Oppiminen, kehittyminen, osaamisen karttuminen, tietojen ja taitojen lisääntyminen. Kaikki kuvaavat tapahtuvaa muutosta positiivisella tavalla. Oppimisen prosessi ei ole vain tietyn ajanjakson asia, vaan oppimista tapahtuu kaiken aikaa, myös silloin kun se ei ole varsinainen päämäärä. Aikuisten oppiminen tapahtuu paljolti työssä ja työpaikalla. Monesti oppiminen tapahtuu huomaamatta ja vähitellen, eikä sitä tule aina edes ajatelleeksi.
Oppimisen huomaaminen, saati oman osaamisen tunnistaminen ja sanoittaminen ovat melko haastavia kenelle tahansa. Sitä kuitenkin tarvitaan, sillä oman osaamisen tunnistaminen ja sanoittaminen suuntaa katsetta myös uuden oppimiseen – eli siihen, mitä muutosta tarvitaan ja miten siihen päästään. Työssä tapahtuvassa oppimisessa tärkeintä ei ehkä olekaan tutkinnot, kurssit ja koulutukset, vaan omaan työhön liittyvä jatkuva uteliaisuus, kokeilut ja reflektointi. Siis oman arkipäivän oppimisen huomaaminen ja siitä innostuminen.
Minulle tämän päivän arkinen oppiminen oli uuden käsitteen ymmärtäminen. Vastaani tuli lyhenne VUCA. Monelle se on varmasti tuttu, mutta itselleni se oli tuntematon. VUCA on lyhenne sanoista Volatile (epävakaa), Uncertain (epävarmuus), Complex (kompleksisuus) ja Ambiquity (monitulkintaisuus). Puhutaan siis VUCA-maailmasta, joka on täynnä kiihtyviä muutoksia, kaoottisuutta, informaation moninaisuutta, epävakautta ja räjähdysherkkyyttä. Selviytyäksemme tarvitsemme siis joustavuutta, nopeaa reagointia ja ketteryyttä, mutta myös rauhallisuutta ja rohkeutta. (Pitkäniemi 2016; Valtioneuvosto 2019.)
Voisi siis sanoa, että osaaminen on kuin 1000 palan palapeli, jossa palaset ovat erikokoisia ja -muotoisia. Mitä paloja sinulta vielä puuttuu? VUCA-maailmassa eläminen vaatii muutoskykyä ja muutoskyky edellyttää 70-20-10 oppimista. Tässä mallissa 70 tarkoittaa kokemusta ja omatoimista tekemistä työssä, 20 sosiaalista eli toisilta oppimista, palautteen saamista sekä kehityskeskusteluja ja 10 muodollista eli varsinaista koulutusta, kuten kursseja ja seminaareja.
KONEen henkilöstön kehittämisestä vastaavan johtajan Tiina Takalan mukaan heillä jokainen työntekijä tekee oman 70-20-10 –suunnitelmansa eli vastuu on työntekijällä itsellään ja esimiehellä on vastuu keskustelun käymisestä ja suunnitelman toteuttamisen tukemisessa (Takala 2020). Myös organisaatiolla on oma vastuunsa henkilöstön osaamisen kehittämisen tukemisessa ja suunnittelussa. Puhutaan dynaamisesta kyvykkyydestä eli organisaation kyvystä tavoitteellisesti muotoilla, luoda ja laajentaa resurssejaan ja kyvykkyyksiään ympäristön muutoksia silmällä pitäen joko proaktiivisesti tai reaktiivisesti (Hildén 2018).
Mitkä sitten olisivat VUCA-maailmassa tarvittavia taitoja? Suomen Akatemian Maarit Hildén (2018) on listannut ajankohtaisiksi tulevaisuustaidoiksi esimerkiksi uteliaisuuden ja luovuuden, vaihtoehtojen ja mahdollisuuksien näkemisen, yhteiskehittämisen ja dialogin sekä tulevaisuustietoisuuden ja tulevaisuuteen vaikuttamisen.
Perttu Pölönen sanoo kirjassaan Tulevaisuuden lukujärjestys (2020), että meidän jokaisen tulisi opiskella hieman koodaamista, lakia, taidetta ja puutarhanhoitoa. Ei siksi, että meistä tulisi alan konkareita, koodareita, lakimiehiä, taiteilijoita ja floristeja, vaan koska jokaisella näiden ammattien edustajista on erilainen tapa lähestyä ongelmaa ja sen ratkaisua. Koodari purkaa ongelman pieniin osiin, lakimies tulkitsee asioita täsmällisesti pykälien mukaan, taiteilijan ajattelu on epätavallisempaa ja floristilla on esteettistä silmää. Nämä kaikki yhdistettynä antaisivat meille ison joukon työkaluja kohdata ja ratkaista tulevaisuudessa yhä monimutkaisempia ja kompleksisempia ongelmia.
Suunnitelma vuoden loppupuoliskolle:
- Tunnista ja sanoita oma osaaminen. Oman osaamisen voi jaotella kolmeen eri tasoon – ammatilliseen, yliammatilliseen ja meta-tason osaamiseen (ks. Jyväskylän yliopisto n.d.).
- Kerää ympärillesi ihmisiä, jotka eivät tiedä alastasi tai työstäsi mitään, ja joiden ala tai työ on sinulle pimennossa – ristiinpölytys käyntiin!
- Mieti mitä haluaisit oppia seuraavaksi – isompi tai pienempi kokonaisuus.
- Harjoittele sietämään keskeneräisyyttä ja epävarmuutta, innostu muutoksista.
Tähän loppuun toimii hyvin tuntemattoman ajattelijan lausahdus ”Jos maailma loppuu huomenna, istuta omenapuu tänään”. Se ei kuulemma olekaan Martti Lutherin ajatus, senkin opin tänään.
Kirjoittaja työskentelee projektityöntekijänä Urbaania Kasvua Vantaa –hankkeessa, jossa pohditaan jatkuvan oppimiseen, oppimiseen innostamiseen ja oman osaamistason nostamiseen liittyviä kysymyksiä. Hankkeen tavoitteena on löytää ratkaisuja vantaalaisen työvoiman (niin työssä käyvien kuin työttömien) osaamiseen kehittämiseen sekä tukea vantaalaisten yritysten kehitystä digitalisaation ja automatisaation aikakaudella.
Lähteet:
