmät 4. Käy läpi löytämäsi tieto. Aihetta voi hahmottaa monella tapaa, mutta perusrakenteena voi hyöyntää Oulun kaupunginkirjaston ylläpitämän sivuston laatimaa kuuden ulottuvuuden listaa (1.):
- Luotettavuus. Onko sisältö totta vai tarua?
- Ajantasaisuus. Milloin tiedonlähde on julkaisu?
- Tekijä. Kuka sisällön on kirjoittanut? Löytyvätkö siitä lähdemerkinnät?
- Julkaisija. Kuka tiedonlähteen on julkaissut? Tiedonlähteen asiantuntevuus.
- Puolueettomuus. Miksi lähde on tehty, mikä on kirjoittajan motiivi?
- Totuusarvo. Onko kyseessä tutkittua tietoa vai mielipiteitä?
Yleisesti ottaen lähteet voidaan jakaa, ehkä hiukan mutkikkaastikin, alkuperäisiin ja sekundaarisiin. Ensin mainittu viittaa välittömään jäännökseen tutkittavasta ilmiöstä, siitä suoraan tai välittömässä yhteydessä syntyneeseen tuotteeseen. Myös tekijä on itse osallistunut tai vaikuttanut siihen. Sekundaarinen lähde taas on syntynyt alkuperäisen jälkeen, tekijä ei ole ollut suoraan sen ulkopuolella ja/tai sitä koskeva tieto on tullut välikäsien kautta. Jotta asia ei olisi yksinkertainen, lähteet eivät välttämättä ole eroteltavissa tämän jaon mukaan, koska lähdeasiakirja saattaa sisältää sekä alkuperäis- että sekundaaritietoa. Tällaisessa tilanteessa tarkastellaan aineiston luonnetta ja tehdään lähdekritiikkiä, erityisesti sisäistä, josta lisää seuraavassa. Voi myös olla tilanteita, joissa alkuperäislähdettä ei ole saatavilla salassapidon tai aineiston tuhoutumisen myötä, ja se saattaisi sisältää kiinnostavinta tietoa.
Seuraavaksi käsittelen sisäistä ja ulkoista lähdekritiikkiä, joista jälkimmäinen tehdään ensimmäiseksi. Siinä tarkistetaan lähde ja sen reliabiliteetti, eli onko asiakirja se, millaiseksi se kuvataan. Tässä yhteydessä voi myös pohtia, voiko väärennös toimia parhaana lähteenä. Lähteet, etenkin alkuperäiset, nimittäin katoavat usein, jolloin saatetaan käyttää viitteiden viitteitä. Tarkoituksellinen väärentäminen on kuitenkin melko harvinaista. Sisäisen lähdekritiikin avulla puolestaan arvioidaan aineiston validiteettia eli todistusvoimaa ja tarkastellaan sen sijoittumista tietokokonaisuuteen. Koska samasta lähteestä voi poimia erilaisia tietoja ja tulkintoja, valtaosa tutkimuksesta on yleensä lähteiden sisäistä kritiikkiä.
Nykyään tiedonhankinta pohjautuu pääasiallisesti erilaisten mediasisältöjen tulkintaan, jolloin tarvitaan tiettyä kriittisyyttä. Kuvaan tätä pohdintakysymyksillä, jotka pohjautuvat Mediakasvatusseuran aineistoon (2.). Aineistosisällöllä on aina tarkoitus ja tekijä. Mitä varten ja kenen toimesta sisältö on tuotettu? Nykyajan tieto- ja mediatulvassa on tärkeää kiinnittää huomiota tiedon jakamisen ja huomion ylläpitämisen tehokeinoihin. Mihin tietosisällön huomio ja mielenkiinto kiinnittyvät? Sisältö heijastaa myös aina joitain arvoja ja on suunnattu kiinnostuneelle yleisölle. Millaisia arvoja ja näkökulmia ilmennetään? Sisältöjä tulkitsevat aina ihmiset, joilla kullakin on oma taustansa, arvopohjansa ja yhteisönsä. Millä eri tavoilla sisällön voi tulkita? Kaikkeen sisältöön on tehty rajauksia ja siinä esitetään tiettyjä näkökulmia. Mitä ja miksi on jätetty pois?
Vastaavasti sisältöä tuottaessa voi pohtia muutamia tekijöitä em. lähteeseen nojautuvilla kysymyksillä. Sisällön tavoite: Millaista reaktiota tavoittelet ja keneltä? Mitä et halua saavuttaa? Näkökulman valinta ja perustelu: Miten tuot aihetta esiin – myös suhteessa itseesi? Millaisia erilaisia tulkintoja sisällöstäsi voi tehdä? Sisällön kohderyhmä: Kenet, miten ja miksi haluat tavoittaa? Ketkä ja miten jättäisit ulkopuolelle? Sisällön rajaaminen: Mitä ja miksi jätä ulkopuolelle huomioiden kohderyhmä ja julkaisukanava? Sisältöön reagointi: Millaisia tunteita ja kritiikkiä sisältösi voi nostaa?
Nostan vielä esiin yleisen lähdeaineiston, some-tiedon, tarkastelun, joka koskee lähteen ja sisällön aitoutta. Lähdetarkastelu on hyvä aloittaa selvittämällä, onko kyseessä todellinen henkilö, koska huolellisesti tehtyjä saman henkilön valeprofiileja voi olla tehty useaan mediaan. Asiantuntijuuden voi tarkistaa muun muassa julkaisuista, verkostoista ja tietokokonaisuudesta. Henkilöön voi myös ottaa yhteyttä ja kysyä lisätietoja. Sisällön aitouden voi taas varmistaa, löytyykö samaa tietoa muualta, etsimällä alkuperäislähteen ja tiedolle vahvistusta. Tämä on tärkeää, koska somessa on paljon vääristeltyä, puolueellista ja tulkittua tietoa. Nykyään voi olla myös tilanteita, joissa kuvan aitous on tarpeen varmistaa hyödyntäen osittain samoja menetelmiä. Some-tiedon varmistusprosessin voi myös tehdä näkyväksi selvyyden kannalta.
Lopuksi vielä pieni muistutus siitä, miten tieto leviää verkon kautta. Käyttäjät valitsevat omien arvioidensa ja suodatuksen perusteella sekä seurattavat tahot että seuraajilleen jakamansa sisällöt. Mitä useampi kontakti jakaa saman sisällön, sitä parempana sitä helposti pidetään sekä käyttäjien että algoritmien mukaan. Toisin sanoen ihmiset valitsevat uskomuksiaan ja mielipiteitään tukevia lähteitä, jolloin omat ajattelutavat vahvistuvat edelleen. Palatakseni alkuun: kun tietoa on saatavilla enemmän kuin ikinä, mahdollisesti tylsältä vaikuttava lähdekriittisyys muodostuukin tärkeäksi tekijäksi, jonka avulla oikea tieto on helpompi saavuttaa.
Lähteet
